Järkyttävä ahdistus työttömyyden takia
Olen kohta ollut 3 kk työttömänä. Kuuteen haastatteluun olen päässyt, mutta työpaikka ei ole auennut. Tunnen olevani epäonnistunut vaikka olen tehnyt elämässä kaikkeni työllisyyden eteen. Paiskinut työtä kuin työtä nuoresta lähtien ja opiskellut itseni maisteriksi. Silti nyt taas määräaikaisen työn loputtua olen työtön enkä saa töitä. Ahdistaa niin paljon ja koen olevani epäonnistunut. Miten jaksaa tällaista? Miten koota itsetuntonsa, kun mikään määrä yrittämistä ei riitä?
Kommentit (128)
Vierailija kirjoitti:
Kun jouduin työttömäksi niin aloin kalastamaan ja myymään kalaa. Ahventa pääasiassa myyn ja sitä menee kaupaksi kaikki mitä saan. Olen tienannut 500-1000 euroakin kuukaudessa käteen. Kovaa hommaa ja siinä menee usein 8 tuntia kun kalastaa ja saa kalat perattua fileeksi.
Oletko verot maksanut vai oletko kriminaali?
Että tällaisen sopivan riita-aiheen russakka heti aamutuimaan keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10+ vuotta työttömyyttä takana ja enää en välitä paskaakaan. Pitäköön tunkkinsa.
Itsellä on yhteensä 28 vuotta. Välissä olin viisi vuotta putkeen täysaikaisissa töissä.
Sosiaalityöntekijät eivät pysty käsittelemään tällaista tilannetta, olen ymmärryksen ulkopuolella.
Jos vain rahat riittää, niin raskasta ei ole työttömyys sinänsä kunhan alkushokki on mennyt ohitse.
Raskasta ovat muiden ihmisten käytös ja asenteet. Sekä naisten että miesten. Muut ihmiset ovat työttömänä vaara mielenterveydelle.
Se on paradoksi. Miten olla erakoitumatta sinua halveksivien ihmisten keskellä? Se on se vaikea rasti työttömyydessä, miten sen ratkaisee.
Työttömyyskorvaus on 590 euroa netto. Sillä ei enää elä suomen hinnoilla, ei edes hankki vättlämättömiä. Näin on joka puolue joka vuorollaan hallituksessa korvauksen määritelleet.
OrpoPurran hallitus on lisännyt työttömien määrää valtavasti, vaikka ennen vaaleja uhosivat, että lisäävät 100 000 uutta työpaikkaa.
HALLITUS VAIHTOON ! Tämä hallitus ei aiokaan vähentää työttömyyttä
Itsellä on yhteensä 28 vuotta. Välissä olin viisi vuotta putkeen täysaikaisissa töissä.
Sosiaalityöntekijät eivät pysty käsittelemään tällaista tilannetta, olen ymmärryksen ulkopuolella.
Jos vain rahat riittää, niin raskasta ei ole työttömyys sinänsä kunhan alkushokki on mennyt ohitse.
Raskasta ovat muiden ihmisten käytös ja asenteet. Sekä naisten että miesten. Muut ihmiset ovat työttömänä vaara mielenterveydelle.
Se on paradoksi. Miten olla erakoitumatta sinua halveksivien ihmisten keskellä? Se on se vaikea rasti työttömyydessä, miten sen ratkaisee.