Perhetyön asiakkaat, millaista on perhetyö jota olette saaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Kun ne ongelmat perheessä ja perheen vuorovaikutuksessa aika usein johtuvat uupumuksesta. Ja se uupumus taas johtuu liiallisesta työmäärästä, yleensä perheen äidillä. Tällöin avain solmun aukaisuun olisi käytännön apu joko lastenhoidon tai siivouksen muodossa, mutta jostain syystä on paljon helpompaa saada korkeasti koulutettu (ja yhteiskunnalle kallis) työntekijä toteamaan avun tarve ja ongelmat kerta toisensa jälkeen kuin vähän koulutettu ihminen konkreettisesti ratkaisemaan niitä ongelmia.

Juuri väärä näkökulma. Työn tarkoitus ja päämäärä on saada perhe ITSE toimintakykyisiksi, he ovat se työn kohde. Sillä että 2h käytettäisiin perussiivoukseen ei ole apua, uudet sotkut on jo huomenna. Ja jaksamisongelmat.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?

Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Perhetyöntekijät puhuvat mielellään perheen sisäisen vuorovaikutuksen vahvistamisesta ikäänkuin se olisi lääke kaikkeen, ja muita ongelmia ei perheillä olisikaan kuin heikko vuorovaikutus. Täytyyhän siellä sosiaalialan ammattilaisen työkalupakissa muutakin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Kun ne ongelmat perheessä ja perheen vuorovaikutuksessa aika usein johtuvat uupumuksesta. Ja se uupumus taas johtuu liiallisesta työmäärästä, yleensä perheen äidillä. Tällöin avain solmun aukaisuun olisi käytännön apu joko lastenhoidon tai siivouksen muodossa, mutta jostain syystä on paljon helpompaa saada korkeasti koulutettu (ja yhteiskunnalle kallis) työntekijä toteamaan avun tarve ja ongelmat kerta toisensa jälkeen kuin vähän koulutettu ihminen konkreettisesti ratkaisemaan niitä ongelmia.

Juuri väärä näkökulma. Työn tarkoitus ja päämäärä on saada perhe ITSE toimintakykyisiksi, he ovat se työn kohde. Sillä että 2h käytettäisiin perussiivoukseen ei ole apua, uudet sotkut on jo huomenna. Ja jaksamisongelmat.

Ok, eli tilanteessa kuin tilanteessa on pärjättävä vain perheen omin voimin jollain ihmeellisillä elämänhallinta-neuvoilla ja keskusteluavulla? Useinhan nämä uuvuttavat elämäntilanteet ovat ohimeneviä ja helpottavat, kun esim. pienimmät lapset kasvavat tai jokin sairaus tai muu kuormittava elämäntilanne menee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Miten siis käytännössä sosionomi aamulla saisi nuoren lähtemään kouluun? Ei kai sitä nuorta nyt sentään voi kantaa ja ottaa mukaan. Eli käytännössä sosionomi istuisi sängyn laidalla lirkuttelemassa koulun tärkeydestä ja päivän rutiineista. Jollei nuori suostu lähtemään kouluun, niin ei sitä nyt kukaan voi pakottaa. Paitsi omat vanhemmat.

Olisi ehkä voinut kokeilla. Jos sosionomi olisi käyttänyt sen parituntisen minkä meinasi käyttää ilkalla kahvikupin ääressä sohvalla, vaikka teinin huoneessa teinin kanssa jutellen, olisi teini saattanut vaikka avautua tai vaihtoehtoisesti valita pienemmän pahan, eli kouluunlähdön.

Tietystihän siinä olisi sisionomin kannalta ollut se ikävä puoli, ettei teini välttämättä olisi tajunnut keittää kahvia.

Meillä perhetyö on toiminnallista. Käyvät ADHD-lapsen kanssa mahdollisimman erilaisissa paikoissa ja tilanteissa harjoittelemassa. Välillä on toinen vanhempi mukana, välillä sisarus. Kyselevät myös toivomuksia ja hankalia kohtia, jotta osaavat suunnitella toimintaansa. Palvelu tosin on ostettu yksityiseltä palveluntuottajalta, joten se varmastikin vaikuttaa. Ovat myös ihmisinä mukavia, joten ei ole mitään kyttäystä puolin tai toisin. Siivoamiseen meidän kunnassa saa apua perheiden kotipalvelusta, ja sitä tekevät kunnan omat työntekijät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?

Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.

Miksi, oi miksi ei voi saada sitä ihan konkreettista apua. Keskusteluavullekin on paikkansa, mutta kun sitä tarjotaan ainoaksi tuen muodoksi. Ihan sellaisillekin, joilla on elämänhallinta kunnossa, mutta väliaikaisesti kuormitus on liiallista esimerkiksi puolison sairastumisen takia. Miksei silloin voi saada oikeaa apua, vaan on tarjolla pelkkää jaaritteluapua, josta ei ole mitään hyötyä! t. tämän kokenut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?

Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.

Aivan älytöntä. Joskus on vain tilanteita, että se paras ja tehokkain apu on se, kun joku tulee konkreettisesti auttamaan sen pahimman yli, ja siinä se. Ajattelevatko nämä olevansa jotain psykoterapeutteja, vai mistä kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Kun ne ongelmat perheessä ja perheen vuorovaikutuksessa aika usein johtuvat uupumuksesta. Ja se uupumus taas johtuu liiallisesta työmäärästä, yleensä perheen äidillä. Tällöin avain solmun aukaisuun olisi käytännön apu joko lastenhoidon tai siivouksen muodossa, mutta jostain syystä on paljon helpompaa saada korkeasti koulutettu (ja yhteiskunnalle kallis) työntekijä toteamaan avun tarve ja ongelmat kerta toisensa jälkeen kuin vähän koulutettu ihminen konkreettisesti ratkaisemaan niitä ongelmia.

Juuri väärä näkökulma. Työn tarkoitus ja päämäärä on saada perhe ITSE toimintakykyisiksi, he ovat se työn kohde. Sillä että 2h käytettäisiin perussiivoukseen ei ole apua, uudet sotkut on jo huomenna. Ja jaksamisongelmat.

Ok, eli tilanteessa kuin tilanteessa on pärjättävä vain perheen omin voimin jollain ihmeellisillä elämänhallinta-neuvoilla ja keskusteluavulla? Useinhan nämä uuvuttavat elämäntilanteet ovat ohimeneviä ja helpottavat, kun esim. pienimmät lapset kasvavat tai jokin sairaus tai muu kuormittava elämäntilanne menee ohi.

Toki siinä katsotaan onko masennusta, stressiä ym. Lääkäri hoitaa sen puolen.

Mutta ei se auta mtn vaan passivoi vanhempia vaan lisää, jos aletaan puolesta tekemään. Joillakin ei ole turvaverkkoa tai se kaukana. Sekin on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille eläneille pitää siis veronmaksajien maksaa siivoojankin kotiin. Aikuisen ADHD on typerää kuvittelua, lorvitauti ei mitään muuta.

Maksetaan ne vanhuksillekin ja niitä on jonninverran enemmän kuin lapsiperheitä, joissa on sairautta.

Esimerkiksi väen vängällä 100neliöisessä asunnossa asuvan vanhuksen kodin siivous ei liene veronmaksajille ihan ilmaista.

Totta, mutta ymmärrätkö, että noihin hommiin ei ole tulijoita? Vaikka nyt päätettäisiin, että palkataan 10 000 teinien persiillepotkijaa tai kotien siivoojaa, ei olisi hakijoita. Ja mä olen sitä mieltä, että kuka tahansa työtön ei noihin hommiin edes sopisi. Ei edes laitoksissa olevien hoitajiksi saatika ihmisten yksityisasuntoihin päästettäviksi. Vai haluaisitko itse jonkun lähiökuppilan Reiskan lapsiasi hoitamaan tai muutenkaan kotiisi puuhastelemaan? 

Vanhuspuolelta moni siirtyy varmasti mielihyvin lapsiperheen avuksi. Vanhuksissa oli menneisyys.

Mahdollisesti, mutta mistä sitten saadaan kotiapu vanhuksille? Ja vähän kyllä epäilen, että halukkuus Purjo-Irmeleiden hoitamiseen näiden kotona olisi kovinkaan suurta. Lähihoitajan tutkinnon suorittaa samassa ajassa kuin yliopistossa lastentarhanopettaja saa kandin paperit eli kolmessa vuodessa. Silti lastentarhanopettajistakin on ollut ainakin pääkaupunkiseudulla niin huutava pula, että vastavalmistuneetkin saivat välittömästi vakinaisen työpaikan. 

Ikävä tosiasia on, että hoiva-alan vetovoima nuorten keskuudessa on vähentynyt. Koska ala on hyvin naisvoittoinen ja nuoret naiset kouluttautuvat keskimäärin korkeammalle kuin nuoret miehet, alalle vaan ei ole riittävästi tulijoita. Ulkomaalaistaustaisten kanssa ongelmana on kielitaito sekä se, että asuminen ja eläminen Suomessa on kallista. Palkasta ei jää kovinkaan paljoa lähetettäväksi perheelle tai suvulle kotimaahan. Rekrytoitiinhan Suomeen muutama vuosi sitten sairaanhoitajia Espanjastakin, mutta valtaosa heistä palasi takaisin kotimaahansa tai hakeutui johonkin muuhun maahan töihin. Ja kaiken kukkuraksi suomalainen ei oikein enää arvosta mitään, minkä saa yhteiskunnalta. Varsinkaan, jos se ei maksa mitään tai maksaa vain vähän. Asiakkaat ovat nykyisin vaativia ja kiittämättömiä. 

Mulla ei ole mitään viisastenkiveä asian ratkaisemiseksi. Mutta yksi asia kuitenkin on eli koulutusvaatimusten madaltaminen. Eihän kaikilla vanhemmillakaan ole kasvatusalan, ravintola-alan eikä laitoshuollon koulutusta, mutta silti osaavat siivota, laittaa ruokaa ja hoitaa lapsiaan. Toisaalta jonkinlainen soveltuvuus hommaan pitäisi olla, vaikka eivät kaikki vanhemmatkaan ole soveltuvia vanhemmiksi. Lapsiperheiden palveluista on kirjattu lakiin, mutta jotkut kunnat eivät lakia noudata, koska ei yksinkertaisesti ole resursseja. Olisiko niitä paremmin, jos koulutusvaatimukset olisivat matalammat? Puolen vuoden kurssi riittäisi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?

Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.

Aivan älytöntä. Joskus on vain tilanteita, että se paras ja tehokkain apu on se, kun joku tulee konkreettisesti auttamaan sen pahimman yli, ja siinä se. Ajattelevatko nämä olevansa jotain psykoterapeutteja, vai mistä kysymys?

Ammattisiivooja ja lastenhoitaja ovat asia erikseen, siihen voi palkata apua. Näin moni perhe kuvittelee että tullaan siivoamaan ja tehdään kuin perheenäiti sanelee. Mutta näin se ei mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Kun ne ongelmat perheessä ja perheen vuorovaikutuksessa aika usein johtuvat uupumuksesta. Ja se uupumus taas johtuu liiallisesta työmäärästä, yleensä perheen äidillä. Tällöin avain solmun aukaisuun olisi käytännön apu joko lastenhoidon tai siivouksen muodossa, mutta jostain syystä on paljon helpompaa saada korkeasti koulutettu (ja yhteiskunnalle kallis) työntekijä toteamaan avun tarve ja ongelmat kerta toisensa jälkeen kuin vähän koulutettu ihminen konkreettisesti ratkaisemaan niitä ongelmia.

Juuri väärä näkökulma. Työn tarkoitus ja päämäärä on saada perhe ITSE toimintakykyisiksi, he ovat se työn kohde. Sillä että 2h käytettäisiin perussiivoukseen ei ole apua, uudet sotkut on jo huomenna. Ja jaksamisongelmat.

Ok, eli tilanteessa kuin tilanteessa on pärjättävä vain perheen omin voimin jollain ihmeellisillä elämänhallinta-neuvoilla ja keskusteluavulla? Useinhan nämä uuvuttavat elämäntilanteet ovat ohimeneviä ja helpottavat, kun esim. pienimmät lapset kasvavat tai jokin sairaus tai muu kuormittava elämäntilanne menee ohi.

Toki siinä katsotaan onko masennusta, stressiä ym. Lääkäri hoitaa sen puolen.

Mutta ei se auta mtn vaan passivoi vanhempia vaan lisää, jos aletaan puolesta tekemään. Joillakin ei ole turvaverkkoa tai se kaukana. Sekin on oma valinta.

Turvaverkko on ihmisen oma valinta?? Jos empatiakyky ja ymmärrys eri elämäntilanteita kohtaan on perhetyöntekijöillä noin heikkoa niin note to self: älä koskaan hakeudu "avun" piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Kun ne ongelmat perheessä ja perheen vuorovaikutuksessa aika usein johtuvat uupumuksesta. Ja se uupumus taas johtuu liiallisesta työmäärästä, yleensä perheen äidillä. Tällöin avain solmun aukaisuun olisi käytännön apu joko lastenhoidon tai siivouksen muodossa, mutta jostain syystä on paljon helpompaa saada korkeasti koulutettu (ja yhteiskunnalle kallis) työntekijä toteamaan avun tarve ja ongelmat kerta toisensa jälkeen kuin vähän koulutettu ihminen konkreettisesti ratkaisemaan niitä ongelmia.

Juuri väärä näkökulma. Työn tarkoitus ja päämäärä on saada perhe ITSE toimintakykyisiksi, he ovat se työn kohde. Sillä että 2h käytettäisiin perussiivoukseen ei ole apua, uudet sotkut on jo huomenna. Ja jaksamisongelmat.

Ok, eli tilanteessa kuin tilanteessa on pärjättävä vain perheen omin voimin jollain ihmeellisillä elämänhallinta-neuvoilla ja keskusteluavulla? Useinhan nämä uuvuttavat elämäntilanteet ovat ohimeneviä ja helpottavat, kun esim. pienimmät lapset kasvavat tai jokin sairaus tai muu kuormittava elämäntilanne menee ohi.

Ohimenevään tilanteeseen perhetyö onkin väärä apu. Sama kuin menisi hammaslääkäriin, jos nilkka on murtunut. Suomessa on menty jo pitkään siihen suntaan, että siivoukset, ruuanlaitot, lastenhoidot  yms ostetaan niitä palveluita tarjoavista yrityksistä tai järjestöiltä. 

Vaikuttavat hyödyttömiltä. Harmittaa kun verovaroja menee moiseen. Vaikka pikku promille se on koko sos.-terv.-ministeriön budjetissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Kun ne ongelmat perheessä ja perheen vuorovaikutuksessa aika usein johtuvat uupumuksesta. Ja se uupumus taas johtuu liiallisesta työmäärästä, yleensä perheen äidillä. Tällöin avain solmun aukaisuun olisi käytännön apu joko lastenhoidon tai siivouksen muodossa, mutta jostain syystä on paljon helpompaa saada korkeasti koulutettu (ja yhteiskunnalle kallis) työntekijä toteamaan avun tarve ja ongelmat kerta toisensa jälkeen kuin vähän koulutettu ihminen konkreettisesti ratkaisemaan niitä ongelmia.

Juuri väärä näkökulma. Työn tarkoitus ja päämäärä on saada perhe ITSE toimintakykyisiksi, he ovat se työn kohde. Sillä että 2h käytettäisiin perussiivoukseen ei ole apua, uudet sotkut on jo huomenna. Ja jaksamisongelmat.

Ok, eli tilanteessa kuin tilanteessa on pärjättävä vain perheen omin voimin jollain ihmeellisillä elämänhallinta-neuvoilla ja keskusteluavulla? Useinhan nämä uuvuttavat elämäntilanteet ovat ohimeneviä ja helpottavat, kun esim. pienimmät lapset kasvavat tai jokin sairaus tai muu kuormittava elämäntilanne menee ohi.

Ohimenevään tilanteeseen perhetyö onkin väärä apu. Sama kuin menisi hammaslääkäriin, jos nilkka on murtunut. Suomessa on menty jo pitkään siihen suntaan, että siivoukset, ruuanlaitot, lastenhoidot  yms ostetaan niitä palveluita tarjoavista yrityksistä tai järjestöiltä. 

Mutta kaikilla ei ole varaa niiden maksamiseen itse. Siis varakkaat äidit saavat äkillisessä, ohimenevässä ylikuormitustilanteessa apua, kun köyhät joutuvat tarjoamaan kahvia perhetyöntekijöille ja keskustelemaan siitä, miltä tuntuu, kun ei saa apua. Tämä on ihan epäreilua!

Meneekö tässä nyt kotipalvelu ja perhetyö sekaisin, siis sen suhteen, mitä odotetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis sitähän perhetyön kuva on. Ei he tule siivoamaan tai patistamaan lasta kouluun. He tulevat keskustelemaan, tarkkailemaan avun tarvetta ja vievät näitä asioita sitten eteenpäin.

Kun on keskusteltu, kahviteltu ja tarkkailtu avun tarvetta, mitä se asioiden eteenpäin vienti tarkoittaa?

Käytännön esimerkit olisivat tässä tarpeen, jotta avun tarvitsijat tietäisivät, mitä on odotettavissa.

Viekää ite ne asianne eteenpäin, on se kumma kun ulkoistatte kaiken yhteiskunnalle.

Sosionomi tyttöset eivät ole mtn siivoja orjia tai teidän lastenne leikittäjiä. Tarkoitus on antaa perheelle työkaluja itse selvitä siitä arjesta ja vahvistaa perheen vuorovaikutusta.

Suomen kuuden suurimman kaupungin sosiaalityön kustannuksia maksetaan verovaroista 400 milj. euroa 

vuodessa. Oletko tosiaan sitä mieltä, että nämä maksetaan turhaan, ja jokaisen pitäisi itse hoitaa omat ongelmansa?

Se apu ei ole sitä että tehdään vanhempien puolesta. Osa kuntoutusta ja ohjaamista on se, että ammattilaiset motivoi ja auttaa perhettä itse toimimaan. Miten te jakaisitte nämä kotihommat järkevästi? Mikä selkeyttää tätä hommaa? Kirjallinen ohje seinään?

Miksi on tärkeää että jatkossa te itse hoidatte nämä? Miksi tekeminen on tärkeää ihan jo mt takia. Yms.

Miksi, oi miksi ei voi saada sitä ihan konkreettista apua. Keskusteluavullekin on paikkansa, mutta kun sitä tarjotaan ainoaksi tuen muodoksi. Ihan sellaisillekin, joilla on elämänhallinta kunnossa, mutta väliaikaisesti kuormitus on liiallista esimerkiksi puolison sairastumisen takia. Miksei silloin voi saada oikeaa apua, vaan on tarjolla pelkkää jaaritteluapua, josta ei ole mitään hyötyä! t. tämän kokenut

Etkö näe mikä on syy ja seuraus. Mitä hyötyä siitä on, että ammattilainen siivoaa vaikka ihan perin juurin koko asunnon, ja autotallin ja koiran kopin, kun se ei osallista eikä auta jatkoa varten perhettä yhtään? Jokainen joutuu kantamaan itsensä, sen tietää jo eläimetkin.

Varmasti on niitä, jotka avusta "passivoituu", mutta kyllä on aika halvatusti niitä, jotka kaikilla voimavaroillaan suorittaa työtä, opiskelua, perhettä , että oisivat kunnon kansalaisia + jokin kriisi siihen päälle ja tarvitsisivat itse asiassa paitsi konkreettista apua myös LUVAN LEVÄTÄ. Mikä siinä on niiin kauheeta, että ihmistä vois edes joskus auttaa ja sanoa, että saat nyt olla heikko tässä? Silloin jaksais taas olla vahvempikin.

Terveisin burn-outista toipuva opiskeleva Yh ilman tukiverkkoja, jolle tarjottiin "siivouskaveria" keskellä arkipäivää kun oli niitä töitä ja opintojakin siinä.