Miksi ihmiset eivät mene enää naimisiin?
Hesarin juttu laittoi miettimään. Perinteitä on hyvä välillä kyseenalaistaa, mutta silti minun on vaikea ymmärtää, miksei mennä naimisiin, jos on lapsiakin. Isompi sitoutuminen ne lapset ovat kuin avioliitto, josta pääsee tarvittaessa eroon.
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Kerran olen naimisissa ollut ja toiste en mene. Ei ole mitään syytä että menisin.
Sama, toinen kerta on hankalampi etenkin jos lapsia. Lesken asumisoikeuden olisivat saaneet poistaa, ei leskeneläkettä.
Minulla ei ole ongelmaa avioliittoinstituution kanssa. En vain halua elää parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kun avioliiton keskeinen osa eli leskeneläke viedään pois ja ajetaan lesket sossun luukulle? Saman saa avoliitossa.
Hyvällä mallilla parisuhde kun sanasta "avioliitto" tulee ekana mieleen leskeneläke.
XD
Tottakai, avioliitto on minulle ensisijaisesti taloudellinen ja juridinen sopimus ja niin se on muillekin vaikka sitä joksikin rakkaussopimukseksi naamioisivat. Olen ollut aviossa jo parikymmentä vuotta ja näin vuonna 1975 syntyneenä suoraan sanottuna vituttaa, että matto vedetään näin jalkojen alta. Enää en menisi naimisiin jos tietäisin mitä tuleman pitää.
Raha! Ei rakkaus!
Meillä on tämmöinen rakkausliitto, oltiin asuttu jo yhdessä ja totuttu jakamaan menot yms. mutta oli myös sellainen olo, että haluttiin luvata toisillemme sitoutua vakavammin ja tavallaan tehdä se muullekin maailmalle tiedoksi. Samalla tavalla eletään nytkin kuin ennenkin, ei tarvita elättäjiä eikä nyt tässä iässä olla mietitty mitään leskeneläkkeitä. (Olen aika varma siitä, ettei minun sukupolveni tule koskaan saamaan mitään eläkkeitä, joten parempi säästää ne itse.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mennä kun avioliiton keskeinen osa eli leskeneläke viedään pois ja ajetaan lesket sossun luukulle? Saman saa avoliitossa.
Hyvällä mallilla parisuhde kun sanasta "avioliitto" tulee ekana mieleen leskeneläke.
XD
Tottakai, avioliitto on minulle ensisijaisesti taloudellinen ja juridinen sopimus ja niin se on muillekin vaikka sitä joksikin rakkaussopimukseksi naamioisivat. Olen ollut aviossa jo parikymmentä vuotta ja näin vuonna 1975 syntyneenä suoraan sanottuna vituttaa, että matto vedetään näin jalkojen alta. Enää en menisi naimisiin jos tietäisin mitä tuleman pitää.
Raha! Ei rakkaus!
Rakkaus tuli ensin ja sen myötä raha ja yhteinen talous.
Vierailija kirjoitti:
No miksi mennä naimisiin jos sitä ei koe tarpeelliseksi?Ei se muilta ole pois. Ja mikä on parempi, vanhankansan liitot: vihataan toisiaan mutta erota ei voi...vai nykymalli:, erotaan sitten heti kun on vähän kränää ja parhammillaan ollaa +viidellä kierroksella naimisissa....Vai sitten ihan vaan se että seurustellaan....
Minua ei kiinnosta pätkääkään mennä naimsiiin, mutta aion mennä. 😐
Näin ihan vierestä, mitä tapahtuu kun avopuoliso kuolee. Sittemmin on laki hieman muuttunut ja lisäoikeuksia tullut toki, onneksi. Ei ne tosin olisi auttaneet edes.
Mutta kun perheenjäsen oli poliisikuulusteluissa syytettynä kuolleen avopuolison omaisuuden anastamisesta ja kuolleen ex käveli sisään keräämään meidän kodin käytössä olevia huonekaluja ja kuitteja kyselemään, avautui silmäni avioliiton juridiselle tärkeydelle.
moraalia ei avioliitolla paikata.
Heti ekalla sivulla tuli esiin, että ihmistä ei ole tehty viettämään loppuelämäänsä saman kumppanin kanssa. Mutta mä sanoisin, että sekin on kyllä ihan mahdollista ja jopa toivottavaa. Nykyään kaikilla on vaan standardit todella korkealla, ja sellaista arkista taaperrusta ei jakseta. Mediassa ja populaarikulttuurissa näkyy pelkkiä räjähtävän kiinnostavia rakkaussuhteita, joissa on kiihkeyttä ja romantiikkaa. Todellisuus ei vaan ole tällaista, eikä ole ollutkaan. Ennen ihanne oli ehkä enemmän se ikuinen liitto, ja tätä tuki myös kulttuuri, ympäristö, yhteiskunta.
En sano, että huonossa suhteessa pitäisi olla, mutta suhteenkin eteen voisi tehdä työtä. Harva nykyään eroaa jonkun "oikean ongelman" vuoksi, ja moni myös siksi että on tyytymätön omaan elämäänsä. Sen sijaan, että omaa elämää korjattaisiin, löydetään syy toisesta osapuolesta ja ajatellaan, että ero auttaa tyytymättömyyteen. Ehkä hetkellisesti joo, mutta samat tunteet tulevat taas jossain kohtaa takaisin.
Eniten säälittää lapset. Monet perheet ovat jo uusperheen uusperheen uusperheitä, lapsia useista liitoista ja sitten aikuiset riitelevät keskenään, kenen pitää ottaa lapset ja kuka saa sitä parisuhdeaikaa kumppanin kanssa. Omien lasten kanssa ei haluta olla, kun on se uusi perhe, eivätkä lapset saa olla vapaasti omien vanhempiensa kanssa, vaan lasten ja vanhempien kanssakäymisellekin on joku aikataulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi mennä naimisiin jos sitä ei koe tarpeelliseksi?Ei se muilta ole pois. Ja mikä on parempi, vanhankansan liitot: vihataan toisiaan mutta erota ei voi...vai nykymalli:, erotaan sitten heti kun on vähän kränää ja parhammillaan ollaa +viidellä kierroksella naimisissa....Vai sitten ihan vaan se että seurustellaan....
Minua ei kiinnosta pätkääkään mennä naimsiiin, mutta aion mennä. 😐
Näin ihan vierestä, mitä tapahtuu kun avopuoliso kuolee. Sittemmin on laki hieman muuttunut ja lisäoikeuksia tullut toki, onneksi. Ei ne tosin olisi auttaneet edes.
Mutta kun perheenjäsen oli poliisikuulusteluissa syytettynä kuolleen avopuolison omaisuuden anastamisesta ja kuolleen ex käveli sisään keräämään meidän kodin käytössä olevia huonekaluja ja kuitteja kyselemään, avautui silmäni avioliiton juridiselle tärkeydelle.
Nää on aina aika mielenkiintoisia tilanteita, että miten ihmiset löytävätkään syyllisyyttä toisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi mennä naimisiin jos sitä ei koe tarpeelliseksi?Ei se muilta ole pois. Ja mikä on parempi, vanhankansan liitot: vihataan toisiaan mutta erota ei voi...vai nykymalli:, erotaan sitten heti kun on vähän kränää ja parhammillaan ollaa +viidellä kierroksella naimisissa....Vai sitten ihan vaan se että seurustellaan....
Minua ei kiinnosta pätkääkään mennä naimsiiin, mutta aion mennä. 😐
Näin ihan vierestä, mitä tapahtuu kun avopuoliso kuolee. Sittemmin on laki hieman muuttunut ja lisäoikeuksia tullut toki, onneksi. Ei ne tosin olisi auttaneet edes.
Mutta kun perheenjäsen oli poliisikuulusteluissa syytettynä kuolleen avopuolison omaisuuden anastamisesta ja kuolleen ex käveli sisään keräämään meidän kodin käytössä olevia huonekaluja ja kuitteja kyselemään, avautui silmäni avioliiton juridiselle tärkeydelle.
Tää ei nyt kyl ihan aukee tää exän sisäänkävely ja miten avioliitto tai sen puute liittyy mihinkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi mennä naimisiin jos sitä ei koe tarpeelliseksi?Ei se muilta ole pois. Ja mikä on parempi, vanhankansan liitot: vihataan toisiaan mutta erota ei voi...vai nykymalli:, erotaan sitten heti kun on vähän kränää ja parhammillaan ollaa +viidellä kierroksella naimisissa....Vai sitten ihan vaan se että seurustellaan....
Minua ei kiinnosta pätkääkään mennä naimsiiin, mutta aion mennä. 😐
Näin ihan vierestä, mitä tapahtuu kun avopuoliso kuolee. Sittemmin on laki hieman muuttunut ja lisäoikeuksia tullut toki, onneksi. Ei ne tosin olisi auttaneet edes.
Mutta kun perheenjäsen oli poliisikuulusteluissa syytettynä kuolleen avopuolison omaisuuden anastamisesta ja kuolleen ex käveli sisään keräämään meidän kodin käytössä olevia huonekaluja ja kuitteja kyselemään, avautui silmäni avioliiton juridiselle tärkeydelle.
Tää ei nyt kyl ihan aukee tää exän sisäänkävely ja miten avioliitto tai sen puute liittyy mihinkään...
Koitin olla niin, ettei tunnista, koska ajattelin että ymmärrätte.
Jos avopuoliso kuolee ja yhdessä ei asuttu pitkään, ei elävä puoliso peri MITÄÄN. 🙄
Ne menee vanhemmille tai omassa esimerkissäni lapsille. Ex hoiti asiat alaikäisten lastensa puolesta.
Avioliitossa oleva perisi automaattisesti kaiken, jos lapsia ei ole ja osan vaikka olisikin.
Toki jos on testamentti tai oikeasti kuitit jokaikisestä paistinpannusta, joilla voit todistella, että itse ostit tai maksoit puolet, niin ne auttavat, mutta oikeassa elämässä se ei näin mene.
Niin ja toinen esimerkki: avopuolisoeksä ei halunnut tasan jakaa kaikkea ja käyttää kirjanpitosysteemiä, jonka olin alottanut. Kyseessä oli ensimmäinen oma koti kummallakin, käytännössä minä sitten ostelin kamaa sinne, ehkä jotain hänenkin rahaa käyttäen välilläm
Ero tuli, niin muutin pois ja vein kaiken mukanani.
Jätin säälistä vuosia vanhan patjan ja telkkarin pitämisestä maksoin, koska siitä löytyi kuitti.
Eksä meni sitten sossuun sohvaa ja huonekaluja vinkumaan 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi mennä naimisiin jos sitä ei koe tarpeelliseksi?Ei se muilta ole pois. Ja mikä on parempi, vanhankansan liitot: vihataan toisiaan mutta erota ei voi...vai nykymalli:, erotaan sitten heti kun on vähän kränää ja parhammillaan ollaa +viidellä kierroksella naimisissa....Vai sitten ihan vaan se että seurustellaan....
Minua ei kiinnosta pätkääkään mennä naimsiiin, mutta aion mennä. 😐
Näin ihan vierestä, mitä tapahtuu kun avopuoliso kuolee. Sittemmin on laki hieman muuttunut ja lisäoikeuksia tullut toki, onneksi. Ei ne tosin olisi auttaneet edes.
Mutta kun perheenjäsen oli poliisikuulusteluissa syytettynä kuolleen avopuolison omaisuuden anastamisesta ja kuolleen ex käveli sisään keräämään meidän kodin käytössä olevia huonekaluja ja kuitteja kyselemään, avautui silmäni avioliiton juridiselle tärkeydelle.
Tää ei nyt kyl ihan aukee tää exän sisäänkävely ja miten avioliitto tai sen puute liittyy mihinkään...
Koitin olla niin, ettei tunnista, koska ajattelin että ymmärrätte.
Jos avopuoliso kuolee ja yhdessä ei asuttu pitkään, ei elävä puoliso peri MITÄÄN. 🙄
Ne menee vanhemmille tai omassa esimerkissäni lapsille. Ex hoiti asiat alaikäisten lastensa puolesta.
Avioliitossa oleva perisi automaattisesti kaiken, jos lapsia ei ole ja osan vaikka olisikin.
Toki jos on testamentti tai oikeasti kuitit jokaikisestä paistinpannusta, joilla voit todistella, että itse ostit tai maksoit puolet, niin ne auttavat, mutta oikeassa elämässä se ei näin mene.
Niin ja toinen esimerkki: avopuolisoeksä ei halunnut tasan jakaa kaikkea ja käyttää kirjanpitosysteemiä, jonka olin alottanut. Kyseessä oli ensimmäinen oma koti kummallakin, käytännössä minä sitten ostelin kamaa sinne, ehkä jotain hänenkin rahaa käyttäen välilläm
Ero tuli, niin muutin pois ja vein kaiken mukanani.
Jätin säälistä vuosia vanhan patjan ja telkkarin pitämisestä maksoin, koska siitä löytyi kuitti.
Eksä meni sitten sossuun sohvaa ja huonekaluja vinkumaan 😂
Lähinnä retorisena kysymyksenä: miksi edes pitäisi periä? Minulle on itsestäänselvää, että lapseni perii minut. Ja sama puolisolle. Tavaraa oli molemmilla jo yhteen muuttaessa niin paljon, että suuri osa seisoo varastossa. Molemmilla olisi eron tullen lähes kaikki tarpeellinen. Uudet hankinnat on tehty enimmäkseen verkon kautta, joten niistä on sähköpostissa kuitit.
eri
Olin kerran naimisissa, tuskin menen enää. Elän miten elän ja kenen kanssa haluan, ei ole mitään syytä virallistaa yhtään mitään muiden ihmisten tai yhteiskunnan silmissä. En usko edes että voin (enää) leikkiä sitoutuvani mihinkään missä lupaillaan loppuelämää. Harvoilla sellainen onnistuu enkä edes näe omalla kohdalla syytä sellaiseen elämään enää. Nykyisen kanssa ollaan niin kauan kuin on enemmän mukavaa kuin kamalaa. Sitten on aika vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksi mennä naimisiin jos sitä ei koe tarpeelliseksi?Ei se muilta ole pois. Ja mikä on parempi, vanhankansan liitot: vihataan toisiaan mutta erota ei voi...vai nykymalli:, erotaan sitten heti kun on vähän kränää ja parhammillaan ollaa +viidellä kierroksella naimisissa....Vai sitten ihan vaan se että seurustellaan....
Minua ei kiinnosta pätkääkään mennä naimsiiin, mutta aion mennä. 😐
Näin ihan vierestä, mitä tapahtuu kun avopuoliso kuolee. Sittemmin on laki hieman muuttunut ja lisäoikeuksia tullut toki, onneksi. Ei ne tosin olisi auttaneet edes.
Mutta kun perheenjäsen oli poliisikuulusteluissa syytettynä kuolleen avopuolison omaisuuden anastamisesta ja kuolleen ex käveli sisään keräämään meidän kodin käytössä olevia huonekaluja ja kuitteja kyselemään, avautui silmäni avioliiton juridiselle tärkeydelle.
Tää ei nyt kyl ihan aukee tää exän sisäänkävely ja miten avioliitto tai sen puute liittyy mihinkään...
Koitin olla niin, ettei tunnista, koska ajattelin että ymmärrätte.
Jos avopuoliso kuolee ja yhdessä ei asuttu pitkään, ei elävä puoliso peri MITÄÄN. 🙄
Ne menee vanhemmille tai omassa esimerkissäni lapsille. Ex hoiti asiat alaikäisten lastensa puolesta.
Avioliitossa oleva perisi automaattisesti kaiken, jos lapsia ei ole ja osan vaikka olisikin.
Toki jos on testamentti tai oikeasti kuitit jokaikisestä paistinpannusta, joilla voit todistella, että itse ostit tai maksoit puolet, niin ne auttavat, mutta oikeassa elämässä se ei näin mene.
Niin ja toinen esimerkki: avopuolisoeksä ei halunnut tasan jakaa kaikkea ja käyttää kirjanpitosysteemiä, jonka olin alottanut. Kyseessä oli ensimmäinen oma koti kummallakin, käytännössä minä sitten ostelin kamaa sinne, ehkä jotain hänenkin rahaa käyttäen välilläm
Ero tuli, niin muutin pois ja vein kaiken mukanani.
Jätin säälistä vuosia vanhan patjan ja telkkarin pitämisestä maksoin, koska siitä löytyi kuitti.
Eksä meni sitten sossuun sohvaa ja huonekaluja vinkumaan 😂
Lähinnä retorisena kysymyksenä: miksi edes pitäisi periä? Minulle on itsestäänselvää, että lapseni perii minut. Ja sama puolisolle. Tavaraa oli molemmilla jo yhteen muuttaessa niin paljon, että suuri osa seisoo varastossa. Molemmilla olisi eron tullen lähes kaikki tarpeellinen. Uudet hankinnat on tehty enimmäkseen verkon kautta, joten niistä on sähköpostissa kuitit.
eri
No meiltä lähti lasten sängyt, pesukone, lakanoita ja kaikkea sellasta kuolleen henkilön exän mukaan.
Kun yhteen muutetaan, niin yleensä luovutaan tuplatavaroista ja turhasta. 😄 Turhaan varastosta maksaa, ja ei kerrostalon koppiin huonekaluja mahdu.
Miksi niitä muutenkaan säilyttäis? Kiertoon vaan, ekologisempaa.
Onko sun mielestä reilua, että mun sänky ja meidän pesukone menee 8-vuotiaalle lapselle perinnöksi?! Mitä se niillä tekee, tai hänen huoltajansa?! 😂
Olen itse avoliitossa ja ostimme viitisen vuotta sitten pelikoneen. Se on miehen nimissä, koska tilasi verkkokaupasta omalla nimellä osat koneeseen ja rakensi sen.
Pelaan koneella lähes yhtä paljon kuin hän, ja siellä on minun maksamia pelejä ja minun tallenuksia.
Kerrotko, että miksi puolisoni vanhempien tulisi periä kone eikä minun?!
Puolisoni muutti luokseni yhden matkalaukun kanssa, mitään huonekaluja ei omista. Olisiko kivaa, että äitini minun kuollessani marssii sisään hakemaan sohvan ja kaikki muut huonekalut, koska minä olen hoitanut nimissäni niiden oston? 🥵
Minä olisin halunnut naimisiin, mutta mies ei. Lapsia on ja yhteinen laina, kihloihinkin sai melkein pakottaa. Aloin sitten ajatella että haluanko oikeasti naimisiin väkisin ihmisen kanssa ketä ei halua sitoutua minuun? En halua. Naimisiin kyllä menen vielä joku päivä, jonkun muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En halua sitoutua ja toisekseen en usko, että ihminen on yksi avionen. Ja kyllähän erotilastotkin puhuu sen puolesta. En halua viettää päivääni kermakakkuna ja muutenkin pysyttelen kirkollisista menoista kaukana.
Tyhmä. Ei se vaadi mekkoa eikä kirkkoa.
Koska se on kallista. Kyllä sitten mentäis kunnon juhlan kera, mutta juhlien hinta on helposti 15-20k. Maistraatti kuulostaa tylsältä.
En koe hyötyväni millään tavalla avioliiton juridisista puolista, koen avioliiton konservatiivisena ja itselleni vieraana instituutiona. Nyt kun leskeneläkettä vielä suunnitellaan leikattavaksi, meni viimeinenkin hyvä syy avioitua. Ajatus päivästä prinsessana kirkkohäineen ja sukunimen vaihdosta tuntuu vastenmieliseltä, joten jos nyt satunkin muuttamaan mieltäni ja avioitumaan, niin ehdottomasti vihkiminen maistraatissa, oman sukunimen pitäminen ja avioehto. En vaan keksi mitään järkevää syytä avioliitolle.
N 45
Vierailija kirjoitti:
Koska se on kallista. Kyllä sitten mentäis kunnon juhlan kera, mutta juhlien hinta on helposti 15-20k. Maistraatti kuulostaa tylsältä.
On niitä muitakin vaihtoehtoja, me mentiin naimisiin huvipurrella.
Mikäs se ekan karran syynä oli?