Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Relax!

En nyt jaksa lukea 19 sivua läpi, mutta laitan omani.

Pidä puolesi. Kuuntele kätilöjä, mutta älä anna kohdella itseäsi huonosti, hekin ovat vain ihmisiä ja jotkut voi olla työhönsä urautuneita eivätkä jaksa enää ajatella synnyttäjiä yksiöinä.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kesti synnyttäminen 28h, en muista ponnistusvaiheen kestoa koska olin aivan totaaliväsynyt. Kaksi imukuppiyritystä, kunnes päätin, etten enää jaksa pidätellä kakkaa. Kun aloin punkemaan"kakkaa" sanoi kätilö, että juuri näin, nyt tuli oikea ponnistus! Opittuani oikean tekniikan, vauva oli sylissä nopeasti. Eli oma neuvoni on, että lapsen synnyttäminen tuntuu kuin punkeisi kovaa kakkaa pihalle.

Juuri tämä. Mulla kyllä kätilö sanoi tästä heti että siltä se tuntuu että anna tulla vaan. Se oli inhottava tunne, mutta eipä sille mitään voi kun siltä se tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kesti synnyttäminen 28h, en muista ponnistusvaiheen kestoa koska olin aivan totaaliväsynyt. Kaksi imukuppiyritystä, kunnes päätin, etten enää jaksa pidätellä kakkaa. Kun aloin punkemaan"kakkaa" sanoi kätilö, että juuri näin, nyt tuli oikea ponnistus! Opittuani oikean tekniikan, vauva oli sylissä nopeasti. Eli oma neuvoni on, että lapsen synnyttäminen tuntuu kuin punkeisi kovaa kakkaa pihalle.

Juuri tämä. Mulla kyllä kätilö sanoi tästä heti että siltä se tuntuu että anna tulla vaan. Se oli inhottava tunne, mutta eipä sille mitään voi kun siltä se tuntuu.

Mikä syy sitä olisi olla ponnistamatta ulos? Vai oletteko te siinä jalat levällänne ujostelemassa jotain mahdollista ulostetta? Teillä tulee siis ihminen sieltä alhaalta ja sitten joku kakkapökäle on se deal breaker, et hei tätä mä en nyt tässä hoida?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kesti synnyttäminen 28h, en muista ponnistusvaiheen kestoa koska olin aivan totaaliväsynyt. Kaksi imukuppiyritystä, kunnes päätin, etten enää jaksa pidätellä kakkaa. Kun aloin punkemaan"kakkaa" sanoi kätilö, että juuri näin, nyt tuli oikea ponnistus! Opittuani oikean tekniikan, vauva oli sylissä nopeasti. Eli oma neuvoni on, että lapsen synnyttäminen tuntuu kuin punkeisi kovaa kakkaa pihalle.

Juuri tämä. Mulla kyllä kätilö sanoi tästä heti että siltä se tuntuu että anna tulla vaan. Se oli inhottava tunne, mutta eipä sille mitään voi kun siltä se tuntuu.

Mikä syy sitä olisi olla ponnistamatta ulos? Vai oletteko te siinä jalat levällänne ujostelemassa jotain mahdollista ulostetta? Teillä tulee siis ihminen sieltä alhaalta ja sitten joku kakkapökäle on se deal breaker, et hei tätä mä en nyt tässä hoida?

Suurin osa synnyttäjistä pelkää sitä että se kakkapökäle sieltä tulee ja pilaa kauniin syntymähetken kaikilta, ja sitten kätilö yökkii ja isä oksentaa ja lapsi traumatisoituu.

Älä tuudittaudu siihen, että homma menee puudutuksilla läpi. Voit joutua äkkisynnytykseen ilman mitään kivunlievitystä, näin kävi minulle. Vauva oli siis jo tulossa kun pääsin sairaalaan. Kannattaa valmistautua henkisesti sellaiseen. Itse en ollut ja tilanne oli järkytys. Luulin, että en saa lasta ulos kivuiltani ja hän kuolee hapenpuutteeseen.

BodyP kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muista, että kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet ja selvinneet.

Kaukana jossain juuri samalla hetkellä tuntematon sisko synnyttää kivulla ja vaivalla. Hän selviää ja sinä selviät!

No eivät kyllä tosiaankaan kaikki selviä. Omalta osaltani vauva jumitti synnytyskanavaan niin, että ennen aikaan tai jossain kotona synnyttäessä oltaisin tod. näk. kuoltu molemmat. En ikinä synnyttäisi kotona.

Mulla on niin suppea tuttavapiiri, että luomuna oltaisiin kuoltu joka äiti tai sitten lapsi olisi kuollut. Kellä muksu ei meinannut syntyä lainkaan ja synnytys piti lopulta käynnistää, kellä vauvan napanuora oli kiertynyt vauvan kaulan ympäri ja vauva kärsi hapenpuutteesta, kuka joutui hätäsektioon, kenen istukka ei irronnut, kuka sai raskausmyrkytyksen, kuka synnytti niin aikaisin, että vauva vietti ekan kuukauden keskoskaapissa...

En sit tiedä, ollaanko jotenkin harvinainen joukko.

Gary kirjoitti:

Muistuta katetroinnista ennen ponnistamista, sillä nähtävästi sekin voi unohtua siinä. Kukaan ei halua tietää lähiviikoista, jos se unohtuu sittenkin. Sitten kun henkilökunta ei enää katetroi synnyttäjää viikon ajan, jatketaan sitä kotoa käsin omatoimisesti kunnes tilanne normalisoituu viikon päästä.

Muistuta katetroinnista. Millään muulla tämän ketjun ohjeista ei ole oikeasti mitään merkitystä. Tukihenkilön voi kouluttaa tätä tehtävää varten.

Mitä hel?

Ei sairaalassa olla viikkoa jos ei ole joku vika tullut, eikä kotona katetroida. Jos ei ota epiduraalia sitä koko katetria tai katetrointia ei tarvi ollenkaan.

Sinulla on käynyt joku hoitovirhe synnytyksessä kun kätilö ei ole muistanut sinua katetroida jos olit puydutettu tai muistuttaa käydä vessassa ennen ponnistusta.

Itse kävin ihan omin jaloin pöntöllä ja pissaus onnistui supistusten välissä.

Ketään ei katetroida kotona ellei ole jotain ongelmaa tullut.

Hyräile.

Älä tee lapsia

Älä pelästy kakkaa. Sitäkin pukkaa ponnistus vaiheessa, jos et ehdi tyhjästä suolta perusteellisesti. Siltikin voi pukata.

Ponnista pystyasennossa!

Kyllä se lapsi puskee sen suolenkin tyjäksi jos sieltä on jotain tullakseen. Ei lasta ilman paskaa.

Nauti, ainutlaatuinen hetki.

Luonto on järjestänyt, että muistelet vielä sitä hyvällä.

Aika kultaa muistot!

Että se on kamalampaa kuin osaisit ikinä kuvitella, ei siihen voi varautua.

Valmistaudu synnytykseen. Et voi suunnitella synnytystäsi mutta voit hankkia tietoa synnytyksen vaiheista, erilaisista kivunlievityksistä sekä yleisimmistä komplikaatioista. Tällöin kätilötkin pysytyvät paremmin sinua auttamaan kun ei joka asiaa tarvitse selittää ihan alusta lähtien. Eikä sinun tarvitse traumatisoitua synnytykseen normaalisti kuuluvista asioista, kun ne eivät tule yllätyksenä (kuten siitä, että epiduraalia ei saa heti kun supistukset alkavat tuntua kipeiltä).

Ensisynnyttäjä luulee kuolevansa kipuun. Siitä selviää. Kovempaa kipua et tule tuntemaan.

Synnyttänyt ilman puudutteita kaksin kätilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalle tyttärelle annan neuvon että jos tekee nykyisen poikakaverin kanssa lapsia niin keisarinleikkaus. Jos lapset tulevat isäänsä niin ovat isoja ja tytär on pieni. Poikaystävä melkein 50 kg painavampi ja 33 cm pitempi.

Suomessa ei saa nykyään päättää synnyttääkö luomusti vai keisarilla. Kätilöillä on ohjeistus viimeiseen asti yrittää alateitse. Mut pakotettiin Lohjan sairaalassa synnyttämään luomuna ja tuli niin isot komplikaatiot että oltiin 2 vk synnytysosaston perhehuoneessa.

Oletko kätilö? Onko teillä tosiaan tuollainen ohjeistus olemassa? Kamalaa!!

Hengitä. Syvään ja rauhallisesti laskien aina kun supistus tulee.

Vierailija kirjoitti:

Älä pelkää imukuppia vaan katso vaikka etukäteen netistä, millaisesta vempeleestä on kyse. Mä yritin eka ponnistaa muutamia kertoja, mutta en päässyt hommasta ollenkaan jyvälle. Sitten otettiinkin jo imukuppi esille, koska sikiötä uhkasi hapenpuute (tästä onneksi kuulin vasta synnytyksen jälkeen). Lapsi syntyi imukupilla kolmen vedon jälkeen ja vaikka ne tekivät tosi kipeää (epparista huolimatta repesin vielä lisää), niin kivulias osuus oli ainakin nopeasti ohi ja lapsi turvallisesti maailmassa.

Jostain syystä imukuppi herättää monessa kauhua, mutta oman kokemukseni perusteella siihen ei ole mitään syytä. Ajattele vaikka niin, että imukupin jälkeen synnytys on nopeasti ohi!

Oletko katsonut netistä myös mitä imukuppi aiheuttaa lapselle? Häntä vedetään tiukasta paikasta päähän alipaineella kiinnitetyllä vempeleellä. Suomessa on myös tapettu vauva aiheuttamalla hänelle aivoverenvuoto tuolla vempeleellä. En ikipäivänä suostuisi sellaiseen.