Lue keskustelun säännöt.
Elintaso on noussut huikeasti 1960-luvulta, mutta miksi ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt?
12.11.2020 |
Lapsuudessani 1960-luvulla ei joka toinen lapsi ollut erityislapsi, eikä lastenpsykiatreille jonotettu, mahtoiko näitä psykiatreja silloin vielä edes ollakaan? Aikuiset eivät syöneet psyykelääkkeitä, eikä niin moni ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Kertokaa nyt ihmeessä miksi suomalaisilla menee kaikessa tässä nykyisessä yltäkylläisyydessä niin huonosti!
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Perussuomalaiset on syynä pahoinvointiin. He tukevat kyttäämistä, heippalappuja ja kiusaamista.
Leikitään että näin on. Herää kysymys, mikä on syy perussuomalaisten olemassaoloon? Tässä vaiheessa sinulla menee sormi suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös suomalaiset ole maailman onnellisin kansa? Kuinka moni tutkimus ja tilasto oikeasti vahvistaa sen, että pahoinvointi olisi lisääntynyt? Ap taisi heittää otsikon vain mutu-tuntumalla.
Jatkuva ulkonäöstä ja seksistä jauhaminen aiheuttaa eroja.
Sinkut jahtaa uutta kumppania tindereistä.
Oikeata onnea ei löydykään.
On paljon masennusta yms.
Lapset jäävät heitteille, kärsivät
ja häiriintyvät.
Luonnosta ollaan vieraannuttu.
Tuossa muutamia seikkoja.
Koska ihminen ei elä pelkästään leivästä. Ihminen tarvitsee myös yhteyden elävään Jumalaan voidakseen hyvin. Ottakaa siis usko Jeesukseen vastaan vielä kun se on mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun joskus 1970-luvulla koti-uskonto-isänmaa-akseli romutettiin, katosivat elämän raamit. Mitään ei tullut tilalle. Ihmiset haahuilevat nykyisin elämässään yksin ilman tukea mistään. Minkäänlaisia arvoja ei enää peräänkuuluteta.
Tämä on varmaan totta. Miten paljon pahoinvointia lisää se, ettei ole yhteisiä käyttäytymisnormeja kuten oli männävuosikymmeninä? Jotakin on pielessä kun vanhemmat kyselevät lehdissä että miten heidän pitää kasvattaa lapsensa!
Yhteiset käyttäytymisnormit ovat hyviä niille, joiden oman edun ja arvomaailman mukaisia ko normit ovat. Mutta niille, jotka ovat erilaisia tai haluavat erilaisia asioita elämässään, normit toimivat rajoitteina ja estävät toteuttamasta omia haaveitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahoinvointi ei ole lisääntynyt. Siitä vaan puhutaan enemmän.
Ennen esim. erityislapsi/vammainen oli häpeä, samoin mt-ongelmat, alkoholismi, abortti, köyhyys yms elämän nurjat puolet...
listaa vois jatkaa vaikka kuinka.
Ennen nuo aiheuttivat pahoinvointia sille yksilölle jota se henkilökohtaisesti kosketti. Nykyään vaikkapa abortti aiheuttaa pahoinvointia henkilöille joita se ei edes kosketa millään tavalla. Nykyään pahoinvoidaan kaikkien muiden puolesta.
Ennen oli yhteisöllisyyttä, nykyään pelkästään rahalla on merkitystä. Raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha, raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...
Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.
Siksi, että maassamme edellytetään, että ihan kaikki on täydellistä. Ei se ole missään, mutta muualla siitä ei vouhkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alunperin kun tuolla metsissä ja savanneilla kuljettiin, elämä oli rankkaa, mutta suoraviivaista. Jos onnistuit saalistamaan siksi päiväksi syötävää ja pääsit luolaan sateensuojaan yöksi, oli varmasti aika onnellinen olo. Asiat olivat mallillaan, siinä oli kaikki. Nyt elämä on helppoa, mutta toisaalta niin monimutkaista ja ylitsepursuavaa, että on vaikea saada kiinni siitä, mikä on oikeasti merkityksellistä. Enää ei tarvitse huolehtia vain omasta pienestä piiristään ja eloonjäämisestä, vaan tietoa ja uusia huolenaiheita sataa joka tuutista ympäri maailman. Sellaiset asiat tulevat lähelle, joista ei olisi vielä satakaan vuotta sitten mitään tietoa itsellä. Älykkyys ja tieto ovat lisääntyneet, mutta muuten olemme yhtä rajallisia kuin joskus muinoin, itsestään voi antaa vain tietyn määrän erilaisille asioille. Silti ajatellaan, että voin saada kaiken, kun vain olen tehokas ja reipas. Minkä kaiken?
Kaikki ei jaksa tätä tietoyhteiskunnan härdelliä. Osalle ihmisistä ei löydy minkäänlaista työtä koska mikään työ ei enää ole helposti omaksuttavaa ja kuitenkin sellaista että palkka riittäisi elämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...
Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.
Lapsuudessani 1960-luvulla kotitaloudessa oli vain yksi telkkari ja yksi puhelin. Kaikilla ei ollut edes puhelintakaan. Nyt on kotitalouksissa jo lapsillakin omat puhelimet, telkkareita saattaa olla useampia tai ainakin on tietokonetta tai tablettia, jolla voi katsoa haluamiaan ohjelmia. Enää ei tarvitse kiistellä siitä, kuka päättää, mitä kanavaa katsotaan. Eikä pienessä Elannon myymälässä ollut hyllymetreittäin erilaisia jugurtteja yms. Taisi olla jo 70-luvun puolella, kun ylipäätään kauppoihin tuli jugurtit. En muista ihan varmaksi, oliko 60-luvun loppua vai jo 70-luvun puolella.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei jaksa tätä tietoyhteiskunnan härdelliä. Osalle ihmisistä ei löydy minkäänlaista työtä koska mikään työ ei enää ole helposti omaksuttavaa ja kuitenkin sellaista että palkka riittäisi elämiseen.
Hyvä pointti. Työelämästä putoavia tulee lisää. Voisiko tätä asiaa jotenkin auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkahan paljon ahdistusta lisää maapallon tulevaisuuden kyseenalaistamisen korostaminen.
Vierailija kirjoitti:
Koska me voimme. Elää työttöminä, työkyvyttömyyseläkkeellä tai muuten vaan itseämme etsien ja mielialalääkkeitä napsien.
1960-luvulla teit työtä elättääksesi itsesi ja perheesi, tai itkit ja teit.
60-luvulla oli myös työtä "niin paljon kuin jaksaa tehdä", monet menivät jo lapsena töihin. Nykyään pitää olla kaiken maailman kortit ja koulutukset, silti yksinkertaisempiin ja matalapalkkaisiin hommiinkin satoja hakijoita. Veikkaan, ettei 60-luvulla edellytetty töitä hakemaan tulleelta 13-vuotiaalta mitään tutkintoja, ansioluetteloita eikä 1-5v työkokemusta vastaavista töistä :D
Valtava määrä työpaikkoja on myös kadonnut ja edelleen katoamassa teknologian kehittymisen myötä, ihminen ei voi koskaan kilpailla robotin kanssa. Suomessa ei ole enää sellaista teollisuusyhteiskuntaa, vaatteetkin tulee jostain vinkuintiasta, kun se on halvempaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että maassamme edellytetään, että ihan kaikki on täydellistä. Ei se ole missään, mutta muualla siitä ei vouhkata.
Näin se menee. Kun on 60- ja 70-lukujen kasvuvaiheesta selvitty ja yhteiskunta rupeaa olemaan rinta rottingilla ja valmis, on aikaa ja energiaa kytätä mikä vielä mahdollisesti on pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...
Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.
Lapsuudessani 1960-luvulla kotitaloudessa oli vain yksi telkkari ja yksi puhelin. Kaikilla ei ollut edes puhelintakaan. Nyt on kotitalouksissa jo lapsillakin omat puhelimet, telkkareita saattaa olla useampia tai ainakin on tietokonetta tai tablettia, jolla voi katsoa haluamiaan ohjelmia. Enää ei tarvitse kiistellä siitä, kuka päättää, mitä kanavaa katsotaan. Eikä pienessä Elannon myymälässä ollut hyllymetreittäin erilaisia jugurtteja yms. Taisi olla jo 70-luvun puolella, kun ylipäätään kauppoihin tuli jugurtit. En muista ihan varmaksi, oliko 60-luvun loppua vai jo 70-luvun puolella.
Meillä on edelleen yksi televisio. Kyllä kiistellään. Puhelin on 5 vuotta vanha, ja uusi tulee vasta kun menee rikki. Maksoi 80 e.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle: Oma hyvinvointi vaatii toisten polkemista, mikä on stressaavaa.
Ei todellakaan vaadi. Sairaat ihmiset sairastuttavat terveet. Kateelliset kostavat pahan olonsa muille.
Aloittajalla on pilkallinen asenne nykytilanteeseen. Se, että moni lapsi vaatii erityishuomiota, ei ole irvailun asia. Perheet ovat kovilla, kun työttömyyttä on paljon eivätkä tulevaisuudennäkymät paljon ilahduta.
Nykyään sysätään vielä enemmän henkilökohtaisia ongelmia muiden kontolle. Yksinäisille pitäisi valtion tuoda kaveri kotiovelle ja naisettomalle miehelle joku nainen. Some on syyllinen ulkonäköpaineisiin ja liian suuriin odotuksiin, vaikka itsehän yksilö sinne someen menee. Ei mulle insta mitään täydellisiä someperseitä tarjoa, kun en itse niitä sieltä hae.
Ei kaikki tietenkään yksilön omaa syytä ole. Esimerkiksi työelämä on muuttunut hektisemmäksi ja epävarmemmaksi, joka heijastuu muuhunkin elämään. Mutta osa näistä nykypaineista on kyllä ihan yksilöiden omaa luomusta.