Lue keskustelun säännöt.
Perhetyön asiakkaat, millaista on perhetyö jota olette saaneet?
10.11.2020 |
Siis kunnan tarjoama?
Minä olen ollut kovin pettynyt perhetyön laatuun. Meillä on kolme lasta joista keskimmäisellä autismin kirjon häiriö. Esikoinen alkoi hölmöilemään 14 vuotiaana ja jäi koulusta pois kasi luokalla. Olemme miehen kanssa työelämässä kumpikin, aamuisin kun kouluun pitäisi lähteä, jo töissä itse. Yritimme saada perhetyötä aamuksi, lapsen lähtöä varmistamaan. Se ei sopinut perhetyöntekijöille. He haluavat tulla klo 15:30 sohvalle istumaan ja juttelemaan aikuisten kanssa. Jaksoin 2 kk kestitä näitä sosionomeja kunnes sanoin että emme tarvitse apua. Mitään konkreettista apua emme saaneet missään vaiheessa.
Millaisia kokemuksia muilla on perhetyöstä, kävikö meille vain huono tuuri työntekijöiden suhteen, vai onko meno samanlaista muissakin perheissä?
Lastensuojelun asiakkaita emme ole.
Kommentit (175)
Lähisukulainen sai myös perhetyötä uupumukseen ja ahdistukseensa. Lopputulos oli tosiaan kahvittelua sohvalla, ei konkreettista apua. Hänellä tilanne kärjistyi siinä, kun toinen lapsi syntyi pienellä ikäerolla ja kuopuksen raskausaikana löytyi esikoiselta krooninen sairaus. Mies lisäksi reissuhommassa. Hän yksinkertaisesti oli väsynyt yksin pyörittämään arkea kotona ja hirveä ahdistus vanhemman lapsen sairaudesta ja sen vaikutuksista tulevaisuuteen.
On vuosia myöhemmin sanonut, että se neuvolan kautta tullut apu oli aivan yhdentekevää ja pikemminkin ahdistavaa. Sen sijaan ihan tämä sukulaisapu auttoi eli toi tänne lapset (olin äitiyslomalla hyvävointisena rauhallisen vauvan kanssa) hoitoon ja nukkui meidän makkarissa tai meni kotiin nukkumaan/siivoamaan. Tai ihan vaan istumaan itsekseen läppärille ja notkumaan digiboksin ääressä muutamaksi tunniksi. Itseasiassa sanoin monesti, että siivoa nopeasti pakolliset (kun asia painaa) ja hengaile vaan itseksesi sohvalla lueskellen nettiä ja juoden kahvia tai torkuttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi sosionomia kävi meillä ihmettelemässä nepsylasta. Olen itse opettaja ja koulutetumpi kasvatusalan ammattilainen joka on täydennyskoulutuksina käynyt vaikka kuinka esim neuropsykiatrista valmennusta jne, jotta tietotaitoa ei puuttunut. Mitään uusia näkökulmia tai käytännön apua emme saaneet. Luulen että asia meni toisin päin, eli olivat meillä oppimassa kuinka nepsylapsi kohdataan, kuinka vuorovaikutukselle annetaan rajat ja kuinka kiintymyssuhdetta vahvistetaan ja samalla lisätään lapsen tunnetta omasta pystyvyydestään ja osaamisestaan.
Kehuivat kovasti että onpas ihana äiti, kyllä Veikon nyt kelpaa! Miten voikin olla noin pitkä pinna sinulla?!
Kävivät pari kertaa ja sain tarpeekseni, en tarvitse kädettömiä pällistelijöitä kotiini.
Onneksi on ohi tuo kauhea aika. Meillä hyppäsi kaksi perhetyöntekijää lautapelejä pelaamassa ja kahvia juomassa. Lisästressiä heistä vain tuli kaiken keskelle.
Mitään apua ei heistä ollut. Päinvastoin.
Kun kysyin heidän koulutusta, he kertoivat olevansa sairaanhoitajia.
Sijoituslapsellamme ( jonka vuoksi meillä hyppäsivät ) todettiin vuosia myöhemmin asberger. Joten kysymyksessä ei ollutkaan huono vuorovaikutus lapsen ja vanhempien välillä, mitä epäilivät.
Meillä kävi yksi sosionomi HUUTAMASSA lapselle, joka sai raivareita. Raivoaja on autisti, joka jumitilanteessa saattaa menettää kontrollin kun ympäristön vaatimukset käyvät hänelle ylivoimaisiksi.
Tämä sosionomi siis huusi lapselle että ”sinä olet jo 9 vuotias mutta käyttäydyt kuin kolme vuotias kakara!”
Joo, eivät tulleet toista kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisin tuommoisen teinin siihen nuorisokotiin. Näitähän on , jossa koulua käydään siellä nuorisolaitoksessa. Sekin on parempi kun antaa jättää peruskoulu kesken. Ajattele jo vähän sen tulevaisuutta. Jossakin on nyt vikaa ja pahasti. Kiusataanko siellä vai mitä? Vaihtakaa koulua.
Tai voisitte palkata au pairin tai vanhemman naisen lastenhoitajaksi kotiin. Au pair ei varmaan saisi kuria.
Laittaisitko?
Luuletko tosiaan että sinulla olisi minkään näköisiä valtuuksia laittaa nuorta yhtään mihinkään?! Luuletko että ap voi vain päättää että nyt lähdet pentu laitokseen jos et kerran mene kouluun?!
Olet naiivi.Koulupudokkaita voidaan ottaa myös huostaan. Tällöin heidät sijoitetaan sellaisiin nuorisokoteihin, joissa on oma koulu. Monesti se koulu sitten onnistuu, kun tarvittaessa nuori voidaan vaikka kantaa kouluun.
Puhut vastoin parempaa tietoasi.
Koulua käymättömyys ei ole peruste huostaanotolle.
SossuEi ainakaan koulukotiin sijoittamiselle. Laajan problematiikan taloja..
Kyllä koulupudokkaita matalimman kynnyksen lastenkodeissa avohuollon tukitoimina jo on. Jos tilanne ei kohennu, niin huostaanotoksi menee.
-ohjaaja eräästä lastenkodista
Joo niin varmaan, presidenttihän sinä vähintään olet.
On muutes kokemusta opettajana, että koulupudokkaita ei todellakaan huostata, turha tulla väittämään muuta.Tälläkin hetkellä kaks avohuollon tukitoimena. Perehdy tähän päivään.
Avohuollon tukitoimena? Eli siis lapset ovat itse suostuneet huostattaviksi?
Joku 15 vuotias kun kieltäytyy menemästä kouluun tai lähtemään laitokseen niin siinä ei sossulla ole kuule mitään sanavaltaa.
Kyllä on, sinne laitokseen mennään vaikka poliisin auttamana. Vanhemmat tekee karhunpalveluksen nuorelle antamalla tämän vaan vetelehtiä kotona koulunkäynnin sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tossa kahvissa ja pullassa sekä lautapeleissö oikein on? Olen kuullut saman siskolta, mitä täällä kerrotaan, että hörppivät vain kahvia ja haluavat pelata jotain lautapelejä lähes täysi-ikäisten perheen lasten kanssa, kenellä ei ongelmia edes ole.
Suomessa ei ole koulupakkoa, ainoastaan oppivelvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä loppui lautapelien pelaamisen into sosionomeilta kun lapsi voitti ne shakissa pari kertaa.
Eikä meiltä löydy aliasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?
Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.
Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.
Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa
vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?
Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.Miksi, oi miksi ei voi saada sitä ihan konkreettista apua. Keskusteluavullekin on paikkansa, mutta kun sitä tarjotaan ainoaksi tuen muodoksi. Ihan sellaisillekin, joilla on elämänhallinta kunnossa, mutta väliaikaisesti kuormitus on liiallista esimerkiksi puolison sairastumisen takia. Miksei silloin voi saada oikeaa apua, vaan on tarjolla pelkkää jaaritteluapua, josta ei ole mitään hyötyä! t. tämän kokenut
Tätä minäkin ihmettelen. Meillä mies sairastui syöpään. Pelkkä sairausaika vaati hyvin paljon venymistä ja oli todella rankka. Miehen kuolema ei helpottanut tilannetta, kun päälle painoivat kaikki viralliset kuolemavelvollisuudet. Eipä siinä riittänyt enää voimia lasten tukemiseen. Kaikki ylimääräiset keskustelut vain lisäsivät omaa kuormitustani ja olin jo muutenkin katkeamispisteessä. Siinä tilanteessa olisimme tarvinneet ihan konkreettista apua käytännön asioihin ja lasten tukemiseen.
Lapset menettivät isänsä ja äiti ei ollut homman tasalla mitenkään, että olisi tukenut lapsia tai yrittänyt muokata perheyhteyttä uusiksi ilman isää. Ihan aiheesta perhetyö, lapsiparat. Kenen niitä lapsia olisi pitänyt tukea muun kuin oman äidin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui lautapelien pelaamisen into sosionomeilta kun lapsi voitti ne shakissa pari kertaa.
Eikä meiltä löydy aliasta.
Ei kai se ole temppu eikä mikään normaalille yliopistokoulutettujen vanhempien lapselle, voittaa joku amis šhakissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perhetyön tarkoituksena on kartoittaa, mikä on ongelmana. Miksi tämä perhe ei pärjää pienten lastensa kanssa, vaikka todella moni - ihan ilman tukiverkkoakin - pärjää.
Kivoja ennakkoasenteita näillä "ammattilaisia" Kysytkö oikein asiakkaaltasi, että mikä sinua oikein vaivaa, kun et jaksa, kun niiiiin moni muu jaksaa?
No huostaanhan se lapsi päätyy, kun vanhempi ei jaksa? Ei kai sen tarvi kärsiä sun sairaudesta?
Mielenkiintoinen aasinsilti. Jos vanhempi tarvitsee apua jaksamiseen niin se on automaattinen huostaanotto? Vanhempi voimaantuu, kun "ammattilainen" muistaa kysyä, että miksi hän on niin heikko, kun eivät muutkaan ole. Sen perhetyön, sossun, sosionomin tms. tehtävä on tukea vanhemmuutta. Uupumuksesta huostaanottoon on pitkä matka. Ja luuletko, ettei lapsi kärsi huostaanotosta?
Lastensuojelulla ei ole muita keinoja kuin kallis huostaanotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen se, kuka kysyi sivulla 1 tuosta, että mitä sosionomi voi käytännössä tehdä saadakseen aamulla nuoren lähtemään kouluun, muuta kuin lirkutella koulun tärkeydestä ja rutiineista. Vastauksena mulle tuli, että kun eivät ole edes kokeilleet tuota vaihtoehtoa.
Mutta kun koulussa on jo nuoren asiaa puitu jo monen monta palaveria. Palaverissa on ollut mukana luokanohjaaja, koulukuraattori, laaja-alainen erityisopettaja ( ehkä vielä koulupsykologi ja koulunkäynninohjaaja). Miten hiton monta ihmistä tekee työtä YHDEN lapsen eteen! Ja silti perhe haluaa lisää. Olette kyllä kiittämättömiä monet tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Olen se, kuka kysyi sivulla 1 tuosta, että mitä sosionomi voi käytännössä tehdä saadakseen aamulla nuoren lähtemään kouluun, muuta kuin lirkutella koulun tärkeydestä ja rutiineista. Vastauksena mulle tuli, että kun eivät ole edes kokeilleet tuota vaihtoehtoa.
Mutta kun koulussa on jo nuoren asiaa puitu jo monen monta palaveria. Palaverissa on ollut mukana luokanohjaaja, koulukuraattori, laaja-alainen erityisopettaja ( ehkä vielä koulupsykologi ja koulunkäynninohjaaja). Miten hiton monta ihmistä tekee työtä YHDEN lapsen eteen! Ja silti perhe haluaa lisää. Olette kyllä kiittämättömiä monet tässä ketjussa.
Olet varmaan trolli?
Kyllä, ihan yhden lapsen eteen tehdään asioita, palaveerataan moniammatillisesti ja mietitään yhdessä tukimuotoja. Koulussa huomioidaan esim nämä pudokkaat madaltamalla kynnystä koulunkäyntiin, erityisopetuksella, etäopetuksella, eriyttämisellä ja olenpa minäkin joskus käynyt hakemassa oppilaan kotoa kouluun. Tämä kaikki tapahtuu ihan koulupäivän aikana. Miten on mahdollista että sinä sosionomina et keksi yhtään keinoa auttaa koulupudokasta kun siellä sohvalla istut kahvikuppeinesi?
Opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?
Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.
Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.
Kysymys kuuluukin: mihin sosionomi-tyttösiä tarvitaan? Kun perhe tarvitsee siivoojan, sos.tyttösen tehtävä on järjestää sellainen.
Tämä. Neuropsykologi totesi kattavien testien jälkeen, että poikani tarvitsisi tunne-elämän tutkimuksia. Perhetyöntekijän mielestä sellaisia ei tarvitse tehdä (koska hänen mielestään ongelmia on vain vuorovaikutuksessa). Pyysin pojalleni myös miespuolista tukihenkilöä, koska oireilee pahasti isän kuoleman jälkeen. Siihenkään ideaan perhetyöntekijä ei lämmennyt. Minun saamani "apu" perheneuvolasta oli ainoastaan syyllistämistäni ja vanhemmuuden arvostelua, vaikka olen kuitenkin osannut toisen lapseni kasvattaa mallikelpoisesti.
No? Eikö henkilöt pystykkään samalla tavalla samoihin töihin?
Edes naisvaltaisella alallaan?
Perhetyöntekijä olisi hyvin voinut auttaa meitä eteenpäin oikean avun piiriin, mutta ei sitä oman diagnoosinsa takia viitsinyt tehdä. Hän kumosi neuropsykologin tekemän tutkimuksen tulokset jo ennen kuin oli edes tavannut minua ja poikaani.
Olisit puhunut sosiaalityöntekijällenne, hänhän prosessia johti.
Häh? Ei meillä ole kontaktia keneenkään muuhun kuin tähän perhetyöntekijään. Ainoa yhteyshenkilö, joka on saatu perheneuvolasta. t. sama
Tässä on järkeä, mutta julkisella sektorilla on ongelmana, että hommaan kuin hommaan pitää olla koulutus. Ja Suomessa ei ole mitään kotiapulaisen koulutusta, ei ole koskaan ollutkaan. Kodinhoitajan vuoden kestävää koulutustakaan ei ole enää. Yksityisellä sektorilla on mahdollista palkata vaikka pelkän peruskoulun käynyt pesemään ikkunoita ja silittämään lakanoita, mutta julkisella ei voi.