Lestadiolaiaäidit, miten ihmeessä te jaksatte?

Eikö pelota harrastaa heti synnytyksen jälkeen seksiä, kun on vaara tulla uudestaan raskaaksi? Minä ainakin pihtaisin ihan hulluna.

Vastaus kysymykseen. Saattaa se vähän pelottaa. Sitten ei harrasteta seksiä, puoliso kunnioittaa tunteitani. Ei hän halua seksiä, jos minusta tuntuu pahalta. Pelko menee ohi. Elämä alkaa järjestyä, vauva kasvaa. Ilman puolisoni emotionaalista tukea en olisi kyllä selvinnyt - rehellisesti sanottuna. on ollut hirveän tärkeää, että puoliksi on ollut ymmärtäväinen, hellä ja omista tarpeistaan joustava. Mamaliinix8

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 21:52"]Vastaus kysymykseen. Saattaa se vähän pelottaa. Sitten ei harrasteta seksiä, puoliso kunnioittaa tunteitani. Ei hän halua seksiä, jos minusta tuntuu pahalta. Pelko menee ohi. Elämä alkaa järjestyä, vauva kasvaa. Ilman puolisoni emotionaalista tukea en olisi kyllä selvinnyt - rehellisesti sanottuna. on ollut hirveän tärkeää, että puoliksi on ollut ymmärtäväinen, hellä ja omista tarpeistaan joustava. Mamaliinix8

[/quote]

Ihmeellistä, jos miehesi ei tunne syyllisyyttä vuoksesi, kun aina saa sinut raskaaksi.

Ystäväni on entinen lestadiolainen. Totta puhuen en voi MILLÄÄN ymmärtää naisia jotka tuollaiseen suostuvat.( ja en ymmärrä uskontoa, mutta se on toinen asia) Tiedän monta lestaäitiä jotka laihduttavat ollakseen niin laihoja ettei kuukautiset tule --> ei lapsiakaan. Paras oli kun yhteen perheeseen syntyi tammikuun lopussa ja saman vuoden joulukuussa lapsi. sitten taas seuraavan 9 kk jälkeen kolmas. Ystäväni sisko on joka raskautensa ajan sairaalassa koska vartalo ei kestä enää raskauksia. Vanhemmat lapset hoitavat nuoremmat ja äiti kulkee pian taas maha pystyssä suorastaan nääntyneen näköisenä kun on niin rankkaa kaikin puolin. 

Ystäväni on entinen lestadiolainen. Totta puhuen en voi MILLÄÄN ymmärtää naisia jotka tuollaiseen suostuvat.( ja en ymmärrä uskontoa, mutta se on toinen asia) Tiedän monta lestaäitiä jotka laihduttavat ollakseen niin laihoja ettei kuukautiset tule --> ei lapsiakaan. Paras oli kun yhteen perheeseen syntyi tammikuun lopussa ja saman vuoden joulukuussa lapsi. sitten taas seuraavan 9 kk jälkeen kolmas. Ystäväni sisko on joka raskautensa ajan sairaalassa koska vartalo ei kestä enää raskauksia. Vanhemmat lapset hoitavat nuoremmat ja äiti kulkee pian taas maha pystyssä suorastaan nääntyneen näköisenä kun on niin rankkaa kaikin puolin. 

Miksi mieheni pitäisi tuntea syyllisyyttä rakkaudestaan minuun?

Väännän rautalangasta:

Mieheni on vapaa ihminen ja voi käyttää ehkäisyä, jos tahtoo.

Minä olen vapaa ihminen ja voin käyttää ehkäisyä, jos tahdon.

Miehelläni on vakaumus, jonka vuoksi hän ajattelee lapsen olevan lahja - ei siis ehkäise.

Minulla on vakaumus, jonka vuoksi ajattelen lapsen olevan lahja - en siis ehkäise.

Missä kohti tapahtuu se vääryys, jonka vuoksi hänen pitäisi tuntea syyllisyyttä?

tiedän kuitenkin hänen tunteensa sen suhteen, että synnytyskipua on ollut vaikea katsoa. Hän mainitsee siitä, kun ajamme esim. sairaalan ohi. Että ottaisi sen kivun itselleen, jos voisi. Minä olen aina sanonut, että sen tuskan kyllä kestän, kun tiedän, miten hyvä hän on minua kohtaan. Ei tarvitse pelätä uskottomuutta, jättämistä, kodin rikkomista ja muita itsekkyyden hedelmiä. En vaihtaisi omaa osaani tämän maailman naisten osaan - johon liian usein tuollaiset asiat kuuluvat. Mamaliinix8

Syyllisyys tulee siinä vaiheessa, kun se päästää mälllit sun sisälle. Kukaan tervepäinen mies ei voi olla tuntematta syyllisyyttä, jos hän koko ajan pamauttelee naistaan paksuksi, vaikka edellinen vauva on hyvä kun syntynyt. Jotain tervettä miehekästä suojeluvaistoa omaa naista kohtaan, ettei laita taas kerran oman rakkaan kroppaa koville. 16 kertaa, huhhuh, sun kohtu on varmaan ihan repaleilla.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:34"]

Syyllisyys tulee siinä vaiheessa, kun se päästää mälllit sun sisälle. Kukaan tervepäinen mies ei voi olla tuntematta syyllisyyttä, jos hän koko ajan pamauttelee naistaan paksuksi, vaikka edellinen vauva on hyvä kun syntynyt. Jotain tervettä miehekästä suojeluvaistoa omaa naista kohtaan, ettei laita taas kerran oman rakkaan kroppaa koville. 16 kertaa, huhhuh, sun kohtu on varmaan ihan repaleilla.

[/quote]

Ota järki käteen ja lueskeleppas uudestaan näitä juttuja! 

ps. sulla menee nyt ihmiset sekasin.

Pamauttelee? Mun mies rakastelee mua. :) 

Täällä anonyyminä kehtaat puhua noin rumilla sanoilla, mutta jos tapaisimme livenä niin et kehtaisi.

Minä arvostan itseäni ja minä arvostan miestäni. Jos sinä menet asiattomuuslinjalle niin se on sinun häpeäsi. Vastasin asiallisesti aloittajan kysymyksiin. Mamaliinix8

Kieltääkö vakaumus synnytyksen aikaisen kivunlievityksen?

Itsellä 2 ensimistä lasta syntyi "luomuna" mutta kolmas synnytys pysähtyi loppuvaiheessa kun pelkäsin ponnistusvaiheen kipua liikaa... Kadella nuorimmalla ikäeroa vähän yli vuosi, joten oli edellinen synnytys liian tuoreessa muistissa. Sain spinaalin ja siihen hävisi synnytyspelko ;-)

Kieltääkö vakaumus synnytyksen aikaisen kivunlievityksen?

Itsellä 2 ensimistä lasta syntyi "luomuna" mutta kolmas synnytys pysähtyi loppuvaiheessa kun pelkäsin ponnistusvaiheen kipua liikaa... Kadella nuorimmalla ikäeroa vähän yli vuosi, joten oli edellinen synnytys liian tuoreessa muistissa. Sain spinaalin ja siihen hävisi synnytyspelko ;-)

Olisi ihan kiva, jos muistaisitte, ettei kaikilla vl:llä ole isoa perhettä. Turhaa taas avasin tämän, kun tämähän koskikin vain isoja vl-perheitä.

Ei kiellä vakaumus mitään kivunlievityksiä. Kaikenlaista on kokeiltu. Synnytykset on erilaisia ja aina ei mene lievitystä nappiin. Se on kuitenkin elämää. Kiitollinen olen kaikista synnytyskokemuksistani ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta olen aina saanut asiallista ja hyvää hoitoa. Lopputulos on aina palkinnut vaivan ruhtinaallisesti. Ei ollut tarkoitus valittaa, mainitsin vain tuosta miehen tunnekokemuksesta. Kyllähän tämä vakaumus niin usein "haastetaan", että olemme kyllä syvimpiä vesiä myöten sen itsellemme selvittäneet ja kaikki tunteet ja ajatukset läpi keskustelleet. En usko, että on mitään tämän aiheen tiimoilta kummankaan mielessä, mitä toinen ei tietäisi. Mamaliinix8

Mammaliinix8:lle kysymys: Millä elätätte pesueenne? Pyhällä hengellä ja rakkaudella? Milloin yksikään lapsi saa omaa aikaa vanhemmilta?

Ei minun käy sääliksi näitä äitejä, he tekevät tietoisen valinnan harrastaa seksiä ehkäisemättä. Mutta entä nuo lapset? Kuka haluaa 10 sisarta? Kuka haluaa olla tämän pesueen vanhin ja huolehtia koko muusta perheestä kun äiti on taas synnyttämässä/ sairaana?

Kyllä vl-perheissäkin on uskottomuutta, päihteitä, väkivaltaa, mt-ongelmia ja kaikkea mitä muuallakin. Ei usko tee kenestäkään pyhimystä, mutta ongelmista on vaikeaa puhua ja yhteisön sisällä tapahtuvista ongelmien maton alle lakaisuista olemme lukeneet lehdistäkin.

Myös äitien uupumus voi johtaa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, lasten kiukuttelua on vaikeaa sietää, jos on väsynyt tai masentunut.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 22:55"]

Olisi ihan kiva, jos muistaisitte, ettei kaikilla vl:llä ole isoa perhettä. Turhaa taas avasin tämän, kun tämähän koskikin vain isoja vl-perheitä.

[/quote]

Kaikilla vl-naisilla ei ole edes pientä perhettä.

29: Jos perheessä on 9 lasta, on lapsen kestettävä maksimissaan kahdeksan kertaa äidin käynti synnärillä. Normaaleja arkipäiviä on lapsen elämässä puolestaan tuhansittain. Eli aika marginaalisesta asiasta yrität nostaa juttua.

En ole äiti, mutta ison perheen äitiä auttanee se, että kerralla ei synny kahdeksaa lasta vaan siihen menee 10-20 vuotta.Ja isät ovat keskimääräistä vastuuntuntoisempia sekä lapsia että vaimoa kohtaan.

Elätetään miehen palkalla ja minun pätkätöillä. Eletään säästäväisesti, ruoka tehdään alusta asti itse. Mistään ei ole koskaan ollut puutetta, mutta tietysti jos perhe ei olisi näin iso miehen isohkolla palkalla saisi luksustakin. Nyt hyvin tavallista ja säästäväistä elämää. 

Lapset et saa tällä hetkellä, kun olen kotona mun aikaa 24 h. Aamupäivällä pienet sylitellään ja iltapäivällä koululaisten kuulumiset.

Minulla on itsellä ne kymmenen sisarusta ja - KYLLÄ - minä haluan heidät!!! Elämä on rikasta. Oikeasti juuri ihmissuhteet ovat elämän rikkaus.

meillä on hommattu lapsenvahti, yleensä joku sukulainen, kun olen ollut synnyttämässä. Ja onhan lapsilla isä, joka pärjää yhtä hyvin kuin äiti. Ja hei, synnyttäessä ollaan se pari päivää sairaalassa - ei se mikään traumaattinen ero ole.

Ei usko kenestäkään pyhimystä tee, se on totta. Mutta minulla on ollut ainakin halu selvittää erimielisyyksiä ja rakentaa kestävää parisuhdetta puolison kunnioituksesta lähtien. Mutta omasta tuttavapiiristäni, satoja ihmisiä, tiedän ihan muutaman perheen, jossa mainitsemiasi ongelmia, ja ehkä lopulta ero. Monia elämän ongelmia pystyy ratkomaan, jos tahtoo. Mamaliinix8

Minä taas kolmen lapsen äitinä ja ei lestadiolaisena ihmettelen sitäkin, että miten me valtaväestön äidit jaksetaan. Oma jaksaminen on välillä tiukoilla, kun sukupolvien välinen ketju on katkennut. Lastemme isovanhemmat asuvat kaukana, tädit ja sedät eivät ole kiinnostuneita lapsistamme, kun kuuluvat VELOIHIN (vapaaehtoisesti lapsettomiin). Meitä on kasvatuksella ohjattu pärjäämään omillamme. Mitä elämää tämä on, että kerran tai kaksi kertaa vuodessa tavataan (meidän aloitteesta nämäkin) ja muuten ollaankin omissa oloissamme? Sitten kun isovanhemmat sairastuvat, saamme varmasti matkustaa jatkuvasti heitä auttamassa, vaikka he ovat eläneet jo monta vuosikymmentä meistä erillistä elämää! Jos eivät sitten järjestä hyvissä ajoin hoitopaikkoja itselleen...

Mun täytyy sanoa, että itselläni ei ole minkäänlaista uskoa, mutta olen monessa suhteessa kateellinen nimenomaan lestadiolaisille. Uskossa ja yhteisöllisyydessä on paljon hyvää joka meiltä muilta jää saamatta.

Minulla on täysillä osallistuva mies ja yksi lapsi. Toinen vielä saa tulla mutta siinä meidän perhe onkin. Meillä on lukuisia ystäviä, lapsella on ystäviä kodin ulkopuolella. En usko että hän jää mistään paitsi. Äiti (eli minä) ole terve, hyvässä kunnossa. Tulomme riittävät hyvään elämiseen, matkusteluun ja harrastuksiin. Me suunnittelimme perheemme näin ja tämä toimii. Me emme lisäänny hallitsemattomasti terveyttä ja hyvinvointia uhmaten. Ymmärrän erilaisuutta tiettyyn pisteeseen asti. Valitettavasti pidän lestadiolaisia harhaanjohdettuna yhteisönä, jonka olemassaolo ei voi kauaa jatkua... Lisääntymisestä huolimatta.