Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Muista, että tärkeintä ei ole se, että suunnitelmissa pysytään, vaan se, että sinä ja vauva(t) selviätte hengissä, ja mahdollisimman pienin vaurioin.

Perehdy synnytyksen kulkuun etukäteen, mutta älä suunnittele liian tarkkaan. Et voi etukäteen tietää miten oma synnytys tulee menemään, joten liian tarkat suunnitelmat voi tuottaa pettymyksiä, mutta etukäteisperehtyminen auttaa ymmärtämään mitä ehkä voi tapahtua ja mitä vaiheita synnytykseen kuuluu. Liikaa ei kannata lukea kauhutarinoitakaan. Sori, tässä tuli nyt ehkä jo monta neuvoa 🙈

Kannattaa asennoitua niin että synnytyksessä kipu ja pahoinvointi yms. kestää maksimissaankin vain pari vuorokautta. Se ei ole loputonta tuskaa ja kärsimystä, kuten vaikka syövässä tai jossain muussa pitkäaikaisessa sairaudessa. Lisäksi toisin kuin sairauksissa, synnytyksessä se tuska päättyy suuren onneen ja hyvään oloon. Kyllä sen pari vuorokautta jaksaa silloin ihan mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vertaile itseäsi muihin synnyttäjiin, ei ennen tai jälkeen synnytyksen. Se ei ole suoritus josta saa mitalin siitä, että synnytti ilman epiduraalia, synnytys kesti vain niin ja niin vähän aikaa tai vaikka vauvan pisteistä. Sinun synnytyksesi on sinun oma yksilöllinen kokemuksesi, ja synnytys on onnistunut, jos vauva tuli ulos sinusta tavalla tai toisella, saitpa kivunlievitystä tai et, pusersitpa vauvan ammeeseen tai jakkaralla, kotona tai sairaalassa, olipa mukana doula tai naapurin Irmeli, hengititpä juuri oikein tai et. On aivan turhaa syyllistyä (ja turhaa ja typerää myös muiden syyllistää) siitä, miten eri tavalla jonkun toisen synnytys meni. Ne on yksilöllisiä tapahtumia ja ihminen ei paljon haavoittuvimmillaan voi olla kuin synnyttäessä, ole itsellesi armollinen äläkä siis vertaile suotta itseäsi muihin suotta.

Tämä oli tosi kauniisti sanottu. Kiitos. <3

Olen itse potenut jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että minusta supistuskivut olivat todella kamalia. Jotkut naiset kun sanovat, että eihän ne nyt mitenkään sietämättömiä olleet. Olen miettinyt, että olenko jotenkin heikko ja epäkelpo, kun minusta niitä oli vaikea kestää. Mutta ei kai kaikille tule samanlaiset kivut.

Voi ei, ei tollasesta kannata syyllistyä. Ne supistukset tuntuu samalla synnyttäjälläkin erilaisilta eri synnytyksissä. Mulla ekassa synnytyksessä meni ihan iisisti ekat 24 tuntia eikä koskaan ehtinyt edes mennä kovin kauheiksi ennen kuin otin epiduraalin. Toisessä synnytyksessä olin varma, että katkean kahtia jo puolen tunnin jälkeen, oli vähän vauhdikkaampi synnytys ja otti todella kipeetä, mutta siitäkin selvittiin :)

Vuokraa tens laite ja harjoittele sen käyttöä jo harjoitus suppareilla. Tällöin osaat käyttää sitä synnytyskivuissa. Mulla tens auttoi hyvin alkuvaiheessa :) ja sen jälkeen auttoi ilokaasu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vertaile itseäsi muihin synnyttäjiin, ei ennen tai jälkeen synnytyksen. Se ei ole suoritus josta saa mitalin siitä, että synnytti ilman epiduraalia, synnytys kesti vain niin ja niin vähän aikaa tai vaikka vauvan pisteistä. Sinun synnytyksesi on sinun oma yksilöllinen kokemuksesi, ja synnytys on onnistunut, jos vauva tuli ulos sinusta tavalla tai toisella, saitpa kivunlievitystä tai et, pusersitpa vauvan ammeeseen tai jakkaralla, kotona tai sairaalassa, olipa mukana doula tai naapurin Irmeli, hengititpä juuri oikein tai et. On aivan turhaa syyllistyä (ja turhaa ja typerää myös muiden syyllistää) siitä, miten eri tavalla jonkun toisen synnytys meni. Ne on yksilöllisiä tapahtumia ja ihminen ei paljon haavoittuvimmillaan voi olla kuin synnyttäessä, ole itsellesi armollinen äläkä siis vertaile suotta itseäsi muihin suotta.

Tämä oli tosi kauniisti sanottu. Kiitos. <3

Olen itse potenut jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että minusta supistuskivut olivat todella kamalia. Jotkut naiset kun sanovat, että eihän ne nyt mitenkään sietämättömiä olleet. Olen miettinyt, että olenko jotenkin heikko ja epäkelpo, kun minusta niitä oli vaikea kestää. Mutta ei kai kaikille tule samanlaiset kivut.

Ihan turha vertailla muihin. Jokainen synnytys on omanlaisensa. Myöskin supistuskivut ON erilaisia, esimerkiksi itselläni kokemusta spontaanisti käynnistyneestä synnytyksestä, ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä (rv10 keskenmeno, ja kohtu ei tyhjentynyt itsestään), ja voin kertoa että tuosta lääkkeellisestä tyhjennyksestä tuli satakertaa kivuliaammat supistukset kuin synnytyksessä!!!

Siedin luonnollisia supistuksia niin hyvin, etten tarvinnut mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Keskenmenossa jouduin potea kipuja kotona, ja pyörryin supistuskioujen takia....

Minulla on myös kokemusta kahdesta hyvin erilaisesta synnytyksestä. Ensimmäinen alkoi vesien menolla, sitten käynnisteltiin pitkään ja hartaasti. Kivut oli jotain ihan kamalaa eikä edistystä edes meinannut tapahtua, lopulta epiduraali ja oksitosiinitippa toi helpotuksen. Toinen taas lähti käyntiin niin, että vuorokauden verran kesti semmoiset hyvin lievät, mutta selvät supistukset. Ja sitten menin saunaan ja supistukset alkoi tulla niin tiuhaan, ettei meinattu sairaalaan päästä. Lääkäri sai juuri ja juuri viime hetkellä laitettua jonkun kohdunkaulapuudutteen (?), noin puoli tuntia ennen kuin vauva jo syntyi. Nämä toisetkin supistukset oli kyllä voimakkaita, mutta paljon helpompia kestää kuin ensimmäisessä synnytyksessä.

Tämä vain esimerkkinä, että ei tosiaan kannata vertailla toisiin, synnytyksiä on niin erilaisia ja jopa samalla naisella voi olla hyvin toisistaan poikkeavat synnytykset.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa asennoitua niin että synnytyksessä kipu ja pahoinvointi yms. kestää maksimissaankin vain pari vuorokautta. Se ei ole loputonta tuskaa ja kärsimystä, kuten vaikka syövässä tai jossain muussa pitkäaikaisessa sairaudessa. Lisäksi toisin kuin sairauksissa, synnytyksessä se tuska päättyy suuren onneen ja hyvään oloon. Kyllä sen pari vuorokautta jaksaa silloin ihan mitä vain.

Tää on hyvä pointti. Yksikään vauva ei ole sinne mahaan jäänyt, eli kyllä se sieltä parissa päivässä ulos tulee keinolla tai toisella, vaikka olisi minkälainen tuska. Ja lopputulos on kuitenkin pääasia, ei se miten siihen päädytään!

Vierailija kirjoitti:

Seisoma-asento auttaa ponnistamaan jos suinkin jaksaa. Epiduraali voi viedä tunnon ja sada ponnistamaan väärään aikaan tai lakkauttaa supistukset, jolloin saat oksitosiinia ja kivut ovat entistäkin kovemmat.

Epiduraali oli taivas, en tiedä miten olisin selvinnyt esikoisen synnytyksestä ilman sitä. Oli oksitosiinitippakin, supistukset tuntui selvästi, mutta ei koskenut. Sain jopa nukuttua hetken ensimmäistä kertaa vuorokausiin ja jaksoin paljon paremmin ponnistaa.

En ottanut mitään kivunlievitystä koska en ole mikään nynny vaikka olinkin ensisynnyttäjä ja yksin synnytin ilman tukihenkilöä opiskelijan ja kätilön seurassa. Jos menen hammaslääkäriin niin silloin ilman muuta otan puudutuksen. Siksi synnytys ei pitkittynyt kuten kaverilla jonka laps syntyi +24h supistusten alkamisesta sinisenä ja elottomana. Ja koko ajan pyys lisää tippaa suoneen aika hurjaa se oli. Mulla meni pari tuntia sairaalaan saapumisesta huusin äitiä ja jumalaa apuun mutta selvisin siitä ihan kunnialla ilman mömmöjä. Eise synnytys tuntunut siltä että käsi tai jalka ois sahattu irti ihan tuntui kivuliailta menkkakivuilta jotka on muutenkin tuttuja. Lapsi sai täydet pisteet eikä ollut liman ja veren peitossa ja ihan terveen värinenkin oli.

Istu jakkaralla suihkussa ja suihkuta tulikuumaa (siis oikeasti niin kuumaa että normaalisti sattuisi) vettä vatsaasi jokaisen supistuksen aikana. Tämä toimi mulla niin hyvin, että kätilö pelästyi kun olin 9 senttiä auki suihkusta pihalle tultuani, olin siellä 5-6 tuntia.

Ei kovin ekoystävällistä mutta ihan oikeasti, kokeile!

Tsemppiä! :)

Mittauta synnytyksen jälkeen rautavarastot (ferritiini). Mikäli kärsit raudanpuutteesta, mittauta myös vauvan arvot. Itse kärsin mm.synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja kaikista raudanpuutteen oireista, mutta 2000-luvun lopulla ei mitään ferritiinejä mitattu. Myös lapsilla oli oireita vauvasta lähtien. Raudanpuutteeni todettiin vasta v.2017, jolloin lapset olivat jo 11.v ja 7.v. Molemmilla lapsilla on myös ollut raudanpuute, joka on seurausta raskausaikaisesta raudanpuutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Älä synnytä ollenkaan. Sitä päätöstä en ole ikinä katunut. Ihana olla 60 v eikä tarvii lastenlapsia hoitaa.

Ajatella, mun lasten mummo on jo 70 v eikä ole koskaan tarvinnut lastenlapsia hoitaa.

Minäkin sanoisin, että kannattaa myös ensikertalaisena varautua nopeaan synnytykseen. Itselläni eka synnytys alkoi säännöllisillä supistuksilla n. 18.00 aikaan, ja pitkin iltaa taisin parikin kertaa soitella synnärille. Sanoivat vaan, että ei ole kiirettä, ole rauhassa kotona niin kauan kun pystyt. No minä sitten olin, lopulta joskus 1.00 aikaan päädyin synnärille kun totesin, että nyt ei enää pysty. Tarkastukseen mennessä kätilö oli vähän sillä mielellä, että katsotaan nyt. Olin kuitenkin jo reilun 5cm auki, joten suoraan saliin.

Lapsi syntyi lopulta 5.00 aikaan, vähän hidastui loppua kohti kun tuli tarjontavirhettä. Sitten tulikin jo kiire, kun vauva joutui ahdinkoon ja kun hänet ulos saatiin, selvisi että napanuora oli aika tiukassa kaulan ympärillä. Kyllä mietin, että jos oltaisiin jostain kovin kaukaa oltu tulossa, olisi ollut mielenkiintoinen matka...

Oman kokemuksen perusteella voisin myös sanoa, että paljon kammoksuttu imukuppisynnytys ei välttämättä ole niin kamala. Tuo esikoinen jouduttiin tilan äkillisen heikkenemisen takia ottamaan ulos per heti, ja kun hän oli jotenkin vähän huonossa asennossa, oli pakko käyttää kuppia ohjaamaan päätä paremmin. Kiitos imukupin, koko ponnistusvaiheen kestoksi oli merkitty 3min, ja ilmeisesti kiitos hyvin palautuvan kudostyyppini, ei moisesta rytinästä jäänyt epparia ja paria nirhaumaa kummempia jälkiä. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Ei ole pakko tulla raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Istu jakkaralla suihkussa ja suihkuta tulikuumaa (siis oikeasti niin kuumaa että normaalisti sattuisi) vettä vatsaasi jokaisen supistuksen aikana. Tämä toimi mulla niin hyvin, että kätilö pelästyi kun olin 9 senttiä auki suihkusta pihalle tultuani, olin siellä 5-6 tuntia.

Ei kovin ekoystävällistä mutta ihan oikeasti, kokeile!

Tsemppiä! :)

Suihkuttelusta hyviä kokemuksia minullakin. Sain olla suihkuhuoneessa lähes koko synnytyksen ajan. Kuumaa ja kylmää vettä vuorotellen kovimpaan kipupaikkaan eli selkään. Homma eteni nopeasti ja pöydälle menin vasta kun alkoi työnnättää.

Onnea matkaan!

Ota kipu vastaan, hyödynnä se. Ole jalkeilla, kävele jos pystyt ennen h-hetkeä. Synnytys vauhdittuu. Älä suunnittele liikaa, tai ota pultteja siitä, miten se sattuu menemään. Sinussa on voimaa.

.... ja samaa lisää, mitä muutkin ovat sanoneet: myös ensisynnyttäjällä voi olla vauhdikas ja nopea synnytys. Luota siis tuntemuksiisi sairaalaan lähdön kanssa.

Älä pelkää imukuppia vaan katso vaikka etukäteen netistä, millaisesta vempeleestä on kyse. Mä yritin eka ponnistaa muutamia kertoja, mutta en päässyt hommasta ollenkaan jyvälle. Sitten otettiinkin jo imukuppi esille, koska sikiötä uhkasi hapenpuute (tästä onneksi kuulin vasta synnytyksen jälkeen). Lapsi syntyi imukupilla kolmen vedon jälkeen ja vaikka ne tekivät tosi kipeää (epparista huolimatta repesin vielä lisää), niin kivulias osuus oli ainakin nopeasti ohi ja lapsi turvallisesti maailmassa.

Jostain syystä imukuppi herättää monessa kauhua, mutta oman kokemukseni perusteella siihen ei ole mitään syytä. Ajattele vaikka niin, että imukupin jälkeen synnytys on nopeasti ohi!

Opettele rentoutumaan.

Selvitä itsellesi synnytyksen kulku pääpiirteittäin etukäteen. Jos lapsivesi mennessään on muuta kuin kirkaista (vihreää tai ruskeaa), kerro se heti kätilöille, on hyvin mahdollista että vauvalla on jo bakteeritartunta kun horinut likaista vettä. Vauva vaatii tarkkaa seurantaa synnyttyään, nouseeko lämpö jne. tarvitaanko antibiootteja. Jos on mitään epäselviä ja huolestuttavia tuntemuksia itsellä missään vaiheessa, kerro se, koskaan ei tiedä mitä on meneillään. Seuraa itse vauvan sykettä monitoreista ja hälytä kätilöt jos laskee liikaa. Meillä mies oli herkästi painamassa kutsunappia eli ei ne miehetkään turhia ole ja jos valittavat epäolennaisesta, pistä kuriin... Hekin voivat vaikuttaa siihen että vauva syntyy elävänä ja terveenä kunhan hieman keskittyvät.

Istukka pitää syntyä ilman repimistä, huonot kätilöt yrittävät repiä tai vähintään kokeilevat napanuorasta vetämällä lähtiskö. Vauva heti rinnalle ja jos ei jaksa itse imeä, nänni reippaasti suuhun, ei kannata odotella mitään imetysintoilijoiden "vauva ryömii itse rinnalle". Terve vauva ehkä jaksaakin, mutta väsynyt tai jo bakteeritulehduksen saanut vauva ei jaksa eli nänni suoraan suuhun ns. niin syvälle kuin menee, että saa kunnollisen imuotteen. Miettisin kaksi kertaa kovia puudutteita, supistusten tunteminen eli milloin on tarkoitus ponnistaa heikentyy. Ilokaasulla pärjää loppujen lopuksi aika hyvin. 

Ja se, että kun alkaa olla "kakkahädän tunne" (tulee olo että pitää päästä vessaan), silloin vauva alkaa syntyä, on jo kiire valmistautua ponnistamaan. Tässä kohtaa et sitten kävele enää metriäkään.