Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa viettää joulua oman mieleni mukaan ikinä (ilman että joku pahoittaa mielensä)?
09.11.2020 |
Olen 46v ja voitaneen sanoa, etten ole jouluihminen. Olen kuitenkin muutaman kerran mieheni kanssa laittanut sukujoulun meillä ja monia kertoja raahautunut vanhemmilleni jouluksi (se on heillä ykköstoive, että lapset perheineen tulevat heille vaikka ovat jo 75v). Olen tasan kaksi kertaa saanut olla kuten itse haluan, 17v lähdin kavereiden kanssa Ruotsiin laskettelemaan ja 24v sinkkuna vanhemmat lähtivät reissuun ja sain olla yksin kotona.
Tänä vuonna päätimme koronatilanteen takia lähteä jouluksi Lappiin. Vanhemmat ovat tästä nyt niin loukkaantuneita, etteivät vastaa viesteihini. En jaksa ymmärtää. Veljelläni on pienet lapset ja olin varma, ettei vanhempiani kiinnosta minun tekemiseni, kunhan saavat viettää joulun pienten kanssa. Nyt kuitenkin veljeni oli tehnyt saman suunnitelman koronan takia kuin minä - eivät hekään halua viedä rauhalliselle korona-alueelle 75-vuotiaille mahdollisesti tautia pääkaupunkiseudulta.
Vanhempieni mielensäpahoittamisella saavutettiin jo tavoitteensa, nyt on minulla sitten syyllinen olo. AAARGGH. Ja joka vuosi sama paini sisälläni.
Kommentit (160)
Vierailija kirjoitti:
Voi mikä ketju, stressi iski välittömästi. Olemme mieheni kanssa lapsettomia, molempien vanhemmat eronneita mutta elossa.
Kyläilypaikkoja on siis neljä, lisäksi osa odottaa kutsua meille.
Kerran erehdyin tekemään laatikot koko porukalle, nykyään niitä odotetaan vakiona....Vietän siis useamman vapaapäivän ennen joulua tekemällä lanttu- porkkana- ja imelletetyt perunalaatikot viiteen talouteen.
Ehdotin jo miehelle että huijataan lähtevämme vaikka Kanarialle, mutta sitten tuli korona ja pilasi tämänkin suunnitelman.
Ja kyllä, olen liian kiltti. Joulupyhät ajelemme ympäri maakuntaa vierailemassa kaikilla ja lepoa ei tule ollenkaan.
Huh, huh! Lopeta ainakin tuo laatikoiden teko! Jos ne ovat "lahjoja", osta valmista! Voitteko jotenkin "eriyttää" nuo vierailut: sinä käyt molemmilla vanhemmillasi ja miehesi omillaan, vaikka puolet aatonaaton iltana ja toiset aattoaamuna, loppuajan saisitte olla rauhassa.
Järkyttävää, jos pitää kaikki mahduttaa kolmeen päivään :-(
Ja eiköhän lomamökkejä ole vielä vapaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Kaappaavat vielä lastensa puolisotkin joka joulu tähän oikein tehtyyn jouluun... missään ei joulu tunnu samalta kuin lapsuuden kodissa miettii vävy/miniä.... ei kun siis oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Olen ihan varma. Jo hyvissä ajoin syksyllä kyselevät, saavatko taas tulla meille joulua viettämään. Ja tietenkin saavat. Heillä ei ole lapsia, joten ilmeisesti meidän jouluperinteet vetävät puoleensa, kumma kyllä myös miniöitä ja vävyjä. Se nyt tietysti on suomalaiselle hyvin vaikea ymmärtää, että välit appivanhempiin ovat niin hyvät.
Jokainen on omaan kotiinsa kuitenkin tehnyt joulun myös hyvissä ajoin, mutta pyhät haluavat viettää meillä.
En vaadi, en kerjää, en kysele. Mutta taas ovat tulossa ja hyvä niin. Pari joulua on mennyt niin, että olemme olleet joulun ja uudenvuoden safarilla; yllätys-yllätys koko perheemme voimin! Taaskaan ketään mukaan vaatimatta, mutta halusivat lähteä yhdessä meidän kanssamme. Olen tietysti hyvin otettu siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Kaappaavat vielä lastensa puolisotkin joka joulu tähän oikein tehtyyn jouluun... missään ei joulu tunnu samalta kuin lapsuuden kodissa miettii vävy/miniä.... ei kun siis oma lapsi.
Voi-voi. Asia nyt vaan ei ole niin. Ei käynyt mielessä, että vävyn/miniän vanhemmat ovat kuolleet/eivät vietä joulua syystä tai toisesta? Kuten toisessa viestissäni jo sanoin, on suomalaisen ilmeisen vaikea ymmärtää, että appivanhempien ja vävyjen/miniöiden välit voivat olla hyvät... Voitko edes kuvitella, että miniä pyytää anoppiaan lähtemään hänen kanssann lomalle kahdestaan? Et varmaan. Meidän perheessä tapahtuu myös näin.
Meillä saa jokainen ihan vapaasti valita, mitä haluavat tehdä, ihan niinkuin itsekin aikanaan valitsimme viettää joulun kotona eikä reissaamalla hektisesti paikasta toiseen -siitähän täällä valitetaan, muttei osata sanoa ei, vaan valitetaan tällä palstalla. Pitäisikö minun nyt olla pahoillani siitä, että he toistaiseksi ovat valinneet viettää joulun meillä?
Onneksi ap:n vanhemmilla on vielä toisensa, kuvio muuttuu entistä vaikeammaksi oikeasti yksin elävien 70+ vanhempien kanssa. Itse en todellakaan ymmärrä, miksi he eivät voi viettää jouluaan vaikka samanlaisessa tilanteessa (ei tavata sukua koronan takia) olevien ystäviensä kanssa? Siis he, jotka haluavat sitä viettää.
Itsekin peruisin mieluusti koko joulun, sellaista säätämistä se on työssäkäyvälle ihmiselle, jolla on hyvää tarkoittavat vanhemmat ja omillaan asuvat parikymppiset lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ap:n vanhemmilla on vielä toisensa, kuvio muuttuu entistä vaikeammaksi oikeasti yksin elävien 70+ vanhempien kanssa. Itse en todellakaan ymmärrä, miksi he eivät voi viettää jouluaan vaikka samanlaisessa tilanteessa (ei tavata sukua koronan takia) olevien ystäviensä kanssa? Siis he, jotka haluavat sitä viettää.
Itsekin peruisin mieluusti koko joulun, sellaista säätämistä se on työssäkäyvälle ihmiselle, jolla on hyvää tarkoittavat vanhemmat ja omillaan asuvat parikymppiset lapset.
Jostain syystä suurilla ikäluokilla tuntuu olevan sellainen tapa, että muita kuin sukulaisia ei tavata ennen tapanintansseja, jos silloinkaan.
Olen aina toiminut itsenäisesti. Enkä tunne olevani vastuussa kenenkään mielipahasta.
Elämä on helppoa, kun ei yritä täyttää muiden odotuksia, jollei ne sovi itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ap:n vanhemmilla on vielä toisensa, kuvio muuttuu entistä vaikeammaksi oikeasti yksin elävien 70+ vanhempien kanssa. Itse en todellakaan ymmärrä, miksi he eivät voi viettää jouluaan vaikka samanlaisessa tilanteessa (ei tavata sukua koronan takia) olevien ystäviensä kanssa? Siis he, jotka haluavat sitä viettää.
Itsekin peruisin mieluusti koko joulun, sellaista säätämistä se on työssäkäyvälle ihmiselle, jolla on hyvää tarkoittavat vanhemmat ja omillaan asuvat parikymppiset lapset.
No peru!
Mikä estää toimimasta kuten haluat?
Mun appivanhempien uusi valituslause on, käykää nyt meillä niin kauan kun me vielä ollaan elossa.
Okei, anoppi on 76v ja appi on 86v. Joten nehän voi vielä elää ainakin 10 vuotta. Ja voinhan mäkin kuolla koska tahansa.
Ärsyttävää valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun appivanhempien uusi valituslause on, käykää nyt meillä niin kauan kun me vielä ollaan elossa.
Okei, anoppi on 76v ja appi on 86v. Joten nehän voi vielä elää ainakin 10 vuotta. Ja voinhan mäkin kuolla koska tahansa.
Ärsyttävää valitusta.
Vastaa, että eiku tullaan sitten hautajaisiin.
Itse kotihoidossa töissä olevana, jaksan aina ihmetellä kuin meillä on samat käynnit oli joulu, juhannus tai arki. Sitä ei töissä käyvät tajua kuinka monilla elääkkeelle jäänin jälkeen ja varsinkin kun alkaa tulla kremppaa ja sairauksia, monen ihmisen piirit kaventuu dramaattisesti. Ei ne iäkkäät vanhempanne halua teitä jouluksi teitä kiusataksenne vaan ne on todella yksinäisiä ja haluavat pitää kiinni edes jostain perinteestä. Toinen luku ovat nää jotka ei halua tuppautua ja olla vaivaksi, ja lapsensa antavat. Todella surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tai sit ilmoitan viettäväni joulun muualla ja istun pimeässä kämpässä, kun tie exälle menee asuntoni ohi :-(
En voinut olla nauramatta tälle mielikuvalle. Tässä kiteytyy koko ketjun ydin niin mainiosti.
T: toinen sukulaisten reaktioita (turhaan) stressaava
Vierailija kirjoitti:
Itse kotihoidossa töissä olevana, jaksan aina ihmetellä kuin meillä on samat käynnit oli joulu, juhannus tai arki. Sitä ei töissä käyvät tajua kuinka monilla elääkkeelle jäänin jälkeen ja varsinkin kun alkaa tulla kremppaa ja sairauksia, monen ihmisen piirit kaventuu dramaattisesti. Ei ne iäkkäät vanhempanne halua teitä jouluksi teitä kiusataksenne vaan ne on todella yksinäisiä ja haluavat pitää kiinni edes jostain perinteestä. Toinen luku ovat nää jotka ei halua tuppautua ja olla vaivaksi, ja lapsensa antavat. Todella surullista.
Olen itsekkin kotihoidon työntekijä ja tiedän että monet vanhukset viettävät yksin monet pyhät, mutta me ei tiedetä heidän taustoja.
Takana voi olla riitaa, vihaa ym. sukulaisten kanssa joista me ei tiedetä.
Mummu voi esittää meille mukavaa mummua, mutta käytös muuttuu heti kun omaisia tulee paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kotihoidossa töissä olevana, jaksan aina ihmetellä kuin meillä on samat käynnit oli joulu, juhannus tai arki. Sitä ei töissä käyvät tajua kuinka monilla elääkkeelle jäänin jälkeen ja varsinkin kun alkaa tulla kremppaa ja sairauksia, monen ihmisen piirit kaventuu dramaattisesti. Ei ne iäkkäät vanhempanne halua teitä jouluksi teitä kiusataksenne vaan ne on todella yksinäisiä ja haluavat pitää kiinni edes jostain perinteestä. Toinen luku ovat nää jotka ei halua tuppautua ja olla vaivaksi, ja lapsensa antavat. Todella surullista.
Olen itsekkin kotihoidon työntekijä ja tiedän että monet vanhukset viettävät yksin monet pyhät, mutta me ei tiedetä heidän taustoja.
Takana voi olla riitaa, vihaa ym. sukulaisten kanssa joista me ei tiedetä.
Mummu voi esittää meille mukavaa mummua, mutta käytös muuttuu heti kun omaisia tulee paikalle.
Näin juuri. Mun mummini mm. haukkui mua kun olin väärää sukupuolta, on aina esittänyt marttakerhoilijoille kuinka iiihanaa on kun on lapsenlapsia jotka tekee sitä ja tätä (nimeni on ollut tietyissä piireissä julkisuudessa), mutta koskaan ei halunnut nähdä, koitti kääntää vanhempani mua vastaan (!) ja halveksintaa sain. Ei paljon nappaa muistaa jouluna tai muutenkaan, ihan itse on tiensä valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Olen ihan varma. Jo hyvissä ajoin syksyllä kyselevät, saavatko taas tulla meille joulua viettämään. Ja tietenkin saavat. Heillä ei ole lapsia, joten ilmeisesti meidän jouluperinteet vetävät puoleensa, kumma kyllä myös miniöitä ja vävyjä. Se nyt tietysti on suomalaiselle hyvin vaikea ymmärtää, että välit appivanhempiin ovat niin hyvät.
Jokainen on omaan kotiinsa kuitenkin tehnyt joulun myös hyvissä ajoin, mutta pyhät haluavat viettää meillä.
En vaadi, en kerjää, en kysele. Mutta taas ovat tulossa ja hyvä niin. Pari joulua on mennyt niin, että olemme olleet joulun ja uudenvuoden safarilla; yllätys-yllätys koko perheemme voimin! Taaskaan ketään mukaan vaatimatta, mutta halusivat lähteä yhdessä meidän kanssamme. Olen tietysti hyvin otettu siitä.
Olen samaa mieltä, että Suomessa elää vahvana tämä stereotypia, että appivanhemmat olisivat muka melkein aina kamalia. Omat appivanhempani ovat oikein mukavia ja viihdyn heidän seurassaan paljon paremmin kuin omien vanhempieni. Eihän appikset toki mitään täydellisiä ole ja välillä syntyy väärinkäsityksiä (niin kuin kaikkien ihmisten kanssa), mutta mukavia ja lämpimiä ihmisiä ovat ja hyvin tullaan toimeen.
Kontrasti on aika vahva omaan lapsuudenperheeseeni, jossa kaikessa kanssakäymisessä on pinnalla teeskennelty normaalius, mutta alla muhii kaikki menneiden vuosikymmenten henkinen ja fyysinen väkivalta (loppui onneksi aika hyvin, kun me lapset muutimme omillemme). Omalla kohdallani tilannetta mutkistaa myös lapsena koettu hyväksikäyttö, jonka takia oirehdin jo lapsuudessa välillä voimakkaasti, mutta vanhemmat eivät ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää?), mistä on kyse. Ja tietenkin yksi hyväksikäyttäjistä kuuluu joulun vakiovieraisiin. Nyt kun sitten päälle kolmikymppisenä vihdoin olen saanut voimaa alkaa avaamaan näitä solmuja ja myös kieltäytynyt tapaamista ko. henkilöä omaan henkiseen hyviinvointiini vedoten, ovat vanhemmat hyvin loukkaantuneita. Heidän on vaikea ymmärtää reaktioitani, "koska mitään ei ole koskaan tapahtunut". Vanhempieni kanssa elämme siis aivan eri todellisuuksissa sen suhteen, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja sivistynyt kanssakäyminen perustuu molemminpuoliseen teeskentelyyn. Enkä jaksaisi sitä teeskentelyä, ainakaan jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen ihminen päättää itse asioistaan. Tee niin kuin haluat, muita ei tarvitse miellyttää.
Samaa mieltä.
Kenenkään omillaan olevan ei tarvitse miellyttää ketään, ketä ei halua. Olen itse todistanut niin paljon näitä kynnysmattoihmisiä. Teillä on oma tahto, käyttäkää sitä.
Verisukulaisuus ei ole velvoite olla väleissä, jos yhteistä säveltä ei yrityksistä huolimatta löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Kaappaavat vielä lastensa puolisotkin joka joulu tähän oikein tehtyyn jouluun... missään ei joulu tunnu samalta kuin lapsuuden kodissa miettii vävy/miniä.... ei kun siis oma lapsi.
Voi-voi. Asia nyt vaan ei ole niin. Ei käynyt mielessä, että vävyn/miniän vanhemmat ovat kuolleet/eivät vietä joulua syystä tai toisesta? Kuten toisessa viestissäni jo sanoin, on suomalaisen ilmeisen vaikea ymmärtää, että appivanhempien ja vävyjen/miniöiden välit voivat olla hyvät... Voitko edes kuvitella, että miniä pyytää anoppiaan lähtemään hänen kanssann lomalle kahdestaan? Et varmaan. Meidän perheessä tapahtuu myös näin.
Meillä saa jokainen ihan vapaasti valita, mitä haluavat tehdä, ihan niinkuin itsekin aikanaan valitsimme viettää joulun kotona eikä reissaamalla hektisesti paikasta toiseen -siitähän täällä valitetaan, muttei osata sanoa ei, vaan valitetaan tällä palstalla. Pitäisikö minun nyt olla pahoillani siitä, että he toistaiseksi ovat valinneet viettää joulun meillä?
Jos et eläisi itseriittoisuuden kuplassa, niin tulisit ajatelleeksi, että teidän joulu voi olla pois jonkun muun joulusta. Nämä ainoa oikea joulu on omassa lapsuuden kodissa tyypit eli lapsesi ovat omalla tavallaan kovin itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Olen ihan varma. Jo hyvissä ajoin syksyllä kyselevät, saavatko taas tulla meille joulua viettämään. Ja tietenkin saavat. Heillä ei ole lapsia, joten ilmeisesti meidän jouluperinteet vetävät puoleensa, kumma kyllä myös miniöitä ja vävyjä. Se nyt tietysti on suomalaiselle hyvin vaikea ymmärtää, että välit appivanhempiin ovat niin hyvät.
Jokainen on omaan kotiinsa kuitenkin tehnyt joulun myös hyvissä ajoin, mutta pyhät haluavat viettää meillä.
En vaadi, en kerjää, en kysele. Mutta taas ovat tulossa ja hyvä niin. Pari joulua on mennyt niin, että olemme olleet joulun ja uudenvuoden safarilla; yllätys-yllätys koko perheemme voimin! Taaskaan ketään mukaan vaatimatta, mutta halusivat lähteä yhdessä meidän kanssamme. Olen tietysti hyvin otettu siitä.
Olen samaa mieltä, että Suomessa elää vahvana tämä stereotypia, että appivanhemmat olisivat muka melkein aina kamalia. Omat appivanhempani ovat oikein mukavia ja viihdyn heidän seurassaan paljon paremmin kuin omien vanhempieni. Eihän appikset toki mitään täydellisiä ole ja välillä syntyy väärinkäsityksiä (niin kuin kaikkien ihmisten kanssa), mutta mukavia ja lämpimiä ihmisiä ovat ja hyvin tullaan toimeen.
Kontrasti on aika vahva omaan lapsuudenperheeseeni, jossa kaikessa kanssakäymisessä on pinnalla teeskennelty normaalius, mutta alla muhii kaikki menneiden vuosikymmenten henkinen ja fyysinen väkivalta (loppui onneksi aika hyvin, kun me lapset muutimme omillemme). Omalla kohdallani tilannetta mutkistaa myös lapsena koettu hyväksikäyttö, jonka takia oirehdin jo lapsuudessa välillä voimakkaasti, mutta vanhemmat eivät ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää?), mistä on kyse. Ja tietenkin yksi hyväksikäyttäjistä kuuluu joulun vakiovieraisiin. Nyt kun sitten päälle kolmikymppisenä vihdoin olen saanut voimaa alkaa avaamaan näitä solmuja ja myös kieltäytynyt tapaamista ko. henkilöä omaan henkiseen hyviinvointiini vedoten, ovat vanhemmat hyvin loukkaantuneita. Heidän on vaikea ymmärtää reaktioitani, "koska mitään ei ole koskaan tapahtunut". Vanhempieni kanssa elämme siis aivan eri todellisuuksissa sen suhteen, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja sivistynyt kanssakäyminen perustuu molemminpuoliseen teeskentelyyn. Enkä jaksaisi sitä teeskentelyä, ainakaan jouluna.
Ilmeisesti tällä meidän joulu on oikein tehty ihana tyypin lasten appivanhemmat ovat sitten hirviöitä ja kamalia. Hän itse taas ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tulee ihana, rauhallinen joulu kuten aina. Siitä asti, kun naimisiin menimme, olemme viettäneet joulun omassa kodissamme ilman kiirettä ja hässäkkää mihinkään suuntaan. Kerroin heti alkuun vanhemmilleni ja sisaruksilleni, että meitä on turha kutsua jouluna, me vietämme joulun kotona. Mutta aina meillä on ovet auki sukulaisten tulla, tervetuloa viettämään joulua meidän kanssamme.
Ja näin ollaan menty jo vuosikymmenet, välillä paikalla on ollut vain oma perhe, välillä isovanhemmat ja sisarukset mukana. Omille aikuistuneille lapsilleni olen sanonut, että sama pätee heihin, saavat ihan itse päättää, miten joulun haluavat viettää. Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme.
Jouluun kyllä panostan paljon; meillä on jo 1. adventtina koti koristeltu, kukkia, havuja, kynttilöitä, glögiä jne. Niinpä voi sitten koko kuukauden vain nauttia joulun odotuksesta ja tunnelmasta ilman kiireen tuntua ja viimetingan koheltamista.
"Jotain olemme ilmeisesti tehneet oikein joulun suhteen, kun he ja heidän puolisonsa edelleen haluavat viettää joulun kanssamme"??? Sen jälkeen selostusta mitä kaikkea tässä kirjoittajan joulussa onkaan.
Oletko ihan varma, että teet oikein? Ettei ilmassa olisi sinulta äänettömiä odotuksia, vaatimuksia ja edellytyksiä. Miksi eivät lapsesi halua luoda omia jouluperinteitään omille perheilleen? Miksi et pysty lupumaan? Teetkö oikeasti nyt palveluksen lapsillesi? Vai karhunpalveluksen?
Olen ihan varma. Jo hyvissä ajoin syksyllä kyselevät, saavatko taas tulla meille joulua viettämään. Ja tietenkin saavat. Heillä ei ole lapsia, joten ilmeisesti meidän jouluperinteet vetävät puoleensa, kumma kyllä myös miniöitä ja vävyjä. Se nyt tietysti on suomalaiselle hyvin vaikea ymmärtää, että välit appivanhempiin ovat niin hyvät.
Jokainen on omaan kotiinsa kuitenkin tehnyt joulun myös hyvissä ajoin, mutta pyhät haluavat viettää meillä.
En vaadi, en kerjää, en kysele. Mutta taas ovat tulossa ja hyvä niin. Pari joulua on mennyt niin, että olemme olleet joulun ja uudenvuoden safarilla; yllätys-yllätys koko perheemme voimin! Taaskaan ketään mukaan vaatimatta, mutta halusivat lähteä yhdessä meidän kanssamme. Olen tietysti hyvin otettu siitä.
Olen samaa mieltä, että Suomessa elää vahvana tämä stereotypia, että appivanhemmat olisivat muka melkein aina kamalia. Omat appivanhempani ovat oikein mukavia ja viihdyn heidän seurassaan paljon paremmin kuin omien vanhempieni. Eihän appikset toki mitään täydellisiä ole ja välillä syntyy väärinkäsityksiä (niin kuin kaikkien ihmisten kanssa), mutta mukavia ja lämpimiä ihmisiä ovat ja hyvin tullaan toimeen.
Kontrasti on aika vahva omaan lapsuudenperheeseeni, jossa kaikessa kanssakäymisessä on pinnalla teeskennelty normaalius, mutta alla muhii kaikki menneiden vuosikymmenten henkinen ja fyysinen väkivalta (loppui onneksi aika hyvin, kun me lapset muutimme omillemme). Omalla kohdallani tilannetta mutkistaa myös lapsena koettu hyväksikäyttö, jonka takia oirehdin jo lapsuudessa välillä voimakkaasti, mutta vanhemmat eivät ymmärtäneet (tai halunneet ymmärtää?), mistä on kyse. Ja tietenkin yksi hyväksikäyttäjistä kuuluu joulun vakiovieraisiin. Nyt kun sitten päälle kolmikymppisenä vihdoin olen saanut voimaa alkaa avaamaan näitä solmuja ja myös kieltäytynyt tapaamista ko. henkilöä omaan henkiseen hyviinvointiini vedoten, ovat vanhemmat hyvin loukkaantuneita. Heidän on vaikea ymmärtää reaktioitani, "koska mitään ei ole koskaan tapahtunut". Vanhempieni kanssa elämme siis aivan eri todellisuuksissa sen suhteen, mitä menneisyydessä on tapahtunut, ja sivistynyt kanssakäyminen perustuu molemminpuoliseen teeskentelyyn. Enkä jaksaisi sitä teeskentelyä, ainakaan jouluna.
Ilmeisesti tällä meidän joulu on oikein tehty ihana tyypin lasten appivanhemmat ovat sitten hirviöitä ja kamalia. Hän itse taas ihana.
Voi olla noin. Tai sitten hän on päsmäri, joka ei näe omaa rooliaan. Mistäs sen voi tietää muutaman palstakommentin perusteella? Sen takia kommentoinkin asiaa yleisellä tasolla ja kerroin sitten oman tilanteeni, mutta en lähtenyt spekuloimaan hänen perheensä tilannetta suuntaan tai toiseen.
T: 136
Sama ongelma, mutta toisinpäin. Ei ole enää vanhempia, appivanhempia, mutta lapsi "kutsuu itsensä+kumppaninsa exälle jouluksi :-( Onneksi menee kuitenkin exälle, kun on sauna ja vierashuone. Aikaisemmin minäkin vietin joulut siellä (olemme siis hyvissä väleissä), mutta siellä ei ole minulle muuta nukkumapaikkaa, kuin kuorsaavan exän vieressä. Siis muuten o.k., paitsi tuo kuorsaus. Viime joulun olin kotona, kutsuin heidät syömään (=jumalaton tiski + ruokasäätö: kuka ei syö sitä, tätä, tuota) aattona ja sain muut pyhät nauttia joulumusiikista ja kynttilöistä ihan omassa rauhassa.
Nyt jo ahdistaa tuleva joulu, kun hauluaisin olla joulun ilman mitään etxrasäätöä ja levätä kerrankin kunnolla.
En tiedä, tunteeko lapsi velvollisuudekseen viettää joulut täällä, mutta jos exä ottaa heidät vastaan, joudun minäkin ottamaan siihen osaa... Tai sit ilmoitan viettäväni joulun muualla ja istun pimeässä kämpässä, kun tie exälle menee asuntoni ohi :-(