Lue keskustelun säännöt.
Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?
Otsikossa aihe. Mikä siis olisi sun 50 senttiä synnytykseen liittyen?
Kommentit (752)
Ainoa neuvo jonka antaisin: Ota epiduraali heti kun se vain sinulle suostutaan antamaan.
T. 2 lasta synnyttänyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vältä synnytyksen keinotekoista käynnistämistä. Tietysti on tilanteita, joissa synnytys on käynnistettävä, mutta pelkkä oman olon tukalaksi tunteminen on paljon vähäisempää kuin kipu mikä aiheutuu käynnistyksestä.
Mulla on nyt kolme lasta ja kahden juniorin kohdalla olen tällasen huomannut että kannattaa pidättää hengitystä ja pinnistää ihan himputisti sitten kun tuntuu että just ja just on tulos. Siihen saa vähän extra voimaa ja tuntuu että homma menee helpommin. Ei oikeesti ole hyötyä siit et pumppaa ja laskee sekkoja kun toi pinnistys on sellanen luonnollinen "työmaa"
Ei se ole niin kuin telkkarissa. Ei siellä ulvota ja huudeta teatraalisesti. Ähkintää, puhkintaa ja voihkaisuja.
Suunniteltu sektio <3
sitä lasta synnytettiin pari vuorokautta ja ne supistukset eivät olleet mitään vähän reisiä pakottaa tai selkää särkee, vaan tuntui siltä ainoastaan, että joku puukolla raivaa alapäästä ulosmenotietä. Olin varma, että kuollaan molemmat (ja kyllä minä sitä aika kovaa myös huusin) ja uloshan se piti lopulta leikata heti-nyt, kun vauva kärsi hapenpuutteesta ja vauvan sydän ei enää kestänyt hommaa. Mikään ei ole ollut niin ihanaa, kun ne lääkärin sanat, että nyt mennään (leikkuriin) ja tiesi, että se kidutus oli ohitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amanda93 kirjoitti:
Mulla on nyt kolme lasta ja kahden juniorin kohdalla olen tällasen huomannut että kannattaa pidättää hengitystä ja pinnistää ihan himputisti sitten kun tuntuu että just ja just on tulos. Siihen saa vähän extra voimaa ja tuntuu että homma menee helpommin. Ei oikeesti ole hyötyä siit et pumppaa ja laskee sekkoja kun toi pinnistys on sellanen luonnollinen "työmaa"
Ei valsalvauksesta ei ole hyötyä ponnistamiseen vaan tulee hengittää oman tahdin mukaan, ei mitään hengityksen pidätystä.
Pidätättääkö painonnostaja? Maratoonari?
Ei, ja jos itse kokee että paremmin ponnistaa kun pidättää, se pitää tehdä oman pinnistuksen mukaan ja miten itse haluaa, ei mitään kätilön käskentää.
Lue tämä
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/123436/AnnalesC422Mietola-…
Todella hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita rentouttaa jotenkin itsesi supistusten välissä, mietin joku rauhoittava paikka, rauhoittava biisi, tms. missä pääset hetkeksi rentoutuneempaan tilaan, jotta jaksat seuraavan supistuksen. Supistuksia voi tulla vaikka niin että supistus kestää 30 sekuntia, ja sitten 60 sekunnin tauko, niin siinä 60 sekunnissa olisi hyvä saada relattua ja vaikka hörpättyä vettä, syötyä jotain ja "nautittua" siitä että olo on hetken erilainen. Ja tätä voi jatkua tuntikausia. Itseäni ei supistusten välissä juuri sattunut mihinkään avautumisvaiheessa, toki ponnistusvaiheessa sitten sattuikin koko ajan.
En kokenut epiduraalia tarpeelliseksi, ekassa synnytyksessä se pilasi koko homman, jalka puutui, ja en tuntenut supistuksia. Tokassa paikallispuudutus auttoi riittävästi ja eteni tosi nopeasti.
Toinen neuvo on lapsen synnyttyä, että muista pyytää imetysohjausta/ apua jo pian lapsen syntymän jälkeen, ellei sitä tarjota. Jos vauva vaikka viedään teholle, pitäisi saada imetystä jo pian alulle ilman vauvaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun imukuppi mainitaan, vaatikaa leikkaukseen... ja nopeasti. Jos äiti ei jaksa tai pysty, niin isä valppaana (tai doula tms.) Been there, kaiken järkyttävän mahan päältä työntämisen (todellakin kiljuin) ja alapäästä repimisen jälkeen lapsi oli puolikuollut (2 pistettä) ja pika-pikaa vastasyntyneiden teholle. Never again. Itse ihan riekaleina (arvet tuntuivat kiristäviltä ja repeilivät seksissä vuosia) ja vauva jäi pahasti ilman happea. Mun tapauksessa sain anteeksipyynnön paikalle tulleelta gynekologilta seuraavana päivänä; sanoi että jälkiviisaana voi sanoa, että olisi pitänyt leikata aiemmin, mutta tiedokseni että leikkuri oli jo valmiina, kun päättivät vielä kerran yrittää imukuppia (yritettiin ainakin kaksi kertaa; metallinen ja onko se toinen sitten kumia) Ambulanssiin lapsen kanssa lähti lastenlääkäri, joka sanoi, että ei usko hetkeäkään, että hätä olisi tullut viime hetkillä vaan vauvalla oli jo vihreät kynnet ja napanuora ts. lillunut kakkavedessä jo jonkin aikaa. Eka lapsi, luulin että ne tietää, mitä tekee. Seuraava lapsi keisarinleikkauksella kuuden vuoden päästä, kun uskalsin taas synnyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsensä tunnottomaksi puuduttaminen ei kannata. Tein tämän. En tuntenut supistuksia enkä sitä että ponnistin väärään aikaan ja revin itseni.
Meikän mielipide taas on, että kun on lähes tuntia vääntänyt, niin keski-eurooppalainen morfiinipumppu on parasta mitä on keksitty. Oli itsellänikin aiemmin mielipide, että luomuna mennään. Huoh. Kyllä menivät ne ajatukset romukoppaan.
Vierailija kirjoitti:
Muista, että kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet ja selvinneet.
Kaukana jossain juuri samalla hetkellä tuntematon sisko synnyttää kivulla ja vaivalla. Hän selviää ja sinä selviät!
No eivät kyllä tosiaankaan kaikki selviä. Omalta osaltani vauva jumitti synnytyskanavaan niin, että ennen aikaan tai jossain kotona synnyttäessä oltaisin tod. näk. kuoltu molemmat. En ikinä synnyttäisi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsensä tunnottomaksi puuduttaminen ei kannata. Tein tämän. En tuntenut supistuksia enkä sitä että ponnistin väärään aikaan ja revin itseni.
Meikän mielipide taas on, että kun on lähes tuntia vääntänyt, niin keski-eurooppalainen morfiinipumppu on parasta mitä on keksitty. Oli itsellänikin aiemmin mielipide, että luomuna mennään. Huoh. Kyllä menivät ne ajatukset romukoppaan.
Siis: kun on lähes 20 tuntia vääntänyt...
Hyi... tuli ihan fyysinen paha olo näiden lukemisesta, kun muistot yli 10 vuoden takaa palaavat mieleen... 2 kertaa synnyttänyt, ylivoimaisesti hirveintä mitä olen kokenut. Toivottavasti tytär saa aikanaan sektion.
Lapsivuodenaikaan antaisin neuvoja koska synnytykset ovat enemmän erilaisia enkä osaa mitään yleispätevää sanoa. Suosittelisin siis parhaan kyvyn mukaan liikkumaan, kävelemään, muttei kovin pian juoksemaan eikä hyppimään (altistavat laskeumille kun kohtu ei ole vielä palautunut ja tukilihakset eivät kellään ole ihanteellisessa kunnossa vielä vaikkei olo olisikaan junan alle jäänyt). Kevyttä liikuntaa, kyykkyjä, lantionnostoja erityisesti. Ei lankutusta eikä punnerruksia eikä vatsoja heti alkuun. Vaunulenkit ja nuo mainitut kevyet liikkeet ovat hyviä ensimmäisten kuukausien ajan. Vastusta kannattaa lisätä aseteittan, aikaisintaan pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Jos imetys onnistuu, supistuu kohtu paremmin, tippuu kilot nopeammin ja ovat yöt yhtenäisempiä. Jos ei onnistu niin korvike ja/tai osittaisimetys on hyvä vaihtoehto.
Ajattelin että miljoonat naiset on tehny tän ennen mua; eli mäkin pystyn tähän.
Muistuta katetroinnista ennen ponnistamista, sillä nähtävästi sekin voi unohtua siinä. Kukaan ei halua tietää lähiviikoista, jos se unohtuu sittenkin. Sitten kun henkilökunta ei enää katetroi synnyttäjää viikon ajan, jatketaan sitä kotoa käsin omatoimisesti kunnes tilanne normalisoituu viikon päästä.
Muistuta katetroinnista. Millään muulla tämän ketjun ohjeista ei ole oikeasti mitään merkitystä. Tukihenkilön voi kouluttaa tätä tehtävää varten.
Itsellä kesti synnyttäminen 28h, en muista ponnistusvaiheen kestoa koska olin aivan totaaliväsynyt. Kaksi imukuppiyritystä, kunnes päätin, etten enää jaksa pidätellä kakkaa. Kun aloin punkemaan"kakkaa" sanoi kätilö, että juuri näin, nyt tuli oikea ponnistus! Opittuani oikean tekniikan, vauva oli sylissä nopeasti. Eli oma neuvoni on, että lapsen synnyttäminen tuntuu kuin punkeisi kovaa kakkaa pihalle.
Kyllä on kuollut. Ei se kaikilla ole luonnollista kipua, vaan itse olisin ihan rehellisesti antanut ennemmin irrottaa jonkun raajani kynsisaksilla.
Tärkein neuvo: kuuntele kehoasi