Elintaso on noussut huikeasti 1960-luvulta, mutta miksi ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt?

Oltiinko 60-luvulla sen onnellisempia? Huonosta avioliitosta ei saanut niin vain eroa. Väkivaltaa oli enemmän. Sairauksiin ei saanut samalla tavalla hoitoa. Moni asia kuten esim. seksuaalisuus ja mielenterveys olivat tabuja. 

Nykyään valtaosa taitaa elää Suomessa aika turvallista ja tavallista elämää. Se että mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot kertoo myös siitä, että nykyään voi hakea apua.

Vierailija kirjoitti:

Oltiinko 60-luvulla sen onnellisempia? Huonosta avioliitosta ei saanut niin vain eroa. Väkivaltaa oli enemmän. Sairauksiin ei saanut samalla tavalla hoitoa. Moni asia kuten esim. seksuaalisuus ja mielenterveys olivat tabuja. 

Nykyään valtaosa taitaa elää Suomessa aika turvallista ja tavallista elämää. Se että mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot kertoo myös siitä, että nykyään voi hakea apua.

Olen syntynyt 1961 ja näen eron omien vanhempieni sekä oman elämäni välillä. Lapsuus 60-luvulla oli varsin hyvää, koska silloin ei ollut vielä lasten kilpavarustelua. Asuinalueilla (Helsingin lähiöt) asui suunnilleen samaan tuloluokkaan kuuluvia ihmisiä, joten merkittävää eroa lasten elintasossa ei ollut. Ylipäätään lapsiin ei käytetty kovin paljoa rahaa, koska sitä pidettiin tarpeettomana. Tarkoitan, että ei ollut järkevää ostaa kasvavalle lapselle kalliita vaatteita, koska ne meni kuitenkin vuodessa liian pieniksi. Jotkut lapset harrastivat jotain kuten pianonsoittoa tai balettia, mutta pääasiassa esim jääkiekon harrastaminen oli sitä, että pojat kävivät keskenään  läiskimässä kiekkoa koulun kentällä. Tytöt kävivät luistelemassa. Paljon leikittiin kirkonrottaa, rosvoa ja poliisia, keinupehvistä, käytiin pulkkamäessä, kiipeiltiin puissa jne. Ei näihin leikkeihin vaikuttanut vanhempien tulot yhtään mitään. 

Jos vertaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani tämän päivän lapsiin ja nuoriin, niin onhan se aika erilaista. Nyt jo pienet lapset tietävät merkkituotteista ja mikä brändi on cool ja mikä ei. Kouluikäiset eivät arvioi kaverin päällä olevaa vaatetta sen perusteella onko se ihanan värinen tai muuten nätti vaan sen perusteella, onko se kallis vai halpa. Ja jos se on halpa, se on myös huono. Vaikka olisi miten ihanan värinen tai nätti. Merkki- ja trenditietoisuus lasten keskuudessa on lisääntynyt ja lapset osaavat itsekin kertoa, mitä merkkiä heidän vaatteensa, kännykkänsä, reppunsa tai jokin muu asia on. Lisäksi lapsilla on maksullisia harrastuksia, joista monet ovat tavoitteellisia. Ei harrasteta enää huvikseen vaan on jokin tavoite, jota varten harrastetaan. 

Nuorten osalta yksi ihan keskeinen ero on, että omassa nuoruudessani saattoi lähteä opiskelemaan ihan mitä tahansa ja töitä riitti. Tai siis silloin riitti. Nyt nuorten pitäisi osata ennustaa, millä alalla ja millä koulutuksella on töitä vielä valmistumisen jälkeenkin ja mielellään siihen asti, että saa asuntolainansa maksettua. Kaikki eivät voi opiskella lääkäreiksi ja vaikka voisivatkin, sitten meillä olisi valtava määrä työttömiä lääkäreitä. Työelämä on muuttunut pätkätöiksi ja erilaisiksi osa-aikatöiksi. Nuoret eivät edes saa pankista lainaa ja vuokralla joudutaan asumaan paljon pidempään kuin mun nuoruudessani. Tietyllä tavalla tulevaisuus näyttäytyy monille nuorille mustana aukkona eikä kukaan tiedä, mitä sen aukon sisällä on. Onko siellä jotain parempaa vai jotain vieläkin huonompaa. Nuoren on vaikea suunnitella elämäänsä, jos tulevaisuus on epävarma. Ja samaan aikaan asenneilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, että työttömiä halveksitaan. Samoin yhteiskunnan tukia käyttäviä.  Mutta kuitenkin samaan aikaan syyllistetään nuoria, kun eivät hanki lapsia. Miten sitä hankkii, kun hädin tuskin pystyy elättämään itsensäkään. 

Dissosioimme itsemme oikeasta maailmansta, mihin internet ja digitalisaati on ollut yksi pääsyy.  Ihminen ei ole globaali eläin jonka maailma pitäisi ulottua joka puolelle. Netin myötä somepönötys, identiteetti sekä pornoteollisuus tuhonneet käsityksemme ihmisyydestä ja suhteesta toisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Dissosioimme itsemme oikeasta maailmansta, mihin internet ja digitalisaati on ollut yksi pääsyy.  Ihminen ei ole globaali eläin jonka maailma pitäisi ulottua joka puolelle. Netin myötä somepönötys, identiteetti sekä pornoteollisuus tuhonneet käsityksemme ihmisyydestä ja suhteesta toisiimme.

Ja siis höpisinpä epäselvästi. Identiteetillä takoitan individualistisen yhteiskunnan ihannointia sekä ns rajatonta itsemäärritteloikeutta mikä negatiiviselta puoleltaan erkaannuttaa meitä toisistamme ja lisää polarisaatiota eri kuplien välille. Yksilökeiskeisyys ja individualismi ovat ihmisille epätyypillinen tila, sillä kaikesta huolimatta huomaamme miten ryhmäydymme vaikka sitten näissä uudella tavalla muodostuvissa porukoissa jotka liittyvät siihen identiteentin ilmaisutapaan

Liikaa kaikkea turhaa ja liian vähän sellaista mikä on tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Väkivallan ja itsemurhien määrä on vähentynyt. Alkoholin käytön määrä on vähentynyt. Uskonnollinen ahdistus on vähentynyt. Lapsia ja vaimoja ei hakata entiseen tapaan. Sodan traumatosoimat eit ole enää keskuudessamme. Hyvinvointi on siis parempi.

Höpön höpön. Jos noin on omalla kohdallasi niin se ei välttämättä koske kaikkia.

Erityislapset pantiin apukouluun ja mielenterveysongelmaiset hullujenhuoneelle.

Syötiin yksinkertaista ruokaa, lapset oli laihoja. Ei matkusteltu, ainoat kateuden kohteet oli naapurit, jouden kanssa pystyi jotenkin kilvoittelemaan.

Ennen nettiä ja sosiaalista mediaa ei hahmotettu kuinka kusipäitä kaikki ihmiset oikeasti on.

Hulluja ei kenenkään suvussa haluttu olla ja pöhköt joutuivat apukouluun.

Mitä jos ei ollut 60-luvulla tavallisen pullantuoksuisen perheen lapsi? Jos olisikin 60-luvulla aikuinen homoseksuaali mies. Tai aviottoman lapsen saava nainen tai se lapsi. Tai vaimo alkoholisoituneelle väkivaltaiselle miehelle, josta on taloudellisesti riippuvainen. Elinikä jäi paljon lyhyemmäksi.

Koska elintaso laskee. Elämme suurimmaksi osaksi velan varassa. Todellisuus ei ole mitä luulet. 

Valtio maksaa melkein joka kolmannen vuokran. Yhä harvemmalla ei ole varaa edes maksaa omaa vuokraansa. Tulevaisuudessa valtio maksaa jopa joka toisen ihmisen vuokran.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/valtio-maksaa-jo-kolmasosan-suomalai…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiinko 60-luvulla sen onnellisempia? Huonosta avioliitosta ei saanut niin vain eroa. Väkivaltaa oli enemmän. Sairauksiin ei saanut samalla tavalla hoitoa. Moni asia kuten esim. seksuaalisuus ja mielenterveys olivat tabuja. 

Nykyään valtaosa taitaa elää Suomessa aika turvallista ja tavallista elämää. Se että mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot kertoo myös siitä, että nykyään voi hakea apua.

Olen syntynyt 1961 ja näen eron omien vanhempieni sekä oman elämäni välillä. Lapsuus 60-luvulla oli varsin hyvää, koska silloin ei ollut vielä lasten kilpavarustelua. Asuinalueilla (Helsingin lähiöt) asui suunnilleen samaan tuloluokkaan kuuluvia ihmisiä, joten merkittävää eroa lasten elintasossa ei ollut. Ylipäätään lapsiin ei käytetty kovin paljoa rahaa, koska sitä pidettiin tarpeettomana. Tarkoitan, että ei ollut järkevää ostaa kasvavalle lapselle kalliita vaatteita, koska ne meni kuitenkin vuodessa liian pieniksi. Jotkut lapset harrastivat jotain kuten pianonsoittoa tai balettia, mutta pääasiassa esim jääkiekon harrastaminen oli sitä, että pojat kävivät keskenään  läiskimässä kiekkoa koulun kentällä. Tytöt kävivät luistelemassa. Paljon leikittiin kirkonrottaa, rosvoa ja poliisia, keinupehvistä, käytiin pulkkamäessä, kiipeiltiin puissa jne. Ei näihin leikkeihin vaikuttanut vanhempien tulot yhtään mitään. 

Jos vertaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani tämän päivän lapsiin ja nuoriin, niin onhan se aika erilaista. Nyt jo pienet lapset tietävät merkkituotteista ja mikä brändi on cool ja mikä ei. Kouluikäiset eivät arvioi kaverin päällä olevaa vaatetta sen perusteella onko se ihanan värinen tai muuten nätti vaan sen perusteella, onko se kallis vai halpa. Ja jos se on halpa, se on myös huono. Vaikka olisi miten ihanan värinen tai nätti. Merkki- ja trenditietoisuus lasten keskuudessa on lisääntynyt ja lapset osaavat itsekin kertoa, mitä merkkiä heidän vaatteensa, kännykkänsä, reppunsa tai jokin muu asia on. Lisäksi lapsilla on maksullisia harrastuksia, joista monet ovat tavoitteellisia. Ei harrasteta enää huvikseen vaan on jokin tavoite, jota varten harrastetaan. 

Nuorten osalta yksi ihan keskeinen ero on, että omassa nuoruudessani saattoi lähteä opiskelemaan ihan mitä tahansa ja töitä riitti. Tai siis silloin riitti. Nyt nuorten pitäisi osata ennustaa, millä alalla ja millä koulutuksella on töitä vielä valmistumisen jälkeenkin ja mielellään siihen asti, että saa asuntolainansa maksettua. Kaikki eivät voi opiskella lääkäreiksi ja vaikka voisivatkin, sitten meillä olisi valtava määrä työttömiä lääkäreitä. Työelämä on muuttunut pätkätöiksi ja erilaisiksi osa-aikatöiksi. Nuoret eivät edes saa pankista lainaa ja vuokralla joudutaan asumaan paljon pidempään kuin mun nuoruudessani. Tietyllä tavalla tulevaisuus näyttäytyy monille nuorille mustana aukkona eikä kukaan tiedä, mitä sen aukon sisällä on. Onko siellä jotain parempaa vai jotain vieläkin huonompaa. Nuoren on vaikea suunnitella elämäänsä, jos tulevaisuus on epävarma. Ja samaan aikaan asenneilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, että työttömiä halveksitaan. Samoin yhteiskunnan tukia käyttäviä.  Mutta kuitenkin samaan aikaan syyllistetään nuoria, kun eivät hanki lapsia. Miten sitä hankkii, kun hädin tuskin pystyy elättämään itsensäkään. 

Eihän se vieläkään ole järkevää ostaa kalliita vaatteita kasvavalle lapselle saatika raahata sitä harrastuksiin. Varman kaksi turhinta rahanreikää mitä lapsiperheessä on. Lapsi ei esiinny missään merkittävässä roolissa kenellekään eikä edusta mitään ja harrastaa voi jotain ajantäytettä. Suurin osa kakaroista on täysin lahjattomia ja harrastus on vain vanhempien mieliksi tuhertamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dissosioimme itsemme oikeasta maailmansta, mihin internet ja digitalisaati on ollut yksi pääsyy.  Ihminen ei ole globaali eläin jonka maailma pitäisi ulottua joka puolelle. Netin myötä somepönötys, identiteetti sekä pornoteollisuus tuhonneet käsityksemme ihmisyydestä ja suhteesta toisiimme.

Ja siis höpisinpä epäselvästi. Identiteetillä takoitan individualistisen yhteiskunnan ihannointia sekä ns rajatonta itsemäärritteloikeutta mikä negatiiviselta puoleltaan erkaannuttaa meitä toisistamme ja lisää polarisaatiota eri kuplien välille. Yksilökeiskeisyys ja individualismi ovat ihmisille epätyypillinen tila, sillä kaikesta huolimatta huomaamme miten ryhmäydymme vaikka sitten näissä uudella tavalla muodostuvissa porukoissa jotka liittyvät siihen identiteentin ilmaisutapaan

Tämä yhtenäiskulttuurista on siirrytty näennäisen individualismin mukana kuplakulttuuriin jossa kuplan ulkopuolisia ei haluta ymmärtää yhtään enempää kuin yhtenäiskulttuurissa normien ulkopuolisia. Jos ennen paheksuttiin jumalanpilkkaajia ja seksuaalivähemmistöjä nyt voi joutua paheksutuksi jos juo maitoa tai kauramaitoa. Tavallaan nykysysteemissä joutuu helpommin paheksutuksi, ja jos jossakin evankelisessa kulttuurissa armo ja ihmisen hyväksyminen oli hyveenä pidettävää jos ei aina arjen käytännöissä nyky yhteiskunta tuntuu perustuvan enemmän tuomitsevuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palattaisiin 60-luvun elintasoon, voi ihme mikä stressi siitä aiheutuisi melkeinpä kaikille suomalaisille.

Ainakin 90% meistä hyppäisi järveen jos meidät tosiaan heitettäisiin 60-luvun kehitysmaa-Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...

Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.

60-luvulla ymmärrettiin se että on erikseen rikkaita, kuten pankinjohtaja, apteekkari ja kunnanlääkäri ja sitten meitä tavallisia köyhiä ihmisiä. Nyt kaikilla pitää olla sama elintaso kuin näillä entisajan varakkailla, jopa pelkillä tuilla elävillä. Esimerkiksi minä olen noussut tuon ajan äärimmäisestä köyhyydestä keskiluokkaan ja mulla taitaa olla melkein paremmat ulkoiset varallisuuden mittarit, talo Vantaalla, mökki järvi-Suomessa ja uudenkarhea Mersu, kuin kotikuntani varakkailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...

Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.

60-luvulla ymmärrettiin se että on erikseen rikkaita, kuten pankinjohtaja, apteekkari ja kunnanlääkäri ja sitten meitä tavallisia köyhiä ihmisiä. Nyt kaikilla pitää olla sama elintaso kuin näillä entisajan varakkailla, jopa pelkillä tuilla elävillä. Esimerkiksi minä olen noussut tuon ajan äärimmäisestä köyhyydestä keskiluokkaan ja mulla taitaa olla melkein paremmat ulkoiset varallisuuden mittarit, talo Vantaalla, mökki järvi-Suomessa ja uudenkarhea Mersu, kuin kotikuntani varakkailla.

Juu, ja kuten yhdessä TV-ohjelmassa muutama vuosi sitten mainittiin ihan esimerkin kanssa, maahamme asutettavilla ulkomaalaisilla, jotka tulevat tänne tyhjin käsin pelkät vaatteet yllään,pitää heti olla uusina ostetut kodinkoneet sun muut vempaimet.  Muu ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...

Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.

60-luvulla ymmärrettiin se että on erikseen rikkaita, kuten pankinjohtaja, apteekkari ja kunnanlääkäri ja sitten meitä tavallisia köyhiä ihmisiä. Nyt kaikilla pitää olla sama elintaso kuin näillä entisajan varakkailla, jopa pelkillä tuilla elävillä. Esimerkiksi minä olen noussut tuon ajan äärimmäisestä köyhyydestä keskiluokkaan ja mulla taitaa olla melkein paremmat ulkoiset varallisuuden mittarit, talo Vantaalla, mökki järvi-Suomessa ja uudenkarhea Mersu, kuin kotikuntani varakkailla.

Juu, ja kuten yhdessä TV-ohjelmassa muutama vuosi sitten mainittiin ihan esimerkin kanssa, maahamme asutettavilla ulkomaalaisilla, jotka tulevat tänne tyhjin käsin pelkät vaatteet yllään,pitää heti olla uusina ostetut kodinkoneet sun muut vempaimet.  Muu ei kelpaa.

Taidat olla maahanmuuttajavastainen.  Sitä paitsi kirjoitat aiheen sivusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiinko 60-luvulla sen onnellisempia? Huonosta avioliitosta ei saanut niin vain eroa. Väkivaltaa oli enemmän. Sairauksiin ei saanut samalla tavalla hoitoa. Moni asia kuten esim. seksuaalisuus ja mielenterveys olivat tabuja. 

Nykyään valtaosa taitaa elää Suomessa aika turvallista ja tavallista elämää. Se että mielenterveyspalveluihin on pitkät jonot kertoo myös siitä, että nykyään voi hakea apua.

Olen syntynyt 1961 ja näen eron omien vanhempieni sekä oman elämäni välillä. Lapsuus 60-luvulla oli varsin hyvää, koska silloin ei ollut vielä lasten kilpavarustelua. Asuinalueilla (Helsingin lähiöt) asui suunnilleen samaan tuloluokkaan kuuluvia ihmisiä, joten merkittävää eroa lasten elintasossa ei ollut. Ylipäätään lapsiin ei käytetty kovin paljoa rahaa, koska sitä pidettiin tarpeettomana. Tarkoitan, että ei ollut järkevää ostaa kasvavalle lapselle kalliita vaatteita, koska ne meni kuitenkin vuodessa liian pieniksi. Jotkut lapset harrastivat jotain kuten pianonsoittoa tai balettia, mutta pääasiassa esim jääkiekon harrastaminen oli sitä, että pojat kävivät keskenään  läiskimässä kiekkoa koulun kentällä. Tytöt kävivät luistelemassa. Paljon leikittiin kirkonrottaa, rosvoa ja poliisia, keinupehvistä, käytiin pulkkamäessä, kiipeiltiin puissa jne. Ei näihin leikkeihin vaikuttanut vanhempien tulot yhtään mitään. 

Jos vertaan omaa lapsuuttani ja nuoruuttani tämän päivän lapsiin ja nuoriin, niin onhan se aika erilaista. Nyt jo pienet lapset tietävät merkkituotteista ja mikä brändi on cool ja mikä ei. Kouluikäiset eivät arvioi kaverin päällä olevaa vaatetta sen perusteella onko se ihanan värinen tai muuten nätti vaan sen perusteella, onko se kallis vai halpa. Ja jos se on halpa, se on myös huono. Vaikka olisi miten ihanan värinen tai nätti. Merkki- ja trenditietoisuus lasten keskuudessa on lisääntynyt ja lapset osaavat itsekin kertoa, mitä merkkiä heidän vaatteensa, kännykkänsä, reppunsa tai jokin muu asia on. Lisäksi lapsilla on maksullisia harrastuksia, joista monet ovat tavoitteellisia. Ei harrasteta enää huvikseen vaan on jokin tavoite, jota varten harrastetaan. 

Nuorten osalta yksi ihan keskeinen ero on, että omassa nuoruudessani saattoi lähteä opiskelemaan ihan mitä tahansa ja töitä riitti. Tai siis silloin riitti. Nyt nuorten pitäisi osata ennustaa, millä alalla ja millä koulutuksella on töitä vielä valmistumisen jälkeenkin ja mielellään siihen asti, että saa asuntolainansa maksettua. Kaikki eivät voi opiskella lääkäreiksi ja vaikka voisivatkin, sitten meillä olisi valtava määrä työttömiä lääkäreitä. Työelämä on muuttunut pätkätöiksi ja erilaisiksi osa-aikatöiksi. Nuoret eivät edes saa pankista lainaa ja vuokralla joudutaan asumaan paljon pidempään kuin mun nuoruudessani. Tietyllä tavalla tulevaisuus näyttäytyy monille nuorille mustana aukkona eikä kukaan tiedä, mitä sen aukon sisällä on. Onko siellä jotain parempaa vai jotain vieläkin huonompaa. Nuoren on vaikea suunnitella elämäänsä, jos tulevaisuus on epävarma. Ja samaan aikaan asenneilmapiiri on muuttunut sellaiseksi, että työttömiä halveksitaan. Samoin yhteiskunnan tukia käyttäviä.  Mutta kuitenkin samaan aikaan syyllistetään nuoria, kun eivät hanki lapsia. Miten sitä hankkii, kun hädin tuskin pystyy elättämään itsensäkään. 

Eihän se vieläkään ole järkevää ostaa kalliita vaatteita kasvavalle lapselle saatika raahata sitä harrastuksiin. Varman kaksi turhinta rahanreikää mitä lapsiperheessä on. Lapsi ei esiinny missään merkittävässä roolissa kenellekään eikä edusta mitään ja harrastaa voi jotain ajantäytettä. Suurin osa kakaroista on täysin lahjattomia ja harrastus on vain vanhempien mieliksi tuhertamista.

Eihän se olekaan järkevää, mutta niin kuitenkin tehdään. Pelätään, että lasta aletaan kiusata tai lapsi jää vaille jotain oleellista, jos ei ole samaa kuin muillakin. Lapset ja teinit ovat aina kiusanneet toisiaan ja aina on löytynyt jokin syy siihen. Mutta mun lapsuudessani ja teinivuosinani syy ei ollut kenenkään vaatteet, reppu tai minkä värinen puhelin sattui olemaan kotona. Jos siihen aikaan lapsi oli ylipainoinen, melko varmasti joutui kokemaan kiusaamista. Myös silmälasit (mulla oli) altisti muita lapsia enemmän kiusaamiselle. Varmaan omassa lapsuudessanikin vaatteissa oli sisällä valmistajan merkki, mutta ei me kersat koskaan sellaisia katsottu eikä varsinkaan merkin perusteella osattu sanoa, kenen vaate on hyvä ja kenen vaate on huono. 

Kyllähän sitä on melkoinen mielenterveysbuumi meneillään, ja ilmiö on ikäänkuin valtavirtaistunut. Mielialahäikkää voi olla yhtälailla niin johtajilla kuin työttomillä. Toki enemmän varmaan köyhää väestöä ongelmat riepoo, rahalla on mahdollisuus muokata ympäristöä, niin että oma mielenrauha säilyy.

Mutta eihän se 60-luku mikään onnela ole ollut sekään, silloin oli esim. koulukoteja, joissa oli fyysinen väkivalta tavallinen kasvatusmetodi ja mielisairaatkin saattoivat kärsiä katatonisesta tilasta. Nykyaika kuitenkin on tuonut jotain parempaa kehitystä, toki kaikenlaista kärsimystä on järkyttävän paljon edelleen.