Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?
05.11.2020 |
Harkitsemme puolisoni kanssa, mennäkö naimisiin vaiko eikö. Mietin tässä, että mitä etua on naimisissa olemisesta vs. avoliitto avioliiton aikana eli ennen avioeroa tai kuolemaa. Siis jos ei ole lisääntymisaikeita. Olen saanut sellaisen kuvan, että avioliittolainsäädäntö koskee oikeastaan vain yhteisiä lapsia ja tilannetta liiton purkautumisen jälkeen. Sukunimiasia on mielestäni sivuseikka. Kuolemanvaraisjärjestelynä avioliitto on siis harkinnassa, mutta tietäiskö joku tosiaan tarkemmin, mitä etuja (tai haittoja?) avioliitosta olisi ennen sen päättymistä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhanaikaista tai ei niin avioliitto on asia joka vaikuttaa esim. luottopäätöksiin. Olen tehnyt ammatikseni luottopäätöksiä rahoitusyhtiölle ja "kysymyspatterin" eri osat antavat eri lailla pisteitä joiden kokonaismäärän pitää sitten ylittää tietty taso jotta laina voidaan myöntää. Ja jostain syystä juuri avioliitto oli yksi josta sai yllättävän paljon pisteitä. Ilmeisesti ajatus oli että avioliitossa elävät elävät vakaampaa elämää ja ajattelevat raha-asioista pitkäjänteisemmin kuin ne jotka ovat avoliitossa, puhumattakaan sinkuista.
Eli ennen lainaneuvotteluja kannattaa mennä naimisiin ja purkaa avioliitto sitten, kun on saatu laina hyvillä ehdoilla. Hyvä tietää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Mutta sinäkään et ole vielä huomannut, kun et osaa antaa yhtään käytännön esimerkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kyllä minulle merkitsi äärimmäisen paljon se, että mieheni halusi avioitua kanssani. Todellakin, tunnetason juttu.
Samoin ja onhan se ihanaa järjestää omia häitään. Ei juhlat ihmisen elämässä ole pakollisia tai välttämättömiä, mutta ne tekevät elämästä elämisen arvoista. En näe mitään arvoa siinä, että ollaan möllötetään arkea koko ihmiselämä.
Joo, olen huomannut, että ihmiset, jotka eivät arvosta avioliittoa, eivät arvosta muitakaan perinteitä, eivätkä juhlia.
Arvostan kyllä avioliittoani mutten järjestänyt häitä sen kummemmin kuin tarve vaati että maistraatissa saimme sen hoidettua. En edes kertonut avioaikeistani vanhemmilleni, eikä mies omilleen. Eikä avioliitto muutanut elämässämme muuta kuin nimenomaan juridisellä tavalla perintöoikeutta, lapsia meillä ei ole. Omaisuutta taas sen verran että halusimme varmistaa ettei kummankaan pere siihen puutu kuoleman sattuessa. Testamentti joo, muttei se kata kaikkea ja mietimme myös perintöveroja sun muita asioita. Eli täysin juridinen sopimus meidän kesken, sitoutuneita olimme jo ennen ja todellakin ollaan oltu sen jälkeenkin, aviossa kohta 20 vuotta. Juhlittu olaan silti oikein kunnolla ja muita perinteitä, noh, vaihtelevasti. Sormukset on molemmilla mutta kumpinkaan ei käytä, sitoutunut kun voi olla myös ilman niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.
En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.
Mistä päätöksistä tässä nyt puhutaan? Ihminen voi täysissä sielun voimissa ollessaan itse tehdä tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan. Tunnen itse perheettömän ihmisen, joka on valtuuttanut tuolla lailla parhaan ystävänsä.
Ja jos taas hoitopäätöksistä puhutaan, niin ne tekee lääkäri lääketieteellisin perustein. Joten turha pelko, että perintöä kärkkyvä sukulainen määräisi eutanasian, kun itse on umpisuolileikkauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Hih, kuule kun minä olen ollut naimisissa. Enkä ole huomannut mitään eroa verrattuna nykyiseen avoliittoon. Mutta asialliset argumentit mitä ilmeisimmin loppuivat, kun piti siirtyä tuolle tasolle, MOT.
Mitä luottopäätöksiin tulee, niin jos yhteistä isoa luottoa hakisimme, niin eiköhän meidän kohdallamme vakuudet ja työelämätilanne ratkaisisi paljon enemmän kuin se, olemmeko naimisissa. Mutta tällä hetkellä ei ole mitää syytä olettaa, että tarvitsisimme yhteistä, isoa luottoa. Pienemmät, esim. autolainat, ottaa omiin nimiinsä se, joka luottoa tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuutta EI ole avoliitossa.
Mutta eikös nyt tullut muutoksia lakiin, jotka parantavat avopuolisoiden asemaa, jos heillä on yhteisiä lapsia? Muistelen lukeneeni ja todenneeni, että sinne meni nekin viimeiset syyt mennä naimisiin. Emme kuulu kirkkoon, joten tuo kristillinen puolikaan avioliitossa ei kiinnosta. Testamentit on tehtynä.
20v avoliitossa ja yhteisiä lapsia
Kansaneläkelaitoksen myöntämässä asumistuen saamisessa vaikuttavat kuitenkin avopuolisoiden tulot. Näin ollen, jos toinen avopuolisoista on esimerkiksi työtön ja toinen työssäkäyvä, ei Kela maksa tukea, jos työssäkäyvän puolison tulot ovat riittävän korkeat. Oletuksena on silloin, että työssäkäyvä avopuoliso elättää työtöntä avopuolisoaan. Kela maksaa tukea yhteisesti ruokakunnalle ja avopuolisoiden katsotaan kuuluvan samaan ruokakuntaan.
Jos toinen on työtön, niin ei kannata muuttaa virallisesti yhteen.
Työtön saa ilmaisen kämpän kelan maksamana vaikka siellä ei asuisikaan ja kumppanille ei tule mitään elatusvelvollisuuksia.
Jotkut pitää sitä ylimääräistä kämppää vain varastona. Toiset varmaan sitä ylimääräistä kämppä vuokraa pimeänä eteenpäin, niin saa helppoa lisätuloa.
Hieno systeemi, kun ihmisiä ei kannusteta muuttamaan yhteen, vaan pitämään omat kämpät.
Etenkin varsinkin asuntopulassa kärsivässä pk-seudulla tämä elatusvelvollisuus systeemi on täysin järjetöntä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Mutta sinäkään et ole vielä huomannut, kun et osaa antaa yhtään käytännön esimerkkiä?
En ala niitä sinulle luettelemaan, koska haluat vain kiistää ne. Mutta noin yleensä paikkoja joissa olen tämän huomannut ovat esim. pankit kotimaassa ja ulkomailla, sairaala Suomessa ja ulkomailla, neuvola, monet hotellit ja ravintolat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Mutta sinäkään et ole vielä huomannut, kun et osaa antaa yhtään käytännön esimerkkiä?
En ala niitä sinulle luettelemaan, koska haluat vain kiistää ne. Mutta noin yleensä paikkoja joissa olen tämän huomannut ovat esim. pankit kotimaassa ja ulkomailla, sairaala Suomessa ja ulkomailla, neuvola, monet hotellit ja ravintolat.
Se on sellaista pariskuntana kohdatuksi tulemista, hyvässä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kuin vakuutus, ei siitäkään ole hyötyä ennen kuin jotain sattuu. Samoin avioehto, hyödyt tulevat esiin vasta avioliiton päättyessä. Eihän naimisiin ole enää mikään pakko mennä, jos ei halua, ei avoliitossa asumista enää juuri kukaan paheksu. Jos haluaa avioliiton hyödyt, niin niitä varten voi tehdä vaikka testamentin.
Hehee, kerro tämä mun äitipuolelle, joka testamentista huolimatta lensi kuin leppäkeihäs talostamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Mutta sinäkään et ole vielä huomannut, kun et osaa antaa yhtään käytännön esimerkkiä?
En ala niitä sinulle luettelemaan, koska haluat vain kiistää ne. Mutta noin yleensä paikkoja joissa olen tämän huomannut ovat esim. pankit kotimaassa ja ulkomailla, sairaala Suomessa ja ulkomailla, neuvola, monet hotellit ja ravintolat.
Haluan nyt ihan oikeasti kuulla, missä kohtaa ravintolassa asioidessa ilmaistaan, että "olemme naimisissa" :-D Tai hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen ajattelee asioista kuten haluaa. Itselleni edellä mainittujen asioiden lisäksi on tavallaan merkitystä sillä, että molemmat ovat julkilausuneet haluvansa sitoutua toiseen. Molemmat ovat uskaltaneet ääneen sanoa, että tämä ihminen on se kenen kanssa haluan loppuelämäni viettää.
Puolisolla oli pitkä avoliitto takana. Kun aloimme seurustella, hän teki selväksi että haluaa nyt naimisiin.
En tiedä, mutta itse koen asioiden hoitamisen helpommaksi, kun olemme naimisissa. Ei tarvitse selitellä, että ''tämä tässä vieressä on joku jonka kanssa olen asunut 20 vuotta yhdessä, mutta emme ole saaneet vielä aikaiseksi mennä naimisiin vaikka toisiamme rakastamme enemmän ketkään muut... '' ;-) vitsilä kirjoitettu. Jokainenhan tekee päätöksensä omista lähtökohdistaan.
Miksi sun pitäisi selitellä tuollaista typerää kenellekään? On normaalia esitellä oma kumppani esim. "Tässä on puolisoni Matti Mattila." Eivät naimisissa olevatkaan normaalisti esittele häntä aviopuolisona - se kuulostaisi vanhakantaiselta ja omituiselta. Normaalisti kaikki sanovat vaan "puolisoni". Nuoremmat ja vapaamuotoisemmat puhuvatkin puolison sijaan mieluiten kumppanista nykyisin. Ja aina ei edes mainita erikseen, että kyseessä on puoliso. Jos yhdessä saavutaan tilaisuuteen, se on oletus, ja mikäli mukana onkin ystävä tai sisarus, se sitten mainitaan erikseen.
Kannattaa myös muistaa, että normaalisti ihmisiä ei myöskään yksinkertaisesti kiinnosta muiden suhteet, tai kuka on naimisissa ja kuka ei. Nuo esittelytilanteet menevät liukuhihnalta, ja lähinnä yritetään painaa edes osa nimistä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Mutta sinäkään et ole vielä huomannut, kun et osaa antaa yhtään käytännön esimerkkiä?
En ala niitä sinulle luettelemaan, koska haluat vain kiistää ne. Mutta noin yleensä paikkoja joissa olen tämän huomannut ovat esim. pankit kotimaassa ja ulkomailla, sairaala Suomessa ja ulkomailla, neuvola, monet hotellit ja ravintolat.
Tosi harmi, kun et nyt suostu sitten mitään kertomaan, väität, vaan että hirveästi eroa on. Jos me muut kiistämme väitteesi, sehän tarkoittaa vain, että kyse on ollut luulostasi. Ilmeisesti sinua pelottaa, että oletkin väärässä, ja että muut saavat ihan samanlaista kohtelua, vaikka eivät olisi naimisissa.
Olen itse asioinut kaikissa mainitsemassi, paitsi ulkomaisiss pankeissa, ja ikinä ei ole siviilisääty noussut mitenkään esiin, eikä kohtelusta ole tuntunut puuttuvan mitään. Jossain vaiheessa asuimme jopa (opiskelun takia) eri paikoissa, mutta sain silti sairaalasta kaiken tiedon hoidettavana olevan puolisoni voinnista yms.
Hotelleissa ei kyllä tiedetä siviilisäätyä. Olettaa toki voivat suuntaan tai toiseen. Ravintolassa minua on varmasti luultu pariskunnaksi monta kertaa miespuolisen ystäväni kanssa, joten vaikea uskoa, että ravintolassa pystyttäisiin tietämään, onko joku pariskunta naimisissa vai avoliitossa. Miten edes voisi tietää?
Alkaa kuulostaa siltä, ettei sitä erilaista kohtelia oikeasti ole olemassakaan. Tai on varmaan jossain raamattuvyöhylleellä, mutta jos nyt jätetään lahkot tämän ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.
Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.
Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.
Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.
Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Hih, saat näihin vastauksen vasta kun menet naimisiin. Sittenpä huomaat.
Mutta sinäkään et ole vielä huomannut, kun et osaa antaa yhtään käytännön esimerkkiä?
En ala niitä sinulle luettelemaan, koska haluat vain kiistää ne. Mutta noin yleensä paikkoja joissa olen tämän huomannut ovat esim. pankit kotimaassa ja ulkomailla, sairaala Suomessa ja ulkomailla, neuvola, monet hotellit ja ravintolat.
Tosi harmi, kun et nyt suostu sitten mitään kertomaan, väität, vaan että hirveästi eroa on. Jos me muut kiistämme väitteesi, sehän tarkoittaa vain, että kyse on ollut luulostasi. Ilmeisesti sinua pelottaa, että oletkin väärässä, ja että muut saavat ihan samanlaista kohtelua, vaikka eivät olisi naimisissa.
Olen itse asioinut kaikissa mainitsemassi, paitsi ulkomaisiss pankeissa, ja ikinä ei ole siviilisääty noussut mitenkään esiin, eikä kohtelusta ole tuntunut puuttuvan mitään. Jossain vaiheessa asuimme jopa (opiskelun takia) eri paikoissa, mutta sain silti sairaalasta kaiken tiedon hoidettavana olevan puolisoni voinnista yms.
Hotelleissa ei kyllä tiedetä siviilisäätyä. Olettaa toki voivat suuntaan tai toiseen. Ravintolassa minua on varmasti luultu pariskunnaksi monta kertaa miespuolisen ystäväni kanssa, joten vaikea uskoa, että ravintolassa pystyttäisiin tietämään, onko joku pariskunta naimisissa vai avoliitossa. Miten edes voisi tietää?
Alkaa kuulostaa siltä, ettei sitä erilaista kohtelia oikeasti ole olemassakaan. Tai on varmaan jossain raamattuvyöhylleellä, mutta jos nyt jätetään lahkot tämän ulkopuolelle.
Sielläkään raamattuvyöhykkeellä, jos ulkomaista puhutaan, ei varmasti odoteta että hotellin asiakkailla on avioliittotodistus mukanaan. Jos kokee, että saa parempaa palvelua avioparina, niin voihan sitä laittaa sormukset sormiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei niissäkään suomalainen tapa pitää sormuksia vasemmassa nimettömässä ole maailmalla ainoa oikea.
Avioliitto on lakisopimus, jossa aviopuolisot varmistavat, että
- ovat toistensa lähiomaiset
- ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan
- perivät toisensa, jollei avioehdolla ja/tai testamentilla ole muuta määrätty
Lisäksi
- tapaturmaisen kuoleman yllättäessä, jos pariskunnalla on yhteisiä lapsia, leskeksi jäänyt saa lesken eläkkeen
- avioliitosta voi olla hyötyä matkustaessa, jos matkustaa pariskuntana sellaisissa arvokonservatiivisissa maissa, joissa mies ja nainen eivät voi nukkua samassa hotellihuoneessa tai matkustaa samalla taksilla, jos eivät ole aviopari.
Toisaalta avioliiton solmiminen ei takaa
- rakkautta ja onnellista parisuhdetta
- seksuaalisesti molempia tyydyttävää elämää
- fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta
- fyysistä ja psyykkistä terveyttä
- pitkää ikää
- yhteisen elämän jatkumista kuolemaan asti
- lasten saantia tai lapsettomaksi jäämistä
- taloudellista vakautta
Avioliiton juridinen merkitys Suomessa on pienentynyt huomattavasti, ja välillä minusta tuntuu, että avioerotilastojen ja pitkässä avoliitossa elävien määrän ja korkean ensiaviotumisiän perusteella myös avioliiton henkinen merkitys on karissut.
Me menimme mieheni kanssa naimisiin tänä vuonna kymmenen vuoden seurustelun, kahdeksan vuoden avoliiton ja kahden vuoden kihlauksen jälkeen. Meillä ei ole lapsia eikä niitä välttämättä koskaan tule. Jokapäiväistä elämäämme avioliitto ei ole muuttanut mitenkään, mutta henkisesti se on iso asia molemmille. Avioliitosta jää ikuinen merkintä väestörekisteriin, joten olemme yhdessä nyt todellakin virallisemmin ja julkisemmin kuin ikinä ennen. Ja kun väistämättä tämäkin liitto jonain päivänä päättyy joko eroon tai vähintään toisen kuolemaan, sillä hetkellä kummankaan ei tarvitse tehdä millekään viranomaiselle selkoa siitä, millaisessa parisuhteessa olemme eläneet ja mitkä ovat kummankin oikeudet.
Itse koen, että ero on nyt korkeamman kynnyksen takana, koska siitäkin pitäisi tehdä juridinen päätös ja paperit ja viettää harkinta-aika ennen kuin ero olisi virallinen. Meillä molemmilla on myös enemmän tahtoa suhteemme jatkuvuuden takaamiseksi. Itselleni oli korkea kynnys mennä naimisiin, mutta vielä korkeammaksi koen myös henkisen kynnyksen erota avioliitosta.
Avioliitto-nimisen lakisopimuksen tekeminen parisuhteessa kertoo mielestäni nimenomaan siitä, miten sitoutuneita puolisot ovat toisiinsa (eivät esim. lapsiin tai yhteiseen omaisuuteen). Naimisiin ei ole mitään syytä mennä kevyin perustein, mutta se tuo sekä juridista turvaa että ainakin itselleni henkistä luottamusta ja tahtotilaa. Toisaalta, jos kokee elävänsä parisuhteessa sellaisen ihmisen kanssa, johon ei ole valmis sitoutumaan, niin ei se naimisiin meno sitä tilannetta muuta eikä pelasta.
Vierailija kirjoitti:
Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.
Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.
Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.
Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.
Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.
Eli kun sanot papin edessä amen, niin muutut miehesi omaisuudeksi? Selevä! Avioliitostakin voi erota, tiesitkö?
Oleskelulupa ja visa-asiat hoituvat helpommin kun on naimisissa. Miehen ei tarvitse tunnustaa lasta erikseen jos pari on naimisissa. Talous on turvattu avioliitossa, sillä puolisolla on elatusvelvollisuus. On oikeus yhteiseen sukunimeen. Puoliso saa päättää irrotetaanko letkut jos loukkaannun ja makaan aivokuolleena. Asuntoa ei voi myydä toisen alta.
Minusta henkilökohtaisesti avioliiton tärkein osuus on kuitenkin se että julistaudutaan juridisesti ja julkisesti toisen kumppaniksi.
Avioliiton päättyessä eroon tai kuolemaan, on etuina huomattavasti alempi perintöverotus, leskeneläke ja perhe-eläke. Mutta nämä vähän kuin bonustietona.
Vierailija kirjoitti:
- avioliitosta voi olla hyötyä matkustaessa, jos matkustaa pariskuntana sellaisissa arvokonservatiivisissa maissa, joissa mies ja nainen eivät voi nukkua samassa hotellihuoneessa tai matkustaa samalla taksilla, jos eivät ole aviopari.
No tässä tuli siihen matkustamiseen vähän selvyyttä. En nyt ihan tiedä, mitä nuo maat voisivat olla, mutta jos kyseessä on joku Afga.nistan tms, niin en usko, että minun tarvitsee ihan vain Afga.nistanin taksien takia mennä naimisiin. En usko, että tällaisiin maihin tulen koskaan menemään, koska niissä tökkii nimenomaan tuo arvokonservatiivisuuden aste aika valtavasti. Ja veikkaan, että tämä on aika hyödytön etu monille naimisissa olevillekin, koska todella harva on sellainen seikkailijamatkaaja, joka reissaa kaikenlaisissa extreme-kohteissa.
Periaatteessa Puolakin on hyvin arvokonservatiivi maa, mutta ei se konservatiivisuus turistien elämään vaikuta.
Entä sitten? Mitä tämä mielestäsi tarkoittaa?
Yksittäisen parin kohdalla ei muuta suhteen ennustetta tai eroriskiä lainkaan, jos menee naimisiin, verrattuna siihen, jos eläisi avoliitossa. Ne, jotka eroavat avoliitosta, eroaisivat varmasti avioliitostakin. Avioliitto ei siis muuta esimerkiksi huonosti toimivaa suhdetta paremmaksi, eikä avioliitto tee eroa niin hankalaksi, etteikö sitä pystyisi tekemään. Ja vaikka niin olisikin - joku kokisi avioeron byrokratian niin vaikeana, että jäisi erohaluisena, kenties uuden kumppanin jo löytäneenä, vanhaan avioliittoonsa, niin tarkoittaisiko se sitä, että kaikki on hyvin ja suhde kukoistaa ja eletään onnellisena? Vai tarkoittaisiko se kenties, että ollaan virallisesti naimisissa, mutta käytännössä esimerkiksi erillissuhteissa omilla tahoilla? Onko tässä jälkimmäisessä tapauksessa jotain itseisarvoa sillä, että avioliitto kylä jatkuu, vaikka suhde olisikin jo päättynyt?
Kannattaa myös muistaa se, että suurin osa menee naimisiin sitten, kun suhde on jo vakiintunut, Avoprien tilanteita tutkiessa taas osalla pareista on vakiintunut suhde ja osalla ei - koska avopariksi lasketaan myös kuukausi sitten yhteen muuttaneet. Kun verrataan avioliittojen ja avoliittojen kestoa, pitäisikin vertailla vain vakiintuneita suhteita.
Ei ole mitään järkeä vertailla opiskeluaikojen "muutettiin poikakaverin kanssa yhteen kun saatiin Hoasilta kaksio eikä jakseta enää asu erillään soluissa" -suhteita 35-vuotiaiden suhteisiin, joissa on asuttu jo kymmenen vuotta yhdessä, koettu kaikenlaista ja suunnitellaan perheenlisäystä. Avopareissa on näitä molempia, naimisissa olevissa pääsääntöisesti niitä ensin mainittuja ei.