Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä ahdistus työttömyyden takia
12.11.2020 |
Olen kohta ollut 3 kk työttömänä. Kuuteen haastatteluun olen päässyt, mutta työpaikka ei ole auennut. Tunnen olevani epäonnistunut vaikka olen tehnyt elämässä kaikkeni työllisyyden eteen. Paiskinut työtä kuin työtä nuoresta lähtien ja opiskellut itseni maisteriksi. Silti nyt taas määräaikaisen työn loputtua olen työtön enkä saa töitä. Ahdistaa niin paljon ja koen olevani epäonnistunut. Miten jaksaa tällaista? Miten koota itsetuntonsa, kun mikään määrä yrittämistä ei riitä?
Kommentit (128)
Toivon todella että joku apn kaltainen ihminen saa työn itseni sijasta. Minulle työttömyys ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään ongelma. Toki ymmärrän miksi työllisyyttä pitää saada nostettua mutta tällä hetkellä kun kaikille ei ole töitä en näe kauheana asiana että joku työttömyydestä ahdistuva saisi työn minun sijasta. Olen ollut köyhä suurimman osan elämästäni ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan eikä työttömyyden aikana ole koskaan ollut ongelmaa keksiä tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
Toki olen miettinyt tätä. En edes ole ihminen, jolle status tai titteli olisi tärkeää. Rahallisesti tulen toimeen myös ok, koska on jotain säästössä aiemmista töistä. Kaipaan jotain järkevää tekemistä ja haluan olla hyödyksi. Myönnän myös, että minua hävettää sanoa olevani työtön, jos tapaan ihmisiä. Työssä ollessa saa olla rauhassa ihmisten kysymyksiltä. Työttömänä tuntuu, että joutuu selvittämään ettei vaan istu sohvalla ja ole oloneuvoksena. En jaksa selitellä ja ahdistaa tavara ihmisiä tämän takia. Ap
Tunnen samoin ap. Pitkä työura takana ja nyt ensimmäisen kerran työttömänä. Eristäydyn kotiin ja käynksupassakin vain aamulla aukaisin, etten törmää tuttuihin ihmisiin. Kyläily ei huvita, kuitenkin aletaan puhua työstä. Sitä on jotenkin vapaata riistaa kun on työtön, ihmiset neuvomassa ja kyselemässä..
Minäkin olen ensi kertaa näin pitkää varsinaisena työttömänä. Pahinta on tuo ihmisten kyselyt ja neuvot tai sääliminen. Miten muutuin yht äkkiä tyhmäksi ja laiskaksi vaan siksi kun en ole töissä? Pahinta myös se ihmisten kiusaantuneisuus sen jälkeen kun käy ilmi etten ole töissä. Ap
Kuka kyselee, neuvoo tai säälii?
Minä kysyn tuollaisilta ihmisiltä eikö ihminen voi olla minkään muun syyn kuin työttömyyden takia poissa työelämästä. Harva kyselijä tms. tuntee minua niin hyvin että tietää onko kyse varmasti työttömyydestä vai jostain muusta ja harva kehtaa enää kysellä tuon jälkeen. Lähipiirini on järkevää ja tietää että haen töitä eikä kysele ellen ole puhunut asiasta.
uusi esimiehesi kirjoitti:
Meillä on töitä reippaille ja ahkerille tekijöille.
Luuletko, että tuonne otetaan maisteria töihin, joka ei ole vastaavaa koskaan tehnyt eikä ole koulutusta tuollaiseen hommaan joka liippaisi tuota työtä ? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
Toki olen miettinyt tätä. En edes ole ihminen, jolle status tai titteli olisi tärkeää. Rahallisesti tulen toimeen myös ok, koska on jotain säästössä aiemmista töistä. Kaipaan jotain järkevää tekemistä ja haluan olla hyödyksi. Myönnän myös, että minua hävettää sanoa olevani työtön, jos tapaan ihmisiä. Työssä ollessa saa olla rauhassa ihmisten kysymyksiltä. Työttömänä tuntuu, että joutuu selvittämään ettei vaan istu sohvalla ja ole oloneuvoksena. En jaksa selitellä ja ahdistaa tavara ihmisiä tämän takia. Ap
Tunnen samoin ap. Pitkä työura takana ja nyt ensimmäisen kerran työttömänä. Eristäydyn kotiin ja käynksupassakin vain aamulla aukaisin, etten törmää tuttuihin ihmisiin. Kyläily ei huvita, kuitenkin aletaan puhua työstä. Sitä on jotenkin vapaata riistaa kun on työtön, ihmiset neuvomassa ja kyselemässä..
Minäkin olen ensi kertaa näin pitkää varsinaisena työttömänä. Pahinta on tuo ihmisten kyselyt ja neuvot tai sääliminen. Miten muutuin yht äkkiä tyhmäksi ja laiskaksi vaan siksi kun en ole töissä? Pahinta myös se ihmisten kiusaantuneisuus sen jälkeen kun käy ilmi etten ole töissä. Ap
Kuka kyselee, neuvoo tai säälii?
Minä kysyn tuollaisilta ihmisiltä eikö ihminen voi olla minkään muun syyn kuin työttömyyden takia poissa työelämästä. Harva kyselijä tms. tuntee minua niin hyvin että tietää onko kyse varmasti työttömyydestä vai jostain muusta ja harva kehtaa enää kysellä tuon jälkeen. Lähipiirini on järkevää ja tietää että haen töitä eikä kysele ellen ole puhunut asiasta.
Esimerkiksi miehen perhe, vanhat tutut jotka ottaneet yhteyttä ja minun siskoni uusi miesystävä jne. Tottakai ihmisiä kiinnostaa. Kaikki kysyy aina uusilta ihmisiltä että mitä ne tekee. Oma perheeni ja läheisimmät nyt tietää tilanteen, mutta kyllähän se tulee ilmi kun puoli tutut kyselevät kuulumisia. Olen kyllä jättänyt vastaamatta viesteihin jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että joku apn kaltainen ihminen saa työn itseni sijasta. Minulle työttömyys ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään ongelma. Toki ymmärrän miksi työllisyyttä pitää saada nostettua mutta tällä hetkellä kun kaikille ei ole töitä en näe kauheana asiana että joku työttömyydestä ahdistuva saisi työn minun sijasta. Olen ollut köyhä suurimman osan elämästäni ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan eikä työttömyyden aikana ole koskaan ollut ongelmaa keksiä tekemistä.
Saanko kysyä miten olet onnistunut pääsemään tuohon mielentilaan, että työttömyys ei tunnu ongelmalta? Mikä on salaisuutesi? Kadehdin sinua tuossa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä työn hakeminen on täyttä työtä tänäpäivänä. Pelkät rekryprosessit kestävät haastattelukierroksineen helposti 2kk. Nyt olen itse ollut työtön 5kk eikä vielä ole tärpännyt. Irtisanomisrahan takia ansiosidonnainen alkaisi vasta helmikuussa. Menot on vakiot, joten saa olla säästöjä, että pärjää. No olen varma, että saan työn ja uskon, että jokainen saa sellaisen joka osaa työnsä ja haluaa sen. Hirvittää katsoa vaan tätä yli 50v ikäisten ikärasismia vaikka ollaan parhaassa työiässä.T semiä vaan kovasti jokaiselle. Jumala koettelee, ei hylkää.
Ota etäisyyttä pariksi viikoksi, jos taloudellinen tilanne sallii. Epätoivo karkottaa rekrytoijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota etäisyyttä pariksi viikoksi, jos taloudellinen tilanne sallii. Epätoivo karkottaa rekrytoijat.
Meinasinkin pitää viikon taukoa, kuhan huomenna haen yhtä paikkaa vielä.. Oon niin loppu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että joku apn kaltainen ihminen saa työn itseni sijasta. Minulle työttömyys ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään ongelma. Toki ymmärrän miksi työllisyyttä pitää saada nostettua mutta tällä hetkellä kun kaikille ei ole töitä en näe kauheana asiana että joku työttömyydestä ahdistuva saisi työn minun sijasta. Olen ollut köyhä suurimman osan elämästäni ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan eikä työttömyyden aikana ole koskaan ollut ongelmaa keksiä tekemistä.
Saanko kysyä miten olet onnistunut pääsemään tuohon mielentilaan, että työttömyys ei tunnu ongelmalta? Mikä on salaisuutesi? Kadehdin sinua tuossa. Ap
Riippuu varmaan siitä miksi työttömyyden kokee ongelmaksi.
Kerroin jo ensimmäisessä viestissä että olen ollut suurimman osan elämästäni köyhä ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan. Vähällä pärjäämisen lisäksi ennakointi ja suunnittelutaidot on huipussaan joten raha ongelmia ei ole juuri koskaan.
Ihan järkeily auttaa myös. Työpaikkoja ei oke läheskään yhtä paljon avoinna kuin työttömiä on. Totuus on myös se että työnantaja tekee lopullisen päätöksen palkkaamisesta ja itse voin vain tehdä parhaani hakemuksessa ja haastattelussa. Jossain menee myös mielestäni raja sille mitä ihmisen täytyy tehdä työllistymisen eteen. Jos on opiskellut lisää, muuttanut yms. niin jossain vaiheessa ei ole enää järkeä taas opiskella, muuttaa tms.
Itselläni on myös ollut aina muuta elämää opiskelun ja työn ohella. Joskus olen ajatellut myös sitä että työkyvyttömyyskään ei ole välttämättä kovin kaukana ja mitä sitten jos ei kykene edes tekemään töitä. Lopullinen ratkaisuhan siinä olisi edessä jos ei elämää ei muka olisi työelämän ulkopuolella.
Muiden mielipiteet ei myöskään kauheasti liikuta. Joskus ajattelin kovasti mitä muut ajattelee mutta nykyään ei kiinnosta. Vanhenemisen myötä varmaan on tullut tämä piirre. On ymmärtänyt että on mahdotonta miellyttää kaikkia. Ja sen ettei kaikki aina ole itsestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että joku apn kaltainen ihminen saa työn itseni sijasta. Minulle työttömyys ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään ongelma. Toki ymmärrän miksi työllisyyttä pitää saada nostettua mutta tällä hetkellä kun kaikille ei ole töitä en näe kauheana asiana että joku työttömyydestä ahdistuva saisi työn minun sijasta. Olen ollut köyhä suurimman osan elämästäni ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan eikä työttömyyden aikana ole koskaan ollut ongelmaa keksiä tekemistä.
Saanko kysyä miten olet onnistunut pääsemään tuohon mielentilaan, että työttömyys ei tunnu ongelmalta? Mikä on salaisuutesi? Kadehdin sinua tuossa. Ap
Riippuu varmaan siitä miksi työttömyyden kokee ongelmaksi.
Kerroin jo ensimmäisessä viestissä että olen ollut suurimman osan elämästäni köyhä ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan. Vähällä pärjäämisen lisäksi ennakointi ja suunnittelutaidot on huipussaan joten raha ongelmia ei ole juuri koskaan.
Ihan järkeily auttaa myös. Työpaikkoja ei oke läheskään yhtä paljon avoinna kuin työttömiä on. Totuus on myös se että työnantaja tekee lopullisen päätöksen palkkaamisesta ja itse voin vain tehdä parhaani hakemuksessa ja haastattelussa. Jossain menee myös mielestäni raja sille mitä ihmisen täytyy tehdä työllistymisen eteen. Jos on opiskellut lisää, muuttanut yms. niin jossain vaiheessa ei ole enää järkeä taas opiskella, muuttaa tms.
Itselläni on myös ollut aina muuta elämää opiskelun ja työn ohella. Joskus olen ajatellut myös sitä että työkyvyttömyyskään ei ole välttämättä kovin kaukana ja mitä sitten jos ei kykene edes tekemään töitä. Lopullinen ratkaisuhan siinä olisi edessä jos ei elämää ei muka olisi työelämän ulkopuolella.
Muiden mielipiteet ei myöskään kauheasti liikuta. Joskus ajattelin kovasti mitä muut ajattelee mutta nykyään ei kiinnosta. Vanhenemisen myötä varmaan on tullut tämä piirre. On ymmärtänyt että on mahdotonta miellyttää kaikkia. Ja sen ettei kaikki aina ole itsestä kiinni.
Kiitos vastauksesta ja kokemuksesi ja ajatusten avaamisesta. Itse olen myös tarkka rahan kanssa ja tulen toimeen vähällä. En halua itse sellaista elämää, että olen velkavankeudessa ja että työttömyys sitten syöksee minut turmioon. Vaikka olin töissä niin elin kuin opiskelija, koska se vaan jäi päälle. Pienestäkin palkasta jäi sivuun. Itselle eniten ahdistusta tuottaa se ajatus, että olen nähnyt niin paljon vaivaa työllistymisen eteen. Tehnyt aina töitä, opiskellut maisteriksi ja jopa muuttanut töiden perässä. Tuntuu siis kurjalta ku mikään ei riitä. Haluan päästä käyttämään taitojani ja ennen kaikkea olla rauhassa ihmisten kyselyiltä ja säälimiselta. En ole niin vahva etten välittäisi... :( Ap
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
En ole AP mutta vastaanpa tähän harhaluuloon. Moni ihminen aidosti nauttivat (äly)työstään. On palkitsevaa tehdä mielenkiintoista, haastavaa ja itseään kehittävää työtä mielekkäässä työyhteisössä. Ei siihen liity mikään status tai ulkoiset tekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon todella että joku apn kaltainen ihminen saa työn itseni sijasta. Minulle työttömyys ei ole henkilökohtaisella tasolla mikään ongelma. Toki ymmärrän miksi työllisyyttä pitää saada nostettua mutta tällä hetkellä kun kaikille ei ole töitä en näe kauheana asiana että joku työttömyydestä ahdistuva saisi työn minun sijasta. Olen ollut köyhä suurimman osan elämästäni ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan eikä työttömyyden aikana ole koskaan ollut ongelmaa keksiä tekemistä.
Saanko kysyä miten olet onnistunut pääsemään tuohon mielentilaan, että työttömyys ei tunnu ongelmalta? Mikä on salaisuutesi? Kadehdin sinua tuossa. Ap
Riippuu varmaan siitä miksi työttömyyden kokee ongelmaksi.
Kerroin jo ensimmäisessä viestissä että olen ollut suurimman osan elämästäni köyhä ja vähällä pärjääminen tulee luonnostaan. Vähällä pärjäämisen lisäksi ennakointi ja suunnittelutaidot on huipussaan joten raha ongelmia ei ole juuri koskaan.
Ihan järkeily auttaa myös. Työpaikkoja ei oke läheskään yhtä paljon avoinna kuin työttömiä on. Totuus on myös se että työnantaja tekee lopullisen päätöksen palkkaamisesta ja itse voin vain tehdä parhaani hakemuksessa ja haastattelussa. Jossain menee myös mielestäni raja sille mitä ihmisen täytyy tehdä työllistymisen eteen. Jos on opiskellut lisää, muuttanut yms. niin jossain vaiheessa ei ole enää järkeä taas opiskella, muuttaa tms.
Itselläni on myös ollut aina muuta elämää opiskelun ja työn ohella. Joskus olen ajatellut myös sitä että työkyvyttömyyskään ei ole välttämättä kovin kaukana ja mitä sitten jos ei kykene edes tekemään töitä. Lopullinen ratkaisuhan siinä olisi edessä jos ei elämää ei muka olisi työelämän ulkopuolella.
Muiden mielipiteet ei myöskään kauheasti liikuta. Joskus ajattelin kovasti mitä muut ajattelee mutta nykyään ei kiinnosta. Vanhenemisen myötä varmaan on tullut tämä piirre. On ymmärtänyt että on mahdotonta miellyttää kaikkia. Ja sen ettei kaikki aina ole itsestä kiinni.
Kiitos vastauksesta ja kokemuksesi ja ajatusten avaamisesta. Itse olen myös tarkka rahan kanssa ja tulen toimeen vähällä. En halua itse sellaista elämää, että olen velkavankeudessa ja että työttömyys sitten syöksee minut turmioon. Vaikka olin töissä niin elin kuin opiskelija, koska se vaan jäi päälle. Pienestäkin palkasta jäi sivuun. Itselle eniten ahdistusta tuottaa se ajatus, että olen nähnyt niin paljon vaivaa työllistymisen eteen. Tehnyt aina töitä, opiskellut maisteriksi ja jopa muuttanut töiden perässä. Tuntuu siis kurjalta ku mikään ei riitä. Haluan päästä käyttämään taitojani ja ennen kaikkea olla rauhassa ihmisten kyselyiltä ja säälimiselta. En ole niin vahva etten välittäisi... :( Ap
Maailma on muuttunut. Melkein mikään tutkinto ei takaa varmaa työllistymistä ja edes kaiken mahdollisen tekeminen ns. oikein ei välttämättä johda työllistymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Nykymaailmassa ei kannata olettaa, että onni potkis omalla kohdalla ja pääsis töihin vaikka kuinka pitkälle opiskelisi. Kannattaa rakentaa itsetunto muun kuin työn varaan.
Tsemppiä silti! Mun sisko haki töitä vuoden, haki siis kohdennetusti eli sellaisia hommia jotka kiinnosti ittee ja joihin oli halu päästä, ja vuoden jälkeen sai osa-aikaisen määräaikaisuuden. Nyt aloitti vakituisena!
Mutta vaikka sulle ei kävis noin vuoden jälkeen, älä panikoi. Hanki työnhaun rinnalle jotain sinua kiinnostavaa tekemistä, ja arvosta itseäsi muuten kuin työn kautta.
Juuri näin!
Toivottavasti onni potkaisee töiden suhteen, mutta sillä aikaa voi nauttia hyvillä mielin elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
En ole AP mutta vastaanpa tähän harhaluuloon. Moni ihminen aidosti nauttivat (äly)työstään. On palkitsevaa tehdä mielenkiintoista, haastavaa ja itseään kehittävää työtä mielekkäässä työyhteisössä. Ei siihen liity mikään status tai ulkoiset tekijät.
Joo itse olen juuri tällainen, että koen mielekkään ja kiinnostavan työn palkitsevimmaksi. En valita titteleistä, statuksesta enkä edes suuresta palkasta. En ole materialisti. Olen myös itse sellainen ihminen, että saan enemmän aikaan ja itsestäni irti työssä ollessani. Nyt ei huvita mikään ja pelkään masentuvani entistä enemmän. Ap
Jos haluat elämäsi aikana lapsen, yritä onnistua siinä nyt. Jos teillä on hyvä parisuhde ja halua ja on jaksamista, tämä voisi olla se hetki. Sitten voi rauhassa hakea työtä, sen saat kyllä jossain kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
En ole AP mutta vastaanpa tähän harhaluuloon. Moni ihminen aidosti nauttivat (äly)työstään. On palkitsevaa tehdä mielenkiintoista, haastavaa ja itseään kehittävää työtä mielekkäässä työyhteisössä. Ei siihen liity mikään status tai ulkoiset tekijät.
Joo itse olen juuri tällainen, että koen mielekkään ja kiinnostavan työn palkitsevimmaksi. En valita titteleistä, statuksesta enkä edes suuresta palkasta. En ole materialisti. Olen myös itse sellainen ihminen, että saan enemmän aikaan ja itsestäni irti työssä ollessani. Nyt ei huvita mikään ja pelkään masentuvani entistä enemmän. Ap
Ymmärrän sinua juuri yt:t läpikäyneenä. Kiinnostaisiko sinua lisätä tietotaitoa käymällä ylimääräisiä opintoja? Näin korona-aikaan useampikin yliopisto tarjoaa ilmaiseksi etäkursseja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
En ole AP mutta vastaanpa tähän harhaluuloon. Moni ihminen aidosti nauttivat (äly)työstään. On palkitsevaa tehdä mielenkiintoista, haastavaa ja itseään kehittävää työtä mielekkäässä työyhteisössä. Ei siihen liity mikään status tai ulkoiset tekijät.
Joo itse olen juuri tällainen, että koen mielekkään ja kiinnostavan työn palkitsevimmaksi. En valita titteleistä, statuksesta enkä edes suuresta palkasta. En ole materialisti. Olen myös itse sellainen ihminen, että saan enemmän aikaan ja itsestäni irti työssä ollessani. Nyt ei huvita mikään ja pelkään masentuvani entistä enemmän. Ap
Ymmärrän sinua juuri yt:t läpikäyneenä. Kiinnostaisiko sinua lisätä tietotaitoa käymällä ylimääräisiä opintoja? Näin korona-aikaan useampikin yliopisto tarjoaa ilmaiseksi etäkursseja
Lisätäksesi vielä: ole armollinen työttömyydestä korona-aikaan. Se ei näytä yhtä "pahalta" ansioluettelossa kun normaali työttömyys työnantajalle saattaa olla, sillä on niin universaali ongelma, ja kaikki tietävät ettei johdu sinusta/osaamisesi puutteesta työttömyys tässä tilanteessa
Mua ei ahdistais mikään muu kuin rahan puute jos jäisin työttömäksi. Jos voittaisin lotossa lopettaisin työnteon välittömästi.
kyllä Sinullekin vielä jotain aktivoivaa ja kannustavaa puuhastelua löydetään.
ellet suostu, ajetaan Sinut mieron tielle.
😈
Minäkin olen ensi kertaa näin pitkää varsinaisena työttömänä. Pahinta on tuo ihmisten kyselyt ja neuvot tai sääliminen. Miten muutuin yht äkkiä tyhmäksi ja laiskaksi vaan siksi kun en ole töissä? Pahinta myös se ihmisten kiusaantuneisuus sen jälkeen kun käy ilmi etten ole töissä. Ap