Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Ota epiduraali heti kun kivut käy koviksi. Itse kärsin molempien lasten synnytyksissä kohtuuttoman pitkään, koska luulin kestäväni kivun. Ei mitään järkeä. Epiduraalin jälkeen sain lepoa, synnytys eteni nopeasti ja toisen lapsen ponnistaminenkin oli lähes kivutonta. Sain toista lasta synnyttäessä epiduraalia loppuun asti.

Et ole huonompi ihminen, vaikka haluat synnyttää sektiolla.

Synnytä sairaalassa, älä IKINÄ edes harkitse kotisynnytystä. Näin varmasti aiotkin, mutta sainpahan sanottua. Oma lapseni vähintään vammautunut hapenpuutteen vuoksi, jos olisin kotona synnyttänyt (en kyllä ajatellut sitä vaihtoehtona). Sairaalassa oltiin heti poikkeavan tilanteen tasalla, pääsin kiireiseen sektioon ja meillä on täällä ihana, terve lapsi. Onnea tulevaan synnytykseen <3

Mitään ei voinut suunnitella etukäteen tai jos suunnitteli niin siihen tuli joku syy miksi ei niin voi tehdä. Mielekäs musiikki rentouttaa synnytyksessä. Siinä vaiheessa, jos tuntuu että levottomuutta tai muuten outoja liikkeitä odotuksen loppupuolella niin napanuora kannattaa tsekata, ettei vauvan kaulan ympärillä kiristä. Myös lapsiveden tihkuminen kannattaa poissulkea käymällä tutkimuksessa, jos tuntuu, että jotain vuotoa vähänkin.

Neljä olen luomusti saanut synnyttää ja tällä kokemuksella neuvon että liike on lääke, myös lämminkääre ja vesi on erittäin hyviä vaihtoehtoja.

Kaikkein tärkein on kuitenkin hengittäminen, ja että pitää naaman rentona. Se että 'surffaa' kivun mukana eikä pinnistä vastaan on myös tärkeää.

Hyvää synnytystä !

Muutu portugalilaiseksi. Mitä kovemmin nainen huutaa sen enemmän lahjoja hän saa. Se on sukukunnia kiljua

Imettäminen on vaikeampaa kuin synnyttäminen. Synnytys menee omalla painollaan ja sulla on tukena huippuammattilaisia joka lähtöön. Imetystä sen sijaan ei ohjaa oikein kukaan, kannattaa siis opiskella sitä enemmän kuin synnytystä.

Vierailija kirjoitti:

Itsensä tunnottomaksi puuduttaminen ei kannata. Tein tämän. En tuntenut supistuksia enkä sitä että ponnistin väärään aikaan ja revin itseni.

Minulla taas päinvastoin, ponnistus ilman kivunlievitystä ja oli ainoa kerta kun repesin. En kivunlievityksen kanssa ponnistanut väärin, koska kätilö kertoi milloin tulee ponnistaa. Oma neovoni juurikin olisi, että mene omien kulloinkin sen hetken tuntojen mukaan.

Rasvaa nännejä lanoliinilla jo ennen synnytystä ja imetyksen aikana varsinkin, ja käytä ilokaasua!

Hengitä. Tiputa alaleuka alas.

Pidä leuka rentona!

Ota epiduraali heti, kun mahdollista.

Naisen elimistö on luotu lisääntymistä ja synnytystä varten. Luota itseesi, kaikki menee hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Pysy liikkeellä.

Pahinta oli, kun esikoisen synnytyksessä joutu makuulle sänkyyn kiinni piuhoihin liian aikaisin, ilman lääkitystä.

Liike helpottaa kipua. Tai ainakin pystyt ottamaan kivun vastaan juuri siinä asennossa missä omasta mielestäsi paras.

Ja jos haluat puudutusta, ja tulee tilanne, että kysyvät pärjäätkö vielä hetken, niin vastaa että et. Hetki saattaa venähtää pitkäksi erinäisistä syistä.

Älä turhia suunnittele. Vaihtoehtoja voi tietty halutessaan miettiä. Mutta koskaan ei voi tietää mitä eteen tulee. Itsellä kolme synnytystä, kaikki aivan erilaisia.

Luota kätilöihin.

Varatkaa miehelle mukaan enemmän kuin yksi lehti, synnytys saattaa kestää. Tai sitten ei kestä kuin hetken.

Sairaalan kauheet pöksyt on mukavat. Synnytyksen jälkeen kun käskevät suihkutella, muista säätää vedenpaine pienelle.

Ja pari päivää synnytyksen jälkeen, kun maito nousee kunnolla, rinnat on todella kipeät! Kaalinlehdet auttaa oikeasti.

Rintapumppu kannattaa hommata valmiiksi.

Tsemppiä. Synnytys on ihanaa ja samalla kamalaa. ❤

Vain yksi neuvo...? :D

Supistusten aikana hengittele syvään ja rauhallisesti, pidä myös leuka rentona.

Opettele mielikuva-aforismeja, jotka auttavat suhtautumaan kipuun. Mulla oli esim. ”supistukset saavat minut avautumaan kuin maailman kaunein kukka” ja ”supistukset ovat kuin aallokko merellä” T. molemmat synnytykset ilman puudutteita

Kuuntele kehoasi, sillä se tietää, mitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Tärkein neuvo mitä voin antaa: synnytys menee sillä lailla kun se menee, et ole yhtään huonompi äiti vaikka sinun synnytyksesi ei menisikään niin kuin toivot.

Itse uskoin synnytyspropagandaan kuinka naisen keho on suunniteltu synnyttämään ja kaikenmaailman puuttumiset siihen heikentävät synnytyksen kulkua. Muistan kuinka kammottavaa oli tajuta että ei, en pärjää tämän kivun kanssa (oksitosiinitipat täysillä käynnistyksessä, mutta lantio ei antanut periksi ennen kuin murtui) ja siinä vaiheessa muserruin niin kammottavalla tavalla henkisesti kun tajusin ettei minusta ollut luomusynnytykseen siinä synnytyksessä. Hätäsektioonhan se lopulta meni. Tunsin olevani epäonnistunut ja huono ja vaikka mitä. Keski monta vuotta nousta sieltä ylös ja pystyä iloitsemaan terveestä vauvasta ja siitä, että minä olin kantanut hänet ja synnyttänyt hänet onnistuneesti = vauva tuli ulos terveenä ja elävänä, minä jäin henkiin. Synnytys oli hurja kokemus ja uskon että se olisi mennyt huomattavasti paremmin oman psyykkeeni kannalta jos en olisi ollut niin jumissa synnytyspropagandassa, vaan osannut mennä tilanteen mukana ja todeta että hei, tämä synnytys nyt ei vain onnistu niin ja se ei ole kiinni siitä ettenkö minä tai minun vartaloni olisi osannut jotain tai että olisin ollut jotenkin huonompi.

Tsemppiä ja avointa mieltä! Kokemus se joka tapauksessa tulee olemaan <3

Tämä on niin totta! Mä aina luulin että mulla on mahtava kivunsietokyky, ja niin onkin muissa asioissa, eli synnytykse n ajattelin menevän luomuna helposti, etenkin kun mummon ja äidin synnytykset kaikki helppoja. No pirunmoisia supistuksia tulikin neljättä päivää neljän minuutin välein eli nukkumaan ei pystynyt, kyllä siin ä loppuvaiheessa tuli todella tarpeeseen epiduraali, mussa oli lopult a kiinni myös oksitosiini ja myös kuumeilun takia antibiootti. Onneksi lapsi syntyi lopulta vain kahden epparin kera. päänympärys yli 40 cm, 4,5 kg. Onnekseni olinkin yllättäen sen verran flow tilassa ettten harmitellut hirveästi suunnitelmien epäonnistumista ja osasin iloita siitä että terve vauva sylissä. Eli mukautuvaisuus on hyvä muistaa synnyttämään mennessä.

Käytä epi-no delphineä ennen synnytystä.

Luota siihen että tiedät itse miltä tuntuu. Jos esim sattuu liikaa, sattuu liikaa riippumatta siitä miltä "kuuluisi" tuntua muiden mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu unohtuu heti kun vauva on sylissä. T. Kaksi isoa lasta ilman kipulääkkeitä synnyttänyt

Paitsi jos olet repeillyt ja saanut pahoja vaurioita. Silloin kipu vasta alkaa tästä.

Yhdenkään synnyttäjän kivut ei lopu siihen kun lapsi on syntynyt. Kivut jatkuvat vähintään kaksi viikkoa ja kipu on mukana pitkään synnytyksen jälkeisessä seksissäkin.

Ota aina siis vaadi aina epiduraali. Silloin voi ponnistaa oikein ja hallitusti.

Lause: äiti ja lapsi voivat hyvin ei pidä paikkaansa sillä äiti ei todellakaan voi synnytyksen jälkeen hyvin vaan olo on niin kuin olisi rekan alle jäänyt. Miksi ihmeessä raskauden ja synnytyksen rujoutta ja raakuutta pitää piilotella ja silotella?

Mitä ihmettä selität? Ei mulla ole ollut mitään kipuja synnytyksen jälkeen kahta viikkoa?? Mitä kipuja oikein tarkoitat? Olin ihan toimintakunnossa heti synnytyksen jälkeen, niukka jälkivuoto kesti 5 pvä ja jälkisupistukset nippaili hyvin lievästi päivän ajan. Ei voi sanoa, ettei yhdenkään synnyttäjän kivut lopu synnytykseen? Mulla ainakin loppui tasan siihen, kun vauva tuli pihalle.

T. Kahdesti synnyttänyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kipu unohtuu heti kun vauva on sylissä. T. Kaksi isoa lasta ilman kipulääkkeitä synnyttänyt

Paitsi jos olet repeillyt ja saanut pahoja vaurioita. Silloin kipu vasta alkaa tästä.

Yhdenkään synnyttäjän kivut ei lopu siihen kun lapsi on syntynyt. Kivut jatkuvat vähintään kaksi viikkoa ja kipu on mukana pitkään synnytyksen jälkeisessä seksissäkin.

Ota aina siis vaadi aina epiduraali. Silloin voi ponnistaa oikein ja hallitusti.

Lause: äiti ja lapsi voivat hyvin ei pidä paikkaansa sillä äiti ei todellakaan voi synnytyksen jälkeen hyvin vaan olo on niin kuin olisi rekan alle jäänyt. Miksi ihmeessä raskauden ja synnytyksen rujoutta ja raakuutta pitää piilotella ja silotella?

Miksi ihmeessä ei saa kertoa muuta kuin raskauden rujoudesta ja raakuudesta? Minulla kivut loppuivat joka kerta, 3 kertaa, vauvan syntymään. Siis alapäässä. Imetys sattui aivan helvetisti aina. Synnytykseen liittyvät kivut eivät jatkuneet kahta viikkoa, ne loppuivat vauvan syntymään. Jälkisupistukset tuntuivat pahimmillaan hieman epämiellyttäviltä, niitä ei pahemmin tuntunut. Kaksi päivää synnytyksistä vedin jalkaan koon 34-farkut, jälkivuotoa tietenkin oli vielä. Synnytyksen jälkeinen seksi ei ollut heti yhdyntää kohtutulehdusriskin vuoksi, muistan silti saaneen vahvoja orgasmeja vaikka lantionpohjan supistusvoima oli muuten kadoksissa vähän aikaa. Kipuja ei ole koskaan ollut, seksuaalinen halu ei loppunut ja kaikki on kunnossa. Siksi saan pelkkiä alapeukkuja vauva-palstalla aina? Synnytykset nyt ovat kaikilla erilaisia. Kaikkia ne ei riko läheskään yhtä pahasti. /eri

No, kiva että sulla on kivaa.