Työpaikkakiusaaminen, kokemuksia?
Olen ollut pari viikkoa töissä eräässä paikassa ja taidan olla kiusattu. Kuulin esim. kun minua haukuttiin selän takana, kun olin menossa taukohuoneeseen. Jännä juttu, mutta asia ei erityisesti haittaa minua, en vain ymmärrä, että miksi aikuisetkin toimivat noin - käsittämätöntä käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Minulla on koulukiusaamistaustaa, joten luulisi, että tämä on minulle kova pala. En vain osaa harmistua asiasta, olen iloinen töihin mennessäni, vaikka toki olisi mukavampaa, jos en olisi syrjitty.
Teen työni huolellisesti, joten kiusaaminen ei voi johtua työtaidoistani. Onneksi kiusaajien kanssa ei tarvitse kuitenkaan olla paljon tekemisissä, koska teen töitä omassa toimistohuoneessa. Varmaankin asia vaivaisi, jos täytyisi olla kiusaajien kanssa paljon tekemisissä.
Onko teillä kokemuksia työpaikkakiusaamisesta?
Kommentit (144)
Pidän sivistymättömänä selän takana juoruilua, vaatteiden arvostelua ja pientä jatkuvaa ivailua. Sellaisen vielä kuitenkin kestää ja voi oikeastaan onnitella itseään siitä että on sen verran parempi ihmisenä ettei alennu moiseen.
Mutta sitten kun sattuu narsisti tiimiin niin kellään ei ole enää kivaa. Paitsi sillä yhdellä lampaalla, jonka narsisti ottaa suosioonsa.
Niin pitkään ollut työelämässä, että kaikenlaista on jo tullut nähtyä.
Näyttää siltä et se kuitenkin vaivaa kun tulit tänne inisemään. Tuollaisia uhriutujia pitääkin kiusata. Ketju poistoon
Ei kai tuo kiusaamista ole, jos sinua ole henkilökohtaisesti kiusattu. Se on ihan normia, että puhutaan selän takana paskaa aina, mutta siitä ei tarvitse välittää. Kaikista puhutaan.
Yleensä kiusaaminen loppuu tai vähenee kun kysyy suoraan että mikä mättää, mitä tarkoitat. Ja päälle vielä kukahan täällä on työsuojeluihminen, ei kannata olla hiljaa.
Meillä oli työsuojeluihminen pahin toisten kiusaaja. Sama henkilö kuului myös työhyvinvointiryhmään.
On niin paljon heikolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä työpaikoilla, että pitää pönkittää omaa egoaan toista alas painamalla. Ja nämä samat henkilöt kasvattavat lapsia ja kauhistelevat koulukiusaamista.
Mua on kiusattu todella rankasti ja sen sijaan, että olisin saanut sairaslomaa siinä vaiheessa kun en enää saanut nukuttua enkä pystynyt edes vapaalla saamaan ajatuksiani irti aiheesta ja olin vakavasti masentunut, työterveys määräsi mulle Opamoxia ja nukahtamislääkettä. Niitä sitten rouskuttelin, että selvisin irtisanomisajan. Sen jälkeen olinkin työkyvytön useamman vuoden. Tuosta on nyt kymmenisen vuotta aikaa. Nyt en enää juurikaan mieti sitä helvettiä minkä kävin läpi. Se on ikävämpi homma, että siitä palkasta tulee riippuvaiseksi eikä lähteminen ole kovin helppoa.
Monet joutuneet kiusatuiksi liian hyvien työtaitojenkin vuoksi. Kateus!
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni siihen, että muut työryhmän jäsenet olivat riidassa rinnakkaisen työryhmän jäsenen kanssa asiasta X. Minä en asiaan kuulunut enkä liittynyt mitenkään (olin juuri palannut kesälomalta), mutta minut maalitettiin koko riidan syypääksi, aiheuttajaksi ja paskanpuhujaksi. Jouduin ylempien esimiesten puhutteluun, jossa koitin parhaani mukaan oikaista asiaa. En tiedä uskoivatko, koska muille ei tullut puhuttelua tai mitään muutakaan. Edes oma lähiesimies ei asiaan puuttunut. Tuli semmonen olo, että oma työryhmä näytti paikkani ja että sisäpiiriläisiä suojellaan, mutta tämmöisen hiljaisen ja ujon voi laittaa syyttömänä tulilinjaan.
Kyllä aikuiset ihmiset ovat tyhmiä!
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli työsuojeluihminen pahin toisten kiusaaja. Sama henkilö kuului myös työhyvinvointiryhmään.
Meillä on työsuojeluihminen parasta kaveria kiusaajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kiusaaminen loppuu tai vähenee kun kysyy suoraan että mikä mättää, mitä tarkoitat. Ja päälle vielä kukahan täällä on työsuojeluihminen, ei kannata olla hiljaa.
Hyvä neuvo, mutta ei toiminut erään kollegan kanssa. Hän teki tikusta asiaa, uhkaili ja aloitti draaman. Kun puolustauduin, niin uhkasi soitti päällikölle ja kertoa miten vaikea kanssani on työskennellä. Vielä seuraavana päivänä yritti jatkaa tätä samaa esitystä. Luottamus häneen kollegana meni kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päiväkodeissa yleistä.
Likkiytymistä, ei kerrota asioista, ignooraamista, ei muka kuule, ei oteta mukaan suunnitteluun.
Eikä tervehditä vaan katsotaan nenänvartta pitkin. Hauskaa kiusaamisen ehkäisyä heille vaan lasten pariin.
Pienet on naisten ongelmat kun tervehtimisestä aletaan uhriutumaan. Jos tuollaista kyttää niin on liian vähän töitä.
Vierailija kirjoitti:
On niin paljon heikolla itsetunnolla varustettuja ihmisiä työpaikoilla, että pitää pönkittää omaa egoaan toista alas painamalla. Ja nämä samat henkilöt kasvattavat lapsia ja kauhistelevat koulukiusaamista.
Meillä kiusaava esimies huokaisi lapsenmurhauutisesta, että kyllä hän ymmärtää että päreet voivat palaa pikkulapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Monet joutuneet kiusatuiksi liian hyvien työtaitojenkin vuoksi. Kateus!
Ei ole kukaan uskaltanut kiusata, kun teen parasta tulosta talossa. Tilostot sen osoittavat.
Miksiköhän kiusaajat usein hakeutuvat luottamustehtäviin? Olen laittanut ihan merkille.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän kiusaajat usein hakeutuvat luottamustehtäviin? Olen laittanut ihan merkille.
Narsistit ja psykopaatit nauttivat vallankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Näyttää siltä et se kuitenkin vaivaa kun tulit tänne inisemään. Tuollaisia uhriutujia pitääkin kiusata. Ketju poistoon
Narsismi caset kyllä on menneet ihon alle
Omalla kohdalla kiusaaminen oli sivuuttamista, työhön liittyvän tiedon kertomatta jättämistä, selän takana puhumista, mitätöimistä ja lopuksi irtisanominen. No, jäipä myös työstressi.
Mä olin henkilökohtaisena avustajana ja rinkiin tuli joku myyjänä aiemmin työskennellyt, joka otti pomon paikan. Tuntui olevan ihan omissa minä-minä maailmoissaan. Alkoi opettaa minua kuin pikkulasta, pitkään jatkuvin monologein, asioista jotka jo tiesin. Vahti ja arvosteli selän takana, eli pääsin sen silmätikuksi vaikka olin ollut työpaikalla jo kuukausia enkä tarvinnut peräänkatsojaa.
Sitten alkoi tulla outoja kommentteja "ai sullon tuollaset kengät, ai sullon tuollanen auto". Mitään jatkoa näille lyhyille lauseille ei tullut, eli oli tarkoitettu vain ivaksi. Mitä työkaverille kuuluu nämä ihmisen vapaa-ajan asiat ensinnäkään, itse en edes ollut noteerannut miten kukakin työkaveri pukeutuu. Mutta maalaistyttönä pukeuduin ja ajoin ihan eri tyylisellä maastoautolla kuin hän hienostelevampi kaupunkilainen, se ilmeisesti riitti närkästykseen.
Ja tällainen erilaisuutta hyväksymätön työskentelee tosiaan vammais alalla. Toki hän osasi myös livuttaa itsensä omaisten suosikiksi, sekin kertoo manipuloinnista. Saikin erityisaseman mitä haki, koskaan aiemmin siinä ringissä kukaan ei ollut ottanut "pomon" roolia, vaan olimme tasavertaisia.
Mutta ihan tunnetusti narsistit pyrkivät johtoasemaan tällaisissa pienissä ryhmissä ja sitten kukaan ei enää viihdy.
Koskaan aiemmin ei ole sattunut samanlaista ala-asteen tyttöporukan tasolla olevaa kiusaajatyyppiä eteen, vaikka olen monissa avustajaringeissä ollut vakkarina ja tuuraamassa. Otin loparit ihan tämän raskaan ihmisen takia. Ja koska mulla on käytöstavat, en sitä syytä hänelle tai työkavereille ilmaissut.
Muille varoituksena että narsistin tunnistaa aina kaavamaisuudesta, he kaikki toimii täysin samoin. Jos olet aito, kohtelias, empaattinen he kadehtii sua, koska eivät koskaan kykene samaan. Ei heillä ole aitoja tunteita, ovat täysin tyhjiä sisältä. Sen oppii näkemään helposti tietyistä merkeistä ja paras on vain häipyä paikalta.
Totuus tulee aina ilmi. Luottakaa itseenne ja jos ei ole mahdollista vaihtaa tiimiä tai työtä, niin muistakaa että kiusaajat, juoruajat ja selän takana puhujat ovat niitä heikkoja, joilla on elämä pielessä. Kaikkii ei todellakaan voi luottaa, joten yksityisiä asioita ei kannata jakaa työpaikalla. Kiusaaminen on AINA väärin! Tsemppiä! <3