Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Yksi ja ehdottomasti paras neuvo : pyydä kaikki mahdolliset kipulääkeet kun kivut yltyvät !

Koska liiallinen kipu voi olla traumaattinen kokemus.

Ja tulee synnytys pelko.

Kipuja ei tarvitse kestää. Kukaan ei saa sankari kehää jos synnyttää ilman kivun lievennystä.

Älä välitä hoitsujen loukkaavista kommenteista,juuri kun kipusi on äärirajoilla.

Ajattele vain lastasi ja kohta kuuluvaa ihaninta ääntä maailmassa.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun!

500: totta tuokin. Kannattaa siis kokeilla. Itse sain lievitystä noin 5h ilokaasusta, jonka jälkeen vielä sain epiduraalin. Ei pelkällä olokaasulla kannata mennä loppuun asti. Toisessa synnytyksessä ei saanutkaan ilokaasua (eri maa), joten oli tuskaisempi. 

Siitä on jo yli 30 vuotta ja nyt vasta sattuukin. Itken joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.

Mulla on muutama todella pienikokoinen nainen tuttavapiirissä, ja he ovat kaikki synnyttäneet reippaasti ennen laskettua aikaa. Törmäsin myös jokunen vuosi sitten tutkimukseen, jonka mukaan pienikokoiset naiset synnyttävät yleensä hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, eli ei siis ole vain tuttavapiiriini liittyvää sattumaa. 

Olen pienikokoinen, kaksi lasta. Ensimmäinen kaksi viikkoa etuajassa, perätila, normaali alatiesynnytys, ei kivunlievitystä.

Toinen laskettuna aikana normaali alatiesynnytys, ei kivunlievitystä. Rentoutuksella ja hengitystekniikalla ihan siedettävää oli.

Sama asia hieman eri sanoin. Ota supistukset vastaan, ole vastaanottavainen (rentokin mahdollisuuksien mukaan mutta ennen kaikkea vastaanottavainen henkisesti ja fyysisesti). Kivut eivät vain pahene loppua kohden kuten luulin. Supistustuksiin myönteisesti suhtautuminen nopeuttaa avautumista, ja siten lyhentää synnytystä. Hyvinvointi ja endorfiinit elimistössä auttavat uskomattoman paljon.

Nauti kivusta kuin kunnon masokisti

Neuvoni: älä kuuntele muiden neuvoja. Paitsi, jos sinulle synnytyksessä suositellaan kivunlievitystä, ota kaikki mitä saat. 

Älä hankkiudu ikinä raskaaksi, niin ei tarvitse synnyttää.

älä pidä jalkoja ristissä.

Olen synnyttänyt kaksi yli 4 kiloista lasta.

Esikoisen synnytys on alun supistuksia lukuunottamatta kivuton kipulääkkeiden ansiosta. Menin ajoissa sairaalaan ja sain ajoissa kunnon kivunlievityksen. Synnytys kesti 14 tuntia (tai sen ajan olin sairaalassa ennen kuin vauva syntyi.)

Toisen kanssa viivyttelin liian pitkään laitokselle menoa. Supistukset yltyivät melkoisen ikäviksi eikä edes epiduraali vienyt samanlailla kipuja mitä esikoisen kanssa. Epiduraalin vaikutuskin alkoi juuri ponnistusvaiheessa hiipua ja oli aika tuskaista. Synnytys kesti hiukan päälle 2,5 tuntia. Olisi varmaan ollut vielä lyhyempi aika ellei jokin annettu lääke hidastanut synnytyksen etenemistä.

Kummankaan kanssa ei paikat revenneet eikä tikkejä tarvittu ja toipuminen oli todella nopeaa (kävin kävelylenkillä 2 päivää kuopuksen syntymän jälkeen). minut oli pelottelu varsinkin esikoisen kanssa että synnytys on kamalinta mitä on, varmasti jollekin näin onkin.

Neuvoni on siis että 1) ottakaa kaikki kivunlievitys vastaan 2) synnytys ei todellakaan ole aina yhtä repeilyä ja eritteiden roiskumista vaan se voi olla yllättävän vaivaton tapahtuma 3) menkää ajoissa sairaalaan.

Sanon usean vaikka vain yhtä pyydettiin, koska kaikki ovat minusta tärkeitä:

- Lue ja hanki tietoa synnytyksestä mahdollisimman paljon. Asiat eivät tule niin järkytyksenä.

- Hengityksen ja rentoutumisen harjoittelu etukäteen. Netti on ohjeita pullollaan.

- Itse menin ilman kivunlievitystä ja olen tosi tyytyväinen siihen. Molemmissa vaihtoehdoissa on etunsa (lääkkeetön/lääkkeellinen). Ja ennen kaikkea, synnytys lääkkeettömästi ON MAHDOLLISTA. Sinä pystyt siihen. Eri asia on, haluatko. Ota selvää myös lääkkeettömän synnytyksen eduista ja mieti asiaa. Jos päädyt tavoittelemaan luomusynnytystä, niin hengitys- ja rentoutumiskeinojen merkitys korostuu. Myös lääkkein on aivan ok synnyttää jos se tuntuu paremmalta vaihtoehdolta sinusta.

- veteen synnyttäminen oli mahtavaa ja vesi auttoi minulla suuresti kipuun. On yksilökohtaista, kokeeko ammeen hyväksi. Kannattaa kokeilla. Epiduraalin vedessä olo sulkee pois.

- Ponnistus ehdottomasti pystyasennossa! Naista ei ole luotu synnyttämään selällään pedillä jalat ylhäällä. Tuo asento on 100% henkilökunnan mukavuutta ja esteettömyyttä varten. Kun synnyttää polvillaan/kontillaan/seisaallaan/jakkaralla, painovoima auttaa lapsen ulossaamista. Lisäksi häntäluu pääsee vapaasti siirtymään taaksepäin ja tekemään tilaa. Sängyllä selällään ollessa häntäluu ei pääse liikkumaan paljoakaan taakse, jolloin vauvalla ahtaampi tie. Voi johtaa pahempiin repeämiin ja jopa häntäluun murtumiseen. Tuo ns. puoli-istuva ponnistusasento sängyllä on niin epäluonnollinen kuin olla voi, medikalisaation tuotosta.

- Viimeinen vinkki: yritä pitää silmät auki ja kohdentaa katse johonkin supistusten aikana. Tämä todella auttaa hallitsemaan kipua! Kivun tullessa helposti laittaa silmät kiinni, ja silloin kipu jotenkin valtaa ja vyöryy päälle. Kun pitää silmät auki ja tuijottaa jotakin kiintopistettä, kipu tuntuu jotenkin vähemmän "overwhelming".

Tsemppiä!

Onnittelut. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.

Nauttikaa koska voi olla että se jää yhteen kertaan.

Pyydä epiduraali heti alussa, tyyliin heti kun oot synnytyssalissa, niin kerro kätilölle että haluat sen heti kun oot riittävästi auennut. Siis ennen kuin koet tarvitsevasi sen. Sitä meinaan voi joutua odottamaan pitkäänkin.

Purista huulet yhteen,kun ponnistat.

Hyväksy se jo etukäteen, että synnytys voi mennä täysin päinvastoin kuin toivoisit. Ei tule sitten suurta pettymystä jälkikäteen. Itse ajattelin, että tärkeintä on, että vauva ja minä itse selvitään mahdollisimman vähällä vahingolla ja tapa jolla tämä toteutuu ei välttämättä ole omissa käsissä. Tärkeintä on saada lapsi turvallisesti maailmaan eikä mikään huippuunsa viritetty kokemus.

Tuntuu, että nykyisin monelle synnytys pitäisi olla joku elämys ja sitten jos se ei olekaan vaan on sitä mitä se noin yleensä on; verta, tuskaa, epätoivoa jne. petytään valtavasti. Jos haluan kokea elämyksiä lähden matkalle tai menen syömään hyvään ravintolaan. Synnytyssaliin mennään synnyttämään, sen ei tarvitse olla mikään tajunnan räjäyttävä tapahtuma.

Olin enemmän kuin tyytyväinen kun poika tuli maailmaan keisarin kyydillä. Kiitos Naistenklinikka.

Muista, että mies odottaa jo seuraavaa yhdyntää. Jos et pian anna, nii alkaa syrjähyppyily!

Terveisin nainen 43v, perhehuoneessakin sukupuoliyhteydessä ollut kuuden lapsen äiti.