Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Itselläni synnytys alkoi kun lapsi vesi meni klo 2 yöllä. Noin klo 3 ( vähän enemmin) oltiin sairaalassa. Sain yhden epiduraalin ja odoteltiin puolitoista tuntia. Sitten pyysin lisää epiduraalia kun supistukset alkoi taas sattua. Kätilö tarkisti tilanteen ja sanoi ei kerkiä enään että kohdunkaula on niin auki että nyt lähdetään synnyttämään. Synnytys oli aika nopea. Ei sattunut niin paljon, ponnistin silloin kun lääkäri kehotti ja pidätin kun kehotti. Säilyi paikat aika ehjänä. Vain 5 pinta haavaa eli 5 tikkiä siellä täällä.

Eli se vinkki kuuntele itseäsi sisäistä intuitiota ja samalla luota ammattilaisiin, ole valmis sanomaan oma erilainen mielipiteesi.

Pahinta oli synnytyksen jälkeen sukulaisten, tuttujen, ystävien ja täysin vieraiden antamat vaivan hoito käskyt, ohjeet, ystävälliset vinkit kun jokainen heistä odotti että no tee kuten sanoin.

Joitain tein ja sen jälkeen en enään tehnyt vaan tein sen minkä itse koin hyväksi lapselle ja itselleni.

Esim. Anna sen ( vauvan) itkeä vaan kyllä se nukahtaa, ei sitä tarvi ottaa syliin. Kyllä tarvii ja niin otin.

Toinen. Maidon tulo heikkeni niin sanottiin pumppaa rinnat ihan tyhjäksi niin kyllä sieltä sitten alkaa taas tulla ....ei alkanut, meni rinnat ihan sairaan kipeäksi ja toinen tulehtui ja rinta tulehdus ei ollu todellakaan kiva juttu.

Niin ja se että ihan kuin odottava äiti tai vasta lapsen saannut äiti (etenkin nuori semmoinen) olisi vapaata riistaa kaikille lääppijöille " ET voiku ihana maha, milloin se syntyy ja sit täysin sulle tuntematon lääppii sun raskaus vatsaa?!@# tai kun sulla on se vauva niin " älä tee noi tee näin".... Joo olin nuori mut jotku kohteliaat/korrektit käytös tavat olis ihan ok.

Sitte huomasin et monikaan ei tykkää kuulla jos sulla on helppo, kivuton synnytys...on tilanteita jossa oikein mässäillään kun kesti ja veri roisku ja toinen toistaan kertoo pahempia kokemuksia ja kuinka sattui ja kuinka huudettiin....Ja itselläni meni hyvin ja aika pienellä kivulla enkä huutanut niin tää ei ollu kovin muodikasta 20.v sitten.

Lapsen isä oli mukana ja kaikki on hänelle myös uutta niin anna sille armoa vaikka se kysyis jotain hölöä. Oma mies olisi halunnu kuvata synnytyksen mut mä pyysin et ottais vaan valokuvia ja et ei ottais kuvia sillon ku vauva tulee just ulos koska koin et se kokemus riittää et en tarvii siitä videoo tai kuvaa jossa mun vagina on ääritilanteessa.

Niin monta synnytyäjää, niin monta tarinaa, kokemusta ja kaikki erilaisia kuitenki. Nostetaan jokaiselle hattua ku selvisi ja lapsi on maailmassa.

Et semmosta.

Kolme lasta synnyttäneenä voin sanoa, että ei kannata käsikirjoittaa synnytystä etukäteen.

On hyvä etsiä tietoa, miettiä omaa synnytystä ja ilmoittaa toiveistaan kätilöille, mutta mitään valmista suunnitelmaa ei kannata tehdä. Vaikka synnytys menisi suunnitelman mukaan viimeiselle viidelle minuutille saakka, voi silti tapahtua yllättäviä asioita.

Uskon, että liian tarkka suunnitelma ja sen pettäminen on yksi syy, miksi monet kärsivät synnytyspeloista ja muista ongelmista jälkeen päin.

Synnytystä ei voi hallita, täytyy luottaa omaan kehoon ja tapahtumaan.

Miehet joutuu käymään armeija, jopa 12kk joten siihen nähden muutaman tunnin synnytys pikkujuttu. Ajattele vaikka miten miehet kärsii armeijassa 12kk.

Hengitä. Keskity hengittämiseen, hengitä kipua kohti.

Isän kokemuksella/näkökulmasta kannattaa ottaa kaikki kipulääkitys mitä tarjotaan ja olla niin kauan osastolla kuin saa olla, varsinkin jos synnytys on tapahtunut yöllä tai aamulla.

Liika reippaus kostautuu turhana kipuna tai yliväsymyksenä kotoan, aina ei tarvii olla kympin tyttö.

Synnyttäminen tuo maailmaan uutta valoa ja elämää. Meidätkin on luotu luomaan uutta.

Vierailija kirjoitti:

Synnyttäminen tuo maailmaan uutta valoa ja elämää. Meidätkin on luotu luomaan uutta.

Ei kaikkien ole pakko lisääntyä. Se on vapaaehtoista.

Juuri ensimmäisen synnyttäneenä: nauti ja älä pelkää! Synnytys meni heti elämän top 3 parhaisiin kokemuksiin vaikka olikin kivulias ja piti käyttää imukuppia. Se hetki kun lapsen saa syliin on niin maaginen. Sitä vaan itkee sitä euforiaa.

Ota selvää lantiopohjatreenistä. Raskautta suunnitteleville vinkkasin nyt viimeistään lantiopohjaharjoittelusta. Naisen tulisi pitää lantionpohjan lihaksisto kunnossa läpi elämän synnytti tai ei. Se ei muuten ole vitsi, että jo synnytyssalissa saatetaan neuvoa aloittamaan lantionpohjan tunnistamisharjoitukset muuta tunti synnytyksen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Miehet joutuu käymään armeija, jopa 12kk joten siihen nähden muutaman tunnin synnytys pikkujuttu. Ajattele vaikka miten miehet kärsii armeijassa 12kk.

No niin viisas. Naiset on raskaana 9 kk ensin sitten synnytyskivut . Sitten alapääkivut . Naiset kärsii joka kk kuukautiset niiden kivut . Ja synnytyksen jälkeen imetyksen kuule eihän miehet imetä !  Vaipan vaihdot myös yöllä. Armeija on miehille maanpuolustuskoulutus jotta osaat puolustaja kun venäläinen käy kimppuun tai joku Tero. Sehän koulu. Raskaana ollessa kuule se kasvava uusi ihminen potkii mahassa ja painaa!  Nukkuminen on vaikeaa. Tee nyt parannus typerästä asenteestasi ja kasva aikuiseksi. 

Synnytys on elämäntapahtuma, jota ei kannata käsikirjoittaa ja suunnitella liikaa eikä varsinkaan verrata toisten synnytyksiin eikä pettyä, jos synnytys ei vastaa omia odotuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Minä otin ilokaasua reilusti. On nimensä veroinen aine :)

Mulle tuli siitä vain huono olo, kuin olisin jossain pöllyissä. Jälkikäteen vähän ikävää kun ei tuntunut huurujen takia vauvan sylissä pito oikein miltään. Eli neuvoni: ei voi tietää miten synnytys menee, ja mikä toimii kenenkin kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Miehet joutuu käymään armeija, jopa 12kk joten siihen nähden muutaman tunnin synnytys pikkujuttu. Ajattele vaikka miten miehet kärsii armeijassa 12kk.

Kärsii? Tehän juoksette ja ryömitte jossain metsässä ja telttailette. Onko kunnon kasvaminen kärsimistä? Voit sanoa saman kiitollisen kommentin myös äidillesi.

Valmistaudu henkisesti siihen, että synnytys on vaikea ja kivulias tapahtuma. 

Onneksi ei tarvinnut alateitse synnyttää. Lapseni syntyivät sektiolla. 

Vierailija kirjoitti:

Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.

Omalla tyttärelläni on sama tilanne. Tytär on pieni ja poikakaveri todella iso ja pitkä. Sektio turvallisin tapa.

Vierailija kirjoitti:

Älä usko/ lue kaikkia synnytyskauhukertomuksia, vaan luota itseesi. Synnytys voi oikeasti olla jopa melko kivuton ihan ilman kivunlievitystäkin. 

Tämä tuli itselleni yllätyksenä esikoisen kohdalla, kun luulin, että synnytyksen pitäisi sattua aivan kamalasti. (Ja kyllä repesin sekä episiotomiakin leikattiin.)

Minulle äitini selitti kuinka ihanaa se synnytyskipu on eikä oikeastaan edes satu. Joopa joo. Oli aivan järkyttävät kivut. Halusin kuolla.

Vierailija kirjoitti:

Miehet joutuu käymään armeija, jopa 12kk joten siihen nähden muutaman tunnin synnytys pikkujuttu. Ajattele vaikka miten miehet kärsii armeijassa 12kk.

Edes muutama tunti raskauspahoinvointia tai vauvan hoitoa yöllä saisi miehen muistelemaan kärsimystään vuosia jälkikäteen armeijatarinoiden tyyliin. Synnytys olisi kokemus joka nostaisi miehen sankariksi. Naisille peruskauraa.

Isäni edelleen muistelee, että armeija se oli rankkaa, kun piti opetella pitämään huolta varusteista ja kerran oli -20 astetta...

Vierailija kirjoitti:

Miehet joutuu käymään armeija, jopa 12kk joten siihen nähden muutaman tunnin synnytys pikkujuttu. Ajattele vaikka miten miehet kärsii armeijassa 12kk.

Moni nainen vaihtaisi mielellään koko elämän aikaiset kuukautiset, raskaudet, synnytykset, imetykset yms. lyhimmillään 6 kk palvelukseen. Lapsi vaan valmiina käteen, ilman mitään kärsimystä ja vaivannäköä, vähän metsässä pitänyt telttailla ja noudattaa ruoka-aikoja, maksettu vielä rahaakin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Purista perseellä!

Mitä tämä tarkoittaa suomeksi ja miten se liittyy synnytykseen?