Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Muista beibi et muaki sattuu joten jaetaan sun kipulääkkeet<3

Älä valitse kotisynnytystä. Pyydä epiduraali heti, kun alkaa siltä tuntua.

Pidä leuka rentona

Nuku joka välissä kun vain mahdollista ja jos pystyt siihen. Itsellä supisteli säännöllisen epäsäännöllisesti yli vuorokauden ennen kuin synnytys oli kunnolla käynnissä. Joka välissä yritin nukkua ja silti olin aivan poikki synnytyksessä joka kesti 11 tuntia. Synnytyksen jälkeen olin niin väsynyt, että näin aivan kahtena.

Synnytys voi olla myös kivuton.

Just breathe

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni synnyttäminen on akkain hommaa!

Nimenomaan. Ukot eivät siihen pysty.

Tai älä pyydä, se on ikävää kun ehtii vaikutus haihtua ennen h hetkeä ja sitten ei ehdi saada uutta. Ja kuten näistä kommenteista voit lukea, jokainen on yksilöllinen eikä yleispäteviä neuvoja vaan ole...

Ota tukihenkilö mukaan, ja pyydä häntä kirjaamaan ylös kaikki (kipu) lääkkeet, missä synnytyksen vaiheessa mitäkin on annettu, onko auttanut vai ei. Jos synnytät toistekin, et voi itse muistaa kaikkea, mikä oli hyväksi ekalla kerralla.

Minulla oli ekassa synnytyksessä mies mukana. Hän kirjoitti ylös kaikenlaista, mitä synnytyksessä tapahtui, myös noita lääkkeitä. Esim. sain kivunlievitykseen lihasrelaksanttia tilanteessa, missä kohdunsuun avautuminen oli pysähtynyt 4 cm:iin. Sen seurauksena kohdunsuu lähti taas avautumaan.

Seuraavassa synnytyksessä, kun kohdunsuun avautuminen pysähtyi 4 cm kohdalla, jouduin vaatimalla vaatimaan sen lihasrelaksantin, jotta homma päästiin hoitamaan loppuun. Kolmannessa kätilö yksinkertaisesti kieltäytyi sitä lihasrelaksanttia antamasta. Piti odottaa, että vuoro vaihtui, ja tuli yövuorolainen, joka oli sitä mieltä, että ilman muuta saan sen, jos haluan. Eikä siitä mennyt kuin reilu tunti, niin vauva syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Synnytä sektiolla. Ihan oikeesti.

Tämä on paras ja ainoa oikea neuvo.

Muuten ota heti epiduraali. Epiduraali, sanoinko jo epiduraali. Kun synnyttåjä on tuskissaan ei synnytys edisty ja se aiheuttaa riskin lapselle mm hapenpuute uhkaa, laskeutuminen estyy ja ponnistusvaihe vaikeutuu koska synnyttåjä ei pysty rentoutumaan ponnistusten välissä mikä on edelliytys tämän vaiheen onnistumiseen.

Neuvon myös: älä synnytä.

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole epäonnistuminen. Itseasiassa niin kelpo vaihtoehto, että 2. lapsi syntyi suunnitellusti sektiolla.

Tämä, ehdottomasti! Eikä kannata kuunnella niitä hörhöjä jotka vaahtoavat sektion pahuudesta ja suolistofloorasta sun muusta. Oikeasti sektio on hieman riskialttiimpi äidille, ja jonkin verran vähemmän riskialtis syntyvälle lapselle kuin alatiesynnytys. Lapsen saamisen ehkä vähiten tärkeä aspekti on se, onko kyseinen lapsi kulkenut äitinsä lantioluiden välistä vai ei, vaikka jotkut tällä keulivatkin.

Juu, ja imetyksenkin terveysvaikutukset täysiaikaisen vauvan kohdalla ovat länsimaissa niin vähäiset, että ne pystyy havaitsemaan ainoastaan tilastollisesti. Eli ei sen äidin laatua mitata sillä, onko lapsen ruokintatapa täysimetys, komboruokinta vai pelkkä vastike. Rapakon takana ovat jopa tutkimuksessa todenneet, että komboilu on ollut paras tapa jos halutaan että mahdollisimman moni lapsi saa edes jonkin verran rintamaitoa. Toimiva rintaruokinta on mitä parhain tapa kokea läheisyyttä vauvansa kanssa,  epäonnistumistaan hysteerisenä itkevä äiti ja nälkäinen lapsi taas ei ole millään tavalla sen arvoista. Eikä se että maito ei heru/riitä ole epäonnistuminen millään lailla - ~10% naisista ei ikinä tuota riittävästi rintamaitoa voidakseen ruokkia lapsensa pelkästään sillä.

Kävele  ennen synnytystä niin paljon kun pystyt.

Jestas sentään! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä pelkää imukuppia vaan katso vaikka etukäteen netistä, millaisesta vempeleestä on kyse. Mä yritin eka ponnistaa muutamia kertoja, mutta en päässyt hommasta ollenkaan jyvälle. Sitten otettiinkin jo imukuppi esille, koska sikiötä uhkasi hapenpuute (tästä onneksi kuulin vasta synnytyksen jälkeen). Lapsi syntyi imukupilla kolmen vedon jälkeen ja vaikka ne tekivät tosi kipeää (epparista huolimatta repesin vielä lisää), niin kivulias osuus oli ainakin nopeasti ohi ja lapsi turvallisesti maailmassa.

Jostain syystä imukuppi herättää monessa kauhua, mutta oman kokemukseni perusteella siihen ei ole mitään syytä. Ajattele vaikka niin, että imukupin jälkeen synnytys on nopeasti ohi!

Oletko katsonut netistä myös mitä imukuppi aiheuttaa lapselle? Häntä vedetään tiukasta paikasta päähän alipaineella kiinnitetyllä vempeleellä. Suomessa on myös tapettu vauva aiheuttamalla hänelle aivoverenvuoto tuolla vempeleellä. En ikipäivänä suostuisi sellaiseen.

Niin, siinähän toki ei ole mitään riskiä kun vauva on siellä lantion välissä enemmän tai vähemmän jumissa...

Hengitä syvään ja rauhallisesti. En tarvinnut epiduraalia kummassakaan synnytyksessä. Lämmin kauratyyny riitti. Kipu on yksilöllistä, mutta väitän, että mitä rennommin pystyt synnytyksen ottamaan, sitä kivuttomammalta tuntuu. Hyvin se menee.

Pyydä sektio. Ei vaan vaadi se.

Synnytä sairaalassa.

Ilokaasu on aivan mahtavaa. Pyydä apuriasi (ehkä miehesi) seuraamaan supistuskäyrää ruudulta. Heti kun supistus näkyy ruudulta alkava, imuta ilokaasua. Kaasulla kestää vaikuttaa kuitenkin joitakin sekunteja. Jos otat kaasua vasta, kun jo sattuu, kipu ei mene optimaalisimmalla tavalla ohi. 

Tosi kuuma vesi esim. suihkussa siinä vaiheessa, kun avautuminen kestää ja kestää ja supistuksia tulee tunti toisensa perään auttaa sietämään supistuksia (jotka tuossa vaiheessa eivät ole vielä sietämättömiä). 

Älä panikoi, vaikka kaikki kestää tolkuttoman kauan. Itse luulin, kun menin synnytykseen, että lapsi on ulkona viimeistään seuraavana päivänä. No ei ollut ja aloin pelätä, että jotain on vialla. Kyllä se sieltä ulos lopulta saatiin (lopulta sektiolla), mutta kaikki vaiheet vaan kesti niin kauan, että alkoi huolestuttaa.

Tämä on niin yksilöllistä. Minusta ilokaasu ei tuntunut missään, mutta epiduraali auttoi.

Ehdottomasti sektio. Itselläni se ainut kerta 1985.