Uusi työkaveri haisee - mitä teemme?

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, joku kirjoittaa tälläisestä aiheesta jossakin keskustelupalstalla. Itse olen vuosikaudet pelännyt haisevani niin äärimmäisen pahalta, että välttelen kaikkia ihmisiä ja pidän sellaisen 'terveen' vähintäin parin metrin välin muihin. Pesen hiukseni ja käyn suihkussa päivittäin, jynssään ihon punaiseksi saippualla. Vaatteet joutaa pesuun päivänkin käytön jälkeen ja laitan ulos tuulettumaan ennen käyttöä. Suihkautan vähän hajuvettä paidalle, kun iholle se aiheuttaa allergisen reaktion. Aikaisemmin paha haju oli helppo 'peittää' tupakanhajulla, mutta kun lopetin tupakoinnin niin pakko keksiä muuta suihkujen ja tuulestusten lisäksi.

Olen huomannut, että päivinä joina ahdistaa enempi, myös iholla/vaatteissa oleva haju on paljon voimakkaampi ja vaikka kuinka yritän pestä sitä pois se ei katoa. Haju ei johdu hiestä, homeesta tai muusta vastaavasta, enkä pysty sitä sanoin kuvaamaan. Olen alkanut epäilemään, että tämä olisi vaan aistiharhaa, mutta pelko muita ihmisiä ja paskan puhumista kohtaan on syöpynyt niin syvälle mieleen, lähes yhtä pahasti kuin tämä kamala haju ihooni. En tiedä olenko vaan elänyt vuosien psykoosissa luullen, että itsessäni on jotain vikaa ja eristäytynyt sen takia kaikesta. Kukaan muu ei siis haista tätä.

Otan osaa niiden puolesta, jotka ovat joutuneet huonoissa (lue: epäinhimillisissä) kotioloissa vuosia elämään, jouduin sen itsekkin käymään läpi. Nyt hieman vanhempana omassa kodissa asuvana, traumatisoituneena ja muutenkin neuroottisena luonteena yritän yhä sopeutua tavalliseen elämään. Voimia niille jotka kamppailevat tälläisen ongelman kanssa ja jotka joutuvat olemaan tekemisissä tälläisten (seläntakana puhuvien) ihmisen kuvotusten kanssa.

  

Tämä voisi olla oma kirjoitukseni. En ollut koskaan suosittu koulussa, en nyt kovin pahasti kiusattukaan, lähinnä syrjitty. Vasta jälkeenpäin tajusin, että tämä johtui varmasti siitä että haisin, vanhempani polttivat sisällä ja pesulla kävin ehkä kerran viikossa. Lukiossa sitten olin lainannut luokkakaverilleni yhtä kirjaa, ja sitten kerran ruokalassa hän päätti ottaa asian esille: -"Poltetaanko teillä sisällä, kun se kirja haisi niin karsealle?" -"Niin ja sun vaatteetkin haisee." -"Joo me ollaan vähän ihmetelty sitä." -"Eikö sua häiritse?" jne. jne. Siinä sitä sitten keskustellaan aiheesta meikäläisen haju, vaikkakin ihan ystävälliseen sävyyn, mutta tulipa silti tunne, että onpa kiva kun tästä on oikein porukalla selkäni takana puhuttu. Enpä päässyt tuosta tupakanhajuongelmasta eroon ennenkuin muutin kotoa pois, mutta jotenkin on jäänyt sellainen tunne, että aina vaan kuvittelen haisevani pahalle, hiki haisee vaikka pesisin kuinka, henki haisee, tai vaatteet haisee tunkkaiselle. Aina kun joku ihminen käyttäytyy minua kohtaan varautuneesti, olen ihan varma että se johtuu hajustani.

Mulla oli kerran työkaverina sellainen jonka kanssa ei pystynyt syömään 5m etäisyydellä. Siis haju oli oikeasti niin järkyttäväm hirveä. Ihankun vanha hiki, oksennus, uloste, jalkahiki, pesemättömät hampaat ja hiukset, tupakka olisivat sekoittuneet keskenään. Porukka ei huvikseen kaikonnut tämän kaverin ympäriltä, kyseessä ei ollut mikään hieno työmiehen haju vaan aivan kuvottava Ja totaalinen hygienian laiminlyönti. Kaverilla oli myös reilusti ylipainoa ja luojankiitos saatiin ulos firmasta laittamalla sellaiseen tehtävään jota kunto ei kestänyt. Pari esimiestä hänelle asiasta mainitsi että pesettäisi nyt edes työvaatteet koska vaatehuolto ja riittävästi vaihtovaatteita firma on kyllä järjestänyt. Mutta kun ei, niin ei ja eihän tuollaista voi toimistohommissa pitää ja kunto ei kestänyt asentajan töitä niin kolmikanta keskusteluissa todettiin että parempi kun lähtee pois ja uudelleenkoulutukseen. Aivan käsittämättömiä ihmisiä nämä jotka eivät vaihda sukkia päivittäin ja haisevat kuin raatokärpäset.

Vierailija kirjoitti:

Pelottavaa, joku kirjoittaa tälläisestä aiheesta jossakin keskustelupalstalla. Itse olen vuosikaudet pelännyt haisevani niin äärimmäisen pahalta, että välttelen kaikkia ihmisiä ja pidän sellaisen 'terveen' vähintäin parin metrin välin muihin. Pesen hiukseni ja käyn suihkussa päivittäin, jynssään ihon punaiseksi saippualla. Vaatteet joutaa pesuun päivänkin käytön jälkeen ja laitan ulos tuulettumaan ennen käyttöä. Suihkautan vähän hajuvettä paidalle, kun iholle se aiheuttaa allergisen reaktion. Aikaisemmin paha haju oli helppo 'peittää' tupakanhajulla, mutta kun lopetin tupakoinnin niin pakko keksiä muuta suihkujen ja tuulestusten lisäksi.

 

Olen huomannut, että päivinä joina ahdistaa enempi, myös iholla/vaatteissa oleva haju on paljon voimakkaampi ja vaikka kuinka yritän pestä sitä pois se ei katoa. Haju ei johdu hiestä, homeesta tai muusta vastaavasta, enkä pysty sitä sanoin kuvaamaan. Olen alkanut epäilemään, että tämä olisi vaan aistiharhaa, mutta pelko muita ihmisiä ja paskan puhumista kohtaan on syöpynyt niin syvälle mieleen, lähes yhtä pahasti kuin tämä kamala haju ihooni. En tiedä olenko vaan elänyt vuosien psykoosissa luullen, että itsessäni on jotain vikaa ja eristäytynyt sen takia kaikesta. Kukaan muu ei siis haista tätä.

 

Otan osaa niiden puolesta, jotka ovat joutuneet huonoissa (lue: epäinhimillisissä) kotioloissa vuosia elämään, jouduin sen itsekkin käymään läpi. Nyt hieman vanhempana omassa kodissa asuvana, traumatisoituneena ja muutenkin neuroottisena luonteena yritän yhä sopeutua tavalliseen elämään. Voimia niille jotka kamppailevat tälläisen ongelman kanssa ja jotka joutuvat olemaan tekemisissä tälläisten (seläntakana puhuvien) ihmisen kuvotusten kanssa.

  

Voin kertoa että jos käyt edes pari kertaa viikossa suihkussa, käytät deodoranttia ja vaihdat sukat päivittäin niin et haise. No harva sitä ruusuilta tuoksuu aina, mutta kyllä tollanen kunnon lemuminen vaatii jo yritystä. Ihan perustason hygienia riittää. Et tarvitse kuin shamppoon ja suihkun, niin saat pidettyä itsesti raikkaana. Ja vaatteetkin kun peset kerran pari viikkoon niin ei pelkoa haisemisesta.