Jos saisit antaa vain yhden neuvon synnyttämiseen liittyen, mikä se olisi?

Älä häpeä jos se järjetön kipu saa sinut menettämään tajuntasi.

Vaikka kuinka pelottaa, älä yritä saada sektiota, jollei lääkäri sitä suosittele. Mun oli pakko tehdä molemmilla kerroilla ja olisin halunut vielä kolmannen lapsen, mutta nyt en saa koska kroppa ei kestä kolmatta sektiota.

Luota itseesi, kaikki menee hyvin

Itselleni antaisin nyt vinkiksi että mene hyvä ihminen suoraan sektioon. Takana kaksi helvetin vaikeeta synnytystä, joista toinen päättyi sektioon monen tunnin kärsimyksen jälkeen joka tapauksessa.

Oikea vinkkini on että älä tee suuria suunnitelmia etukäteen, luota henkilökuntaan.

Jos järkytyt vaikeasti synnytyksestä, hae apua. Äitini ei ole vieläkään unohtanut hirveitä synnytyksiä, 89 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ottanut yhtään raskauden aikana selvää synnytyksen yksityiskohdista. Tai jotain pientä juu, että milloin pitää lähteä synnärille ja mitä on hyvä ottaa mukaan jne. Mutta täällä hyvinvointivaltiossa en huolehtinut yhtään mistään, että miten synnytetään. Luotin täysin, että kun aika on niin se vaan tapahtuu, se on luonnollinen asia ja kätilö sitten sanoo mitä piää tehdä ja minä vaan teen enkä mieti. Etukäteen olin päättänyt, että kaiken kivunlievityksen otan, mutta minä vaan kuuntelen mitä sanotaan ja teen sen mukaan.

Pari työntöä ja lapsi oli ulkona :D. Kätilö kehui, että uskalsin rohkeasti ponnistaa enkä puoliteholla (niinkuin jotkut jotka pelkää. Minä en pelännyt sillä en yhtään miettinyt koko asiaa etukäteen :D). Tunsin kehossani tarpeen ponnistaa ja kätilö vahvisti, että niin saa tehdä ja siinä se. Mikään paikka ei revennyt, helppoa kuin mikä.

...Mutta silti seuraavan lapsen haluan tuoda maailmaan sektion kautta, sillä alapää muuttuu kyllä tuossa touhussa. Tai ainakin se siltä itsestä tuntuu. 

Pari työntöä ja lapsi ulkona varmasti muuttaa alapäätä. Lapsen ei pidä syntyä niin nopeasti. Naisen kudokset eivät ehdi mukaan.

Ja nainen saa pelätä ponnistamista etkä sinä ole yhtään parempi kun 'uskalsit'. Tyhmä olit ja ilmeisesti aika tilava jo ennestään.

Jos minä saisin antaa yhden synnytykseen liittyvän neuvon, antaisin sen juuri sinulle. Älä arvostele toisten naisten t*ssuja. Annat vain itsestäsi vähän yksinkertaisen kuvan.

Älä syö enää sitten, kun synnytys on oikeasti käynnistänyt. Koskaan ei tiedä, joutuuko hätäsektioon ( se , että raskaus sujunut normaalisti tai että on terve, eivät takaa ongelmatonta synnytystä). Hätäsektiossa nukutetaan. Jos olet syönyt, se lisää riskejä. Eli mahan sisältöä voi joutua keuhkoihin.

Hätäsektiossa ei voi odotella, että tulee tarpeeksi aikaa siitä syömisestä.

Vanhempani ovat synnytyksiä hoitaneita lääkäreitä. Tuo oli ohje, jota pitivät tärkeimpänä, kun tulevasta synnytyksestä puhuttiin.

Lisäksi, synnytyksen ollessa käynnissä ei ruoansulatus muutenkaan toimi normaalisti, joten ei juuri hyödytä. Pahoinvointia voi lisätä.

Juoda voi pieniä määriä kerrallaan vettä tai kirkasta mehua.(ei hedelmälihaa, vaan ihan sokerimehua).

Sekään ei välttämättä pysy sisällä, mutta kun sairaalassa synnyttää, saa tarvittaessa tipan(neste ja sokeri). Kannattaa antaa laittaa.

Itse oksensin vedenkin, ja oli tarpeen

Älä mieti etukäteen.On kaikkea muuta,kuin voisi ikinä kuvitella.

Vesiallas rentouttaa mukavasti ensivaiheessa.Tulee myös vähemmän repeämiä,kuin ilman vettä.T:Kaksi ilman vettä,yksi veden kera synnyttänyt

Vierailija kirjoitti:

Älä turhaan aloita ponnistelua liian aikaisin, anna vauvan valua itsestään ulospäin pikkuhiljaa. Kerro kätilölle tai hoitajalle kun tunnet vauvan liukuvan ulospäin ja kysy heidän neuvoaan että mitä missäkin vaiheessa pitäisi tehdä. Kun vauva tuntuu liukuvan ulospäin niin se saattaa sitten syntyä nopeastikin joten sairaalaan kipin kapin jos alkaa jo kotona tuntua. Voi toisaalta kestää 2-3 tuntiakin siitä ensimmäisestä liukumisen tunteesta ennen kuin syntyy. 

Ensisynnyttäjälle tuo ei ole mikään paras mahdollinen neuvo. Itse en edes tuntenut mitään ponnistamisen tarvetta kun ensimmäinen syntyi, eikä synnytys todellakaan edennyt minun tekemättä mitään.

Kätilö tarkistaa kohdunsuun tilanteen ja tuskinpa jää odottelemaan 2 tuntia että vauva syntyisi itsekseen.

Tarpeen mukaan kätilö saattaa jopa jarrutella vauvan syntymää, ettei tule mitään pahoja repeämiä.

Niistä liukimisista vielä etten itse ainakaan sellaisia tuntenut missään 5 synnytyksestä.

Varaudu siihen, että kakattaa. Minulle se tuli yllätyksenä, vaikka ymmärtäähän sen, kun tietää, mikä paine peräpäässä on. Oli outoa kakkia siihen synnytyspöydälle, kyljelläni olin, huusin, että apua...kätilö sanoi, että anna tulla vaan ja pyyhki sen pois. Kai se on heille ihan normaalia,mutta en ole kenenkään kuullut puhuvan siitä. Peräruiske kai annetaan yleensä ennen synnytyssaliin menoa? Mulle ei ehditty.

Pysy jalkeilla ja liiku mahdollisimman kauan. Pahinta on käpertyä sänkyyn makaamaan tuskiensa kanssa. 

En ikimaailmassa ottais miestäni mukaan- jalat haralla, kamalat huudot, verta jnpjnp

Ota epiduraali. Kivusta ja tuskasta ei saa mitalia.

Vierailija kirjoitti:

Älä vertaile itseäsi muihin synnyttäjiin, ei ennen tai jälkeen synnytyksen. Se ei ole suoritus josta saa mitalin siitä, että synnytti ilman epiduraalia, synnytys kesti vain niin ja niin vähän aikaa tai vaikka vauvan pisteistä. Sinun synnytyksesi on sinun oma yksilöllinen kokemuksesi, ja synnytys on onnistunut, jos vauva tuli ulos sinusta tavalla tai toisella, saitpa kivunlievitystä tai et, pusersitpa vauvan ammeeseen tai jakkaralla, kotona tai sairaalassa, olipa mukana doula tai naapurin Irmeli, hengititpä juuri oikein tai et. On aivan turhaa syyllistyä (ja turhaa ja typerää myös muiden syyllistää) siitä, miten eri tavalla jonkun toisen synnytys meni. Ne on yksilöllisiä tapahtumia ja ihminen ei paljon haavoittuvimmillaan voi olla kuin synnyttäessä, ole itsellesi armollinen äläkä siis vertaile suotta itseäsi muihin suotta.

Tämä oli tosi kauniisti sanottu. Kiitos. <3

Olen itse potenut jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että minusta supistuskivut olivat todella kamalia. Jotkut naiset kun sanovat, että eihän ne nyt mitenkään sietämättömiä olleet. Olen miettinyt, että olenko jotenkin heikko ja epäkelpo, kun minusta niitä oli vaikea kestää. Mutta ei kai kaikille tule samanlaiset kivut.

”Älä yritä työntää takaisin”

Synnytyksessä tarvi osata mitään muuta kuin hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ponnistusvaiheessa yritä saada jalat ja lantio auki, älä vastusta. Mulla vasta kolmannen kohdalla pääsin jyvälle tuosta, kun jotenkin kivun tullessa enemmän jännitti ja samalla vastusti ponnistusta.

Toisaalta taas itselläni piti myös oppia kuuntelemaan omaa kroppaa, eikä kätilöitä. Kun olin auki, niin kehoittivat aina ponnistamaan, mutta vasta kun totesin etten pysty ja tarvitsen pienen tauon ennen kuin alan ponnistamaan, niin homma sujui. Mulla ei vaan alkanut työntövaihe ihan täysillä heti, vaan siihen meni jonkun aikaa.

Elimistön kipu on viesti siitä että nyt on jotain vialla. Miksi sitä ei huomioda synnytyksessä? Synnytyksessähän naisen keho vaurioituu pysyvästi ja kipu on viesti siitä että nyt menee rikki.

Ai että synnytyksessä naisen keho vaurioituu pysyvästi?! :D omakohtaisena kokemuksena väitän todella lujaa vastaan tuolle :D luomusynnytykset, jokaisessa olen lillunut avautumisvaiheen ajan lämpimässä altaassa, veteen en kuitenkaan ole ponnistanut, mutta 0 repeämää, eikä episiotomioita ole tarvittu! Palaudun kahdessa viikossa, siis silloin ei enää kipuja ja virtsanpidätyskyky oli sama kuin ennen, seksiä 4 viikkoa synnytyksestä, ja tuntuu yhtä hyvältä kuin ennen synnytystä :) älytöntä propagandaa väittää, että naisen keho jotenkin pilaantuu synnytyksestä automaattisesti.....

Kuuntele itseäsi, älä kätilöitä, ja mieti kaksi kertaa tarvitsetko todella epiduraalia. Minulle kätilöt sitä tyrkyttivät vaikka kipuja ei juurikaan ollut, ja lopulta otin sen koska "piti". Sen jälkeen en pystynytkään enää ponnistamaan ja koko homma meni ihan reisille. Hyvin edennyt synnytys pysähtyi kokonaan ja venyi monituntiseksi kamppailuksi, jossa muun muassa pyörryin kerran.

Jos kipuja on, ota ehdottomasti. Mutta jos ei ole, epiduraali ei todellakaan paranna asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele itseäsi, älä kätilöitä, ja mieti kaksi kertaa tarvitsetko todella epiduraalia. Minulle kätilöt sitä tyrkyttivät vaikka kipuja ei juurikaan ollut, ja lopulta otin sen koska "piti". Sen jälkeen en pystynytkään enää ponnistamaan ja koko homma meni ihan reisille. Hyvin edennyt synnytys pysähtyi kokonaan ja venyi monituntiseksi kamppailuksi, jossa muun muassa pyörryin kerran.

Jos kipuja on, ota ehdottomasti. Mutta jos ei ole, epiduraali ei todellakaan paranna asiaa.

Tähän lisäisin että uskalla vaatia kätilöiltä. Mullakin meni eka synnytys kätilöiden ehdoilla: epämukava asento puoli-istuen, vaikka olisin halunnut olla polvillaan ja se olisi ollut mukavampi. Kätilölle ei. Olisin halunnut, että kätilö tukee välilihaa kuten synnytysvalmennuksessa oli opetettu, mutta "ei tarvii, ei se repeä". No repesihän se vähän, ehkei pelkästään kätilön syystä, mutta kumminkin. Kokemus oli kurja ehkä enemmän siksi, ettei minua kuunneltu lainkaan, toiveitani ei kunnioitettu, kätilö piti minua ja toiveitani tyhmänä, sisään ja ulos kulki ponnistusvaiheessakin vaikka ketä jne. En vaan kokenut oloani turvalliseksi ja hyväksi.

Toinen menikin sitten ihan nappiin, uskalsin vaatia enemmän ja kätilötkin olivat myötätuntoisia, lempeitä ja ihania.