Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?
Otsikossa aihe. Mikä siis olisi sun 50 senttiä synnytykseen liittyen?
Kommentit (692)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipu unohtuu heti kun vauva on sylissä. T. Kaksi isoa lasta ilman kipulääkkeitä synnyttänyt
Paitsi jos olet repeillyt ja saanut pahoja vaurioita. Silloin kipu vasta alkaa tästä.
Yhdenkään synnyttäjän kivut ei lopu siihen kun lapsi on syntynyt. Kivut jatkuvat vähintään kaksi viikkoa ja kipu on mukana pitkään synnytyksen jälkeisessä seksissäkin.
Ota aina siis vaadi aina epiduraali. Silloin voi ponnistaa oikein ja hallitusti.
Lause: äiti ja lapsi voivat hyvin ei pidä paikkaansa sillä äiti ei todellakaan voi synnytyksen jälkeen hyvin vaan olo on niin kuin olisi rekan alle jäänyt. Miksi ihmeessä raskauden ja synnytyksen rujoutta ja raakuutta pitää piilotella ja silotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ponnistusvaiheessa yritä saada jalat ja lantio auki, älä vastusta. Mulla vasta kolmannen kohdalla pääsin jyvälle tuosta, kun jotenkin kivun tullessa enemmän jännitti ja samalla vastusti ponnistusta.
Toisaalta taas itselläni piti myös oppia kuuntelemaan omaa kroppaa, eikä kätilöitä. Kun olin auki, niin kehoittivat aina ponnistamaan, mutta vasta kun totesin etten pysty ja tarvitsen pienen tauon ennen kuin alan ponnistamaan, niin homma sujui. Mulla ei vaan alkanut työntövaihe ihan täysillä heti, vaan siihen meni jonkun aikaa.
Elimistön kipu on viesti siitä että nyt on jotain vialla. Miksi sitä ei huomioda synnytyksessä? Synnytyksessähän naisen keho vaurioituu pysyvästi ja kipu on viesti siitä että nyt menee rikki.
Pyydä pissan katetrointia. Itse en saanut pissattua vauvan päähän laitetun anturin takia ja jos pissa olisi jäänyt rakkoon, olisin alitajuisesti pidätellyt sitä ja se olisi haitannut ponnistamista.
Älä synnytä. Maailmassa on jo liikaa ihmisiä.
Ei yhtään tiedä miten käy kun astut Naistenklinikan ovesta sisään. Herran haltuun!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 ja pari muuta jos saa mainita
1 (tärkein) älä lihota itseäsi ja lapsestasi yli 4-kiloista
2 synnytä vauva oikeinpäin
3 synnytä kontiltasi tai seisaaltaan. Näin puolitat riskisi revetä.
4 (jos mahdollista) ole 20-25-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Älä ota miestä mukaan. Itsellä meni koko aika miehen viihdyttämiseen, vaikka olisi ollut se lapsikin synnytettävänä.
Ja ota se epiduraali. Sen jälkeen ei huoleta enää mikään, ei edes se tv-ohjelmista tyhmiä kyselevä ja nälkäänsä valittava mies.
Oisko kannattanut hankkia lapsin miehen kanssa joka on tunteella mukana suhteessanna eikä tuollaista aivotonta idioottia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kipu unohtuu heti kun vauva on sylissä. T. Kaksi isoa lasta ilman kipulääkkeitä synnyttänyt
Paitsi jos olet repeillyt ja saanut pahoja vaurioita. Silloin kipu vasta alkaa tästä.
Yhdenkään synnyttäjän kivut ei lopu siihen kun lapsi on syntynyt. Kivut jatkuvat vähintään kaksi viikkoa ja kipu on mukana pitkään synnytyksen jälkeisessä seksissäkin.
Ota aina siis vaadi aina epiduraali. Silloin voi ponnistaa oikein ja hallitusti.
Lause: äiti ja lapsi voivat hyvin ei pidä paikkaansa sillä äiti ei todellakaan voi synnytyksen jälkeen hyvin vaan olo on niin kuin olisi rekan alle jäänyt. Miksi ihmeessä raskauden ja synnytyksen rujoutta ja raakuutta pitää piilotella ja silotella?
Miksi ihmeessä ei saa kertoa muuta kuin raskauden rujoudesta ja raakuudesta? Minulla kivut loppuivat joka kerta, 3 kertaa, vauvan syntymään. Siis alapäässä. Imetys sattui aivan helvetisti aina. Synnytykseen liittyvät kivut eivät jatkuneet kahta viikkoa, ne loppuivat vauvan syntymään. Jälkisupistukset tuntuivat pahimmillaan hieman epämiellyttäviltä, niitä ei pahemmin tuntunut. Kaksi päivää synnytyksistä vedin jalkaan koon 34-farkut, jälkivuotoa tietenkin oli vielä. Synnytyksen jälkeinen seksi ei ollut heti yhdyntää kohtutulehdusriskin vuoksi, muistan silti saaneen vahvoja orgasmeja vaikka lantionpohjan supistusvoima oli muuten kadoksissa vähän aikaa. Kipuja ei ole koskaan ollut, seksuaalinen halu ei loppunut ja kaikki on kunnossa. Siksi saan pelkkiä alapeukkuja vauva-palstalla aina? Synnytykset nyt ovat kaikilla erilaisia. Kaikkia ne ei riko läheskään yhtä pahasti. /eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.
Ei ihmiset sentään ole mitään koiria, herranjestas sentään. Syntymäkoko ei korreloi ihmisen tulevaa pituutta tai painoa mitenkään. Älä sano että ihan oikeasti luulit niin?
No ei se nyt aivan niinkään ole. Eivätkös paino/pituuskäyrätkin ala syntymästä, eli niissäkin oletetaan että keskivertoa pienempänä syntynyt (täysiaikainen) lapsi on yleensä jatkossakin keskivertoa pienempi. Pituus on vahvasti geneettisesti määräytyvä, ylipaino toki riippuu elintavoista.
Ihan anekdoottina sekä minä että puolisoni olemme syntyneet pienikokoisina ja aikuisinakin olemme selkeästi keskimääräistä lyhyempiä. Lapsemme ovat myös syntyneet pienikokoisina ja kasvavat miinuskäyrillä, aikuispituuden ennuste on heillä keskipituuden alapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.
Lapsen syntymäpaino ei korreloi isän koon kanssa vaan sen mukaan minkä kokoisia lapsia naisen äiti on synnyttänyt. Radi voi kasvattaa liian isoksi. Oman perimän mukaan määräytyvä lapsi voi olla liian iso alakautta synnytettäväksi.
Syntymäpaino ei korreloi myöskään aikuiskoon kanssa kuin nippa nappa henkiin jääneillä pikkukeskosilla.
Jos olet erityisherkkä niin ota spinaalipuudutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.
Ei ihmiset sentään ole mitään koiria, herranjestas sentään. Syntymäkoko ei korreloi ihmisen tulevaa pituutta tai painoa mitenkään. Älä sano että ihan oikeasti luulit niin?
No ei se nyt aivan niinkään ole. Eivätkös paino/pituuskäyrätkin ala syntymästä, eli niissäkin oletetaan että keskivertoa pienempänä syntynyt (täysiaikainen) lapsi on yleensä jatkossakin keskivertoa pienempi. Pituus on vahvasti geneettisesti määräytyvä, ylipaino toki riippuu elintavoista.
Ihan anekdoottina sekä minä että puolisoni olemme syntyneet pienikokoisina ja aikuisinakin olemme selkeästi keskimääräistä lyhyempiä. Lapsemme ovat myös syntyneet pienikokoisina ja kasvavat miinuskäyrillä, aikuispituuden ennuste on heillä keskipituuden alapuolella.
Minä olen syntynyt keskosena ja olen yhtä pitkä kuin perheemme muutkin lapset eli pitkä. Minulla on kaksostutut jotka ovat painaneet 1500g syntyessään ha ovat nyt raavaita miehiä.
Omat lapset juuri 3kg syntyessään ja nyt aikuisina 160cm tyttö ja 185cm poika. Poika yli kaksinkertaisti painonsa kahdessa kk ja oli siitä lähtien aina yläkäyrillä ja luokkansa pisimpiä.
Perimä määrää ei syntymäpaino.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet erityisherkkä niin ota spinaalipuudutus.
Ei taideta antaa ensisynnyttäjille/sellaisille jolle ei tiedetä miedomman epiduraalin sopivan erityisen hyvin, en oo varma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettele rentouttava hengitystekniikka, jos se ei ole tuttu. Joo joo, alapeukkuja alapeukkuja, mutta vaikka suunnittelet ottavasi epiduraalin, niin joudut kuitenkin siihen asti olemaan ilman kivunlievitystä, ensisynnyttäjänä usein pitkäänkin ja kotona.
Allekirjoitan tämän 👍.
Ponnista samalla tavalla kuin olisit työntämässä kakkaa ulos. Tein sen virheen, että yritin ponnnistaa jotenkin emättimen kohdalta ja siitä en saanut riittävästi voimaa.
Toinen hyvän neuvon luin ennen omaa synnytystäni lehdestä, jossa synnytyslääkäri kertoi, että kannattaa aina supistusten välissä keskittyä täydelliseen rentoutumiseen. Se onnistuu parhaiten, kun rentouttaa alaleuan.
Kipua ei ole niin paljon, jos et jännitä turhaan. Hengitä sisään ja ulos rauhallisesti. Ei todellakaan mitä typeriä hi hi huu tyylistä huohotusta mitä jenkkileffoissa näkyy.
Kaksi lasta olen ilman puudutuksia synnyttänyt. Mutta ota puudutus, jos koet tarvitsevasi ja se sinua rauhoittaa. Tärkeintä ottaa rauhallisesti synnytys.
Vierailija kirjoitti:
Olisimme kuolleet sukuputtoon jo kauan sitten mikäli synnytystä pitäisi pelätä.
On hurja kokemus.
Luuletko että naisilla ja tytöillä on ollut mahdollisuus olla synnyttämättä? Luuletko tosiaan että ennen ei ole pelätty synnytystä ja sen vuoksi on tehty lapsia kun ei pelätty ja nyt vaan nykyään pelätään?
Synnytys on yhä nykyään maailmanlaajuisesti yleisin ns synnytysikäisten kuolinsyy. Myös Suomessa kuolee joka vuosi naisia synnytykseen ja eniten alle 20v ja yli 40v synnyttäjiä. Kumpiakaan ei ole tehty lisääntymään.
Ja vain täysin dorka ihminen ei pelkää yhtään synnytystä. Sehän on suoraa kidutusta eikä kivulla ole mitään muuta tarkoitusta kuin olla kidutusta. Ja yhä nykyään vielä kehdataan vähätellä synnytyskipua ja pantata kipulääkitystä ja puudutusta. Sitten ihmetellään kun naiset ei lisäänny. Synnytystä muuten pelkää eniten jo aiemmin synnyttäneet naiset.
Sitten täälläkin lukee että jos miestä pelottaa synnytys niin mies voi odottaa kotona kun nainen synnyttää sitä yhteistä lasta ja mennä sitten katsomaan vaimoa ja vauvaa kun niin pelotti että ei uskaltanut olla vaimon tukena kun vaimoa tapetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun kirjotatte näitä. En vitsailee , olen tosissani . Olen vela ja tämä vain vahvistaa näkemyksiäni.
No näin se on monessa muussakin asiassa elämässä, että toiset tekee ja toiset pelkää.
Vierailija kirjoitti:
Itsensä tunnottomaksi puuduttaminen ei kannata. Tein tämän. En tuntenut supistuksia enkä sitä että ponnistin väärään aikaan ja revin itseni.
En mäkään ole epiduraalin jälkeen tuntenut tarvetta ponnistaa/mitään kipuja (ihana aine!!) yhdessäkään synnytyksessä, mutta kätilö on kyllä sen mulle kertonut. Kannattaa kysyä, jos ei tiedä. Ottakaa lääkkeet mitä tarjotaan ja hengittäkää, huuto on turhaa, vie vain voimaa ponnistuksesta, sanoi kätilökin. Vetää syvään henkeä, ja ponnistaa, sitten puhaltaa ponnistuksen jälkeen ulos. Works like a charm. Ponnistusvaihe on mulla kestänyt 8-3minuuttia, lyhentynyt kun on tullut enemmän synnytyksiä plakkariin. Toki se,mikä toimii toisille, ei välttämättä toimi muille, mutta luulis niiden kätilöidenkin jotain tietävän.. T. Neljän äiti
Ponnistusvaiheessa yritä saada jalat ja lantio auki, älä vastusta. Mulla vasta kolmannen kohdalla pääsin jyvälle tuosta, kun jotenkin kivun tullessa enemmän jännitti ja samalla vastusti ponnistusta.
Toisaalta taas itselläni piti myös oppia kuuntelemaan omaa kroppaa, eikä kätilöitä. Kun olin auki, niin kehoittivat aina ponnistamaan, mutta vasta kun totesin etten pysty ja tarvitsen pienen tauon ennen kuin alan ponnistamaan, niin homma sujui. Mulla ei vaan alkanut työntövaihe ihan täysillä heti, vaan siihen meni jonkun aikaa.