Lue keskustelun säännöt.
Perhetyön asiakkaat, millaista on perhetyö jota olette saaneet?
10.11.2020 |
Siis kunnan tarjoama?
Minä olen ollut kovin pettynyt perhetyön laatuun. Meillä on kolme lasta joista keskimmäisellä autismin kirjon häiriö. Esikoinen alkoi hölmöilemään 14 vuotiaana ja jäi koulusta pois kasi luokalla. Olemme miehen kanssa työelämässä kumpikin, aamuisin kun kouluun pitäisi lähteä, jo töissä itse. Yritimme saada perhetyötä aamuksi, lapsen lähtöä varmistamaan. Se ei sopinut perhetyöntekijöille. He haluavat tulla klo 15:30 sohvalle istumaan ja juttelemaan aikuisten kanssa. Jaksoin 2 kk kestitä näitä sosionomeja kunnes sanoin että emme tarvitse apua. Mitään konkreettista apua emme saaneet missään vaiheessa.
Millaisia kokemuksia muilla on perhetyöstä, kävikö meille vain huono tuuri työntekijöiden suhteen, vai onko meno samanlaista muissakin perheissä?
Lastensuojelun asiakkaita emme ole.
Kommentit (175)
Yhteiskunnan tehtävä ei ole tarjota piikoja laiskoille ja jo kotona muiden rahoilla mitään tekemättä venyville.
Silloin joskus kun kotiapua sai, ihmiset edes yritti itse. Apua sai vain todelliseen tarpeeseen ja tilapäisesti. Nykyään ei ole sellaista tilannettakaan että voisi verrata aiempiin, kaikki maksetaan ja ollaan tuen piirissä aina. Eikä silti jakseta edes niitä omia lapsia, joita päivällä hoitaa ja ruokkii tarha ja koulu.
Jos ei ole resursseja, ei pidä lisääntyä ja tuottaa lapsia, joista kasvatetaan yhtä avuttomia kuin vetelät vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska perhetyön tarkoituksena on kartoittaa, mikä on ongelmana. Miksi tämä perhe ei pärjää pienten lastensa kanssa, vaikka todella moni - ihan ilman tukiverkkoakin - pärjää.
Kivoja ennakkoasenteita näillä "ammattilaisia" Kysytkö oikein asiakkaaltasi, että mikä sinua oikein vaivaa, kun et jaksa, kun niiiiin moni muu jaksaa?
No huostaanhan se lapsi päätyy, kun vanhempi ei jaksa? Ei kai sen tarvi kärsiä sun sairaudesta?
Mielenkiintoinen aasinsilti. Jos vanhempi tarvitsee apua jaksamiseen niin se on automaattinen huostaanotto? Vanhempi voimaantuu, kun "ammattilainen" muistaa kysyä, että miksi hän on niin heikko, kun eivät muutkaan ole. Sen perhetyön, sossun, sosionomin tms. tehtävä on tukea vanhemmuutta. Uupumuksesta huostaanottoon on pitkä matka. Ja luuletko, ettei lapsi kärsi huostaanotosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?
Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.
Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.
Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa
vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?
Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.Miksi, oi miksi ei voi saada sitä ihan konkreettista apua. Keskusteluavullekin on paikkansa, mutta kun sitä tarjotaan ainoaksi tuen muodoksi. Ihan sellaisillekin, joilla on elämänhallinta kunnossa, mutta väliaikaisesti kuormitus on liiallista esimerkiksi puolison sairastumisen takia. Miksei silloin voi saada oikeaa apua, vaan on tarjolla pelkkää jaaritteluapua, josta ei ole mitään hyötyä! t. tämän kokenut
Tätä minäkin ihmettelen. Meillä mies sairastui syöpään. Pelkkä sairausaika vaati hyvin paljon venymistä ja oli todella rankka. Miehen kuolema ei helpottanut tilannetta, kun päälle painoivat kaikki viralliset kuolemavelvollisuudet. Eipä siinä riittänyt enää voimia lasten tukemiseen. Kaikki ylimääräiset keskustelut vain lisäsivät omaa kuormitustani ja olin jo muutenkin katkeamispisteessä. Siinä tilanteessa olisimme tarvinneet ihan konkreettista apua käytännön asioihin ja lasten tukemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisin tuommoisen teinin siihen nuorisokotiin. Näitähän on , jossa koulua käydään siellä nuorisolaitoksessa. Sekin on parempi kun antaa jättää peruskoulu kesken. Ajattele jo vähän sen tulevaisuutta. Jossakin on nyt vikaa ja pahasti. Kiusataanko siellä vai mitä? Vaihtakaa koulua.
Tai voisitte palkata au pairin tai vanhemman naisen lastenhoitajaksi kotiin. Au pair ei varmaan saisi kuria.
Laittaisitko?
Luuletko tosiaan että sinulla olisi minkään näköisiä valtuuksia laittaa nuorta yhtään mihinkään?! Luuletko että ap voi vain päättää että nyt lähdet pentu laitokseen jos et kerran mene kouluun?!
Olet naiivi.Koulupudokkaita voidaan ottaa myös huostaan. Tällöin heidät sijoitetaan sellaisiin nuorisokoteihin, joissa on oma koulu. Monesti se koulu sitten onnistuu, kun tarvittaessa nuori voidaan vaikka kantaa kouluun.
Puhut vastoin parempaa tietoasi.
Koulua käymättömyys ei ole peruste huostaanotolle.
SossuEi ainakaan koulukotiin sijoittamiselle. Laajan problematiikan taloja..
Kyllä koulupudokkaita matalimman kynnyksen lastenkodeissa avohuollon tukitoimina jo on. Jos tilanne ei kohennu, niin huostaanotoksi menee.
-ohjaaja eräästä lastenkodista
Joo niin varmaan, presidenttihän sinä vähintään olet.
On muutes kokemusta opettajana, että koulupudokkaita ei todellakaan huostata, turha tulla väittämään muuta.Tälläkin hetkellä kaks avohuollon tukitoimena. Perehdy tähän päivään.
Avohuollon tukitoimena? Eli siis lapset ovat itse suostuneet huostattaviksi?
Joku 15 vuotias kun kieltäytyy menemästä kouluun tai lähtemään laitokseen niin siinä ei sossulla ole kuule mitään sanavaltaa.
Kärähdit arvon "ope".
Et edes tiedä mitä on avohuollon tukitoimena sijoittaminen.
Heh, heh...
Vierailija kirjoitti:
Höpö ja höpö taas, koulupudokkuus ei mene ohi, vaan johtaa sairaseläkkeelle iässä 30 v, kun on vaan pelattu siellä yksiössä ja siinä samalla hankittu sopivasti mt-diagnooseja. Hyvin harva sitten enää aikuisena saa raiteilleen elämän, joka on jo johtanut peruskoulun keskeytykseen. 30 000 nuorta vuodessa.
Olen entinen koulupudokas ja eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisin tuommoisen teinin siihen nuorisokotiin. Näitähän on , jossa koulua käydään siellä nuorisolaitoksessa. Sekin on parempi kun antaa jättää peruskoulu kesken. Ajattele jo vähän sen tulevaisuutta. Jossakin on nyt vikaa ja pahasti. Kiusataanko siellä vai mitä? Vaihtakaa koulua.
Tai voisitte palkata au pairin tai vanhemman naisen lastenhoitajaksi kotiin. Au pair ei varmaan saisi kuria.
Laittaisitko?
Luuletko tosiaan että sinulla olisi minkään näköisiä valtuuksia laittaa nuorta yhtään mihinkään?! Luuletko että ap voi vain päättää että nyt lähdet pentu laitokseen jos et kerran mene kouluun?!
Olet naiivi.Koulupudokkaita voidaan ottaa myös huostaan. Tällöin heidät sijoitetaan sellaisiin nuorisokoteihin, joissa on oma koulu. Monesti se koulu sitten onnistuu, kun tarvittaessa nuori voidaan vaikka kantaa kouluun.
Puhut vastoin parempaa tietoasi.
Koulua käymättömyys ei ole peruste huostaanotolle.
SossuEi ainakaan koulukotiin sijoittamiselle. Laajan problematiikan taloja..
Kyllä koulupudokkaita matalimman kynnyksen lastenkodeissa avohuollon tukitoimina jo on. Jos tilanne ei kohennu, niin huostaanotoksi menee.
-ohjaaja eräästä lastenkodista
Joo niin varmaan, presidenttihän sinä vähintään olet.
On muutes kokemusta opettajana, että koulupudokkaita ei todellakaan huostata, turha tulla väittämään muuta.Tälläkin hetkellä kaks avohuollon tukitoimena. Perehdy tähän päivään.
Avohuollon tukitoimena? Eli siis lapset ovat itse suostuneet huostattaviksi?
Joku 15 vuotias kun kieltäytyy menemästä kouluun tai lähtemään laitokseen niin siinä ei sossulla ole kuule mitään sanavaltaa.Kärähdit arvon "ope".
Et edes tiedä mitä on avohuollon tukitoimena sijoittaminen.
Heh, heh...
Luuletko sinä presidentti (?) keskustelevasi täällä jonkun yhden ja saman henkilön kanssa?
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Anoppini ym samanikäiset ovat kertoneet kodinhoitajista joita sai helposti kunnalta 70-,80- ja 90-luvuilla. Ei kukaan heistä passivoitunut tuon avun toimesta. En tiedä ajatellaanko nykyään että jos ihmistä hädän hetkellä tai jopa ennakoivasti auttaa niin se heti ylpistyy ja laiskistuu.
Ymmärrän kyllä että tuen väärinkäyttäjiäkin on, jotka vaan silkkaa laiskuuttaan vinkuisivat kotiapua.
Kyllä, sitä sai todella helposti. Silti usein nämä vanhemmat sukupolvet ovat kovaäänisimpiä laiskoiksi arvostelijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen jotenkin aivan monttu auki tätä keskustelua lukiessa.
Näinkö avuttomia ja laiskoja iso osa suomalaisista (perheistä) on?
Kaikilla lapsilla on yllättäen jotain ongelmaa ja diagnoosia, vanhemmat ei saa lasta kouluun joten se on yhteiskunnan järjestettävä joku tekemään se heidän puolestaan, sossujen pitäisi siivota ja pyykätä, kaikessa vaan kokoajan painotetaan sitä että jonkun toisen on tehtävä nämä asiat meidän puolesta. Jos se toinen ei tee niin sen on järjestettävä joku toinen. Ja yhteiskunnan pitää luonnollisesti maksaa.
Mikä tätä maata oikein vaivaa? Mä olen aivan kauhuissani siitä minkälaisia läjiä ihmisistä on tullut ja nämä läjät vielä lisääntyy, useampaan kertaan. Mitään hallintaa elämästä ei ole ja se tyyli jatkuu sitten omissa lapsissa.
Hävetkää, oikeasti.
Nimenomaan tämä. Ilmekään värähtämättä vanhemmat istuvat sossussa vaatimassa kotipiikaa ilmaiseksi, kun äiti, joka ei töissä käy ei vaan saa jo ties monennettako vuotta peräkkäin lastensa perustarpeita hoidettua kun on sitä sun tätä masennus ja ahdistus diagnoosia äidillä itsellään ja lapsikin jotenkin vääränlainen. Eikä mummoakaan voi pyytää avuksi, kun välimatkaa on ihan 50km. Seuraavassa perheessä sitten ollaan ma muperheessä, äidillä syöpä ja mummo lentää toiselta puolelta maailmaa jeesaamaan. Pistää ihmettelemään eroja.
Perheet voivat itse ostaa kotiapua yksityiselta 35 e /15 min . Niin vanhuksetkin tekee. Perhettä ei kannata perustaa jos itsellä mt-, nepsy tai mitä kaikkea niitä onkaan vikoja.
Moi vapaavuori! Eikö nyt mennyt perille että kone kiinni ja nukkumaan!
Moi en ole ikävä kyllä Vapaavuori vaan akateeminen pitkäaikais-
työtön jonka iså kuoli kun oli 14 v ja äiti sairastui syöpään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisin tuommoisen teinin siihen nuorisokotiin. Näitähän on , jossa koulua käydään siellä nuorisolaitoksessa. Sekin on parempi kun antaa jättää peruskoulu kesken. Ajattele jo vähän sen tulevaisuutta. Jossakin on nyt vikaa ja pahasti. Kiusataanko siellä vai mitä? Vaihtakaa koulua.
Tai voisitte palkata au pairin tai vanhemman naisen lastenhoitajaksi kotiin. Au pair ei varmaan saisi kuria.
Laittaisitko?
Luuletko tosiaan että sinulla olisi minkään näköisiä valtuuksia laittaa nuorta yhtään mihinkään?! Luuletko että ap voi vain päättää että nyt lähdet pentu laitokseen jos et kerran mene kouluun?!
Olet naiivi.Koulupudokkaita voidaan ottaa myös huostaan. Tällöin heidät sijoitetaan sellaisiin nuorisokoteihin, joissa on oma koulu. Monesti se koulu sitten onnistuu, kun tarvittaessa nuori voidaan vaikka kantaa kouluun.
Puhut vastoin parempaa tietoasi.
Koulua käymättömyys ei ole peruste huostaanotolle.
SossuSe on yleensä yksi merkittävä syy huostalle, ei ehkä ainoa. T. sossu
Tarkistappa asia omalta esimieheltäsi, lain mukaan pelkästään koulupudokkuus ei voi olla peruste huostaanotolle.
KolleegaEi siinä niin sanottukaan, mutta minusta olisi koulupudokkaan etu, että pelkkä pudokkuus riittäisi huostaanottoon. Kun pitää valita käykö koulua kotoa vai laitoksesta, ihmeesti voi löytyä se motivaatio jo ihan parissa viikossa.
Säännönmukaisesti noissa perheissä ei lapsen koulunkäyntiä tueta mitenkään, yleensä vanhemmat parjaa opettajia ja tekee näiden työn vielä vaikeammaksi.
Huomaa, ettet tiedä yhtään mitää nepsy-lasten ongelmista. Vanhempia on turha syyllistää, eikä nepsyjen kohdalla auta yhtään laitokseen siirtäminen, vaan vain pahentaa tilannetta, mikäli siellä ei ole lainkaan ammattilaistasoista nepsy-ymmärrystä. Sinun ehdottamallasi tyylillä saadaan Suomeen paljon alle kaksikymppisiä eläkeläisiä. Oikeilla tukitoimilla näistä lapsista voisi kasvaa tuottavia veronmaksajia, mutta vanhempia, jotka tuntevat lapsensa parhaiten, ei kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
laittaisin tuommoisen teinin siihen nuorisokotiin. Näitähän on , jossa koulua käydään siellä nuorisolaitoksessa. Sekin on parempi kun antaa jättää peruskoulu kesken. Ajattele jo vähän sen tulevaisuutta. Jossakin on nyt vikaa ja pahasti. Kiusataanko siellä vai mitä? Vaihtakaa koulua.
Tai voisitte palkata au pairin tai vanhemman naisen lastenhoitajaksi kotiin. Au pair ei varmaan saisi kuria.
Laittaisitko?
Luuletko tosiaan että sinulla olisi minkään näköisiä valtuuksia laittaa nuorta yhtään mihinkään?! Luuletko että ap voi vain päättää että nyt lähdet pentu laitokseen jos et kerran mene kouluun?!
Olet naiivi.Koulupudokkaita voidaan ottaa myös huostaan. Tällöin heidät sijoitetaan sellaisiin nuorisokoteihin, joissa on oma koulu. Monesti se koulu sitten onnistuu, kun tarvittaessa nuori voidaan vaikka kantaa kouluun.
Puhut vastoin parempaa tietoasi.
Koulua käymättömyys ei ole peruste huostaanotolle.
SossuEi ainakaan koulukotiin sijoittamiselle. Laajan problematiikan taloja..
Kyllä koulupudokkaita matalimman kynnyksen lastenkodeissa avohuollon tukitoimina jo on. Jos tilanne ei kohennu, niin huostaanotoksi menee.
-ohjaaja eräästä lastenkodista
Joo niin varmaan, presidenttihän sinä vähintään olet.
On muutes kokemusta opettajana, että koulupudokkaita ei todellakaan huostata, turha tulla väittämään muuta.Tälläkin hetkellä kaks avohuollon tukitoimena. Perehdy tähän päivään.
Avohuollon tukitoimena? Eli siis lapset ovat itse suostuneet huostattaviksi?
Joku 15 vuotias kun kieltäytyy menemästä kouluun tai lähtemään laitokseen niin siinä ei sossulla ole kuule mitään sanavaltaa.Kärähdit arvon "ope".
Et edes tiedä mitä on avohuollon tukitoimena sijoittaminen.
Heh, heh...
Luuletko sinä presidentti (?) keskustelevasi täällä jonkun yhden ja saman henkilön kanssa?
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Mene googlettamaan termi avohuollon tukitoimena sijoittaminen, kun noin tunteeseen menee...
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa lastensuojelun perhetyö oli juuri sellaista mitä monet toivovatkin. Jos lapsella oli vaikeuksia herätä aamulla kouluun, perhetyöntekijä oli puoli tuntia ennen koulun alkua huoneessa herättämässä lasta ja matkusti lapsen kanssa yhdessä kouluun. Jos lapsella oli tarvetta esim uusille vaatteille, perhetyöntekijä lähti lapsen kanssa maksusitoumuksella shoppailemaan. Jos läksyissä oli ongelmia, perhetyöntekijä auttoi koulun jälkeen. Nämä tapahtui siis esim kerran tai muutaman kerran viikossa ja itse pidin tätä todellisena apuna. Nykyään perhetyöntekijät vain tosiaan juttelevat ja yrittävät töratkaista perheen ongelmia neuvomalla eivätkä tarjoamalla konkreettista apua. Surullista.
Suomi on siis joskus ollut oikeasti hyvinvointivaltio. Nykyisen uudistuksen hyvinvointialueet voidaan nimetä samantien uudelleen pahoinvointialueiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?
Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.
Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.
Kysymys kuuluukin: mihin sosionomi-tyttösiä tarvitaan? Kun perhe tarvitsee siivoojan, sos.tyttösen tehtävä on järjestää sellainen.
Tämä. Neuropsykologi totesi kattavien testien jälkeen, että poikani tarvitsisi tunne-elämän tutkimuksia. Perhetyöntekijän mielestä sellaisia ei tarvitse tehdä (koska hänen mielestään ongelmia on vain vuorovaikutuksessa). Pyysin pojalleni myös miespuolista tukihenkilöä, koska oireilee pahasti isän kuoleman jälkeen. Siihenkään ideaan perhetyöntekijä ei lämmennyt. Minun saamani "apu" perheneuvolasta oli ainoastaan syyllistämistäni ja vanhemmuuden arvostelua, vaikka olen kuitenkin osannut toisen lapseni kasvattaa mallikelpoisesti.
No? Eikö henkilöt pystykkään samalla tavalla samoihin töihin?
Edes naisvaltaisella alallaan?
Perhetyöntekijä olisi hyvin voinut auttaa meitä eteenpäin oikean avun piiriin, mutta ei sitä oman diagnoosinsa takia viitsinyt tehdä. Hän kumosi neuropsykologin tekemän tutkimuksen tulokset jo ennen kuin oli edes tavannut minua ja poikaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Mutta jos tarve on esim patistaa lapsi kouluun, miksi eivät suostu?
En ymmärrä.Koska se ei kuulu työnkuvaan. Muut asiat kuuluvat.
Tyhjänpäiväinen istuskelu ja kahvin ja pullan syöminen kuuluu?
No siis. Niin. He istuvat, keskustelevat ja tarkkailevat perhettä. Ei he siivoa, parista lapsia kouluun tai käytä ulkona. Sitä varten on kotiapu.
Alkaa tuntumaan siltä, että nämä tyhjänpäiväiset istuskelijat voitaisiin lomauttaa ja heidän tilalle palkata moninkertainen määrä kotiapua, koska siitä on enemmän hyötyä akuutissa hädässä oleville perheille.
Todella haastavaa yrittää avata problematiikkaa "vanhemmalle" joka on täysin kykenemätön reflektoimaan omaa toimintaansa. Usein tämä on jo monen polven problematiikkaa..
Monesti vanhempien toiminnassa ei ole vikaa, vaan sitä löytyy vain ja ainoastaan ylimielisestä sossusta, joka ei osaa tai halua perheen tarvitsemaa tukea tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunnan tehtävä ei ole tarjota piikoja laiskoille ja jo kotona muiden rahoilla mitään tekemättä venyville.
Silloin joskus kun kotiapua sai, ihmiset edes yritti itse. Apua sai vain todelliseen tarpeeseen ja tilapäisesti. Nykyään ei ole sellaista tilannettakaan että voisi verrata aiempiin, kaikki maksetaan ja ollaan tuen piirissä aina. Eikä silti jakseta edes niitä omia lapsia, joita päivällä hoitaa ja ruokkii tarha ja koulu.
Jos ei ole resursseja, ei pidä lisääntyä ja tuottaa lapsia, joista kasvatetaan yhtä avuttomia kuin vetelät vanhempansa.
Nykyään apua ei saa enää todelliseen tarpeeseen - edes tilapäisesti. Huonompaan suuntaan siis on menty.
Olen vaativaa perhetyötä tekevä sosionomi ja opiskelen sosiaalityöntekijäksi työn ohessa. Toisinaan olen kauhuissani työkavereiden toimintatavoista ja olen täysin tietoinen siitä, että monessa paikassa perhetyöntekijät istuvat sohvalla ja tarkkailevat. Lisäksi kirjaavat tapaamiset tietyllä tyylillä. Tämä saa vanhemmat puolustuskannalle ja yhteistyö on vaikeaa. Toivoisin, että perhetyö olisi perheen arkea helpottava tekijä, mutta usein koen, että perhetyötä pidetään lastensuojelun kätyreinä. Kun valmistun sosiaalityöntekijäksi, vaihdan muihin hommiin. Siihen asti teen oman työni parhaani mukaan, siten, että se tukee perheen omia mahdollisuuksia.
Yhtä asiaa kyllä ihmettelen. Miksi monet keittelevät kahvia perhetyöntekijöille, tai sosionomeille kun he tulevat asiakastapaamisiin? Minä en ole koskaan keittänyt tai tarjonnut mitään, onhan heillä omat ruoka- ja kahvitaukonsa. Ei asiakkaan kuulu niitä maksaa. Meillä on kyllä istuttu olkkarissa keskustelemassa, mutta kahvia ei kukaan ole juonut samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.
Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?
Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.
Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.
Kysymys kuuluukin: mihin sosionomi-tyttösiä tarvitaan? Kun perhe tarvitsee siivoojan, sos.tyttösen tehtävä on järjestää sellainen.
Tämä. Neuropsykologi totesi kattavien testien jälkeen, että poikani tarvitsisi tunne-elämän tutkimuksia. Perhetyöntekijän mielestä sellaisia ei tarvitse tehdä (koska hänen mielestään ongelmia on vain vuorovaikutuksessa). Pyysin pojalleni myös miespuolista tukihenkilöä, koska oireilee pahasti isän kuoleman jälkeen. Siihenkään ideaan perhetyöntekijä ei lämmennyt. Minun saamani "apu" perheneuvolasta oli ainoastaan syyllistämistäni ja vanhemmuuden arvostelua, vaikka olen kuitenkin osannut toisen lapseni kasvattaa mallikelpoisesti.
No? Eikö henkilöt pystykkään samalla tavalla samoihin töihin?
Edes naisvaltaisella alallaan?
Perhetyöntekijä olisi hyvin voinut auttaa meitä eteenpäin oikean avun piiriin, mutta ei sitä oman diagnoosinsa takia viitsinyt tehdä. Hän kumosi neuropsykologin tekemän tutkimuksen tulokset jo ennen kuin oli edes tavannut minua ja poikaani.
Olisit puhunut sosiaalityöntekijällenne, hänhän prosessia johti.
Kuulostaa siltä (kun tätä ketjua lukee), että perhetyötä tarjotaan väärissä tilanteissa. Jos perheessä on vaikka kriisitilanne (esim. kuolema/vakava sairaus/onnettomuus tai vaikka vanhemman burnout) ja muita kuormitustekijöitä, niin eikö voisi aloittaa konkreettisesta avusta (kotipalvelu?) ja kun perhe olisi saanut ensin kerätä voimia niin sitten vasta siirtyä perhetyön piiriin? Tässä keskusteluketjussa on esitetty hyvin mustavalkoista ajatusta siitä, että kotipalvelu passivoi ja toisaalta taas mustavalkoista ajatusta siitä, että perhetyö on hyödytöntä.
Näin maalaisjärjellä voisi ajatella, että kun kriisissä olevan perheen arjen töitä on hetkellisesti kotipalvelun avulla helpotettu niin tämän jälkeen perheellä on enemmän voimavaroja/kykyä/kapasiteettia alkaa keskustella perhetyöntekijöiden kanssa siitä, miten jatkossa arki saadaan hoitumaan niin että perhe jaksaa ja selviää elämässään. Win-win-tilanne. Perhe saisi näin todennäköisesti suuremman hyödyn siitä keskusteluavusta ja jaksaisi ehkä tehdä pysyvämpiä muutoksia arkeensa ja toimintaansa kun olisi annettu ensin konkreettista helpotusta ja apua kuormittamaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä (kun tätä ketjua lukee), että perhetyötä tarjotaan väärissä tilanteissa. Jos perheessä on vaikka kriisitilanne (esim. kuolema/vakava sairaus/onnettomuus tai vaikka vanhemman burnout) ja muita kuormitustekijöitä, niin eikö voisi aloittaa konkreettisesta avusta (kotipalvelu?) ja kun perhe olisi saanut ensin kerätä voimia niin sitten vasta siirtyä perhetyön piiriin? Tässä keskusteluketjussa on esitetty hyvin mustavalkoista ajatusta siitä, että kotipalvelu passivoi ja toisaalta taas mustavalkoista ajatusta siitä, että perhetyö on hyödytöntä.
Näin maalaisjärjellä voisi ajatella, että kun kriisissä olevan perheen arjen töitä on hetkellisesti kotipalvelun avulla helpotettu niin tämän jälkeen perheellä on enemmän voimavaroja/kykyä/kapasiteettia alkaa keskustella perhetyöntekijöiden kanssa siitä, miten jatkossa arki saadaan hoitumaan niin että perhe jaksaa ja selviää elämässään. Win-win-tilanne. Perhe saisi näin todennäköisesti suuremman hyödyn siitä keskusteluavusta ja jaksaisi ehkä tehdä pysyvämpiä muutoksia arkeensa ja toimintaansa kun olisi annettu ensin konkreettista helpotusta ja apua kuormittamaan tilanteeseen.
Tämä sopisi myös ap:n tilanteeseen. Jos joku ulkopuolinen spin tulisi vaikka yhden viikon ajan laittamaan sitä nuorta sinne kouluun aamuisin niin todennäköisesti psyykkinen helpotus perheelle tästä konkreettisesta avusta antaisi voimavaroja alkaa yhdessä perhetyön kanssa pureutumaan nuoren kotiinjäämisen juurisyihin.
Konkreettinen apu toimisi siis ikään kuin ensiapuna, jotta päästään pahimman yli ja saadaan voimia siihen, että jaksetaan alkaa työstämään tilannetta syvällisemmin.
Todella haastavaa yrittää avata problematiikkaa "vanhemmalle" joka on täysin kykenemätön reflektoimaan omaa toimintaansa. Usein tämä on jo monen polven problematiikkaa..