Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Älä jännitä jos jännittää sattuu eniten.

Pyydä suunniteltu sektio. Tutkitusti turvallisin vaihtoehto äidille ja lapselle, vaikka Suomessa yritetään muuta väittää.

Kolme nyt melkein aikuisen lapsen kokemuksella ei lisättävää.

Kokeile jumppapallon päällä istumista, lantion heiluttelia ja pomppimista. Pystyy hyvin hallitsemaan supistuksia alussa ja vauhdittamaan sopivasti synnytystä.

Pidä puolesi

Todennäköisesti mikään ei tule menemään niin, kun sinulle on etukäteen sanottu. Voit silti kuunnella opastukset, mutta älä turhaan tunne itseäsi huonoksi äidiksi/syyllistä itseäsi, jos kaikki saamasi neuvot ja ohjeet heittää häränpyllyä kohdallasi. Minullekin luennoitiin etukäteen synnytyksen kulusta ja vaiheista ja loppujenlopuksi kaikki olikin yhtä kaaosta, jonka lopusta en muista yhtään mitään.

Ponnista!

Harjoittele kivunsietoa eli kivun vastaanottamista jo etukäteen niin ei tule yllätyksenä, että ai tällästäkin voi olla. 

On mulla toinenkin ohje: ei kannata hätääntyä eli treenaa rauhoittumista. On vain yksi hetki ja se on NYT.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti mikään ei tule menemään niin, kun sinulle on etukäteen sanottu. Voit silti kuunnella opastukset, mutta älä turhaan tunne itseäsi huonoksi äidiksi/syyllistä itseäsi, jos kaikki saamasi neuvot ja ohjeet heittää häränpyllyä kohdallasi. Minullekin luennoitiin etukäteen synnytyksen kulusta ja vaiheista ja loppujenlopuksi kaikki olikin yhtä kaaosta, jonka lopusta en muista yhtään mitään.

En nyt sanoisi, että "todennäköisesti" synnytys ei mene niin kuin synnytykset useimmiten menevät. 

Suurin osa menee niin, että supistusten alettua synnytys käynnistyy itsekseen ja on ohi alle kahdessa  päivässä. 

 Siitä samaa mieltä, että huono äiti -leimaa ei kannata ottaa missään oloissa. 

Ots epiduraali, ja ota se ajoissa!

Mulle sanottiin tämä ennen synnytystä ja tämä auttoi eniten: On tavallista, että vauva tai äiti tarvitsevat jotain toimenpiteitä tai ekstra-apua synnytyksen aikana tai jälkeen. Se ei tarkoita että kaikki olisi mennyt pieleen tai synnytys jotenkin pilalle.  

Kun pusaat pöntöllä isompaa pökälettä vatsa kovana ja tuntuu että paikat repee niin siinä osviittaa.

Ei varmaan muuta yleispätevää kuin että voimia.

Jos olet tottunut olemaan täydessä kontrollissa ruumiistasi ja säätelemään sitä, miten käyttäydyt ja näyt ulospäin, niin sitä kannattaa ehkä työstää. Aika suuri osa ihmisten synnytyksistä on vaikeita, jos verrataan mihin tahansa eläimiin. Hyvin todennäköisesti siinä synnytyshuoneessa tulee kokemaan elämänsä siihen asti kovimmat kivut, ja voi saada aika suorasukaisiakin toimintaohjeita jos tilanteissa on kiire. Voi tuntua nöyryyttävältä olla aivan rättipoikki, alapää paljaana (tm), kovissa kivuissa ja liikuntakyvyttömänä miehen ja henkilökunnan töllistellessä vieressä ja komentaessa, että ponnista nyt vaan, vaikka se aiheuttaa räjäyttävää kipua. Jos lopulta synnytys menee siihen, että tarvitaan joku apukeino käyttöön, niin silloin voi tuntea itsensä vain joksikin arvottomaksi säkiksi, jota pallotellaan ympäriinsä kivuista välittämättä. Siltä voi tuntua, vaikka synnytys menisi paperilla hyvinkin.

Ehkä voi auttaa jos etukäteen käy läpi sitä, että noin voi käydä ja se on lähinnä seurausta siitä, että ihmislajilla on niin iso pää. Ei sille äiti voi tehdä yhtään mitään, paitsi urhoollisesti taistella hengissä läpi sen tulen ja tappuran, jotta vauva saa happea kunnes syntyy tavalla tai toisella. Kukaan toinen ei voi sitä sinun puolestasi tehdä. Et kuollut synnytykseen, ja se on tärkeintä, eikä se että synnytys tapahtuu 100-prosenttisesti kivikautisella tyylillä.

Ja miehelle voi sanoa etukäteen, että synnytyksen jälkeen ei tarvitsee huudella ympäriinsä että "äiti ja vauva voivat hyvin!" jos sinä et voi hyvin. Eikä tarvitse kommentoida sitäkään, miten helposti se loppujen lopuksi meni.

Vierailija kirjoitti:

Kipu unohtuu heti kun vauva on sylissä. T. Kaksi isoa lasta ilman kipulääkkeitä synnyttänyt

Ei unohdu. Mä jouduin pyytämään ottamaan lapsen pois rinnan päältä, koska en pystynyt pitämään siitä kiinni, kun kipu löi koko kropan lukkoon. Kipupiikin jälkeen pystyin taas toimimaan jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytä sektiolla. Ihan oikeesti.

Samat sanat.Paikat ei löysty ja pissa ei lennä joka yskäsyllä tai aivastelulla .Huom.mieskin tykkää.

Elä siinä hetkessä ja yritä nauttia siitä. Se on just se hetki, mitä tulet muistelemaan loppuelämäsi. Kipu voi olla kova, mutta se on väliaikaista. Se loppuu kyllä. 

Älä kiroile, olet saamassa lahjan Jumalalta ❤

Vierailija kirjoitti:

Kiitos näistä! Lisää! T. ensimmäistään odottava

Liika tieto lisää tuskaa, koskaan ei lapsi ole mahaan jäänyt. Kyllä se sieltä ulos tulee

Viimeisiellä viidennellä kerralla mietin että nyt tämän jälkeen osaisin synnyttää mutta en tule enää tarvitsemaan sitä taitoa. Keskityin ajattelemaan vain yläkroppaa, käsivarsia ja käsiä ja ajattelin että ne ovat ihan niin kuin normaalistikin. Annan alakropan tehdä työtä ja keskitän ajatukseni kehon yläosaan. Kuulostaa ehkä typerän yksinkertaiselta, mutta tämä todella toimi.

Liiku.

Siis synnytyksen aikana. Kuuntele kipua ja tee sen kanssa yhteistyötä, "myötäile" liikkeellä. Älä ainakaan hampaat irvessä haraa vastaan ja pidätä hengitystä.

Synnyttäminen Suomessa on hyvin turvallista sekä lapselle että äidille, luota ammattilaisten työhän äläkä yritä liian tarkasti suunnitella synnytyksen kulkua. Näin kahden hyvin erilaisen synnytyksen ja kahden terveen lapsen kokemuksella.