Elintaso on noussut huikeasti 1960-luvulta, mutta miksi ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt?

Ehkä juuri siksi, kaikkea on - mutta lisää tarvii - eikä mikään riitä.

Ainakin vaatimukset ovat lisääntyneet eli ei tyydytä niin vähään kuin 60-luvulla.  Työpaikka on epävarma päin vastoin kuin tuolloin, koulutusryhmät ovat liian suuria eikä koulutus takaa työpaikkaa edes osa-aikaisena.   Elämä on kaiken kaikkiaan hektisempää.

Väkivallan ja itsemurhien määrä on vähentynyt. Alkoholin käytön määrä on vähentynyt. Uskonnollinen ahdistus on vähentynyt. Lapsia ja vaimoja ei hakata entiseen tapaan. Sodan traumatosoimat eit ole enää keskuudessamme. Hyvinvointi on siis parempi.

Tämänkaltaiset palstat ovat pahoinvoivien henkireikä eli peili on vino, hyvin vino ja vuodesta 2015- Suomen vinoin.

Koska se että kaikkea on kyllin, ei tee onnelliseksi. Mitä enemmän saa, sitä tyytymättömämpi on. En vain tiedä mistä se johtuu.

Onko? Itsemurhien ja henkirikosten osuus on laskenut 60-luvulta. Mihin perustat väitteesi?

Pahoinvointi ei ole lisääntynyt.

Aika iso osa pahoinvoinnista lakaistiin vielä 60-luvulla maton alle. Erityislapsi oli vain yksinkertaisesti kuriton tai sitten tyhmä. Kotiväkivalta oli yksityisasia ja mielentervysongelmat olivat niin hävettäviä että niistä ei vahingossakaan puhuttu. Jos joku joutui mielisairaalaan niin kerrottiin miten hän meni vähän "lepuuttamaan hermojaan".

Vierailija kirjoitti:

Väkivallan ja itsemurhien määrä on vähentynyt. Alkoholin käytön määrä on vähentynyt. Uskonnollinen ahdistus on vähentynyt. Lapsia ja vaimoja ei hakata entiseen tapaan. Sodan traumatosoimat eit ole enää keskuudessamme. Hyvinvointi on siis parempi.

Tämänkaltaiset palstat ovat pahoinvoivien henkireikä eli peili on vino, hyvin vino ja vuodesta 2015- Suomen vinoin.

Et näemmä ole kuullut/lukenut jonoista julkisiin mielenterveyspalveluihin.   Eivät kaikki mielenterveyspotilaat ole alkoholisteja puhumattakaan, että he tekisivät itsemurhan.

Yhteiskunta odottaa yksilöltä aivan s44t4n4sti liikaa. Se mikä riitti 60 vuotta sitten ei vetele tänä päivänä. Ihmisen mieltä ja kehoa ei ole luotu toimimaan nykypäivän odotusten mukaisesti, vaan se hajoaa paineen alla. Nyky-yhteiskunta on SAIRAS.

Koska me voimme. Elää työttöminä, työkyvyttömyyseläkkeellä tai muuten vaan itseämme etsien ja mielialalääkkeitä napsien.

1960-luvulla teit työtä elättääksesi itsesi ja perheesi, tai itkit ja teit.

Ap:lle: Oma hyvinvointi vaatii toisten polkemista, mikä on stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko? Itsemurhien ja henkirikosten osuus on laskenut 60-luvulta. Mihin perustat väitteesi?

Tiedätkö sellaista kuin Tilastokeskus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivallan ja itsemurhien määrä on vähentynyt. Alkoholin käytön määrä on vähentynyt. Uskonnollinen ahdistus on vähentynyt. Lapsia ja vaimoja ei hakata entiseen tapaan. Sodan traumatosoimat eit ole enää keskuudessamme. Hyvinvointi on siis parempi.

Tämänkaltaiset palstat ovat pahoinvoivien henkireikä eli peili on vino, hyvin vino ja vuodesta 2015- Suomen vinoin.

Et näemmä ole kuullut/lukenut jonoista julkisiin mielenterveyspalveluihin.   Eivät kaikki mielenterveyspotilaat ole alkoholisteja puhumattakaan, että he tekisivät itsemurhan.

Älä viitsi vetää ketjua ihan rapaan. Ota asioista, selvää jos et usko, mutta älä mutuile

Pahoinvointi ei ehkä ole lisääntynyt mutta se on tullut näkyvämmäksi ja siitä puhutaan avoimemmin.  Totta kyllä on, että mielenterveyspalveluilla on kova kysyntä nykyisin, mutta jospa se onkin vain hyvä että apua haetaan.  Huonosti taidettiin voida silloin 1960 luvullakin mutta siitä oltiin hiljaa.

Kaikki on monimutkaisempaa

Ei suinkaan ihmisillä vain nykyisin ole liiallisia odotuksia koskien pärjäämistä?  Ei kaikki aina mene niin kuin itse toivoo ja sitäpaitsi yhteiskunnalta ei kannata eikä saa odottaa liikoja.  Itselläkin on vastuuta.

Millaisesta pahoinvoinnista puhut? Itsemurhat ainakin ovat vähentyneet roimasti viime vuosikymmeninä Suomessa, määrät ovat nyt suunnilleen 60-luvun tasoa tai alhaisemmat. Myös monien sairauksien hoito ja ennuste on parantunut huomattavasti sitten 60-luvun.

Nykyään ongelmista ja henkisestä pahoinvoinnista puhutaan enemmän – ehkä siitä tulee vaikutelma, että pahoinvointia on nyt enemmän?

Itsemurhatilastot Suomessa vuosikymmenittäin:

https://findikaattori.fi/fi/10

Ei tämä silti tarkoita, että nytkään asiat olisivat hyvin. Nykyään on erilaisia ongelmia, nyt tavallisen suomalaisen elämä on mm. kognitiivisesti kuormittavampaa. En ole elänyt 60-luvulla, mutta olen päätellyt näin.

Lievästi masentuneella on tutkitusti realistisempi käsitys kyvyistään kuin taviksella saati Live laugh love tubettaja bloggari hypettäjä influenser aina iloisilla ihmisillä.

Byrokratiaa on helkkarin paljon enemmän kuin 60-luvulla.  Se vie hermot ja mielenterveyden.  Tietoyhteiskunta on sitä paitsi niin kuormittava etteivät kaikki sitä jaksa.

Elämästä on tullut monimutkaisempaa ja varsinkin työelämästä. Muistelen omasta lapsuudestani 70-luvulta, että kaikki oli muutenkin jotenkin yksinkertaisempaa. Ja ainakaan omassa elämänpiirissä en huomannut mitään erityistä materialismia, en myöskään lukiossa joskus 80-luvulla. Meillä oli (ja on) kesämökki omassa saaressa, se oli ehkä jo vähän luksusta silloin. Mitään muuta en tajunnut edes kaivata. Muistelen kun joku harva kaveri lähti vaihtoon jonnekin Jenkkeihin, niin itse olin lähinnä tyytyväinen, että onpa hyvä ettei minun tarvitse lähteä mihinkään.

Digitaalisaatio on mahdollistanut monia asioita, mutta samalla muuttanut elämää huomattavasti kuormittavampaan suuntaan. Ja globalisaatio tehnyt kaikesta todella epävarmaa.