Elintaso on noussut huikeasti 1960-luvulta, mutta miksi ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt?

Jos nyt palattaisiin 60-luvun elintasoon, voi ihme mikä stressi siitä aiheutuisi melkeinpä kaikille suomalaisille.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta odottaa yksilöltä aivan s44t4n4sti liikaa. Se mikä riitti 60 vuotta sitten ei vetele tänä päivänä. Ihmisen mieltä ja kehoa ei ole luotu toimimaan nykypäivän odotusten mukaisesti, vaan se hajoaa paineen alla. Nyky-yhteiskunta on SAIRAS.

Olen samaa mieltä. Pitäisi näyttää mallilta ja juosta maratoneita. Olla joku harrastekokkaaja ja maailman paras vanhempi. Lapsille pitäisi tarjota parhaat ja kalliit harrastukset, teattereita, huvipuistoja, leffoja ja ulkomaanmatkoja. Töissä tietenkin olla nopea,aikaansaava, sosiaalinen ja unohtamatta tärkeintä, tohtorintutkinto pitäisi olla alla.

Niin. Pitää olla ura, sijoitussalkku, sijoitusasunto,kiva koti, Instatili ja kaunis vartalo. Pitää saada tykkäyksiä kun itsetuntoa ei enää muuten ole. YTt uhkaavat ja jos et ole irtisanottava niin joudut irtisanomaan.

Joku kirjoitti, että se, mikä riitti 60-luvulla, ei riitä nyt mihinkään.  Vaatimukset ovat kasvaneet - osittain siksi, että Suomessa on jo vuosikymmenet ollut vallalla puhtaasti työnantajan markkinat!  On yksinkertaisesti varaa vaatia, ja kansa sitten yrittää pysyä perässä.

Sai kasvattaa itse omat kakaransa miten tahtoi.Kuri oli kouluissa ja kotona.Kakarat osasi käyttäytyä ja niistä kasvoi kunnon aikuisia.Neuvolat palveli perheitä/lapsia.Ruoka oli puhtaampaa, laadukkaampaa. Ei ollut koneita millä istua,vaan kakarat leikkivät keskenään.Kakarat myös auttoivat työnteossa/kotitöissä.Oli koti,uskonto ja isänmaa.Ja se isänmaa ajatteli isänmaan/kansalaisten/maan etua ,ei poliitikkojen/herrojen lompakon paksuutta.

Nykytilanteen kaoottisuus johtuu siitä, että vapaan kasvatuksen ajan lapset ovat nyt keski-ikäistyttyään päättäjinä.

Vierailija kirjoitti:

Koska se että kaikkea on kyllin, ei tee onnelliseksi. Mitä enemmän saa, sitä tyytymättömämpi on. En vain tiedä mistä se johtuu.

Liian monet houkutukset, mahdollisuudet ja virikkeet eivät tee hyvää mielenterveydelle. Aika monessa asiassa minimalistinen malli on ihmiselle parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää tuo väittämä, että kaikkea on yllin kyllin. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut. Aina olen töitä tehnyt, mutta ei ole omistusasuntoa, ei varaa kalliisiin vaatteisiin, koruihin, huippuelektroniikkaan...

Silti pitää maksaa veroja. Ilmeisesti jotkut saavat liikaa kaikkea ja palkkojen tasoittamiselle olisi tarvetta.

Lapsuudessani 1960-luvulla kotitaloudessa oli vain yksi telkkari ja yksi puhelin. Kaikilla ei ollut edes puhelintakaan. Nyt on kotitalouksissa jo lapsillakin omat puhelimet, telkkareita saattaa olla useampia tai ainakin on tietokonetta tai tablettia, jolla voi katsoa haluamiaan ohjelmia. Enää ei tarvitse kiistellä siitä, kuka päättää, mitä kanavaa katsotaan. Eikä pienessä Elannon myymälässä ollut hyllymetreittäin erilaisia jugurtteja yms. Taisi olla jo 70-luvun puolella, kun ylipäätään kauppoihin tuli jugurtit. En muista ihan varmaksi, oliko 60-luvun loppua vai jo 70-luvun puolella. 

Meillä on edelleen yksi televisio. Kyllä kiistellään. Puhelin on 5 vuotta vanha, ja uusi tulee vasta kun menee rikki. Maksoi 80 e.

Mutta varmaan ymmärrät, että tuo on aika harvinaista nykyisin. Vai ymmärsinkö oikein, että puhelimiakin on vain yksi? Kaikki perheenjäsenet käyttävät samaa puhelinta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska se että kaikkea on kyllin, ei tee onnelliseksi. Mitä enemmän saa, sitä tyytymättömämpi on. En vain tiedä mistä se johtuu.

Liian monet houkutukset, mahdollisuudet ja virikkeet eivät tee hyvää mielenterveydelle. Aika monessa asiassa minimalistinen malli on ihmiselle parempi.

Mä olen melkein samaa  mieltä. Minimalistinen malli on parempi, mutta ei paras. Kuitenkin mitä enemmän on valinnanvaraa, sitä vaikeampi on päättää, mitä lopulta haluaakaan. Ja mitä useammin aivot joutuvat valintatilanteeseen, joissa vaihtoehtoja on enemmän kuin kaksi, sitä enemmän jatkuva valintojen tekeminen rasittaa. Jos tarvitset omenoita ja kaupassa on vain yhtä lajia, otat niitä. Ei tarvitse edes valita. Jos kaupassa on punaisia omenoita ja vihreitä omenoita, teet valinnan vain näiden kahden väliltä. Mutta kun kaupassa on omenoita 10 eri lajia, joudutkin jo miettimään enemmän, minkä niistä valitset. Sitten siirryt 10 metriä pitkälle leipähyllylle ja alat valitsemaan leipää. Jos siinäkin olisi vain yhtä lajia, ottaisit sitä. Jos siinä olisi yhtä lajia tummaa leipää ja yhtä vaaleaa, valitsist vain sen perusteella, halutko tummaa vai vaaleaa leipää. Mutta kun sekä tummassa että vaaleassa on kymmeniä vaihtoehtoja, taas joudut pähkäilemään, minkä niistä tällä kertaa otat. Ja sama koskee monia muitakin asioita kuin vain ruokaostoksia. On hyvä, että on vaihtoehtoja, mutta huono, jos vaihtoehtoja on liikaa. 

Hankala kysymys. Yhteiskunta muuttuu huomattavasti nopeammin kuin ihminen. Täälläkin mainittu 60-luku oli täysin erilaista aikaa, kuin mitä 2020-luku, lähes joka suhteessa.

Ennen tehtiin ainakin huomattavasti enemmän ruumiillista työtä. Nyt suurin osa tekee työtä näyttöpäätteellä, bittiavaruudessa. Onko se sitten lopulta ihmisestä tarpeeksi palkitsevaa, vaikea sanoa. Lapsetkin viettävät suuren osan ajastaan älylaitteilla. Maailma netissä on hyvin erilainen, kuin reaalimaailma.

Ihmisestä ei varmaankaan ole kadonnut mihinkään vielä se vietti, että halutaan tehdä omilla käsillä jotain näkyvää ja palkitsevaa, raskastakin työtä. Siitä kertoo monen halu panna kädet multaan, nikkaroida tai tehdä käsitöitä vapaa-ajallaan. Jota ihmisillä on muuten nykyään aika paljon, kun entiseen vertaa.

Yhteiskunta on monimutkaistunut todella paljon. Jos 60-luvulta joku hyppäisi aikakoneella tähän päivään, olisi jo ihan perusasioissa paljon opettelemista.

Suuri ellei jopa keskeinen tekijä on työmarkkinoiden epävarmuus johon ei ole edes odotettavissa parannusta. Ihmisiä ei enää tarvita töihin kuten 60- ja 70-luvuilla.  Kun töistä ei ole takeita, ei elämä voi olla kovin seesteistä.

Vierailija kirjoitti:

Suuri ellei jopa keskeinen tekijä on työmarkkinoiden epävarmuus johon ei ole edes odotettavissa parannusta. Ihmisiä ei enää tarvita töihin kuten 60- ja 70-luvuilla.  Kun töistä ei ole takeita, ei elämä voi olla kovin seesteistä.

Totta. Töiden määrä vähenee, mutta suomalaisia on pari miljoonaa enemmän kuin 1960-luvulla. 

Koska ennen oli valoisa tulevaisuus, nyt vain tuhoisa.

Vierailija kirjoitti:

Lievästi masentuneella on tutkitusti realistisempi käsitys kyvyistään kuin taviksella saati Live laugh love tubettaja bloggari hypettäjä influenser aina iloisilla ihmisillä.

Eikös näillä tubettaja-bloggari-influenseri-hypettäjillä ole yleensä joku mielenterveysdiagnoosi? Ainakin he "avautuvat" niistä tuon tuostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri ellei jopa keskeinen tekijä on työmarkkinoiden epävarmuus johon ei ole edes odotettavissa parannusta. Ihmisiä ei enää tarvita töihin kuten 60- ja 70-luvuilla.  Kun töistä ei ole takeita, ei elämä voi olla kovin seesteistä.

Totta. Töiden määrä vähenee, mutta suomalaisia on pari miljoonaa enemmän kuin 1960-luvulla. 

1,5 miljoonaa enemmän kuin 1950-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri ellei jopa keskeinen tekijä on työmarkkinoiden epävarmuus johon ei ole edes odotettavissa parannusta. Ihmisiä ei enää tarvita töihin kuten 60- ja 70-luvuilla.  Kun töistä ei ole takeita, ei elämä voi olla kovin seesteistä.

Totta. Töiden määrä vähenee, mutta suomalaisia on pari miljoonaa enemmän kuin 1960-luvulla. 

1,5 miljoonaa enemmän kuin 1950-luvulla.

Joo sori, mulla laskuvirhe. 

Se syy on niin yksinkertainen. Kaikki hyvä on saatavilla, mitään ei tarvitse tavoitella näiden pahoinvoivien ihmisten, NIIN NE LUULEVAT. Ne luulevat ,että ihmiset joilla on luxustalot, varaa matkustella minne tahtoo jne,, ne raukat reppanat luulevat , että se kaikki tulee ihan itsestään. Ne ei tajua , että nämä hyvinvoivat varakkaat ihmiset ovat tehneet valtavasti työtä hyvinvointinsa ja varakkuudensa etteen . Siksi ne voivat hyvin ja nauttivat ahkeruuden hedelmistä.—-siis aivan toisin ,kuin nämä laiskat lusmut , jotka elää näiden ahkerien maksamilla verorahoilla.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti, että se, mikä riitti 60-luvulla, ei riitä nyt mihinkään.  Vaatimukset ovat kasvaneet - osittain siksi, että Suomessa on jo vuosikymmenet ollut vallalla puhtaasti työnantajan markkinat!  On yksinkertaisesti varaa vaatia, ja kansa sitten yrittää pysyä perässä.

Ei ole vastapainoa, koska taloudesta kaikki ovat suunnilleen samaa mieltä. Kukaan ei vastusta herraa, vaan vastustus puretaan sitten eri näköisiin ihmisiin. Siis hyväksytään se, että ollaan huonompia kuin toinen, mutta yritetään osoittaa, että ollaan kuitenkin parempia kuin joku muu.

Kaikenlainen solidaarisuus on loppunut, köyhät on toistensa kurkussa ja rikkaat nauraa matkalla pankkiin. Köyhillä ei ole enää ylpeyttä eikä joukkovoimaa eikä mitään yhteistä tavoitetta.

Kiire ja älyttömät vaatimukset (porhalla työelämässä, mutta töitä ei ole) rasittavat. Toisaalta ongelmiin puututaan ihan eri tavalla kuin ennen. Olen syntynyt 70-luvulla ja kyllä ominakin kouluaikoinani kiusaaminen oli vielä ihan yleistä ja nimenomaan sellaista, ettei siihen yritettykään puuttua. Olin itse tosi arka lapsi ja jos olisi eletty tätä päivää, minulla olisi varmaan ollut jokin diagnoosi ja tukitoimia. Mutta silloin vain hekoteltiin, että "tuo Mari nyt vaan on tuollainen", koulussa kiusattiin ja opettajat hymyilivät vaivaantuneesti. En pidä minään kunnia-asiana, että en ole käynyt psykiatriassa, ei ole pidetty palavereja koulussa tms. Olisin tosi kipeästi tarvinnut apua, mutta yhä vieläkin äitini vain hymähtelee muistoilleni, että se nyt oli sellaista. Enkä siis todellakaan väitä olleeni läheskään ainoa välinpitämättömyydestä kärsinyt.

Ihmisen aivot eivät pysy nyky-yhteiskunnan perässä jossa kokoajan toitotetaan uuden oppimista ja tietoa tulee joka tuutista ympäri maailmaa, internet  jne. Kaikki muuttuu jatkuvasti, ennen se kehitys oli huomattavasti hitaampaa ja siihen pystyi sopeutumaan paremmin. Nykyään jos opit jotain se on jo huomenna kumottu ja taas pitää oppia uudestaan.