Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ne naiset, jotka kiihkeästi väittää, että avoliitto on just heidän juttu, on naisia joiden mies ei ole vain suostunut kosimaan. Defenssinää sitten pakko hokea tätä joka päivä uudelleen mantraa

Eli toisin sanoen kaikki naiset haluavat naimisiin? Miksi juuri naiset? Miesten sanaan kuitenkin uskot, jos mies sanoo, ettei se ole oma juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos avioliiton solmiminen mietityttää kovasti ja nostaa tarvettä erikseen etsiä syitä miksi "pitäisi" mennä naimisiin, sitten ei varmaankaan kannata mennä. Sitä seuraa tietysti pohdinto että miksi tuntuu siltä; eikö pidä avioliitosta instituutiona, vai eikö pidä tarpeeksi kumppanistaan tai hän minusta, kun naimisiinmeno ei tunnu omakohtaiselta. Jonkun toisen kanssa se voi tuntua siltä nopeastikin.

Miksei voisi ihan järkevästi miettiä loogisia vaihtoehtoja kummankin vaihtoehdon puolesta, vaikkei olisi edes suhteessa? Eihän tässä nyt mitään päätöksiä tarvitse tehdä, mutta kai se nyt olisi ihan hyvä juttu tuntea sekä oikeutensa, että keskustella eri vaihtoehdoista muiden ihmisten kanssa yleisellä tasolla?

Totta kai pitää keskustella ja pohtia.

Itse asuin avoliitossa 7 vuotta ja pohdin, kannattaako mennä naimisiin. Päädyin ajatukseen, että parempi vain elellä yhdessä.

Erosimme ja tapasin kolmikymppisenä mieheni. Pohdin, että kannattaako mennä naimisiin ja totesin, että tämän miehen kanssa kannattaa ja haluan muutakin, kuin vain elellä yhdessä

Sulle avoliitto tarkoitti siis vain "yhdessä elelyä". Jollekin muulle se tarkoittaa vaikkapa elämän syvintä ja merkityksellisintä rakkaussuhdetta, parisuhdetta ja kumppanuutta, yhteistä elämää. Sinä ilmeisesti haluat tällaiseen sitten avioliiton, ja se on täysin ok. Mutta toivottavasti ymmärrät, että joku muu ei siihen enää sitä avioliittoa kaipaa, ja hänellä voi toteutua avoliitossa se, mikä sinulla toteutui nyt sitten sen ihmisen kanssa, jonka kanssa halusit naimisiin.

Tämä. Itse olen ollut naimisissa. Se päättyi eroon. Eron jälkeen meni yli 20 vuotta niin, että oli kyllä muutama "yhdessä elely" -suhde, tosin merkityksessä erillissuhde eli mikään niistä ei johtanut loppuelämän suhteeseen so. avoliittoon. Eleltiin yhdessä vain lomilla ja viikonloppuisin, mutta "se jokin" puuttui. Kunnes lopulta osui kohdalle nykyinen puoliso. Muutaman vuoden seurustelun jälkeen kävimme pitkiä keskusteluja ja pohdintoja siitä, olemmeko valmiit sitoutumaan toisiimme loppuelämäksi. Päätimme sitoutua ja muutimme saman katon alle.

Avioliitto ei toisi suhteeseemme mitään lisäarvoa. Olemme molemmat sen kokeneet, emme ole uskonnollisia, emme tarvitse avioliittoa turvaamaan talousasioita. Meille sopii elää näin. Ei elellä vaan elää.

Kyllä naurattaa nää "avioliitto tarkoittaa että ollaan ikuisesti yhdessä" ja "avioliitto tekee perheestä perheen" paskat. Aika lapsen tasolle jäänyttä juttua mutta nauttikaa toki fantasioistanne! :D

Hauskinta on että luterilaisuudessa avioliitto ei ole edes sakramentti. Se ei ole edes sen verran merkityksellinen. :D :D :D