Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri haisee - mitä teemme?
25.02.2014 |
Siis oikeasti uusi tyyppi, nuori neitonen, haisee aivan järkyttävän pahalle. Pukuhuoneessa ei kukaan voi käydä kuin hengittämättä kääntymässä ja lemu tarttuu ainakin lähimpänä oleviin kaappeihin.
Tämä tyrmäävä haju haisee isoissakin tiloissa hetkessä niin, että koko tila lemuaa. Osa työkavereista jo yökkäilee, kun pitää esim. käydä vessassa, koska pieni koppi haisee tämän "haisulin" jälkeen sanoinkuvaamattomalle =(
Tietysti asia on pakko ottaa puheeksi (jännityksellä odotamme, milloin asiakkaat mainitsevat asiasta), mutta ihan oikeasti, se on kuitenkin todella vaikeaa. Herkkä ja henkilökohtainen aihe kuitenkin. Kyse ei kuitenkaan ole sairauden aiheuttamasta hajusta, koska kyseessä ei ole mikään pelkkä hien haju.
Vinkkejä? Kokemuksia?
Kommentit (123)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 07:09"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 06:35"]
Hometta veikkaan minäkin. Miehen sisko on supersiisti. Mutta hän ei itse edes huomannut, että koko perheen vaatteet haisevat, kun oli niin tottunut siihen hajuun. Havahtui vasta kun itse sairastui siitä homeesta, lapset ja mies säästyivät.
[/quote]'
MIKSETTE SANONU SIITÄ?!
mulle pitää heti sanoa jos mun kuteet tai mä haisen kissankuselle tai jollei muulle paskalle. Vituttaa ihan helvetisti ku ei tällasia normaaleja asioita voi sanoa !!!
[/quote]
Anoppi sanoi ja toinen sisko, mutta ei ottanut tosissaan. Minusta parempi, että lähemmät ihmiset sanovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:15"]
Meidänkin työpaikalla on haisuli.onneksi vaan toukokuun loppuun asti.
[/quote]
harrastaako ratsastusta, silloin haju on homeiden, siitepölyjen ja hevosen hien ja virtsan sekoitusta. vaipolttaako mentolitupakkaa?
Pössyttelijä? Kannabiksessa on sellainen pistävä, imelähkö haju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 19:58"]
Jos itse haisisin (ja olen varmaan haissutkin), niin toivoisin, että siitä sanottaisiin suoraan päin naamaa mahdollisimman selkeästi: mille haisee, ketkä sen ovat huomanneet, milloin se alkanut ja kuinka paljon häiritsee. Tuollainen selän takana puhuminen on lapsellista ja typerää. Mistään vihjailusta nyt puhumattakaan. Tosin ymmärrän hyvin ettei kukaan halua ottaa näin henkilökohtaista asiaa puheeksi. Kiitos siitä kuuluu ammattiloukkaantujille joille ei voi sanoa yhtään mitään etteikö räpsähtäisi syytteitä työpaikkakiusaamisesta. No toisaalta, myös selän takana puhuminen on työpaikkakiusaamista mutta siitä ei jää niin helposti kiinni kuin suoraan sanomisesta.
[/quote]
Mutta kun sille ei se haisija kuitenkaan itse voi yhtään mitään niin mitä hyötyä tuollaisista suoraan sanomisista sitten muka on?
Eläimen haju ihmiseen tarttuneena on kamala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tuon hajun. Moni täällä ei näkyjään tiedä.
Työpaikallani oli ruollainen mies. Se lemu on niin kamala, että sellaista et ole koskaan haistanut.
Se on sanoinkuvaamatonta.Haisi monen kymmenen metrin päästä ja se haju jäi kauaksi aikaa, kun se mies oli lähtenyt.
Esimies puhui. Mies taisi kuolla aikakohta tuohon aikoihin. Oli kait menettänyt elämänilon ja hygienian.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:48"]Pössyttelijä? Kannabiksessa on sellainen pistävä, imelähkö haju.
[/quote]
Ei siitä tule ällöttävän hajuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut ketjua joten en tiedä selviskö jo, mutta jatkoa varten tiedotan ettei suinkaan ole laitonta ympätä vielä johonkin rakoon aloitusta tietoa siitä haiseeko se tyyppi nyt perseelle, kuselle, paskalle, hiivalle, sissijuustolle, lääkkeille, viinalle, kellarille, pilvelle, hielle vai mille.
Jos itse haisisin (ja olen varmaan haissutkin), niin toivoisin, että siitä sanottaisiin suoraan päin naamaa mahdollisimman selkeästi: mille haisee, ketkä sen ovat huomanneet, milloin se alkanut ja kuinka paljon häiritsee. Tuollainen selän takana puhuminen on lapsellista ja typerää. Mistään vihjailusta nyt puhumattakaan. Tosin ymmärrän hyvin ettei kukaan halua ottaa näin henkilökohtaista asiaa puheeksi. Kiitos siitä kuuluu ammattiloukkaantujille joille ei voi sanoa yhtään mitään etteikö räpsähtäisi syytteitä työpaikkakiusaamisesta. No toisaalta, myös selän takana puhuminen on työpaikkakiusaamista mutta siitä ei jää niin helposti kiinni kuin suoraan sanomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottavaa, joku kirjoittaa tälläisestä aiheesta jossakin keskustelupalstalla. Itse olen vuosikaudet pelännyt haisevani niin äärimmäisen pahalta, että välttelen kaikkia ihmisiä ja pidän sellaisen 'terveen' vähintäin parin metrin välin muihin. Pesen hiukseni ja käyn suihkussa päivittäin, jynssään ihon punaiseksi saippualla. Vaatteet joutaa pesuun päivänkin käytön jälkeen ja laitan ulos tuulettumaan ennen käyttöä. Suihkautan vähän hajuvettä paidalle, kun iholle se aiheuttaa allergisen reaktion. Aikaisemmin paha haju oli helppo 'peittää' tupakanhajulla, mutta kun lopetin tupakoinnin niin pakko keksiä muuta suihkujen ja tuulestusten lisäksi.
Olen huomannut, että päivinä joina ahdistaa enempi, myös iholla/vaatteissa oleva haju on paljon voimakkaampi ja vaikka kuinka yritän pestä sitä pois se ei katoa. Haju ei johdu hiestä, homeesta tai muusta vastaavasta, enkä pysty sitä sanoin kuvaamaan. Olen alkanut epäilemään, että tämä olisi vaan aistiharhaa, mutta pelko muita ihmisiä ja paskan puhumista kohtaan on syöpynyt niin syvälle mieleen, lähes yhtä pahasti kuin tämä kamala haju ihooni. En tiedä olenko vaan elänyt vuosien psykoosissa luullen, että itsessäni on jotain vikaa ja eristäytynyt sen takia kaikesta. Kukaan muu ei siis haista tätä.
Otan osaa niiden puolesta, jotka ovat joutuneet huonoissa (lue: epäinhimillisissä) kotioloissa vuosia elämään, jouduin sen itsekkin käymään läpi. Nyt hieman vanhempana omassa kodissa asuvana, traumatisoituneena ja muutenkin neuroottisena luonteena yritän yhä sopeutua tavalliseen elämään. Voimia niille jotka kamppailevat tälläisen ongelman kanssa ja jotka joutuvat olemaan tekemisissä tälläisten (seläntakana puhuvien) ihmisen kuvotusten kanssa.
Homekodissa asuvat haisevat todella pahalle ja sitä ei itse huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan varmasti työterveyshuolto voi ottaa kantaansa asiaan (esimiehen jälkeen toki). Monissa psyykkisissä sairauksissa kyky huolehtia itsestään alenee. Töissä jaksetaan vielä käydä, mutta kotona arkisten askareiden hoitaminen tuntuu jo mahdottomalta. En nyt sano, että ko. tytöllä olisi mt-ongelmia, mutta niitä nähneenä en sulkisi tuollaista poiskaan. Voi olla, että TTH:n puuttuminen asiaan voisi olla tytöllekin helpotus. Osa potilaistakin kuvaa, että "mä tiedän, että mun pitäis peseytyä, mutta kun mä en saa aikaiseksi."
Sinuna puhuisin esimiehelle asiasta.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 19:35"]
Mietin tuota kuvaamista vielä. Melkein mahdotonta, mutta jos vertais johonkin yhtä pahaan hajuun...eli pahimpaan pultsariin jos hajun voimakkuudessa ja ällöttävyydessä jos vertais. Haju ei siis sama, eikä samankaltainen. Pultsareiden lemua luonnehtisin happamaksi ja siihen verrattuna tämä neito haisee imelähkölle.
ap
[/quote]
Okei. Tuo hajun kuvailu viittaa erittäin vahvasti kannabiksen kotikasvatukseen. Just noin minä kuvailisin hajua, joka lähtee kannabiksen kasvatuksesta. Ja se haju on voimakas ja tarttuu vaatteisiin. Tyttö ei varmaan itse huomaa hajun tarttumista kun on siihen kotona tottunut.
Minä arvelen, että haju on tarttunut huonosti hoidetuista kotieläimistä ja yleisestä epäsiisteydestä kotona. Tunsin kerran tytön, joka kärsi masennuksesta, eikä jaksanut huolehtia kissoistaa. Kissoja oli talo täynnä. Kukaan ei siivonnut. Hyi helvetti mikä haju siitä ihmisestä lähti, jos hän joskus tuli ihmisten ilmoille.
Meillä on ollut työpaikalla nuori lievästi autistinen (lähinnä asperger) nainen, joka haisi. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus lemu oli aivan kuvottava, välillä jatkuva, välillä ajoittainen. Koskaan emme päässeet selville, mikä haju se oli. Joskus kun hän huokasi, suusta (mahasta?) tuli järkyttävä lemu, mutta toisaalta myös hänen vaatteensa lähes aina haisivat, muutaman kerran ihan hirveälle, tai sitten vain eivät olleet raikkaat, eivät koskaan. Toisinaan haju oli myös hien haju, joskus ihan vain kuin lian haju tai jotain.
Joskus vaatteet olivat myös hivenen nuhjuiset, langanpätkiä, hiuksia yms. Kerta kerralta huomautimme asiasta suoremmin ja suoremmin, tyttö ei tuntunut häpeävän lainkaan, kielsi vain haisevansa. Kerran kun haju herätti ihmettelyä, tyttö nauroi onnellisena: "Mun jalat!" Joskus määräsimme hänet pesulle kesken työpäivän, joskus annoimme puhtaan paidan ylleen ja sen sellaista, mutta asia ei koskaan oikeasti korjaantunut.
Tiesimme tytön asuvan vanhempiensa ja (autististen) sisarustensa kanssa omakotitalossa, jossa siellä käyneiden mukaan toisinaan haisi ihan kauhealle.
Kysy onko sillä kuollut marsu taskussa.
Näitä pahalle haisevia naisia on joka paikassa. Parfyymi, deodorantti, pesujauhe, huuhteluaine lemuaa jo kilometrin päähän. Jopa kadulla kävellessä nämä haisulit haistaa jo sadan metrin päästä. Yök.
Imelä löyhkä viittaa rajuun krapulaan, mitä jos hän dokaa rankasti?