Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Lopeta nainti hyvissä ajoin.

Oma neuvoni olisi se, että lue ja tutustui aiheeseen etukäteen - lue synnytyksen fysiologiasta, miten synnytys etenee ja mitä kaikkia vaihtoehtoja synnytyksessä on synnytystapojen, kivunlievitysten ja asentojen osalta, ja lue myös synnyttäjän oikeuksista. Sitten mieti tältä pohjalta, millaiset asiat olisivat itsellesi tärkeitä.

Synnytys on välttämätön välivaihe matkalla vanhemmuuteen. Ota se kokemuksena. May the force be with you.

Ota mukaan lempi herkkujasi, sairaalaruoka on vastasynnyttäneelle äidille aivan kun söisi kakkaa.

Unohda draama, hengitä ja synnytä.

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan lempi herkkujasi, sairaalaruoka on vastasynnyttäneelle äidille aivan kun söisi kakkaa.

Niiiin totta! Tärkeä tieto :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä vertaile itseäsi muihin synnyttäjiin, ei ennen tai jälkeen synnytyksen. Se ei ole suoritus josta saa mitalin siitä, että synnytti ilman epiduraalia, synnytys kesti vain niin ja niin vähän aikaa tai vaikka vauvan pisteistä. Sinun synnytyksesi on sinun oma yksilöllinen kokemuksesi, ja synnytys on onnistunut, jos vauva tuli ulos sinusta tavalla tai toisella, saitpa kivunlievitystä tai et, pusersitpa vauvan ammeeseen tai jakkaralla, kotona tai sairaalassa, olipa mukana doula tai naapurin Irmeli, hengititpä juuri oikein tai et. On aivan turhaa syyllistyä (ja turhaa ja typerää myös muiden syyllistää) siitä, miten eri tavalla jonkun toisen synnytys meni. Ne on yksilöllisiä tapahtumia ja ihminen ei paljon haavoittuvimmillaan voi olla kuin synnyttäessä, ole itsellesi armollinen äläkä siis vertaile suotta itseäsi muihin suotta.

Tämä oli tosi kauniisti sanottu. Kiitos. <3

Olen itse potenut jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että minusta supistuskivut olivat todella kamalia. Jotkut naiset kun sanovat, että eihän ne nyt mitenkään sietämättömiä olleet. Olen miettinyt, että olenko jotenkin heikko ja epäkelpo, kun minusta niitä oli vaikea kestää. Mutta ei kai kaikille tule samanlaiset kivut.

Ihan turha vertailla muihin. Jokainen synnytys on omanlaisensa. Myöskin supistuskivut ON erilaisia, esimerkiksi itselläni kokemusta spontaanisti käynnistyneestä synnytyksestä, ja lääkkeellisestä tyhjennyksestä (rv10 keskenmeno, ja kohtu ei tyhjentynyt itsestään), ja voin kertoa että tuosta lääkkeellisestä tyhjennyksestä tuli satakertaa kivuliaammat supistukset kuin synnytyksessä!!!

Siedin luonnollisia supistuksia niin hyvin, etten tarvinnut mitään lääkkeellisiä kivunlievityksiä. Keskenmenossa jouduin potea kipuja kotona, ja pyörryin supistuskioujen takia....

Pyydä tukihenkilöä hinkkaamaan rystysillä sun alaselkää niin kovaa kuin lähtee aina kun tulee supistus. Se auttoi mua. Jälkikäteen huomasin, että sinne jäi pienet mustelmat, eli todella kovaa saa painaa. Se kohta on keskellä alaselän kaarretta. Mun doula osasi sen jutun ja nyt jos pitäis uudestaan mennä synnyttämään niin ei pelottaisi jos tietäisin, että joku osaa tehdä sen jutun.

Ota korvatulpat mukaan.

Jätä lapset tekemättä niin ei tartte pelätä synnytystäkään.

Älä aliarvioi kipua. Varaudu siihen, että et jaksakaan olla niin urhea kuin etukäteen ajattelet. Varaudu siihen, että et kestäkään kipua lopulta sillä tavalla kuin etukäteen ajattelet kestäväsi, varsinkin jos synnytys on pitkä. Ole armollinen, pyydä rohkeasti apua, yritä parhaasi, ja muista: synnytyksen kesto on aina rajallinen. Jossain vaiheessa se on ohi.

Treenaa kivunsietoa etukäteen eli altista itsesi epämukavuudelle ja opi sietämään sitä. Näin opetat aivoillesi myös sen, että kestät kipua ja se loppuu aikanaan. 

Ota kaikki mömmöt, jotka saat.

Kipu ei jalosta, ja sitä voidaan lievittää.

Muista, että kautta aikojen naiset ovat synnyttäneet ja selvinneet.

Kaukana jossain juuri samalla hetkellä tuntematon sisko synnyttää kivulla ja vaivalla. Hän selviää ja sinä selviät!

Älä synnytä ollenkaan. Sitä päätöstä en ole ikinä katunut. Ihana olla 60 v eikä tarvii lastenlapsia hoitaa.

Paras neuvo, jonka itse sain: ponnista kuin olisit paskalla. Kätilöt kehui, että synnytys oli kuin oppikirjasta ja oikean ponnistusasennonkin löysin heti :D

Vierailija kirjoitti:

Älä synnytä ollenkaan. Sitä päätöstä en ole ikinä katunut. Ihana olla 60 v eikä tarvii lastenlapsia hoitaa.

Synnytä ihmeessä! Naisen kroppa kestää ja pysyy terveempänä kun on synnyttänyt.

Lastenlapsia EI tarvitse hoitaa.

Me papan kanssa ollaan asuttu Teneriffalla, paitsi nyt kun on tämä korona. Lapset ja lastenlapset itselleni tärkeämmät kuin maisterin paperit.

Terveisin nuorekas mummo.

Mieti etukäteen synnytykseen liittyviä asioita, eli valmistaudu henkisesti koitokseen ja ota selvää asioista, mutta älä päätä liian jyrkästi vaikkapa kivunlievitystä tai ponnistusasentoa, sillä tilanne muuttuu.

Eli joku voi olla pettynyt synnytykseen koska oli etukäteen päättänyt ettei ota kivunlievitystä mutta joutuikin ottamaan, tai joutui sektioon vaikka oli päättänyt synnyttää alateitse.

Jokainen synnytys, jossa äiti ja vauva selviävät hengissä ja toivottavasti korkeintaan pienillä vaurioilla, on hyvä synnytys, ei väliä millä tavalla, missä asennossa tai kuinka lääkittynä se tapahtuu.

Keinuttele itseäsi kengurupallolla istuen, kun supistus tulee.

Muista ponnistaa!