Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Vierailija kirjoitti:

Muista ponnistaa!

Tässä minun tärkein neuvoni: Kun olet saanut kätilöltä ponnistusluvan, muista jokaisella supistuksella ponnistaa niin monta kertaa kuin ehdit (n 3-4 kertaa). Yksi ponnistus per supistus ei riitä, sillä silloin vauva vajoaa supistusten välillä taas takaisin päin eli sahaa synnytyskanavassa edestakaisin eikä synnytys etene.

Äitiysvamennuksessa tätä ei ainakaan minun aikanani tehty selväksi, vaan luulin että kertatuuttaus/supistus riittää... Sairaalassa kätilö sitten ihmetteli, että mitäs tämä on kun homma ei meinannut edetä, vaikka kaikki oli muuten kunnossa. Hän kysyi, ponnistanko varmasti riittävän monta kertaa supistuksen aikana. Näillä ohjeilla vauva saapuikin 10 minuutin sisällä maailmaan.

Onnea matkaan, kyllä se hyvin sujuu! <3

Älä pelkää <3

Kannattaa varautua siihen, ettei synnytys mene suunnitelmien mukaan ja ajatus voimaannuttavasta synnytyksestä vaihtuu pelkoon ja paniikkiin. Itselläni tuo toteutui kun alatiesynnytys vaihtui ensimmäisellä kerralla hätäsektioon ja toisella kertaa kiirreelliseen sektioon. Helpotus koitti vasta kun sai kuulla lapsen hengityksen ja itkun rinnalla. Eli loppu hyvin kaikki hyvin <3 mutta noita tilanteita en osannut edes ajatella ennen kuin ne kohdalleni osuivat.

Tärkein neuvoni: Älä anna lääkäreiden painostaa sinua jatkamaan alatiesynnytystä, jos voimasi ovat ehtyneet eikä synnytys etene normaalisti. Mun synnytys käynnistettiin tiistaina ja lapsi syntyi kiireisellä sektiolla perjantai-iltana, koska synnytys ei edennyt riittävästi. En juurikaan nukkunut noiden kolmen vuorokauden aikana - ei mikään paras alku vauvan tultua maailmaan. Kyllä, jäi traumat. 

Älä synnytä. Maapallo on jo täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varautua siihen, ettei synnytys mene suunnitelmien mukaan ja ajatus voimaannuttavasta synnytyksestä vaihtuu pelkoon ja paniikkiin. Itselläni tuo toteutui kun alatiesynnytys vaihtui ensimmäisellä kerralla hätäsektioon ja toisella kertaa kiirreelliseen sektioon. Helpotus koitti vasta kun sai kuulla lapsen hengityksen ja itkun rinnalla. Eli loppu hyvin kaikki hyvin <3 mutta noita tilanteita en osannut edes ajatella ennen kuin ne kohdalleni osuivat.

Mikset osannut? Eikö raskaana olevan tarvitse varautua synnyttämiseen?

Yksi minkä keksin heti on: VARAUDU olemaan synnytyssairaalassa paljon kauemmin kuin oletat. Minulle kävi näin vasta seuraavan lapsen kanssa.

Ei tietoakaan raskauden aikana että hänellä tulisi olemaan joku todella harvinainen komplikaatio ja vaivalta piti ottaa verikokeita 3 x päivässä.

Se jos olisin osanut varautua olisi auttanut mutta kun luulin pääseväni viimeistään seuraavana päivänä pois en pystynyt lopettaa itkemistä kun olin jättänyt pienen 2-vuotiaan esikoisen ensimmäistä kertaa koskaan ja minulla ei ollut hajuakaan jouduinko nyt sitten jäämään viikoksi tai kuukaudeksi. Onneksi se oli vain viikko mutta ensi kerralla (jos se tulee joskus vuosien päästä) varaudun olemaan 2-3 vkoa pahimmassa tapauksessa sillä tiedän että seuraavalla lapsella saattaa myös olla se.

Ei kannata stressata etukäteen. Sain oman ekani elokuussa kuukausi ennen laskettua aikaa. En kerinnyt saada mitään kivunlievitystä vaan salissa käskettiin alkaa ponnistaa heti kun seuraava supistus tulee, pää näkyi jo siinä vaiheessa. Uskaltaako sitä seuraavaa tehdä ollenkaan jos ekakin tuli vauhdilla ulos, koko synnytys taisi kestää neljä tuntia.

Älä pelkää sektiota. Sektio on oikein hyvä tapa synnyttää. Sain omani suunnitellulla sektiolla, asun maassa, jossa synnytystavan saa vapaasti valita ilman mitään pelkoklinikkaprosessia. Kyseessä on ihan EU maa, jossa sairaanhoito on ilmainen (oikeasti ilmainen, kuten muuallakin Euroopassa, eli ei mitään poliklinikka tai muitakaan maksuja tule perässä). Kun sektio menee hyvin, se on todella vaivaton. Omassa tapauksessani en kärsinyt kivuista missään vaiheessa, seuraavana päivänä nousin jaloilleni ja kävin suihkussa mieheni avulla. Panacodilla selvisin ilman mitään kipuja, vaikka aluksi hirvitti lähteä liikkeelle. Liikkuminen kuitenkin helpottui koko ajan ja kun pääsin sairaalasta kotiin, piti ihan itseään muistuttaa, ettei saa mitään nostella eikä riehua. En myöskään halunnut imettää, joten tämä toki vaikutti kipulääkityksen mahdollisuuksiin. Lapsi on terve, allergiavapaa ja muutenkin hyvin kehittynyt kaksivuotias. 

Älä haaskaa rahaa häihin, palkkaa sensijaan oma lääkäri mukaan synnytykseen, niin moni asia menee pieleen, lapsi vammautuu ym. Itellä 2 riskisynnytystä takana, lähellä piti tilannetta. Oma lääkäri pitää kirjaa mitä tehtiin ja on tukenasi jos tulee tiukka paikka.

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan tukihenkilö. Yllätyin, miten suuren osan ponnistusajastakin joutui olemaan huoneessa ilman kätilöä. Heillä voi olla monta synnytystä hoidettavana samaan aikaan, eikä heillä ole paljonkaan aikaa auttaa. Tukihenkilö oli todella tarpeellinen apuna, sen lisäksi se lisäsi turvallisuuden tunnettani, etten ollut yksin huoneessa vaan joku oli vahtimassa vointiani ja olisi voinut tarvittaessa hälyttää apua.

Palkkaa mukaan lääkäri tukihenkilöksi, varsinkin jos oma terveytesi on heikko.

En uskonut, kun vanhemmat naiset kertoivat saaneensa orgasmin synnyttäessä, mutta totta se oli. Monet ystävätkin kertoivat myöhemmin samaa.

Jos olet puudutettu älä ponnista liian rajusti. Tulee repeämiä ja alapää jää väljäksi ja tunto katoaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vältä sektiota. Kivut ja rajoitteet leikkauksen jälkeen voi kestää monta viikkoa kuten minulla. Lisäksi sektio on vauvallekin 'epäluonnollinen' joten vauvalle tulee todennäköisemmin esim koliikkia ja vatsavaivoja

Lisäksi sektiossa suuremmat riskit äidille. Mutta jos oma kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse sektio.

Saisiko jotain lähdettä tuolle väitteelle että vauvalle tulee todennäköisemmin vatsavaivoja ja koliikkia sektiosta? Olisiko neuvosi sama toisinpäin eli jos vauvan vammautuminen/kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse alatie?

Sektio altistaa suoliston bakteerikannan epänormaalille kehitykselle ja on tosiaan nostanut allergioiden ja mahavaivojen riskiä. Mutta Suomessa on juuri opittu syöttämään vastasyntyneelle äidin ulostetta, mikä uuden tutkimuksen mukaan kokonaan kumoaa tämän kohonneen riskin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet puudutettu älä ponnista liian rajusti. Tulee repeämiä ja alapää jää väljäksi ja tunto katoaa :(

Tämän takia kannattaa miettiä omaa oloa, ne puudutteet lisäävät repeämäriskejä ja hidastavat palautumista. Pahimmillaan ne vievät kyvyn ponnistaa tai tunteen siitä, milloin pitää ponnistaa, jolloin ponnistaa väärään aikaan ja paikat repeää. Minullekin niitä tarjottiin ikään kuin rutiinisti ihan alkuvaiheessa vaikka kumpikin synnytys oli aikalailla kivuton. En tiennyt, miksi niitä olisi sitten pitänyt huvin vuoksi ottaa, kun ei tuntunut juuri pahalta ollenkaan. Riskeistäkin opin enemmän vasta esikoisen jälkeen.

Tulppaanitar kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vältä sektiota. Kivut ja rajoitteet leikkauksen jälkeen voi kestää monta viikkoa kuten minulla. Lisäksi sektio on vauvallekin 'epäluonnollinen' joten vauvalle tulee todennäköisemmin esim koliikkia ja vatsavaivoja

Lisäksi sektiossa suuremmat riskit äidille. Mutta jos oma kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse sektio.

Saisiko jotain lähdettä tuolle väitteelle että vauvalle tulee todennäköisemmin vatsavaivoja ja koliikkia sektiosta? Olisiko neuvosi sama toisinpäin eli jos vauvan vammautuminen/kuolema synnytyksessä ei haittaa niin valitse alatie?

Sektio altistaa suoliston bakteerikannan epänormaalille kehitykselle ja on tosiaan nostanut allergioiden ja mahavaivojen riskiä. Mutta Suomessa on juuri opittu syöttämään vastasyntyneelle äidin ulostetta, mikä uuden tutkimuksen mukaan kokonaan kumoaa tämän kohonneen riskin.

Trolihan sinä olet, mutta juurihan jenkeissä todettiin että vaginan (kukaan ei ole edes äidin suolistusta puhunut) mikrobiflooran siirrolle vastasyntyneeseen ei ole minkäänlaista syytä.

Vierailija kirjoitti:

Selvitä itsellesi synnytyksen kulku pääpiirteittäin etukäteen. Jos lapsivesi mennessään on muuta kuin kirkaista (vihreää tai ruskeaa), kerro se heti kätilöille, on hyvin mahdollista että vauvalla on jo bakteeritartunta kun horinut likaista vettä. Vauva vaatii tarkkaa seurantaa synnyttyään, nouseeko lämpö jne. tarvitaanko antibiootteja. Jos on mitään epäselviä ja huolestuttavia tuntemuksia itsellä missään vaiheessa, kerro se, koskaan ei tiedä mitä on meneillään. Seuraa itse vauvan sykettä monitoreista ja hälytä kätilöt jos laskee liikaa. Meillä mies oli herkästi painamassa kutsunappia eli ei ne miehetkään turhia ole ja jos valittavat epäolennaisesta, pistä kuriin... Hekin voivat vaikuttaa siihen että vauva syntyy elävänä ja terveenä kunhan hieman keskittyvät.

Istukka pitää syntyä ilman repimistä, huonot kätilöt yrittävät repiä tai vähintään kokeilevat napanuorasta vetämällä lähtiskö. Vauva heti rinnalle ja jos ei jaksa itse imeä, nänni reippaasti suuhun, ei kannata odotella mitään imetysintoilijoiden "vauva ryömii itse rinnalle". Terve vauva ehkä jaksaakin, mutta väsynyt tai jo bakteeritulehduksen saanut vauva ei jaksa eli nänni suoraan suuhun ns. niin syvälle kuin menee, että saa kunnollisen imuotteen. Miettisin kaksi kertaa kovia puudutteita, supistusten tunteminen eli milloin on tarkoitus ponnistaa heikentyy. Ilokaasulla pärjää loppujen lopuksi aika hyvin. 

Ja se, että kun alkaa olla "kakkahädän tunne" (tulee olo että pitää päästä vessaan), silloin vauva alkaa syntyä, on jo kiire valmistautua ponnistamaan. Tässä kohtaa et sitten kävele enää metriäkään.

Ap pyysi yhtä neuvoa synnytykseen. Ei tarinaa koko raskauden, synnytyksen ja imetyksen kokemuksista.

Älä huuda ponnistaessasi. Pidä ilma sisällä, jolloin saat täysistä keuhkoistasi tukea ponnistaiseen. Muistan toisen lapseni synnyttämisestä vain tämän neuvon ja se oli käänteentekevä! Niin järkeenkäypä ja tosi.

Älä suostu pakkomakuuttamiseen, vaan kuuntele kehoasi ja pidä huoli oikeuksistasi.

Muista että vaikka synnyttäminen onkin kivuliasta niin supistusten kipu on luonteeltaan täysin erilaista kuin esim katkenneen reisiluun aiheuttama kipu. Ensimmäinen on luonnollista kipua, jälkimmäinen sellaista että siitä saattaa mennä shokkiin ja menettää tajuntansa. Tietääkseni kukaan ei ole kuollut supistusten kipuun. Äläkä taistele kipua vastaan, se vain pahentaa kipua.