Lue keskustelun säännöt.
Perhetyön asiakkaat, millaista on perhetyö jota olette saaneet?
10.11.2020 |
Siis kunnan tarjoama?
Minä olen ollut kovin pettynyt perhetyön laatuun. Meillä on kolme lasta joista keskimmäisellä autismin kirjon häiriö. Esikoinen alkoi hölmöilemään 14 vuotiaana ja jäi koulusta pois kasi luokalla. Olemme miehen kanssa työelämässä kumpikin, aamuisin kun kouluun pitäisi lähteä, jo töissä itse. Yritimme saada perhetyötä aamuksi, lapsen lähtöä varmistamaan. Se ei sopinut perhetyöntekijöille. He haluavat tulla klo 15:30 sohvalle istumaan ja juttelemaan aikuisten kanssa. Jaksoin 2 kk kestitä näitä sosionomeja kunnes sanoin että emme tarvitse apua. Mitään konkreettista apua emme saaneet missään vaiheessa.
Millaisia kokemuksia muilla on perhetyöstä, kävikö meille vain huono tuuri työntekijöiden suhteen, vai onko meno samanlaista muissakin perheissä?
Lastensuojelun asiakkaita emme ole.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Suostuvatko siivoamaan?
Ei meillä ollut tarvetta siivoamiselle, joten en tiedä. Mutta eivät ainakaan oma-aloitteisesti tehneet mitään. Istuivat sohvalla ja kyselivät lapsen kavereista ja aikuisten työasioita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan lastensuojelun asiakkaita ja perhetyö on myös kahvittelua. Meillä oireileva lapsi on autismin kirjolla ja hänen ongelmansa liittyvät ahdistukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Perhetyössä puhutaan noin viikoittain siitä, että kotona voisi puhua tunteista (joista meillä on aina puhuttukin). Viikon päästä sama uudelleen. Lapsen ahdistukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutuksen vaikeuksiin ei ole tullut apua.
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Mutta jos tarve on esim patistaa lapsi kouluun, miksi eivät suostu?
En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Mutta jos tarve on esim patistaa lapsi kouluun, miksi eivät suostu?
En ymmärrä.
Koska se ei kuulu työnkuvaan. Muut asiat kuuluvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Mutta jos tarve on esim patistaa lapsi kouluun, miksi eivät suostu?
En ymmärrä.Koska se ei kuulu työnkuvaan. Muut asiat kuuluvat.
Tyhjänpäiväinen istuskelu ja kahvin ja pullan syöminen kuuluu?
Meillä perhetyön apu on siivousta yhdessä minun (perheen äiti) kanssa ja juttelua samalla. Minulla on adhd ja kotitöiden tekeminen ja siisteyden ylläpito on hankalaa sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota kahvin ääressä istumista se meilläkin oli. Ja kun huokaisin, että tarvitsisin vähän konkreettisempaa apua, saimme kotiavun- joka ei tehnyt edes seuranani ensimmäistäkään kotityötä. Lapsen veivät puistoon, siinä se. Vuosia myöhemmin yritin saada sieltä autistiselle lapselle tukihenkilön tapaista kaveriksi vaikka sinne puistoon, ihan sossun neuvo oli- ei heillä ollut sellaista palvelua tarjota ollenkaan.
Istuvat ja tarkkailevat minun ja lapsen vuorovaikutusta. Seuraavat perässä kun siirrymme toiseen huoneeseen. Ärsyttäviä eikä mitään apua. En uskalla kieltäytyä tästä muka avusta. Sitten varmaan tulisi lisää " apua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyisellään moni kokee perhetyön enemmän kuormittavan perheitä lisää kuin auttavan. Toivottavasti saavat muutettua systeemiä niin, että voivat oikeasti auttaa siinä missä perhe tarvitsee apua.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lastensuojelun asiakkaita ja perhetyö on myös kahvittelua. Meillä oireileva lapsi on autismin kirjolla ja hänen ongelmansa liittyvät ahdistukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Perhetyössä puhutaan noin viikoittain siitä, että kotona voisi puhua tunteista (joista meillä on aina puhuttukin). Viikon päästä sama uudelleen. Lapsen ahdistukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutuksen vaikeuksiin ei ole tullut apua.
Onko perhetyössä siis yleisestikin vallalla käsitys että autismi on seurausta siitä että perheessä ei ole puhuttu tunteista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhetyön käynnit stressasi ja ahdisti lasta. Ne saatiin loppumaan vasta kun lääkäri kirjoitti lausunnon , että lapsen psyykelle käynneistä on haittaa.
miksi ette miehen kanssa saa järjesteltyä työaikoihin semmosta pikku muutosta että toinen edes on kotona kunnes poika viedään kouluun? Tai vie itse oika aamulla kouluun vaikka vähän aikaisemmin. Kukas sitä autistista lasta hoitaa ja katsoo perään?
joskus olen nähnyt henkilökohtaisen avustajan työpaikkailmoituksia joissa haetaan joku just tommoseen työhön että on aamulla laittamassa lapsi tai nuori (lievästi vammainen tms?)kouluun joka ei muuten itse herää tms. Mut toki ei kai nekään kaikkeen pysty jos nuori ei suostu.....??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sori, mutta siihen on syynsä, ettei normaalit ihmiset halua sosionomeja kotiinsa. nimittäin, heistä ei ole mitään apua.
Meillä sama. Perhetyöntekijä tuli juttelemaan kahvikupin ääressä minun kanssani. Joskus se oli kivaa saada juttuseuraa ja tuoreita tulokulmia ongelmiini. Useammin se kuitenkin oli stressaavaa. Jos olin vaikka kanniskellut vauvaa koko yön ja esikoinen kiukutteli, niin piti vielä stressata kodin siisteydestä ja olenko pessyt hiukset, kun perhetyöntekijä oli tulossa. Olisin kaivannut ihan konkreettista apua, vaikka että joku olisi vienyt lapset puistoon pariksi tunniksi ja olisin saanut sen aikana nukkua. Sellaista apua ei kuitenkaan voinut saada, vaikka sitä pyysin. Siitä olisi minusta ollut paljon enemmän apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan lastensuojelun asiakkaita ja perhetyö on myös kahvittelua. Meillä oireileva lapsi on autismin kirjolla ja hänen ongelmansa liittyvät ahdistukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen. Perhetyössä puhutaan noin viikoittain siitä, että kotona voisi puhua tunteista (joista meillä on aina puhuttukin). Viikon päästä sama uudelleen. Lapsen ahdistukseen, sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutuksen vaikeuksiin ei ole tullut apua.
Onko perhetyössä siis yleisestikin vallalla käsitys että autismi on seurausta siitä että perheessä ei ole puhuttu tunteista?
Autismikin käännetään vanhempien syyksi - varhainen vuorovaikutus (äidin kanssa) ollut huonoa, tunteista ei ole puhuttu eikä niitä tarpeeksi näytetty?
Uskomatonta jos tällaista joku kuvittelee.
Miten siis käytännössä sosionomi aamulla saisi nuoren lähtemään kouluun? Ei kai sitä nuorta nyt sentään voi kantaa ja ottaa mukaan. Eli käytännössä sosionomi istuisi sängyn laidalla lirkuttelemassa koulun tärkeydestä ja päivän rutiineista. Jollei nuori suostu lähtemään kouluun, niin ei sitä nyt kukaan voi pakottaa. Paitsi omat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä perhetyön apu on siivousta yhdessä minun (perheen äiti) kanssa ja juttelua samalla. Minulla on adhd ja kotitöiden tekeminen ja siisteyden ylläpito on hankalaa sen takia.
Milloin tämä oli? Aiemmin kai saattoi saada ihan siivousapuakin mutta nykyään se on pelkkää juttelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Mutta jos tarve on esim patistaa lapsi kouluun, miksi eivät suostu?
En ymmärrä.Koska se ei kuulu työnkuvaan. Muut asiat kuuluvat.
Tyhjänpäiväinen istuskelu ja kahvin ja pullan syöminen kuuluu?
No siis. Niin. He istuvat, keskustelevat ja tarkkailevat perhettä. Ei he siivoa, parista lapsia kouluun tai käytä ulkona. Sitä varten on kotiapu.
Suostuvatko siivoamaan?