Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Älä ota pudendaalipuudutusta. Vie tunnon alakerrasta niin hyvin ettei tule ponnistamisen tarvetta ja kusi ei kulje muutamaan päivään sen jälkeen.

Kysy vauvalta haluaako hän olla olemassa. Vanhemmat ovat inhottavia kun synnyttävät lapset kysymättä maailmaan :(

Kuuntele kehoasi, rentoudu supistusten välillä, käänny sisäänpäin.

Noudata ohjeita, jotka saadaan synnytysvalmennuksessa (esim hengitystekniikkaan).

Keskity niihin. Isä tai muu läheinen mukaan.

Pyydä reilusti synnytyksen jälkeen kaikki mahdollinen kipulääke, paranet nopeammin ja vauvaa on helpompi hoitaa kun ei ole kipuja.

Nuku mahdollisimman paljon ennen synnyttämistä. Supistukset voivat valvottaa useamman yön ennen synnytystä ja synnytyksessä voi myös mennä koko yö. Itse en malttanut nukkua päiväunia, mutta olisi kannattanut.

Älä turhaan aikaile kipulääkkeen kanssa, jos sattuu "liikaa".

Vierailija kirjoitti:

Älä ota miestä mukaan. Itsellä meni koko aika miehen viihdyttämiseen, vaikka olisi ollut se lapsikin synnytettävänä.

Ja ota se epiduraali. Sen jälkeen ei huoleta enää mikään, ei edes se tv-ohjelmista tyhmiä kyselevä ja nälkäänsä valittava mies.

Jos sun mies on tuollainen idiootti, niin se ei tarkoita, että kaikki muutkin miehet on. 

Valmistaudu hyvin synnytykseen! Tutustu fysiologiseen synnytyksen kulkuun, rentoutumistekniikoihin (hengitys, leuan ja kehon rentouttaminen, affirmaatiot ym) luonnollisiin kivunlievitysmenetelmiin (tens-laite, amme) kuten myös lääkkeellisiin.

Kun tietää miten synnytys etenee, niin osaa ottaa rennommin. Rentous on tärkeää että synnytys etenee! Silloin kipu on vähäisempää ja hyvin siedettävissä.

Suosittelen ehdottomasti aktiivinen synnytys ry:n FB-keskusteluryhmää!

T: kaksi luonnollista, ihanaa synnytystä 1,5kk ja 1v8kk sitten.

Älä mieti mitään ennakkoon, asiat menee siellä omalla painollaan.  Kuuntele kehoasi ja kätilön ohjeita. Koita rentoutua vaikka jännittää. Puhu tuntemuksistasi. Pyydä tarvittaessa lääkkeitä ja ota ilokaasua (riittävästi). Vaikka se voi olla aika kivuliastakin niin synnytys on varmasti elämäsi paras kokemus. Tsemppiä kaikille ekaa kertaa synnyttäneille!

Älä nyt siihen synnytä...

Ota spinaali ja epiduraalipuudutteet. Sen jälkeen synnytys pelkkä ponnistus ja pihalle kun supistukset eivät satu. Eli ponnista täysillä kun jättimäistä askaa tekisit. Ei tullu repeämiä tai tikkejä vaikka oli puudutteet. Ei ole ollut synnytyksen jälkeen tarvetta särkylääkkeille, vasta kun maito nousi niin se teki pari pv kipeää. Silloin otin särkkärii. Synnytys on todellista kidutusta ilman kipulääkkeitä. Etenkin ensimmäisen synnytyksen kohdalla. En tunne ketään joka olisi ensimmäistään ilman kivunlievitystä synnyttänyt, varmasti niitä löytyy.

Toivon että kaikki sujuu hyvin kirjoitti:

Tärkein neuvoni: Älä anna lääkäreiden painostaa sinua jatkamaan alatiesynnytystä, jos voimasi ovat ehtyneet eikä synnytys etene normaalisti. Mun synnytys käynnistettiin tiistaina ja lapsi syntyi kiireisellä sektiolla perjantai-iltana, koska synnytys ei edennyt riittävästi. En juurikaan nukkunut noiden kolmen vuorokauden aikana - ei mikään paras alku vauvan tultua maailmaan. Kyllä, jäi traumat. 

Hear, hear! Sama homma, ja vielä samat päivät. Tiistaina aloitettiin käynnistys yliaikaisuuden vuoksi ja perjantaina kiireellinen sektio. Silti pahinta oli lapsivuodeaika kun ei saanut mitään apuja ja huoneessa kaksi muutakin tuoretta äitiä yhtä pihalla kuin minäkin. Itse sai lakanat vaihtaa ja ruoan hakea, katetria perässä vetäen. Onneksi lapsi terve.

Sen neuvon antaisin että jos joudutaan käynnistämään niin joku raja sen kestolle, ettei ihan paria päivää infernaalisia keinotekoisia supistuksia, jotka ei johda mihinkään.

Kaikkea hyvää!

Pidä leuka rentona.

Älä synnytä.

Muista, että sinulla on päärooli. Kun olet valmistautunut myös lukemalla synnytyksen vaiheista, niin kykenet ilmaisemaan mitä haluat, ja miten haluat toimittavan. Sinulle ei saa tehdä mitään ilman suostumustasi, ellei ole perusteltu. 

Pahin kipu saadaan pois kivunlievityksellä. 

 

Itse olen synnyttänyt pk-seudulla 2007 ja 2010. Ensimmäisessä synnytyksessä puolet ajasta oli kamala kiukkuinen kätilö, joka pakotti moneen asiaan mitä en olisi halunnut. Onneksi loppusynnytyksessä oli hyvä kätilö. 

Toisessa synnytyksessä oli koko ajan yksi ja sama kätilö, jonka kaikesta käyttäytymisestä aisti, että oli kyllä tympääntynyt työhönsä, mutta kuunteli sentään toiveita, joskin vaati taivuttelua.

Ensimmäisessä synnytyksessä kipu oli enemmän mahassa. Toisessa synnytyksessä kipu oli enemmän selässä. Toisessa synnytyksessä pystyi välillä olemaan vain tietyssä asennossa. Eivät olisi millään suostuneet laittamaan spinaalia siinä asennossa, kun pelkäsivät etten pysy paikoillaan tai teen käsillä jotain. Sain onneksi viimein spinaalin pyytämässäni asennossa ja kaikki meni hyvin.

Kätilöillä ei ole helppo työ, mutta se on asiakaspalveluammatti, jossa pitäisi jaksaa olla ystävällinen äideille. Toivotaan, että alalle saadaan tällaisia kätilöitä lisää.

Ota selvää etukäteen asioista, mutta älä kuitenkaan suunnittele synnytystä valmiiksi. Synnytystä ei voi ennakoida miltään osin, joten suunnitelmaa ei kannata luoda valmiiksi.

Hommaa itsellesi suunniteltu sektio ja valitse hyvä lääkäri. Varaa oma huone toipumiseen. Suomessahan tämä ei tietenkään ole mahdollista, vaikka niin tasa-arvoista leikitäänkin.

Yksi neuvo: älä tee lapsia.