Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Varaudu siihen, että kivut voivat olla pahinta mitä olet ikinä kokenut tai osannut kuvitella. Onneksi loppuvat palkintoon ja unohtuvat nopeasti

Tukihenkilö mukaan. Jos itsellä ei ois ollu mies mukana toisen lapsen synnytyksessä, oisin yksin puskenut maailmaan. Ponnistutti yks kaks ihan vietävästi enkä ois kyennyt mitään hoitajanappeja painamaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet itse itsesi paras asiantuntija: jos tuntuu, että et enää kestä kipua, uskalla vaatia epiduraali/spinaali. Jätä omaan arvoonsa kätilön ehdotukset kelliä jumppapallolla ym. Sinä olet kuitenkin se, joka vauvan synnyttää, ja jos voimasi loppuvat jo ennen ponnistusvaihetta, miten ajattelit sen tehdä? Myös vauvalle voi tulla ns. taisteluväsymystä. 

Mitä ero on epiduraalilla ja spinaalilla ja poistavatko molemmat kivun kokonaan?

Jos suinkin mahdollista, älä anna piiskata itseäsi oksitosiinitipalla. 2 lasta synnytin tipan avulla ja 3. sai (!) syntyä luonnollisilla supistuksilla. Paras mitä voi kohdalle osua on osaava ja kuunteleva kätilö.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttämisessä on paljon riskejä. Alapää voi revetä niin pahasti, että menetät kaiken tunnon emättimestä, menetät virtsarakon hallinnan ja peräsuolen sulkijalihaksen hallinnan.

Kyvyttömyys harrastaa seksiä, kyvyttömyys pidättää virtsaa ja kyvyttömyys pidättää ulostetta on sellainen "supertripla" että sen kanssa eläminen vetää monen naisen naaman norsunvitulle.

Suosittelen, että ulkoistatte koko homman eli palkkaatte sijaissynnyttäjän. Niitä löytyy helposti, koska suomalaiset yrityksen järjestävät palveluita. Sijaissynnytys on kielletty (Suomen rajojen sisäpuolella) mutta ulkomailla voi tehdä lähes mitä lystää.

N.29  (ei yhtään synnytystä, mutta kaksi lasta) 

Mitä hemmettiä??!! Jotenkin elämme kuitenkin sivistysvaltiossa, jossa saa erinomaiset terveyspalvelut. Mulla oli olo kuin parhaassa hotellissa, kiitos erinomaisten kätilöiden ja hoitajien. Kyllä ne opastaa ja auttaa.

Mä en ottanut yhtään raskauden aikana selvää synnytyksen yksityiskohdista. Tai jotain pientä juu, että milloin pitää lähteä synnärille ja mitä on hyvä ottaa mukaan jne. Mutta täällä hyvinvointivaltiossa en huolehtinut yhtään mistään, että miten synnytetään. Luotin täysin, että kun aika on niin se vaan tapahtuu, se on luonnollinen asia ja kätilö sitten sanoo mitä piää tehdä ja minä vaan teen enkä mieti. Etukäteen olin päättänyt, että kaiken kivunlievityksen otan, mutta minä vaan kuuntelen mitä sanotaan ja teen sen mukaan.

Pari työntöä ja lapsi oli ulkona :D. Kätilö kehui, että uskalsin rohkeasti ponnistaa enkä puoliteholla (niinkuin jotkut jotka pelkää. Minä en pelännyt sillä en yhtään miettinyt koko asiaa etukäteen :D). Tunsin kehossani tarpeen ponnistaa ja kätilö vahvisti, että niin saa tehdä ja siinä se. Mikään paikka ei revennyt, helppoa kuin mikä.

...Mutta silti seuraavan lapsen haluan tuoda maailmaan sektion kautta, sillä alapää muuttuu kyllä tuossa touhussa. Tai ainakin se siltä itsestä tuntuu. 

Sektio on ihan yhtä oikea tapa synnyttää. Jos siihen joutuu lääketieteellisistä (tai mistä vaan) syistä, ei pidä kuunnella/välittää joidenkin alatiesynnyttäneiden ylemmyydentuntoisia kommentteja omasta paremmuudestaan.

Vaikka kuinka valmistaudut alatiesynnytykseen, yllättävä syy voi muuttaa suunnitelmat sektioksi.

Tai voit myös jo reilusti ennen synnytystä saada määräyksen valmistautua sektioon, ja alatiesynnytys ei ole mahdollinen.

Pysy mahdollisimman paljon pystyasennossa niin kohdunkaulaan tulee painetta ja se avautuu nopeammin. Epiduraali loppumetreillä niin rentoutuu ja se on siinä.

Omat Buranat mukaan, ei tartte kerjätä niitä

synnytyksen jälkeen vuodeosastolla.

Hengitä

Pidä itsesi liikkeessä supistusten alettua, kävele ym. Mutoin synnytys saattaa pysähtyä. Näin mulla kävi toisen kanssa. Toki oksitosiinitipalla taas käynnistyi ja kaikki meni lopulta tosi hyvin. Mutta jälkiviisaana...

Ota epiduraali. En ole kuullut kenenkään katuvan sitä

Vierailija kirjoitti:

Mä en ottanut yhtään raskauden aikana selvää synnytyksen yksityiskohdista. Tai jotain pientä juu, että milloin pitää lähteä synnärille ja mitä on hyvä ottaa mukaan jne. Mutta täällä hyvinvointivaltiossa en huolehtinut yhtään mistään, että miten synnytetään. Luotin täysin, että kun aika on niin se vaan tapahtuu, se on luonnollinen asia ja kätilö sitten sanoo mitä piää tehdä ja minä vaan teen enkä mieti. Etukäteen olin päättänyt, että kaiken kivunlievityksen otan, mutta minä vaan kuuntelen mitä sanotaan ja teen sen mukaan.

Pari työntöä ja lapsi oli ulkona :D. Kätilö kehui, että uskalsin rohkeasti ponnistaa enkä puoliteholla (niinkuin jotkut jotka pelkää. Minä en pelännyt sillä en yhtään miettinyt koko asiaa etukäteen :D). Tunsin kehossani tarpeen ponnistaa ja kätilö vahvisti, että niin saa tehdä ja siinä se. Mikään paikka ei revennyt, helppoa kuin mikä.

...Mutta silti seuraavan lapsen haluan tuoda maailmaan sektion kautta, sillä alapää muuttuu kyllä tuossa touhussa. Tai ainakin se siltä itsestä tuntuu. 

Pari työntöä ja lapsi ulkona varmasti muuttaa alapäätä. Lapsen ei pidä syntyä niin nopeasti. Naisen kudokset eivät ehdi mukaan.

Ja nainen saa pelätä ponnistamista etkä sinä ole yhtään parempi kun 'uskalsit'. Tyhmä olit ja ilmeisesti aika tilava jo ennestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet itse itsesi paras asiantuntija: jos tuntuu, että et enää kestä kipua, uskalla vaatia epiduraali/spinaali. Jätä omaan arvoonsa kätilön ehdotukset kelliä jumppapallolla ym. Sinä olet kuitenkin se, joka vauvan synnyttää, ja jos voimasi loppuvat jo ennen ponnistusvaihetta, miten ajattelit sen tehdä? Myös vauvalle voi tulla ns. taisteluväsymystä. 

Mitä ero on epiduraalilla ja spinaalilla ja poistavatko molemmat kivun kokonaan?

Käsittääkseni samaa puudutusainetta (lähde? Näin muistelen..). Epiduraalissa aine viedään johonkin päin selkänikamaan ja vaikutus alkaa jonkin vartin päästä. Itselläni kävi niin ihanasti, etten tuntenut enää supistuksia ollenkaan, kutitti vain vietävästi. Spinaalipuudutuksessa samaa ainetta pistetään vain 1/10 siitä mitä epiduraalissa (muistaakseni) ja puudutusaine viedään neulalla syvemmälle nikamaan, hermoon asti (????). Vaikutus alkaa välittömästi etkä tunne enää kipua. Itseäni kutitti ja paleli älyttömästi, mutta ihana puudute silti. Epiduraalin vaikutus kestää n. tunnin, voidaan lisätä. Spinaali kestää vähän pidempää, mielestäni ei voida lisätä (väärä tieto?) Epiduraalin saa myös ensisynnyttäjä. Se voi hidastaa tai nopeuttaa synnytyksen etenemistä. Minulla nopeutti, muttei liikaa. Spinaalin saa jos epiduraali on aiemman kokemuksen perusteella sopinut hyvin ja synnytys sujunut hyvin. Saa jos kerkeää siis, itse sain sen aina saman tien halutessani. Kannattaa synnyttää yöllä (????)

Supistusten tullessa älä jännitä niitä vastaan, vaan rentouta koko keho. Erityisesti lantion alue, niin avautumisvaihe ja synnytys sujuu nopeammin. Syvähengitystekniikan opettelu voi tässä auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Luota omiin tuntemuksiisi. Myös ensisynnyttäjällä synnytys voi edetä nopeammin kuin kätilöt arvioivat.

Kyllä, kokemusta on. Kätilöt neuvoivat puhelimessa odottamaan vielä kotona ja vauva lähti syntymään eteisessä.. kaikki kuitenkin meni OK. Ei niitä kätilöitäkään aina tarvita.

Kakkaaminen on ihan normaalia synnytyksessä, eikä sitä kannata hävetä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ottanut yhtään raskauden aikana selvää synnytyksen yksityiskohdista. Tai jotain pientä juu, että milloin pitää lähteä synnärille ja mitä on hyvä ottaa mukaan jne. Mutta täällä hyvinvointivaltiossa en huolehtinut yhtään mistään, että miten synnytetään. Luotin täysin, että kun aika on niin se vaan tapahtuu, se on luonnollinen asia ja kätilö sitten sanoo mitä piää tehdä ja minä vaan teen enkä mieti. Etukäteen olin päättänyt, että kaiken kivunlievityksen otan, mutta minä vaan kuuntelen mitä sanotaan ja teen sen mukaan.

Pari työntöä ja lapsi oli ulkona :D. Kätilö kehui, että uskalsin rohkeasti ponnistaa enkä puoliteholla (niinkuin jotkut jotka pelkää. Minä en pelännyt sillä en yhtään miettinyt koko asiaa etukäteen :D). Tunsin kehossani tarpeen ponnistaa ja kätilö vahvisti, että niin saa tehdä ja siinä se. Mikään paikka ei revennyt, helppoa kuin mikä.

...Mutta silti seuraavan lapsen haluan tuoda maailmaan sektion kautta, sillä alapää muuttuu kyllä tuossa touhussa. Tai ainakin se siltä itsestä tuntuu. 

Pari työntöä ja lapsi ulkona varmasti muuttaa alapäätä. Lapsen ei pidä syntyä niin nopeasti. Naisen kudokset eivät ehdi mukaan.

Ja nainen saa pelätä ponnistamista etkä sinä ole yhtään parempi kun 'uskalsit'. Tyhmä olit ja ilmeisesti aika tilava jo ennestään.

Eiköhän yhdynnät, kuukautissuojavälineiden käyttö, ehkäisymenetelmät, raskaudet, keskenmenot ja synnytys ja painonvaihtelut ja ikääntyminen ja.... aika usein muuta alapäätä. Itse olen ihan aidosti oikeasti sitä mieltä, että raskaudet ja synnytykset ovat muuttaneet kehoani myös monella positiivisella tavalla. Esimerkiksi alapään paisuvaiset turpoaa todella paljon, jopa enemmän kuin ennen ja saan orgasmeja helpommin. Imettäessä olin kyllä kuiva kuin Sahara ja siksi meillä onkin kolme lasta kun hiekkapilluni raateli kortsun säpäleiksi... Mikäköhän saa toisen naisen olemaan niin kiinnostunut muiden naisten alapäistä? Yleisesti tottakai ymmärrän kehon muutosta kiinnostavan, mutta sinua kiinnostaa ihan henkilökohtaisella tasolla tutustua aiheeseen?

-Eri

Synnytys tekee kipeää vain supistukset aikana. Minua se on helpottanut kovasti. Viimeisessä synnytyksessä, epiduraalin laiton jälkeen nousin istumaan. Puudute laskeutui alemmaksi. Ponnistaminen, eikä pään synnyttäminen sattunut yhtään. T. Kolme synnyttänyt

Ei se haittaa,vaik kakkii siihen laverill. Hoitajat kyllä siivoo ripulipaskat vekeen siit!