Perhetyön asiakkaat, millaista on perhetyö jota olette saaneet?

Perhetyäntekiä yritti ilminselvästi iskeä mun miästä mää sanoin sille että mää isken pian paistin pannulla jos se rääppän lennättäminen jo kohta lopu kyllä hävis ämmä.

Noita sosionomeja joutunut valitettavasti niin paljon näkemään, että tullut käsitys täysin kädettömistä sönköttäjistä.

Mitä ihmettä ne oikein opiskelee? Joko opetus menee harakoille tai sitten sen sisältö on jotain jonninjoutavaa paskaa.

Ns. terve maalaisjärkikin sosionomeilta tuntuu puuttuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Vie eteenpäin minne? Meillä ne kävi 10 vuotta istumassa eikä mitään tapahtunut. Jatkoivat sen jälkeen exän luona istumista kunnes isommat lapset kasvoi aikuisiksi ja nuorin muutti luokseni. Luuli jatkavansa perinnettä luonani kunnes saapui pari uutta sossua ja sanoi että heillä on oikeitakin töitä. Siihen loppui lähes 20 vuotta sohvalla istumista.

Jos juttusi olisi tosi, ei tullut mieleen vaikka ottaa yhteyttä sen pomoon ja pyytää toista työntekijää? Odotit passiivisena 20v?

Just tuollaiset vanhemmat on pahimpia, ollaan itse saamattomia, ja opetetaan sama passiivisuus ja kyvyttömyys lapsillekin.

Tässä on pitkä kuvio takana. Psykopaatteja ja narsisteja suurin osa. Minun ongelma on juuri se kun en ole passiivinen enkä yli käveltävä. Se kostetaan armotta.

Jokainen perhe joka its eei pärjää voi ostaa kotiapua, niinhän vanhuksetkin tekee, 35e /15min. Ei ole kallis paukku että kotiapu tulisi patistamaan kakrun kouluun. MYös siivousta perheet voivat ostaa samalla tavoin kiin vanhukset. 

Poikkeaako kokemuksenne perhetyöstä Kokoomuksen markkinoimassa ”Töysän mallista”?

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007611025.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin aivan monttu auki tätä keskustelua lukiessa.

Näinkö avuttomia ja laiskoja iso osa suomalaisista (perheistä) on?

Kaikilla lapsilla on yllättäen jotain ongelmaa ja diagnoosia, vanhemmat ei saa lasta kouluun joten se on yhteiskunnan järjestettävä joku tekemään se heidän puolestaan, sossujen pitäisi siivota ja pyykätä, kaikessa vaan kokoajan painotetaan sitä että jonkun toisen on tehtävä nämä asiat meidän puolesta. Jos se toinen ei tee niin sen on järjestettävä joku toinen. Ja yhteiskunnan pitää luonnollisesti maksaa.

Mikä tätä maata oikein vaivaa? Mä olen aivan kauhuissani siitä minkälaisia läjiä ihmisistä on tullut ja nämä läjät vielä lisääntyy, useampaan kertaan. Mitään hallintaa elämästä ei ole ja se tyyli jatkuu sitten omissa lapsissa.

Hävetkää, oikeasti.

Nimenomaan tämä. Ilmekään värähtämättä vanhemmat istuvat sossussa vaatimassa kotipiikaa ilmaiseksi, kun äiti, joka ei töissä käy ei vaan saa jo ties monennettako vuotta peräkkäin lastensa perustarpeita hoidettua kun on sitä sun tätä masennus ja ahdistus diagnoosia äidillä itsellään ja lapsikin jotenkin vääränlainen. Eikä mummoakaan voi pyytää avuksi, kun välimatkaa on ihan 50km. Seuraavassa perheessä sitten ollaan ma muperheessä, äidillä syöpä ja mummo lentää toiselta puolelta maailmaa jeesaamaan. Pistää ihmettelemään eroja.

Perheet voivat itse ostaa kotiapua yksityiselta 35 e /15 min . Niin vanhuksetkin tekee. Perhettä ei kannata perustaa jos itsellä mt-, nepsy tai mitä kaikkea niitä onkaan vikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Poikkeaako kokemuksenne perhetyöstä Kokoomuksen markkinoimassa ”Töysän mallista”?

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007611025.html

Tuossa on selvästi seurattu aikaa ja hyödynnetty tietoverkkojen tarjoamia mahdollisuuksia.

Haluaisitko itse mennä toisen huusholliin siivoamaan heidän pölykoiria ja jätöksiä? Eikö se ole jokaisen itse tehtävä? Miten voi olla perheen äitinä jos ei edes ole oppinut "siivoa omat jälkesi"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jotenkin aivan monttu auki tätä keskustelua lukiessa.

Näinkö avuttomia ja laiskoja iso osa suomalaisista (perheistä) on?

Kaikilla lapsilla on yllättäen jotain ongelmaa ja diagnoosia, vanhemmat ei saa lasta kouluun joten se on yhteiskunnan järjestettävä joku tekemään se heidän puolestaan, sossujen pitäisi siivota ja pyykätä, kaikessa vaan kokoajan painotetaan sitä että jonkun toisen on tehtävä nämä asiat meidän puolesta. Jos se toinen ei tee niin sen on järjestettävä joku toinen. Ja yhteiskunnan pitää luonnollisesti maksaa.

Mikä tätä maata oikein vaivaa? Mä olen aivan kauhuissani siitä minkälaisia läjiä ihmisistä on tullut ja nämä läjät vielä lisääntyy, useampaan kertaan. Mitään hallintaa elämästä ei ole ja se tyyli jatkuu sitten omissa lapsissa.

Hävetkää, oikeasti.

Nimenomaan tämä. Ilmekään värähtämättä vanhemmat istuvat sossussa vaatimassa kotipiikaa ilmaiseksi, kun äiti, joka ei töissä käy ei vaan saa jo ties monennettako vuotta peräkkäin lastensa perustarpeita hoidettua kun on sitä sun tätä masennus ja ahdistus diagnoosia äidillä itsellään ja lapsikin jotenkin vääränlainen. Eikä mummoakaan voi pyytää avuksi, kun välimatkaa on ihan 50km. Seuraavassa perheessä sitten ollaan ma muperheessä, äidillä syöpä ja mummo lentää toiselta puolelta maailmaa jeesaamaan. Pistää ihmettelemään eroja.

Perheet voivat itse ostaa kotiapua yksityiselta 35 e /15 min . Niin vanhuksetkin tekee. Perhettä ei kannata perustaa jos itsellä mt-, nepsy tai mitä kaikkea niitä onkaan vikoja. 

Moi vapaavuori! Eikö nyt mennyt perille että kone kiinni ja nukkumaan!

Kysy noilta sosionomeilta, tai sosiaalityöntekijältä, olisiko mahdollisuutta saada esim. jotain palveluseteleitä, joiden kanssa voisi hankkia lastenhoitajan tai jonkun henkilön aamuksi. En nyt ole ihan varma, oliko kyse vanhimman lapsen kouluunlähdön varmistamisesta vai autisminkirjolaisen. Meillä myös autisminkirjolainen, ja hänelle olisi mahdollista saada vammaispalveluiden kautta palveluseteleitä, joilla saada aamuksi hoitaja.

Tuollainen kahvittelu kuulostaa kyllä turhalta ylimääräiseltä stressiltä.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä jos itse kasvattaisitte lapsenne niin, että saisitte heidät sinne kouluun?

Yhteistä todella monelle perhetyön asiakkaalle on totaalinen avuttomuus, kyvyttömyys kasvattaa lasta ja auktoriteetin puute. Ne perhetyön tekijät eivät ole mitään siivoajia, joiden tehtävä on tulla siivoamaan ne teidän paskaläävät sillä aikaa kun äityli istuu partsilla röökillä tai käy laittamassa ostarilla kynsiään.

Ja minkä takia niitä pentuja pitää työntää maailmaan sulkemaan? Kun ei kyvyt ja rahat riitä edes sen ainoan kasvattamiseen niin se ei ainakaan auta asiaa, että niitä lapsia väännetään jokaiselle kaksilahkeiselle.

Ottakaa nyt itseänne niskasta kiinni ja olkaa läsnä lapsillenne ja kasvattakaa niitä, älkääkä aina odottako että joku muu sen tekee teidän puolesta! Ja jokaisella muka on aina joku diagnoosi. Lässynlässyn, suurin osa niistä kurittomista lapsista kaipaisi ainoastaan johdonmukaista ja luotettavaa kasvattaja eikä kaikessa periksi antavaa lapasta.

Ihan ohiksena, sitä diagnoosia on vaikea, ellei mahdoton saada "huvikseen", 

Vierailija kirjoitti:

Teille eläneille pitää siis veronmaksajien maksaa siivoojankin kotiin. Aikuisen ADHD on typerää kuvittelua, lorvitauti ei mitään muuta.

Selvä. :D

Vierailija kirjoitti:

Miten siis käytännössä sosionomi aamulla saisi nuoren lähtemään kouluun? Ei kai sitä nuorta nyt sentään voi kantaa ja ottaa mukaan. Eli käytännössä sosionomi istuisi sängyn laidalla lirkuttelemassa koulun tärkeydestä ja päivän rutiineista. Jollei nuori suostu lähtemään kouluun, niin ei sitä nyt kukaan voi pakottaa. Paitsi omat vanhemmat.

Tuota. En ole sosionomi enkä heidän koulutuksestaan tiedä, mutta mitä heillä ylipäätään tekee, jos he eivät millään tavalla kykene auttamaan perheen ongelmissa? He ovat kuitenkin koulutettuja (otaksun!)

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Vieläkö joku on nykyäänkin niin hölmö että kuvittelee lastensuojelusta saati perhetyöstä jotain apua saavansa??? Aivan uskomatonta! Onkohan aloittaja tajunnut jo tilata omat ja perheen asiakirjat viranomaisilta..

2000-luvun alussa lastensuojelun perhetyö oli juuri sellaista mitä monet toivovatkin. Jos lapsella oli vaikeuksia herätä aamulla kouluun, perhetyöntekijä oli puoli tuntia ennen koulun alkua huoneessa herättämässä lasta ja matkusti lapsen kanssa yhdessä kouluun. Jos lapsella oli tarvetta esim uusille vaatteille, perhetyöntekijä lähti lapsen kanssa maksusitoumuksella shoppailemaan. Jos läksyissä oli ongelmia, perhetyöntekijä auttoi koulun jälkeen. Nämä tapahtui siis esim kerran tai muutaman kerran viikossa ja itse pidin tätä todellisena apuna. Nykyään perhetyöntekijät vain tosiaan juttelevat ja yrittävät töratkaista perheen ongelmia neuvomalla eivätkä tarjoamalla konkreettista apua. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Toki siinä katsotaan onko masennusta, stressiä ym. Lääkäri hoitaa sen puolen.

Mutta ei se auta mtn vaan passivoi vanhempia vaan lisää, jos aletaan puolesta tekemään. Joillakin ei ole turvaverkkoa tai se kaukana. Sekin on oma valinta.

Siis miettikää! Tällaisia "perheiden auttajia" meillä Suomessa koulutetaan 3.5 vuotta amkissa. Jos vanhemmat uupuu ja kaipaisivat hetkellistä, konkreettista apua niin sinne ei anneta, koska perhe passivoituu. Jos perheestä on vaikka isovanhemmat menehtyneet, välit rikkoutuneet, paljon välimatkaa tms. niin "ammattilainen" tulee teille kotiin ja sanoo, että oma valinta. Ja vaikka ei sanoisikaan niin se asenne näkyy. En ole koulutettu enkä ammattilainen, mutta tämän verran minäkin tiedän. Kun tukiverkosto pettää, yhteiskunnan tehtävä on olla tukiverkko. Tuolla asenteella suosittelen pikaista alanvaihtoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Vieläkö joku on nykyäänkin niin hölmö että kuvittelee lastensuojelusta saati perhetyöstä jotain apua saavansa??? Aivan uskomatonta! Onkohan aloittaja tajunnut jo tilata omat ja perheen asiakirjat viranomaisilta..

Kyllä me saatiin apua, ihan konkreettisesti. Ja ne kirjaukset nähtiin myös joka kerta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?

Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.

Miksi, oi miksi ei voi saada sitä ihan konkreettista apua. Keskusteluavullekin on paikkansa, mutta kun sitä tarjotaan ainoaksi tuen muodoksi. Ihan sellaisillekin, joilla on elämänhallinta kunnossa, mutta väliaikaisesti kuormitus on liiallista esimerkiksi puolison sairastumisen takia. Miksei silloin voi saada oikeaa apua, vaan on tarjolla pelkkää jaaritteluapua, josta ei ole mitään hyötyä! t. tämän kokenut

Etkö näe mikä on syy ja seuraus. Mitä hyötyä siitä on, että ammattilainen siivoaa vaikka ihan perin juurin koko asunnon, ja autotallin ja koiran kopin, kun se ei osallista eikä auta jatkoa varten perhettä yhtään? Jokainen joutuu kantamaan itsensä, sen tietää jo eläimetkin.

Ei, kun joskus on hetkiä, jolloin tarvitsee sitä, että joku muu kantaa. Tällaisia tilanteita ovat esim. voimakas univelka, sairaudet ym. Siihen on paras apu se, että todella saa sitä konkreettista apua. Se myös antaa voimaa ja lisää luottamusta. Sitä vartenhan sos.palveluiden pitäisi olla olemassa — että autetaan heikoilla olevia. Tuo sinun otteesi vain syyllistää ja traumatisoi apua tarvitsevia ja mässäilee päällepäsmärinä heidän vaikeuksillaan. Tuo on sellaista ”apua”, jonka jälkeen tarvitsee oikeaa terapiaa. Kun joku murtaa jalkansa ja tarvitsee leikkauksen ja kipsin ja sauvat, sinä varmaan vain kahvittelisit vieressä ja odottaisit, että ihminen oppii itse leikkaamaan ja tekemään kipsin jne., koska se opettaa enemmän pitkällä tähtäimellä. Tuo on pelkästään julmaa ja leimaavaa ja voimaannuttamisen täysi vastakohta.

Vierailija kirjoitti:

Etkö näe mikä on syy ja seuraus. Mitä hyötyä siitä on, että ammattilainen siivoaa vaikka ihan perin juurin koko asunnon, ja autotallin ja koiran kopin, kun se ei osallista eikä auta jatkoa varten perhettä yhtään? Jokainen joutuu kantamaan itsensä, sen tietää jo eläimetkin.

Siitä on sellaista hyötyä, että vanhempi saa hetkellisen hengähdystauon. Siitä on sellaista hyötyä, että voimavaroja vapautuu muuhunkin. Ja ehkä tärkeimpänä, siitä on sellaista hyötyä, että vanhempi saa toivoa paremmasta ja tunteen siitä, että joku auttaa ja välittää. 

Vierailija kirjoitti:

Koska perhetyön tarkoituksena on kartoittaa, mikä on ongelmana. Miksi tämä perhe ei pärjää pienten lastensa kanssa, vaikka todella moni - ihan ilman tukiverkkoakin - pärjää.  

Kivoja ennakkoasenteita näillä "ammattilaisia" Kysytkö oikein asiakkaaltasi, että mikä sinua oikein vaivaa, kun et jaksa, kun niiiiin moni muu jaksaa?