Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahin loukkaus narsistille?
Kertokaa, mikä on pahin loukkaus, mitä narsisti voi kokea?
Kommentit (1115)
rengas kirjoitti:
Narsistijohtaja saa potkut.
Huomaa kun hovi katoaa että ketään ei kiinnosta. Ei ollut mitään. Itseluottamus katoaa. Keisarinnalla ei ollut vaatteita.
Tai kansa kadulla keskisormien kanssa.
Olen nähnyt tällaisenkin, joka heti käänsi potkunsakin ”elämänsä parhaaksi tilaisuudeksi”. Yritys ei vain _taaskaan_ ollut ymmärtänyt hänen erinomaisuuttaan ihmisenä 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käänteispsykologiset keinot. Toimivat niin narsistiin kuin ei-narsistiin.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että pahin loukkaus olisi jättää narsisti täysin huomiotta. Negatiivinenkin huomio on huomiota.
Kyllä. Mutta paras huomio, on olla itse välittämättä pas*kasta, ja huomioida terveellä tavalla itse.
Vierailija kirjoitti:
Käänteispsykologiset keinot. Toimivat niin narsistiin kuin ei-narsistiin.
No eivät tasan toimi aitoon narsistiin, narskun uhreihin kyllä, kun ovat helposti johdateltavia, tyhmiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kontrollin menettäminen. Narsistiesimies ottaa sairaspoissaolot henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi pahimmista loukkauksista narsistille on käymättä hänen luonaan pilkattavana, lapset eivät käy edes jouluna. Jonka jälkeen narsisti jatkaa tekstiviesteineen ja kirjeineen tarpeidensa ilmaisua jotka ovat uhrinsa ivaamista, pilkkaamista, valheita, uhkauksia, sairaalloista vallanilmaisua. Naapureille ja sukulaisille narsisti mustamaalaa lapsiaan.
Katsoin yläpeukkuja, onko teillä muillakin oikeasti tällaista elämää? Sitä vaan tuntee olevansa aina yksin, tiäätte sit varmaan miksi ja mistä lähtöisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsisti kostaa surutta myös lasten ja muiden läheisten kautta, siksi ei kannata saattaa häntä suureen häpeään. Itselläni on tilanne, jossa narsistinainen tietää minuun sattuvan pahiten kun satuttaa (henkisesti) lapsiani. Täytyy tasapainotella ja yrittää luisua pois hänen vaikutuspiiristään hiljaisesti.
Muistakaa, että käyttäydytte itse aina hillitysti ja rauhallisesti. Narskun viha kuplii ja muhii siitä enemmän, mitä vähemmän hänen sikailunsa näyttää vaikuttavan teihin. Ja totta kai se vaikuttaa, mutta te olette ihan kivikasvoja, olkaa ilmeettömiä. Ei saa värähtääkään naama siihen suuntaan, että ilkeily osui teihin millään tavalla.
Hän hakee tunnereaktiota, ja mitä vähemmän reagoit, sitä kovemmaksi käyvät panokset, koska reaktio on pakko saada (eroaa normaalin ihmisen käytöksestä, normaali jättäisi sinut rauhaan). Pitäydy asiallisena ja rauhallisena, näin olet narskun niskan päällä. Hän haluaa, että sinulla menee tunteisiin ja alat sekoilla ja hän näyttää järkevältä, sitä älä anna ikinä hänelle! Tätä varten narsku kylvää eteesi koko ajan uusia syöttejä, joihin arvelee sinun tarttuvan. Älä siis anna tunteita, minkäänlaisia. Tunne on kuin pilli sieluusi, jonka kautta sinut imetään kuiviin. Kun olet narskun vaikutuspiirin ulkopuolella, koe kaikki tunteesi sensuroimatta.
Sinulla on lapsia, joita narsisti vahingoittaa henkisesti, jotta saisi sinusta tunnereaktion esiin. Neuvot sietämään tilannetta kivikasvoisena aikuisena, vanhempana. Teet virheen salliessasi henkisen väkivallan kohdistuessa lapsiisi, tajuatko ollenkaan miten vahingoittavasti se vaikuttaa lapsiin? Toinen vanhempani oli kivikasvoinen, joka seurasi hiljaa narsistin väkivaltaa lapsia kohtaan. Vasta vanhempana ymmärsin, että kivikasvo suojeli itseään pitääkseen narsistin tyytyväisenä avioliitossa, syösten lapset pahimmmalle kohtelulle ikinä. Lapsiin jää ikuiset arvet. Pidän kivikasvoa yhtä sairaana lasten kalkoinkohteluun kuin narsistia itseään. Ei kukaan tervejärkinen vanhempi aseta lapsiaan henkisen väkivallan uhriksi jotta itse säästyisi henkiseltä väkivallalta. Jos niin tekee on sellaisen vanhemman paikka terapiassa tai vankilassa. Jokaisen, aivan jokaisen vanhemman ja aikuisen tulisi puuttua tilanteeseen ja suojella lapsia, jos näkee lapsia kohdeltavan kaltoin. Ethän aseta lapsiasi uhriksi enää.
Kyseessä ei ole lasten toinen vanhempi. Tapaamisia narskun kanssa ei ole usein, eivätkä lapset koskaan jää hänen kanssaan ilman minua. Puolustan lapsia joka kerta, mutta se pitää tehdä nimenomaan kivikasvona. "Lapsiani ei haukuta. Lopeta. Ei. Noin ei toimita." jne. yksinkertaisia rajanvetoja, selkeitä sanoja. Ei niin, että suutun näkyvästi narskulle ja mulla menee "äidillisesti" tunteisiin, koska sitä reaktiota narsku hakee satuttamalla lapsia. Lasten kiusaaminen estetään joka kerta, muuta vaihtoehtoa ei tietenkään ole, mutta estäminen tapahtuu narsistin suuntaan täysin rauhallisesti, asiallisesti ja ilmeettömästi, faktoissa pysytellen.
Kuitenkin olet sallimassa toistuvasti tilanteet, joissa narsisti on alkanut haukkua lapsia. Käytit sanaa "estetään", onko teitä useampi sallimassa alkuhaukunnat? "Joka kerta", jokaikisen kerran lapset altistuvat henkiselle väkivallalle, luuletko etteivätkö lapset kuule niitä ensimmäisiä sanoja? Kyllä kuulevat. Mikä teitä vaivaa? Lapset ovat kuin pelinappuloita tilanteessa. Mitähän itse ajattelisit, että sinut viedään toistuvasti henkiselle väkivallalle alistettavaksi ja toistuvasti tilanteen salliva sanooo että ei. Ja kuitenkin taas viedään samaan tilanteeseen. Sairasta!
Narsisti johdattelee, ei hän aloita suoraan haukkumista. Johdattelu on tunnistettavissa, jolloin hänelle todetaan, että lopeta. Meitä on tosiaan useampi katkaisemassa loukkaavaa käytöstä alkutekijöihinsä. Narsku on lapsille tärkeä henkilö, joten häntä ei voi kertarysäyksellä repiä irti lapsista. Voi olla, että narsisti pyrkiikin siihen että tulisi konflikti, jolloin hän itkisi lapsille miten kauheat vanhemmat teillä on, ja saisi puolelleen myös sosiaaliviranomaiset. "Epävakaasti käyttäytyvät vanhemmat estävät yhtäkkiä lasten tapaamisen, olen heille tärkeä ja rakas läheinen, joka on tavannut lapsia säännöllisesti. Lapset itkevät, miksei heidän anneta tavata minua. Olen todella huolissani lapsista ja vanhempien mielenterveydestä." Kas tässä kaava, miksi välejä ei katkota yhtäkkiä.
Vain huoltajalla on oikeus saada tapaamisoikeus. Ei isovanhemmalla tai muulla läheisellä. Katkaiskaa hyvänen aika välit heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänteispsykologiset keinot. Toimivat niin narsistiin kuin ei-narsistiin.
No eivät tasan toimi aitoon narsistiin, narskun uhreihin kyllä, kun ovat helposti johdateltavia, tyhmiä.
Uhrit eivät ole tyhmiä vaan haaste narsuille.
t, uhri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostelee narsistia avoimesti.
Riippuu hyvin pitkälti kuka arvostelee. Narsistilla on tiukka hierarkia ja luokkajako. Paariasta tuleva piipitys ei juurikaan kiinnosta:
No, minun tuntemani narsisti kyllä loukkaantuu kaikesta arvostelusta, toki sitten yritetään laittaa erilaisia defenssejä pystyyn. Kuten tosiaan, että nuo ovat alempiarvoisia, ei niiden mielipiteistä tarvitse välittää.
Joo, en tosin tarkoittanut tässä esimerkissä tuollaista defenssimekanismia. Minun tuntemalleni narsistille asia vain yksinkertaisesti _on_ niin. Hierarkia on yhtä päivänselvää kuin maapallon pyöriminen. Se ei ole puolustuamekanismi vaan ilma jota hän hengittää.
Tai sitten se on täydellisesti sisäistetty puolustusmekanismi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ignooraaminen, ns. grey rock -menetelmä, googlatkaa. Valitettavasti tulokset ovat englanniksi, Suomessa ilmeisesti tullaan vähän jälkijunassa mitä tulee puolustautumiskeinoihin narskua vastaan. Itse ajattelin pitkään, ettei kivimenetelmä voi toimia, mutta psyykkasin itseni kokeilemaan sitä. Narsku on sukulainen, jota on melkolailla pakko tavata säännöllisesti, onneksi ei kovin usein. Hän on rikkonut mielenterveyttäni vuosikaudet.
Yhden, noin vuorokauden mittaisen tapaamisen aikana tapahtui selvä muutos. Toimin välinpitämättömästi, tylsästi, enkä niellyt hänen syöttejään ja myrkyllisiä huomautuksia. Olin hiljaa tai naurahdin niille tylsämielisesti, vaikka sisällä kiehui. Olin hänelle emotionaalisesti täysin katatoninen.
Tapaamisen lopulla narsku alkoi seurata kintereilläni selvästi hämmentyneenä. Hän tuli viereeni ja alkoi käskyttää minua hätääntyneenä. Minun piti katsoa hänen tuomaansa esinettä, "Hanna, katso tätä kynää, katso, nyt katsot sitä Hanna!!" Hymähdin ja lähdin pois. Hän oli pois tolaltaan, vaikka älykkäänä ihmisen peittää sen hyvin.
Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme. Olen saanut itse hämmästyttävän määrän energiaa, kun sitä ei valunutkaan narskulle kuten aiemmin.
Jos ei reagoi narsistin ärsytykseen, on todennäköistä että hän nostaa panoksia niin kauan että saa haluamansa reaktion.
Exä oli erittäin huomionkipeä. Hän halusi hoivaa. Hoiva kun on huomiota. Minun olisi pitänyt koko ajan silittää ja helliä häntä. Kun nousin sohvalta, hän tökki minua takapuoleen yhdellä sormella. Suutuin tietysti ja hän sanoi, että sua on kiva kiusata kun suutut. No en sitten jatkossa reagoinut moiseen. Sitten tuli nyrkistä selkään "ai mä vaan heilautin kättä vahingossa". Sitten kovia kyynärpää lyöntejä "ai sä olit siinä, en huomannut". En reagoinut. Jossain vaiheessa hän käveli perässäni huoneesta toiseen läpsien. Laitoin yhteisiä pyykkejämme ja hän tönäisi pinon lattialle. Kysyin rauhallisesti miksi teit noin, mutta en suuttunut. Hänen vastauksensa oli, että minä olen hullu, kun kuvittelen hänen kiusaavan. Saatoin lukea sanomalehteä, hän istui lattialle niin etten nähnyt häntä lehden takaa ja sieltä hän löi lehteä, häiriten lukemista. Annoin lehden hänelle, että saa lukea vuorostaan jolloin hän vain heitti lehden pois. Raskainta oli kai valvotus. Hänellä meni myöhään iltaisin eikä koskaan voinut hiipiä hiljaa vaan piti herättää minut yleisökseen sitä omakehua kuuntelemaan. Kului kuukausia enkä oikein reagoinut siihen perseilyyn. Taisi olla kyynärpäälyöntejä seuraavalla viikolla, kun hän sitten kävi käsiksi kunnolla. Ai niin ne kerrat kun tuli kännissä kotiin,nukuin vielä kun hän työnsi likaiset sormet alapäähäni, nykyään se kai luetaan raiskaukseksi.
Kyse on aina alistuseleistä.
Narsisti on lapsen tasolla, kun tahtoo kaiken menevän mielensä mukaan ja raivostuu jos ei mene. Huomiontarve on pohjaton.
Narsistia voi pahemman uhatessa joutua myötäilemään jotta pääsee tilanteesta pois. Kun mahdollista, narsisti on jätettävä lopullisesti.Pyydän heti anteeksi, että aion nyt sohaista muurahaispesään. Lukiessani kertomasi, mielestäni kyse on vain huonosta suhteesta, joka on tullut tiensä päähän. Toisen narsismista se ei kerro. Näitä seurustelukokemuksia kun lukee, johdatten että toinen osapuoli on narsisti, pitäisi ensimmäiseksi selvittää perinpohjin mitä narsismi on. Se lähtee lapsuudesta, sen jälkeisestä narsistisesta käytöksestä jatkuvasti. Kaikki kommentit, mihin olen palstalla törmännyt on sitä että kumppani on läimäissyt ja uhannut ja uhrit eivät kerro omasta osuudestaan mitään. Ovatko he koko serustelusuhteen aikan olleet mykkiä, ei henkistä väkivaltaa ollenkaan? Tuskin. Nämä suhdestoreissa ei edes tajuta pätkän vertaakaan narsismista, ei välitetä ottaa selvää, suhde karilla niin otetaan trendisana. Kun ei edes tajuta, mitä on narsismi. Kun suhteessa kahdella ihmisellä on ongelmia, mitä tahansa se sisältääkin, kyse ei ole narsismista, kun kommunikaatio, huonon itsetunnon ilmaisu tai suksimisen pois suhteesta tökkii.
Käytit aika monta sanaa sen ilmaisemiseen, että nyt taisi osua omalle kohdalle aika makeastikin? On se kumma, miten paskoissa suhteissa "molemmissa on täytynyt olla vikaa" tai jotain muuta yhtä typerää. Ei. On olemassa myös suhteita, joissa vain toinen osapuoli on ollut se paska osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki normaali elämä ja normaalit ihmiset ovat narsistille pelkkää loukkausta.
... Miksi mulle tulee tästä määritelmästä niin elävästi erään nyt pinnalla olevan, ihmisen biologiasta ja anatomiasta ei-niin-välittävän vähemmistöryhmän twitterpäivystäjät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäilisin ulkoisen statuksen ja maineen menetystä. Senhän varaan he rakentavat.
Ei välttämättä, tämä on vain yksi narsismin muoto, toki se yleisesti tunnetuin. Narsisti voi myös korottaa itseään vaikkapa sillä, että hän ei ainakaan ole kiinnostunut materiasta.
Kaikkien narsistien päätavoite on päästä käyttämään valtaa muihin, saada muut epävarmoiksi. Niihin joilla on vahva oma tahto, narsisti ei voi niin vaikuttaa.
Sillä onko huomiohakuinen vai ei, ei ehkä ole niin suurta vaikutusta kuin ajatellaan. Päinvastoin joku ei-julkisen-huomion-hakija voi silti olla hyytävän paha ja vaarallinen, näennäisen vaatimattomuuden alla.
Narsisti voi valmistella uhria pitkään, esittää ystävää, pääsee lähelle, ehkä kotiisi ja iskee silloin kun vähiten odotat. Niin huonoa ei voisi edes keksiä.
Mahtavaa ja lohdullista on että aiheesta puhutaan ja yhä useampi voi tunnistaa vaarallisen ihmisen.
Luottakaa vaistoihinne, jokin täysin merkityksetönkin seikka voi viestiä vaarasta.
Ai hitto kin tuonkin useampi tajuaisi. Mun narsisti-ex oli ulkoisesti ja esim. ventovieraiden seurassa todellinen nyhverönyyssönen, mutta kahden kesken mitä hyytävin hirviö. Eli narsku ei todellakaan ole aina se kaikkia hauskuuttava bemarilla kruisaileva showmies, vaan voi olla hyvinkin mitäänsanomaton. Aluksi. Kun ei ole vielä päättänyt tutustua sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ignooraaminen, ns. grey rock -menetelmä, googlatkaa. Valitettavasti tulokset ovat englanniksi, Suomessa ilmeisesti tullaan vähän jälkijunassa mitä tulee puolustautumiskeinoihin narskua vastaan. Itse ajattelin pitkään, ettei kivimenetelmä voi toimia, mutta psyykkasin itseni kokeilemaan sitä. Narsku on sukulainen, jota on melkolailla pakko tavata säännöllisesti, onneksi ei kovin usein. Hän on rikkonut mielenterveyttäni vuosikaudet.
Yhden, noin vuorokauden mittaisen tapaamisen aikana tapahtui selvä muutos. Toimin välinpitämättömästi, tylsästi, enkä niellyt hänen syöttejään ja myrkyllisiä huomautuksia. Olin hiljaa tai naurahdin niille tylsämielisesti, vaikka sisällä kiehui. Olin hänelle emotionaalisesti täysin katatoninen.
Tapaamisen lopulla narsku alkoi seurata kintereilläni selvästi hämmentyneenä. Hän tuli viereeni ja alkoi käskyttää minua hätääntyneenä. Minun piti katsoa hänen tuomaansa esinettä, "Hanna, katso tätä kynää, katso, nyt katsot sitä Hanna!!" Hymähdin ja lähdin pois. Hän oli pois tolaltaan, vaikka älykkäänä ihmisen peittää sen hyvin.
Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme. Olen saanut itse hämmästyttävän määrän energiaa, kun sitä ei valunutkaan narskulle kuten aiemmin.
Jos ei reagoi narsistin ärsytykseen, on todennäköistä että hän nostaa panoksia niin kauan että saa haluamansa reaktion.
Exä oli erittäin huomionkipeä. Hän halusi hoivaa. Hoiva kun on huomiota. Minun olisi pitänyt koko ajan silittää ja helliä häntä. Kun nousin sohvalta, hän tökki minua takapuoleen yhdellä sormella. Suutuin tietysti ja hän sanoi, että sua on kiva kiusata kun suutut. No en sitten jatkossa reagoinut moiseen. Sitten tuli nyrkistä selkään "ai mä vaan heilautin kättä vahingossa". Sitten kovia kyynärpää lyöntejä "ai sä olit siinä, en huomannut". En reagoinut. Jossain vaiheessa hän käveli perässäni huoneesta toiseen läpsien. Laitoin yhteisiä pyykkejämme ja hän tönäisi pinon lattialle. Kysyin rauhallisesti miksi teit noin, mutta en suuttunut. Hänen vastauksensa oli, että minä olen hullu, kun kuvittelen hänen kiusaavan. Saatoin lukea sanomalehteä, hän istui lattialle niin etten nähnyt häntä lehden takaa ja sieltä hän löi lehteä, häiriten lukemista. Annoin lehden hänelle, että saa lukea vuorostaan jolloin hän vain heitti lehden pois. Raskainta oli kai valvotus. Hänellä meni myöhään iltaisin eikä koskaan voinut hiipiä hiljaa vaan piti herättää minut yleisökseen sitä omakehua kuuntelemaan. Kului kuukausia enkä oikein reagoinut siihen perseilyyn. Taisi olla kyynärpäälyöntejä seuraavalla viikolla, kun hän sitten kävi käsiksi kunnolla. Ai niin ne kerrat kun tuli kännissä kotiin,nukuin vielä kun hän työnsi likaiset sormet alapäähäni, nykyään se kai luetaan raiskaukseksi.
Kyse on aina alistuseleistä.
Narsisti on lapsen tasolla, kun tahtoo kaiken menevän mielensä mukaan ja raivostuu jos ei mene. Huomiontarve on pohjaton.
Narsistia voi pahemman uhatessa joutua myötäilemään jotta pääsee tilanteesta pois. Kun mahdollista, narsisti on jätettävä lopullisesti.Pyydän heti anteeksi, että aion nyt sohaista muurahaispesään. Lukiessani kertomasi, mielestäni kyse on vain huonosta suhteesta, joka on tullut tiensä päähän. Toisen narsismista se ei kerro. Näitä seurustelukokemuksia kun lukee, johdatten että toinen osapuoli on narsisti, pitäisi ensimmäiseksi selvittää perinpohjin mitä narsismi on. Se lähtee lapsuudesta, sen jälkeisestä narsistisesta käytöksestä jatkuvasti. Kaikki kommentit, mihin olen palstalla törmännyt on sitä että kumppani on läimäissyt ja uhannut ja uhrit eivät kerro omasta osuudestaan mitään. Ovatko he koko serustelusuhteen aikan olleet mykkiä, ei henkistä väkivaltaa ollenkaan? Tuskin. Nämä suhdestoreissa ei edes tajuta pätkän vertaakaan narsismista, ei välitetä ottaa selvää, suhde karilla niin otetaan trendisana. Kun ei edes tajuta, mitä on narsismi. Kun suhteessa kahdella ihmisellä on ongelmia, mitä tahansa se sisältääkin, kyse ei ole narsismista, kun kommunikaatio, huonon itsetunnon ilmaisu tai suksimisen pois suhteesta tökkii.
Käytit aika monta sanaa sen ilmaisemiseen, että nyt taisi osua omalle kohdalle aika makeastikin? On se kumma, miten paskoissa suhteissa "molemmissa on täytynyt olla vikaa" tai jotain muuta yhtä typerää. Ei. On olemassa myös suhteita, joissa vain toinen osapuoli on ollut se paska osapuoli.
Kyllä Suomessa on todella paljon niitä suhteita, joissa molemmat vanhemmat ovat vahingoittavia lapselle. Onneksi niistä on on avauduttu, lasten ja mielenterveysongelmillesten vanhempien vuoksi. Molemmille hyötyä, kun vaan vanhemmat tajuais.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuuntele sen juttuja, vaikka puhuu päälle. Nauraa, kun se selittää jotain tosissaan. Ignooraa täysin.
Kuulostaa kiusaamiselta. Eikös juuri narsisti harrasta tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ignooraaminen, ns. grey rock -menetelmä, googlatkaa. Valitettavasti tulokset ovat englanniksi, Suomessa ilmeisesti tullaan vähän jälkijunassa mitä tulee puolustautumiskeinoihin narskua vastaan. Itse ajattelin pitkään, ettei kivimenetelmä voi toimia, mutta psyykkasin itseni kokeilemaan sitä. Narsku on sukulainen, jota on melkolailla pakko tavata säännöllisesti, onneksi ei kovin usein. Hän on rikkonut mielenterveyttäni vuosikaudet.
Yhden, noin vuorokauden mittaisen tapaamisen aikana tapahtui selvä muutos. Toimin välinpitämättömästi, tylsästi, enkä niellyt hänen syöttejään ja myrkyllisiä huomautuksia. Olin hiljaa tai naurahdin niille tylsämielisesti, vaikka sisällä kiehui. Olin hänelle emotionaalisesti täysin katatoninen.
Tapaamisen lopulla narsku alkoi seurata kintereilläni selvästi hämmentyneenä. Hän tuli viereeni ja alkoi käskyttää minua hätääntyneenä. Minun piti katsoa hänen tuomaansa esinettä, "Hanna, katso tätä kynää, katso, nyt katsot sitä Hanna!!" Hymähdin ja lähdin pois. Hän oli pois tolaltaan, vaikka älykkäänä ihmisen peittää sen hyvin.
Odotan innolla seuraavaa tapaamistamme. Olen saanut itse hämmästyttävän määrän energiaa, kun sitä ei valunutkaan narskulle kuten aiemmin.
Jos ei reagoi narsistin ärsytykseen, on todennäköistä että hän nostaa panoksia niin kauan että saa haluamansa reaktion.
Exä oli erittäin huomionkipeä. Hän halusi hoivaa. Hoiva kun on huomiota. Minun olisi pitänyt koko ajan silittää ja helliä häntä. Kun nousin sohvalta, hän tökki minua takapuoleen yhdellä sormella. Suutuin tietysti ja hän sanoi, että sua on kiva kiusata kun suutut. No en sitten jatkossa reagoinut moiseen. Sitten tuli nyrkistä selkään "ai mä vaan heilautin kättä vahingossa". Sitten kovia kyynärpää lyöntejä "ai sä olit siinä, en huomannut". En reagoinut. Jossain vaiheessa hän käveli perässäni huoneesta toiseen läpsien. Laitoin yhteisiä pyykkejämme ja hän tönäisi pinon lattialle. Kysyin rauhallisesti miksi teit noin, mutta en suuttunut. Hänen vastauksensa oli, että minä olen hullu, kun kuvittelen hänen kiusaavan. Saatoin lukea sanomalehteä, hän istui lattialle niin etten nähnyt häntä lehden takaa ja sieltä hän löi lehteä, häiriten lukemista. Annoin lehden hänelle, että saa lukea vuorostaan jolloin hän vain heitti lehden pois. Raskainta oli kai valvotus. Hänellä meni myöhään iltaisin eikä koskaan voinut hiipiä hiljaa vaan piti herättää minut yleisökseen sitä omakehua kuuntelemaan. Kului kuukausia enkä oikein reagoinut siihen perseilyyn. Taisi olla kyynärpäälyöntejä seuraavalla viikolla, kun hän sitten kävi käsiksi kunnolla. Ai niin ne kerrat kun tuli kännissä kotiin,nukuin vielä kun hän työnsi likaiset sormet alapäähäni, nykyään se kai luetaan raiskaukseksi.
Kyse on aina alistuseleistä.
Narsisti on lapsen tasolla, kun tahtoo kaiken menevän mielensä mukaan ja raivostuu jos ei mene. Huomiontarve on pohjaton.
Narsistia voi pahemman uhatessa joutua myötäilemään jotta pääsee tilanteesta pois. Kun mahdollista, narsisti on jätettävä lopullisesti.
Tossa oli paljon samaa, mitä minä jouduin sietämään oman narskuexäni taholta. Juuri tuo kaikenlainen kiusaaminen ja huomionhakeminen. Peiton kiskaiseminen päältäni, kun olin unessa. Sormien naksuttelu korvani vieressä, kun yritin saada unta. Kaikenlainen muka vahingossa tapahtuva kiusanteko. Ikään kuin mun olisi pitänyt koko ajan vain katsella häntä ja kehua häntä jostakin. Jos keskityin mihin tahansa muuhun, hän reagoi kiusanteolla.
Henkiseen vallanpitoon ja väkivaltaan kuului sekin, että hän nouti aina postin, ja tutki kaiken ensin ennen kuin toi minulle. Jos olin saanut jostain minkä tahansa kirjeen, sain sen eteeni avattuna ja luettuna. Siis myös erilaiset viralliset lähetykset, yleensä kaikki. Kerran olin saanut gallup-kyselyn, jonka hän piilotti minulta ja muutaman päivän päästä sanoi, että oli täyttänyt sen minun puolestani ja laittanut jo postiin. Hän sanoi minulle täyttäneensä sen omalla tavallaan, keksien sinne kaikenlaista typerää, suorastaan hävyttömyyksiä, eikö ollut häneltä hyvä pila, häh? Suuttui, kun en tykännytkään asiasta.
Kun katsoin televisiota, hän saattoi tulla huoneeseen tuijottamaan minua, ja sitten jonkun ajan päästä kysyi, missä minä olen nyt. Ihmettelin että kuinka niin. Minähän olen tässä ja katson telkkaria. Se ei ollut oikea vastaus. Hän sanoi, että joo olet siinä, mutta oikeasti olet tuhansien kilometrien päässä minusta. Tätä hän aina viljeli, että en välitä hänestä, olen ajatuksissani aina jossain muualla, aina jonkun muun ihmisen kanssa jne. Joskus teki mieli sanoakin, että totta! Toivoisin oikeastikin, että olisitkin jossain ihan saatanan kaukana minusta!
Ihan järjetöntä takertumista toiseen ihmiseen, mitä ei selitä mikään muu kuin narsismi. Minun olisi pitänyt joka sekunti ajatella ja huomioida vain häntä. Joka ikinen muu ihminen, keneen kiinnitin huomioni, oli uhka. Oli se sitten vaikka hänen oma äitinsä. Ihan kuka tahansa. Minua vartioitiin ja ilmeitäni ja eleitäni tulkittiin koko ajan. Rahani tutkittiin, mihin olin käyttänyt minkäkin verran, käsilaukkuni oli jatkuva tutkimisen kohde, kun hänellä kuulemma oli oikeus! Minä olin hänen alaisensa!
Kun viimein lähdin, hän sekosi. Kuulemma. Oli lähetetty työpaikan puolesta hoitoon, kun oli alkanut sielläkin käyttäytyä oudosti. Ehkä hänellä oli mielenterveysongelmia jo aiemminkin, mutta narsismi oli kyllä ihan varmasti yksi diagnoosi. Poliisienkin oli pitänyt puuttua asiaan, ja heillekin hän oli kertonut kaiken syyn olevan minussa, kun jätin hänet. Olen petollinen kamala nainen, kun en tanssinutkaan hänen sekunttiaikataulunsa mukaan. Aivan mieletön tapaus. MInun olisi pitänyt lähteä paljon aikaisemmin, niin ehkä hän ei olisi juuttunut minuun niin lujasti, mutta nuorena ja tyhmänä tanssin hänen pillinsä mukaan ja odotin vain parempia päiviä, jotka muka joskus tulisivat, ja kun olin vielä niin rakastunutkin. Kun hän oli niin komea mies ja hyvä puhumaan.
Ja tuo, että tunkee kätensä tuosta vaan toisen jalkojen väliin, oli niin inhottavaa ja vastenmielistä, että itse asiassa traumatisoiduin siitä. En edelleenkään pidä mistään suorasukaisesta koskettamisesta, vaikka se kohdistuisi ihan muihinkin ruumiinosiin. Jos joku tulee ja muitta mutkitta tarttuu käsivarteeni, kavahdan sitä aina. Kellään ei ole oikeutta minun kehooni ilman lupaani.
Miten kestätte sen, jos narsisti on tehnyt teille paljon hyvää? Minä olin nuorena onneton, (narsku)vanhempieni hylkäämä raasu, jonka sukulaistäti otti hoiviinsa. Hänestä tuli kuin äiti minulle, auttoi saamaan ammatin, piti juhlat ja näytti elämää. Kun pääsin jaloilleni, alkoi mitätöinti hiljalleen. Sain vauvan, jota hän omi ja mollasi äitiyttäni. Hakeuduin terapiaan pohtimaan pahaa oloani ja ymmärsin sen kumpuavan tädin rautanyrkistä, ei se ollutkaan enää oma lapsuus. Jossain vaiheessa täti ilmoitti suoraan, että jätä lapsesi hänelle, hän hoitaa sen, sinä et osaa. Jatkuvaa puuttumista, ulkonäköni ruotimista, huonoksi äidiksi haukkumista kun muut eivät näe. Seurassa hän on mitä hurmaavin. Kukaan muu ei ole koskaan epäillyt äitiyttäni, ainoastaan hän.
Nyt olen onnistuneesti saanut häntä karistettua kannoiltani (vuosien työ). Poden kuitenkin syyllisyyttä siitä, mitä hän teki eteeni 20 vuotta sitten. Hänen seurassaan en voi kuitenkaan enää olla, sillä en saa henkeä, tulee paniikkikohtauksia jne., mikä näkyy lapsellekin. Triggereitä tule tilanteissa kun hän vihjaa yhtään siihen suuntaan, että olen huono äiti, ja hän hoitaa lapseni paremmin. Olen päätynyt hyväksikäyttäjältä hyväksikäyttäjälle.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki normaali elämä ja normaalit ihmiset ovat narsistille pelkkää loukkausta.
"Ois karmeeta olla taviksen kanssa naimisisssa...!" Noin ne puhuu
Tämä on kiinnostava ketju. Minun lähisukulaiseni nimittäin täyttää kaikki narsistin kriteerit. Hän on oikeasti aivan kauhea ihminen.
Tietääkö narsisti olevansa narsisti? Minkälainen on narsistin hyvinvointi? Siis tarkoitan, että kuvittelevatko narsistit itse olevansa hyvinvoivia siinä omassa kaikkivoipaisuudessaan? Osaako joku sanoa?
En tajunnut tätä. Yhtään. Esimerkki.