Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset eivät mene enää naimisiin?
12.11.2020 |
Hesarin juttu laittoi miettimään. Perinteitä on hyvä välillä kyseenalaistaa, mutta silti minun on vaikea ymmärtää, miksei mennä naimisiin, jos on lapsiakin. Isompi sitoutuminen ne lapset ovat kuin avioliitto, josta pääsee tarvittaessa eroon.
Kommentit (193)
Siksi en mene, koska avioliitto ei suojele minua mitenkään miltään. Luulin ensin että olisi oikeus leskeneläkkeeseen, mutta se täyttyy vain jos mies kuolee sen jälkeen kun minä olen täyttänyt 50v. Eli jos mies kuolee kun olen 49v, en saa leskeneläkettä.
Toinen on yhteinen talo jossa asumme. Luulin että minulla olisi lesken oikeus jäädä asumaan tähän taloon, mutta toista ketjua lukeneena huomasin että ei olekaan, eli pankki ja miehen lapset (perijät) päättäisivät senkin asian niin että talo olisi pakko myydä jos muut tahot haluavat niin.
Kolmas syy on se, että naimisiinmeno heikentäisi oman, jo aikuisen lapseni turvaa jos minä kuolisinkin ennen miestäni, koska miehellä olisi varaa ottaa itselleen lainat ja ja jäädä tähän asumaan, jolloin minun lapseni perintö jäisi "odottelemaan" sitä jos mieheni joskus haluaisi tästä talostamme muuttaa pois, tai vasta sitten kun hän kuolisi, ehkä kymmenien vuosien päästä.
Rakkautta kyllä olisi, mutta avioliitosta ei tunnu olevan mitään hyötyä, ehkäpä jopa haittaa, joten saa nyt jäädä menemättä. Jos kaikki menee hyvin, saadaan talo maksetuksi ennen kuin täytämme 45v, (leskeneläke vaatii että on oltu väh. 5v aviossa, ja täytyy olla solmittu avioliitto ennen kuin täyttää 50v) niin sitten voidaan katsoa uudestaan.
Jos olisi jotain hyviä syitä mennä, niin varmaan menisimme. Nyt niitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi en mene, koska avioliitto ei suojele minua mitenkään miltään. Luulin ensin että olisi oikeus leskeneläkkeeseen, mutta se täyttyy vain jos mies kuolee sen jälkeen kun minä olen täyttänyt 50v. Eli jos mies kuolee kun olen 49v, en saa leskeneläkettä.
Toinen on yhteinen talo jossa asumme. Luulin että minulla olisi lesken oikeus jäädä asumaan tähän taloon, mutta toista ketjua lukeneena huomasin että ei olekaan, eli pankki ja miehen lapset (perijät) päättäisivät senkin asian niin että talo olisi pakko myydä jos muut tahot haluavat niin.
Kolmas syy on se, että naimisiinmeno heikentäisi oman, jo aikuisen lapseni turvaa jos minä kuolisinkin ennen miestäni, koska miehellä olisi varaa ottaa itselleen lainat ja ja jäädä tähän asumaan, jolloin minun lapseni perintö jäisi "odottelemaan" sitä jos mieheni joskus haluaisi tästä talostamme muuttaa pois, tai vasta sitten kun hän kuolisi, ehkä kymmenien vuosien päästä.
Rakkautta kyllä olisi, mutta avioliitosta ei tunnu olevan mitään hyötyä, ehkäpä jopa haittaa, joten saa nyt jäädä menemättä. Jos kaikki menee hyvin, saadaan talo maksetuksi ennen kuin täytämme 45v, (leskeneläke vaatii että on oltu väh. 5v aviossa, ja täytyy olla solmittu avioliitto ennen kuin täyttää 50v) niin sitten voidaan katsoa uudestaan.
Jos olisi jotain hyviä syitä mennä, niin varmaan menisimme. Nyt niitä ei ole.
Uteliaisuudesta, mikä ajaa ohi lesken oikeudesta asua kotonaan?
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua ja toisekseen en usko, että ihminen on yksi avionen. Ja kyllähän erotilastotkin puhuu sen puolesta. En halua viettää päivääni kermakakkuna ja muutenkin pysyttelen kirkollisista menoista kaukana.
Kaikki ihmiset eivät ole, jotkut ovat. Kaikki eivät käyttäydy niin eläimellisesti kuin toiset. Extrot ovat niitä joille harvoin yksi riittää, älä siis hetkahda introverttiin.
Laskin tässä nopeasti, että omassa ja puolisoni kaveripiirissä on yhteensä noin 15 kolmekymppistä pariskuntaa, jotka ovat olleet yhdessä yli viisi vuotta. Näistä 15 parista kuusi on naimisissa, yksi kihloissa (tässä määrittelen kihloiksi sen, että on hääpaikka varattuna) ja loput eli yli puolet ns. susipareja. Kyllä tuo jotakin kertoo.
Mikä on syy? Olen keskustellut tästä aiheesta hieman syvällisemmin ainoastaan opiskelukavereitteni kanssa. Kyseessä on joukko hyvin toimeentulevia, talousasioistaan huolehtivia ja yleisesti ottaen asioihin hyvin perehtyviä naisia. Näistä kukaan ei oikein edes tiennyt, mitä etuja tai velvollisuuksia avioliitto tuo mukanaan. He yhdistävät avioliiton hyvin vahvasti häihin, ja kun häitä ei syystä tai toisesta haluta pitää, niin avioliittokin jää solmimatta. Monet luulevat, että avoliitossa ja avioliitossa on täysin samat oikeudet, joten ei nähdä mitään syytä mennä naimisiin. Lisäksi puolison kuolemaa pidetään näin nuorena niin kaukaisena ajatuksena, ettei sen varalle viitsitä varautua. Osalla näistä pariskunnista on paljon yhteistä omaisuutta, jopa asunto, mutta sen suojaamiseksi ei ole tehty edes testamenttia.
Ei sillä, että naimisissa olevatkaan olisivat aina näissä asioissa viisaampia. Yksikin tuttu perheenäiti ihmetteli, miksi joku menisi naimisiin, jos ei ole tarkoituksena hankkia lapsia. Hän kun oli sitä mieltä, että avioliiton ainut tarkoitus on saada yhteinen sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Laskin tässä nopeasti, että omassa ja puolisoni kaveripiirissä on yhteensä noin 15 kolmekymppistä pariskuntaa, jotka ovat olleet yhdessä yli viisi vuotta. Näistä 15 parista kuusi on naimisissa, yksi kihloissa (tässä määrittelen kihloiksi sen, että on hääpaikka varattuna) ja loput eli yli puolet ns. susipareja. Kyllä tuo jotakin kertoo.
Mikä on syy? Olen keskustellut tästä aiheesta hieman syvällisemmin ainoastaan opiskelukavereitteni kanssa. Kyseessä on joukko hyvin toimeentulevia, talousasioistaan huolehtivia ja yleisesti ottaen asioihin hyvin perehtyviä naisia. Näistä kukaan ei oikein edes tiennyt, mitä etuja tai velvollisuuksia avioliitto tuo mukanaan. He yhdistävät avioliiton hyvin vahvasti häihin, ja kun häitä ei syystä tai toisesta haluta pitää, niin avioliittokin jää solmimatta. Monet luulevat, että avoliitossa ja avioliitossa on täysin samat oikeudet, joten ei nähdä mitään syytä mennä naimisiin. Lisäksi puolison kuolemaa pidetään näin nuorena niin kaukaisena ajatuksena, ettei sen varalle viitsitä varautua. Osalla näistä pariskunnista on paljon yhteistä omaisuutta, jopa asunto, mutta sen suojaamiseksi ei ole tehty edes testamenttia.
Ei sillä, että naimisissa olevatkaan olisivat aina näissä asioissa viisaampia. Yksikin tuttu perheenäiti ihmetteli, miksi joku menisi naimisiin, jos ei ole tarkoituksena hankkia lapsia. Hän kun oli sitä mieltä, että avioliiton ainut tarkoitus on saada yhteinen sukunimi.
En usko, että ihmiset ovat noin pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korkeakoulutetut, hyväosaiset ihmiset ovat avioliitossa selkeäasti useammin kuin huonompiosaiset ja kouluttamattomat. Eikä tämä koske vain Suomea vaan kaikkia länsimaita. Joku sanoi, ettei ole varaa häihin. Avioliitto mielletään siis kalliiksi juhliksi eikä siksi mitä se on, juridinen perheoikeudellinen sopimus. Osalla ei ole pienintäkään hajua mikä avioliitto edes on. Kolmannet yrittävät vesittää avioliiton koko sopimuksen laatimalla sen sisään erilaisia sopimuksia, jotka vesittävät itse perussopimuksen esim. avioehdot. Osalla on elämänhallinta niin hukassa, että pelkkä asuminen yhdessä perheenä on mahdotonta, saati, että sen saisi juridisesti muokattua avioliiton malliin ei onnistu.
- tietävät, että ero tulee kuitenkin
- eivät ymmärrä avioliiton lakiteknisiä hyötyjä
- eivät saa/tarvitse avioliiton lakiteknisiä hyötyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua ja toisekseen en usko, että ihminen on yksi avionen. Ja kyllähän erotilastotkin puhuu sen puolesta. En halua viettää päivääni kermakakkuna ja muutenkin pysyttelen kirkollisista menoista kaukana.
Niin häitähän ei voi viettää omalla tyylillä ja pukeutumatta kermakakkuun 🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä olla menemättä naimisiin vaikka onkin monogaminen, tai vaikka olla avoimessa suhteessa avioliitossa jos haluaa. Omat vanhempani eivät menneet naimisiin eivätkä ole menossakaan, koska siihen menee aikaa ja rahaa ja yhdessä voi olla ilman avioliittoakin. Naimisiin meno on pelkkä muodollisuus jonka jotkut kokee tärkeäksi ja jotkut taas ei. Jokaisen oma asia, ei sitä sen enempää tarvitse ihmetellä.
Miten naimisiin menoon menee muka aikaa ja rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä olla menemättä naimisiin vaikka onkin monogaminen, tai vaikka olla avoimessa suhteessa avioliitossa jos haluaa. Omat vanhempani eivät menneet naimisiin eivätkä ole menossakaan, koska siihen menee aikaa ja rahaa ja yhdessä voi olla ilman avioliittoakin. Naimisiin meno on pelkkä muodollisuus jonka jotkut kokee tärkeäksi ja jotkut taas ei. Jokaisen oma asia, ei sitä sen enempää tarvitse ihmetellä.
Miten naimisiin menoon menee muka aikaa ja rahaa?
Saa olla aika kiireinen jos ei ole sitä 5 min. aikaa mitä vihkimiseen menee.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seurasin kun kaverini joka ei ole uskovainen, käveli kirkon käytävää isänsä saattamana, vastapuolella odotti toinen mies jolle nainen ojennettiin kuin jalkapallo. Sitten jeesusjumalan eteen vannomaan asioita mihin ei uskota ja naiselle tottakai miehen sukunimi.
Sitten syömään karjalanpaistia ja perunoita, mansikkakakkua jälkiruuaksi.
Tätä näytelmää kun seurasi parin muun ihmisen "rakkausjuhla" niin tulin siihen tulokseen, että en tule ole olemaan osa tätä, paitsi painajaisissani.
No, minä uskon Jumalaan ja Jeesukseen. En silti haluaisi kirkkohäitä, mua ei kukaan saattaisi alttarille (isä kuoli yli 20 v sitten, mutta vaikka olis elossa, ei saattaisi, koska naurettava uusperinne). Enkä kuuna kullan valkeana ottaisi miehen sukunimeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tarpeetonta. Avoliitto ajaa nykyään saman asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kun avioliiton keskeinen osa eli leskeneläke viedään pois ja ajetaan lesket sossun luukulle? Saman saa avoliitossa.
Hyvällä mallilla parisuhde kun sanasta "avioliitto" tulee ekana mieleen leskeneläke.
XD
Tottakai, avioliitto on minulle ensisijaisesti taloudellinen ja juridinen sopimus ja niin se on muillekin vaikka sitä joksikin rakkaussopimukseksi naamioisivat. Olen ollut aviossa jo parikymmentä vuotta ja näin vuonna 1975 syntyneenä suoraan sanottuna vituttaa, että matto vedetään näin jalkojen alta. Enää en menisi naimisiin jos tietäisin mitä tuleman pitää.
Ei tosiaankaan ole kaikille taloudellinen sopimus!! En ikinä tahtoisi toisen rahoja, enkä antaa omaa vähäistä omaisuuttani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnolla seurasin kun kaverini joka ei ole uskovainen, käveli kirkon käytävää isänsä saattamana, vastapuolella odotti toinen mies jolle nainen ojennettiin kuin jalkapallo. Sitten jeesusjumalan eteen vannomaan asioita mihin ei uskota ja naiselle tottakai miehen sukunimi.
Sitten syömään karjalanpaistia ja perunoita, mansikkakakkua jälkiruuaksi.
Tätä näytelmää kun seurasi parin muun ihmisen "rakkausjuhla" niin tulin siihen tulokseen, että en tule ole olemaan osa tätä, paitsi painajaisissani.
No hyi helkkari.
Mutta et sinä puolisoakaan kovin syvästi rakasta kun sinulle tuo itse juhla on sama asia kuin avioliitto. Meidät vihittiin kahden todistajan läsnäollessa vuokraamassamme kauniissa paikassa. Isääni en edes kutsunut. Valitsimme itse vihkijän maistraatista emmekä kutsuneet vieraita todistajien lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kun avioliiton keskeinen osa eli leskeneläke viedään pois ja ajetaan lesket sossun luukulle? Saman saa avoliitossa.
Hyvällä mallilla parisuhde kun sanasta "avioliitto" tulee ekana mieleen leskeneläke.
XD
Tottakai, avioliitto on minulle ensisijaisesti taloudellinen ja juridinen sopimus ja niin se on muillekin vaikka sitä joksikin rakkaussopimukseksi naamioisivat. Olen ollut aviossa jo parikymmentä vuotta ja näin vuonna 1975 syntyneenä suoraan sanottuna vituttaa, että matto vedetään näin jalkojen alta. Enää en menisi naimisiin jos tietäisin mitä tuleman pitää.
Ei tosiaankaan ole kaikille taloudellinen sopimus!! En ikinä tahtoisi toisen rahoja, enkä antaa omaa vähäistä omaisuuttani.
No älä sitten mene naimisiin kun se on sitä, halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Se on tarpeetonta. Avoliitto ajaa nykyään saman asian.
Ei aja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä olla menemättä naimisiin vaikka onkin monogaminen, tai vaikka olla avoimessa suhteessa avioliitossa jos haluaa. Omat vanhempani eivät menneet naimisiin eivätkä ole menossakaan, koska siihen menee aikaa ja rahaa ja yhdessä voi olla ilman avioliittoakin. Naimisiin meno on pelkkä muodollisuus jonka jotkut kokee tärkeäksi ja jotkut taas ei. Jokaisen oma asia, ei sitä sen enempää tarvitse ihmetellä.
Miten naimisiin menoon menee muka aikaa ja rahaa?
Saa olla aika kiireinen jos ei ole sitä 5 min. aikaa mitä vihkimiseen menee.
Maistraatin pakollinen vihkikaava on oksettava.
Menisin heti, jos sen voisi tehdä vain paperit allekirjoittamalla.
Paljon varmaan riippuu parin omista kokemuksistakin. Meillä tullaan molemmat perheistä, joissa vanhemmilla hyvä ja vakaa, pitkä liitto takana, joten naimisiinmeno tuntui sikälikin luontevalta. Ja ei, ei ollut monen kymppitonnin kermakakkuhäitä, kun ei sellaisesta tykätä vaan pientä ja rentoa maistraatissa, meidän näköistä. Hauskahan sitä omaa rakkautta on juhlia, mutta ei se ollut meille tärkeää, vaan se yhteinen lupaus.
Ja on se niinkin, että jos siipensä polttaa, niin uusi liitto ei välttämättä kiinnosta. Yhtä eroa vierestä seuranneena ymmärrän oikein hyvin. Perhe- ja parisuhde-elämä muuttunut niin paljon menneistä vuosikymmenistä, että ihmekös tuo. Vielä 1970-luvulla yksinhuoltaja helposti leimautui, moni varmaan avioitui sosiaalisenkin paineen takia, mutta nykypäivänähän tätä ongelmaa ei ole ja hyvä niin. Parempi niin että ihmiset menevät naimisiin oikeasti siksi että haluavat eikä siksi että muuten kerrostalokyttääjät tuomitsevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korreloi suoraan kasvaneen itsekkyyden, ylimielisyyden, omahyväisyyden, vastuuttomuuden, kanssaihmisistä välittämisen jne. kanssa. Ollaan ns. itsellisiä ja otetaan vastuu omasta elämästä, eli tää narratiivi pitää sisällään hyvin ikäviä asioita kaikkinaisen yhteisöllisyyden näkökulmasta, koskee ikävä kyllä pitkälle myös parisuhdetta.
Miten naimisiinmeno vaikuttaa ihmisen itsekkyyteen, ylimielisyyteen, omahyväisyyteen ja vastuuttomuuteen?
Ei se, että ei mene naimisiin tarkoita sitä ettei ihmiset voisi olla silti parisuhteessa, rakastaa, välittää ja pitää huolta.
Ei se, että ihminen on sinkku tarkoita sitä, että hän ei voisi pitää huolta, rakastaa ja välittää.Kammottavia maailmankatsomuksia ihmisillä.
Ymmärsin kirjoittajan tarkoittavan, että koska yksilökeskeiset ominaisuudet ovat nykyään hyvin dominoivia jo ennen naimisiinmenoa, niin sitoutuminen on mm. sen vuoksi ongelmallisempaa, tai jotain sen tapaista..
En nyt tajunnut, miten kermakakkuna olo ja kirkolliset menot liittyvät avioitumiseen? Et ole maistraattihäistä kuullut? Tai kirkollisesta vihkimisestä muualla kuin kirkossa, ilman yleisöä? Tai farkkuihin pukeutumisesta.