Lue keskustelun säännöt.
Järkyttävä ahdistus työttömyyden takia
12.11.2020 |
Olen kohta ollut 3 kk työttömänä. Kuuteen haastatteluun olen päässyt, mutta työpaikka ei ole auennut. Tunnen olevani epäonnistunut vaikka olen tehnyt elämässä kaikkeni työllisyyden eteen. Paiskinut työtä kuin työtä nuoresta lähtien ja opiskellut itseni maisteriksi. Silti nyt taas määräaikaisen työn loputtua olen työtön enkä saa töitä. Ahdistaa niin paljon ja koen olevani epäonnistunut. Miten jaksaa tällaista? Miten koota itsetuntonsa, kun mikään määrä yrittämistä ei riitä?
Kommentit (128)
Tosi monet ammatit kuolee, uskon ett ennen pitkää tulee kansalaispalkka, koska missään ei muuten oo mitään järkee. Alko ihan päässä soida ”me ollaan työttömiä kaikki, kun oikein silmin katsotaan, me ollaan työttömiä elämän, ihan jokainen”. Elä hättäile, asiat järjestyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ei ahdistais mikään muu kuin rahan puute jos jäisin työttömäksi. Jos voittaisin lotossa lopettaisin työnteon välittömästi.
Minä työllistäisin itse itseni silloin. Kirjoittaisin vaikka kirjan tai perustaisin yrityksen tms. Ap
Miksi sitten vain pyörittelet peukaloita kotona?
Jäin myös työttömäksi ja päivääkään ei ole tylsää ollut. Harrastaa ja puuhailla voi myös pikkurahalla.
Niin. Kyllä sitäkin tapahtuu, että odotetaan sopivaa aikaa lapselle. Sopivaa työtä, sopivaa työkokemusta, sopivaa aikaa. Sitten meneekin jtn mönkään ja aika vain kuluu. Ei tullut sopivaa työtä, tai tuli ja työ meni ja aika kului.
Sitten on näitä: sopiva työ löytyi. Vaikka 5 vuotta töissä ja raskaaksi ja sen jlk omaa työtä vaan ei enää ole ja putosit kumminkin.
Elämä on muutakin kuin työtä. Joillekin, ei tarvitse olla kaikille. Mutta. Jos elämässäsi haluat lapsen, harkitse kuitenkin sitä nyt :)
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten vain pyörittelet peukaloita kotona?
Jäin myös työttömäksi ja päivääkään ei ole tylsää ollut. Harrastaa ja puuhailla voi myös pikkurahalla.
Olen tehnyt ja harrastanut. Mutta tämä ahdistus työttömyydestä on silti päällimmäisenä ja nyt mitä enemmän aikaa on kulunut. Tuo on vaan sanonta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ihmisiä joille työ on ainut elämän sisältö.
Kolme kuukautta? Olet ihan tuore, mutta voin viiden vuoden kokemuksella kertoa, että ennen pitkää et jaksa välittää. Voi olla, että löydät seesteisen olon ja jopa nautit joutilaisuudesta, kuten muutama on tässä ketjussa sanonut.
Tottumisen jälkeen voi tulla seuraava katastrofi: menetät vuosien kitkuttelun jälkeen kaiken omaisuutesi ja joudut kadulle. Niin minulle kävi tänä kesänä. Maisterintutkinto on, ja kesällä sain myös suoritusmerkinnän AMK-tutkinnosta. Ikää on yli viisikymmentä, joten kummastakaan ei ole mitään hyötyä.
Käsitin, että sinulla on puoliso, toisin kuin minulla. Onneksi olkoon, saatat pysyä normaalin elämän syrjässä kiinni pitempään. Teitä on sitten kaksi ihmettelemässä, mihin pääsisi asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä joille työ on ainut elämän sisältö.
Tarkoittaako se että työ on elämäni koko sisältö, jos ahdistun työttömyydestä? Ap
Nykyään monet työpaikat menee verkostojen, työharjottelujen tms. kontaktien kautta. Jos ei niitä ole, niin julkisessa haussa olevista paikoista on kova kilpailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko käynnistää jonkun omaa alaasi sivuavan freelancer-yrityksen? Jos kyse on paperihommista niin yrityksen aloitus voi olla helpohkoa.
Kansalaispalkka tekisi tästäkin kaikesta niin paljon selkeämpää, hohhoijjaa. Typerää joutua anomaan ja tilittelemään tekemisiään, jos yrittää yhtään mitään erilaista ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitan nyt sanoa tämän ystävällisesti; oletko pohtinut miksi ihmeessä arvotat itseäsi noin vahvasti pelkästään työn kautta? Sekö sinut ihmisenä ja arvosi määrittää?
Oletko niitä ihmisiä, joille titteli ja status merkitsevät?Keksi elämääsi muuta sisältöä. Mitä harrastat? Missä olet hyvä työelämän ulkopuolella? Mistä nautit? Mitä uutta voisit oppia, mikä kiinnostaa?
En ole AP mutta vastaanpa tähän harhaluuloon. Moni ihminen aidosti nauttivat (äly)työstään. On palkitsevaa tehdä mielenkiintoista, haastavaa ja itseään kehittävää työtä mielekkäässä työyhteisössä. Ei siihen liity mikään status tai ulkoiset tekijät.
Joo itse olen juuri tällainen, että koen mielekkään ja kiinnostavan työn palkitsevimmaksi. En valita titteleistä, statuksesta enkä edes suuresta palkasta. En ole materialisti. Olen myös itse sellainen ihminen, että saan enemmän aikaan ja itsestäni irti työssä ollessani. Nyt ei huvita mikään ja pelkään masentuvani entistä enemmän. Ap
Ymmärrän sinua juuri yt:t läpikäyneenä. Kiinnostaisiko sinua lisätä tietotaitoa käymällä ylimääräisiä opintoja? Näin korona-aikaan useampikin yliopisto tarjoaa ilmaiseksi etäkursseja
Tässä pitää kyllä olla varovainen ja tarkka.
Hirveästi ei saa opiskella, tai lähtee työttömyystuki ja vielä takautuvasti ja sitten onkin elämä entistä mutkikkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pitää kyllä olla varovainen ja tarkka.
Hirveästi ei saa opiskella, tai lähtee työttömyystuki ja vielä takautuvasti ja sitten onkin elämä entistä mutkikkaampaa.[/quote]
Nykyisin pystyy kyllä opiskelemaan työttömänä, tosin yleensä opintojen pitää olla päätoimisia, jotta TE-keskus tukee opintoja. Jäin muutama vuosi sitten yllättäen työttömäksi 40-vuotiaana, sanottiin koeajan jälkeen etten ole soveltuva työhön, kiitos hei. Olin siis juuri vaihtanut työpaikkaa, ja olin varma etten löydä enää mistään töitä tämän jälkeen. Minulla on kaupallisen alan ylempi tutkinto, ja alani työpaikkoja on seudullamme vähän. Hain n.4 kk työttömyyden aikana useita työpaikkoja, myös kaupan kassalle. Muutamaan haastatteluun pääsin, mutta en saanut töitä. Ymmärrän kyllä ap:ta, että työttömyys ahdistaa, olin itsekin jo aika epätoivoinen tuona työttömyysaikana. Meilläkin kaksi lasta ja asuntolainat maksettavana. Olin jo aiemmin miettinyt alan vaihtoa, ja hain sitten sos.-ja terveysalalle opiskelemaan, ja aloitin reilu vuosi sitten monimuoto-opinnot työttömyysetuudella. Tänä keväänä pääsin myös yhteen entiseen työpaikkaani sijaiseksi, teen nyt opintoja työn ohella ainakin ensi kevääseen asti.
Tsemppiä ap:lle!
Itse ainakin haluan opintojen jälkeen työttömyystuelle. Mua odottaa ansiosidonnaispäivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut äitiyslomalla, hoitovapaalla tai työttömänä noin 11 vuotta. Välissä kyllä pätkätöitä omalta alallakin välillä. Ja mikä huvittavinta niin työpaikat ovat pääosin olleet sellaisia joihin minua kysytään kotoa suoraan töihin. Ne joihin haen ei ole tärpännyt. Itse en usko että esim 6kk työttömyysjakso olisi kauhean merkittävä uralle,
Itsellä ei ole vielä iskenyt tekemisen puute. Itseasiassa tuntuu että tekemistä on niin paljon ettei tahdo kerätä tehdä edes kaikkea tärkeää.Toissapäivänä opiskelin omaa alaani päivän. Eilen olin raivaamassa metsää sahan kanssa, tänään viikkosiivous kotiin ja iltapäivällä miehen kanssa autotallia rakentamaan. Ensiviikolla voisi käydä anopille siivoamassa/auttamassa sellaisissa asioissa joissa hän tarvii apua. Ainakin yksi viemäri pitäisi puhdistaa jne. Ja tietysti taas pari päivää metsätöissä.
Olen auttanut naapureita hoitamalla heidän lapsia kun kotiäidit käy hammaslääkärissä ym. Naapureiden koiria olen myös hoitanut ja lenkittänyt. Yhdelle naapurille olen henkinen tuki ja autan häntä kuntoutumaan traumaattisesta kokemuksesta olemalla se juttukaveri jolle voi aina soittaa kun on tarve.
Kun kaipaan älyllisempää haastetta niin alan palauttaa koodaamiseen liittyviä asioita mieleeni ja meillä onkin lasten kanssa yhteinen pelintekohaaste jossa tavoitteena tehdä porukalla toimiva peli, ei välttämättä mihinkään julkiseen levitykseen vaan omaksi iloksi ja opiksi.
Minulle itselleni riittää loistavasti työttömyyskorvaus elämiseen. En tarvi juuri mitään itselleni muuta kuin ruokaa, puhelimen liittymineen ja joskus harvoin jonkun vaatteen (vanhimmat käytössäni olevat vaatteet noin 20v vanhoja).
Kieltämättä joskus aina harmittaa vastata "työtön" kun kysytään mitä teen. Mutta nykyään olen ruvennut vastaamaan "onnellinen työtön". Se kuvaa mielestäni tilannettani paremmin. Olen työtön ja valmis menemään töihin. Mutta työttömänäkin olen tyytyväinen tilanteeseeni. tiedän ettei kaikille riitä töitä joten suon mielelläni työt niille jotka niitä enemmän haluaa/tarvitsee. Haen kyllä töitä ja koetan parhaani haastattelussa mutta en ole mitenkään murtunut vaikka valinta ei osu minuun.
Ja joo ymmärrän ettei kaikilla ole mahdollisuutta tai halua metsätöihin ym. Mutta monenlaista voi touhuta ja välillä olen saanut keikkahommia kun lasta meiltä hakenut yrittäjä kysyikin minua auttamaan kiirehommissa jne. Eli sellainen aktiivinen iloinen touhuaminen on välillä tuonut oikeitakin töitä ja aina hyvää mieltä ja vaihtelua ainakin,
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä joille työ on ainut elämän sisältö.
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua, että työttömyys voi stressata, vaikka olisi miten paljon harrastuksia. Mulla oli työttömänä paljon, nyt on paljon, mutta silti työttömyys oli ahdistavaa. Yleinen asenne sitä kohtaan että työtön on laiska sohvalla makaava juoppo oli se pahin, vaikka tein paljon mm. hyväntekeväisyyttä, vähän salaakin.
Kumpaa pitäisi ensin hoitaa, ahdistusta vai työttömyyttä. Minulla on kokemuksen kautta hankittu tieto. Ota mikä tahansa työ vastaan. Työssä käyvä saa aina helpommin työn kuin kotona oleva.
Mieheni jäi yt- neuvotteluissa työttömäksi 3kk sitten ja on ihan kauhea katsoa miten onneton hän on koska oli luonut pitkän uran ja on työkeskeinen. Meillä lisäksi pari teiniä ja minulla huono palkka. Hän häpeää ihan kauheasti olla päivällä kotona, käy kaupassa naapurikunnassa ettei näkisi tuttuja. Kavereihinsa ei pidä yhteyttä ettei tulisi sääliä ja kyselyitä. Rekryprosessit ovat olleet tosi rankkoja, monta kierrosta kaikenmaailman testiä ja videohaastatteluja. Ja aina se soitto että jäi kakkoseksi. Välillä ei ole sopivaa haettavaa, sekin ahdistaa.
Muuta en voi hänelle sanoa kuin että eteenpäin on pakko ponnistaa. On kuitenkin todennäköisempää että koulutettu työhaluinen ihminen lopulta työllistyy kuin että ei ikinä työllistyisi. Itse olin 5v sitten työttömänä vupden. Kai mullakin meinasi usko.mennä mutta nyt ne ajat ovat unohtuneet mielestä.
Ihan kakkapuhetta nuo kommentit, ettei työ määrittäisi ihmisarvoa. Tai ainakin ne ovat vain yksittäisten henkilöiden mielipiteitä. Todellisuudessa ja suurimman osan silmissä et ole yhtään mitään ilman työtä. Et silloinkaan, vaikka käyttäytäisit työttömyysajan itsesi kehittämiseen, harrastuksiin ja muuhun mielekkääseen tekemiseen. Tuo on oikeastaan muiden silmissä vielä pahempi kuin se, että kärsit työttömyydestä ja makaat lamantuneena ja ahdistuneena kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ihmisiä joille työ on ainut elämän sisältö.
En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät tajua, että työttömyys voi stressata, vaikka olisi miten paljon harrastuksia. Mulla oli työttömänä paljon, nyt on paljon, mutta silti työttömyys oli ahdistavaa. Yleinen asenne sitä kohtaan että työtön on laiska sohvalla makaava juoppo oli se pahin, vaikka tein paljon mm. hyväntekeväisyyttä, vähän salaakin.
Siis nimenomaan tämä. Minulla on harrastuksia, liikun, käyn teatterissa, elokuvissa, miehen mökillä puuhailemassa ja haen ahkeraan töitä, joten tekemisen puutetta ei ole. Työttömyys ahdistaa ihan muusta syystä. Eniten pelkään juuri tämän pitkittymistä ja häpeän tätä. Koen epäonnistuneeni, koska olen tässä tilanteessa. Se syö henkisesti tosi paljon ja on raskainta työttömyydessä. Ap
No se olisi kyllä ammatillinen itsemurha jos nyt lapsen tähän tekisin. Kuka minut enää pakkkaa jos olen lapsen kanssa kotona parisen vuotta? Ap