Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?
05.11.2020 |
Harkitsemme puolisoni kanssa, mennäkö naimisiin vaiko eikö. Mietin tässä, että mitä etua on naimisissa olemisesta vs. avoliitto avioliiton aikana eli ennen avioeroa tai kuolemaa. Siis jos ei ole lisääntymisaikeita. Olen saanut sellaisen kuvan, että avioliittolainsäädäntö koskee oikeastaan vain yhteisiä lapsia ja tilannetta liiton purkautumisen jälkeen. Sukunimiasia on mielestäni sivuseikka. Kuolemanvaraisjärjestelynä avioliitto on siis harkinnassa, mutta tietäiskö joku tosiaan tarkemmin, mitä etuja (tai haittoja?) avioliitosta olisi ennen sen päättymistä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kolme lasta eikä olla menty naimisiin. Kun ei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Kaikki lähipiirissä naimisiin menneet ovat eronneet.
Tätä ajatusmallia en ymmärrä. Te ette ole siis eronneet sen takia, koska ette ole menneet naimisiin?
Mä taas ymmärrän hyvin. Ne kaikki, jotka sitoutuvat (joidenkin mielestä) oikeasti, eivät sitten kuitenkaan olleet sitoutuneita. Sitten taas pari, joka (toisten mielestä) eivät pysty oikeasti sitoutumaan, ovat edelleen yhdessä.
Fakta kuitenkin on, että avoliitot purkautuvat todennäköisemmin kuin avioliitot.
Onhan se ihan selvä, koska avoliitossa olevaksi lasketaan vaikka asuisi päivän samassa asunnossa kirjoilla. Harva nykyään muuttaa yhteen vasta avioliiton solmimisen jälkeen kuten ennen oli tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Miksi se avioliitto on niin iso peiko, että kaikki muu kikkailu tehdään mieluummin vaikka vaikeimman kautta, kuin mennään naimisiin?
Onko se jotenkin noloa, ja plottaa että joku ajattelee ettei ole itsenäinen ihminen jos on avioliitossa?
Sanoitit sen, mitä minä olen koko ketjun ajan ihmetellyt: miksi avioliitto pelottaa niin paljon?
Miksi ajattelet, että se pelottaa? Syy voi olla sekin, ettei se kiinnosta. Ja etenkin, jos kummallekaan osapuolelle avioliitto ei ole emotionaalisesti tai käytännön syistäkään tärkeä, niin onko oikeasti syytä mennä naimisiin - siis jos kummallakaan ei ole siihen mitään intressiä?
Vai onko niin, että naimisiin meno on vaan niitä asioita, jotka "täytyy" tehdä, eikä saisi kyseenalaistaa?
Ei tietenkään kaikkia pelota, mutta osa vastauksista on aina niin tuohtuneita, että jokin tunne siellä takana on. Ja kun tunteiden dynamiikkaa ymmärtää, niin tietää tunteen takana olevan aina toinen tunne. Lopulta, aika usein, kaikki tunteet päättyvät pelkoon.
On siis totta, että toisia ei vain kiinnosta. Mutta silloin vastauksena ei ole vastahyökkäys, vaan asiallinen keskustelu.
(En puhu vain tästä ketjusta)
Monia voi alkaa näissä keskusteluissa yksinkertaisesti ärsyttämään se jatkuva "kaikki kuitenkin oikeasti haluavat naimisiin", "ei vaan voi olla sitoutunut toiseen, jos on naimisissa", "avioliitto on jopa omaa lasta suurempi juttu" ja se totaalinen ymmärtämättömyys, että vaikka jollekin avioliitto on koko elämän suurin unelma, ja vaikka joku ei pysty sitoutumaan toiseen ilman avioliittoa, niin kaikille se ei ole niin. Ja joillain on ärsytyskynnys vähän matalampi. Kyllähän täällä palstalla aika monessa ketjussa on aika kipakkaa väittelyä - mene vaikka tuonne Ensitreffit-ketjuun lukemaan, miten väitellään siitä, onko Tuomas hot vai not. Tuskin senkään tunnekuohuisen kirjoittelun takana mikään pelko on.
Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elatusvelvollisuutta EI ole avoliitossa.
Mutta eikös nyt tullut muutoksia lakiin, jotka parantavat avopuolisoiden asemaa, jos heillä on yhteisiä lapsia? Muistelen lukeneeni ja todenneeni, että sinne meni nekin viimeiset syyt mennä naimisiin. Emme kuulu kirkkoon, joten tuo kristillinen puolikaan avioliitossa ei kiinnosta. Testamentit on tehtynä.
20v avoliitossa ja yhteisiä lapsia
Vanhanaikaista tai ei niin avioliitto on asia joka vaikuttaa esim. luottopäätöksiin. Olen tehnyt ammatikseni luottopäätöksiä rahoitusyhtiölle ja "kysymyspatterin" eri osat antavat eri lailla pisteitä joiden kokonaismäärän pitää sitten ylittää tietty taso jotta laina voidaan myöntää. Ja jostain syystä juuri avioliitto oli yksi josta sai yllättävän paljon pisteitä. Ilmeisesti ajatus oli että avioliitossa elävät elävät vakaampaa elämää ja ajattelevat raha-asioista pitkäjänteisemmin kuin ne jotka ovat avoliitossa, puhumattakaan sinkuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen ajattelee asioista kuten haluaa. Itselleni edellä mainittujen asioiden lisäksi on tavallaan merkitystä sillä, että molemmat ovat julkilausuneet haluvansa sitoutua toiseen. Molemmat ovat uskaltaneet ääneen sanoa, että tämä ihminen on se kenen kanssa haluan loppuelämäni viettää.
Puolisolla oli pitkä avoliitto takana. Kun aloimme seurustella, hän teki selväksi että haluaa nyt naimisiin.
En tiedä, mutta itse koen asioiden hoitamisen helpommaksi, kun olemme naimisissa. Ei tarvitse selitellä, että ''tämä tässä vieressä on joku jonka kanssa olen asunut 20 vuotta yhdessä, mutta emme ole saaneet vielä aikaiseksi mennä naimisiin vaikka toisiamme rakastamme enemmän ketkään muut... '' ;-) vitsilä kirjoitettu. Jokainenhan tekee päätöksensä omista lähtökohdistaan.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Ulkomailla avioliiton arvostus on korkeampi kuin täällä pohjolassa. Tunnen erään kv-kulttuurin asiantuntijan, joka on eronnut, mutta ulkomailla käyttää vanhoja sormuksiaan. Statussyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.
En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Nyt heräsi kiinnostus:
Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.
Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.
Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu kohta 20 vuotta yhdessä, kolme lasta eikä olla menty naimisiin. Kun ei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Kaikki lähipiirissä naimisiin menneet ovat eronneet.
Tätä ajatusmallia en ymmärrä. Te ette ole siis eronneet sen takia, koska ette ole menneet naimisiin?
Mä taas ymmärrän hyvin. Ne kaikki, jotka sitoutuvat (joidenkin mielestä) oikeasti, eivät sitten kuitenkaan olleet sitoutuneita. Sitten taas pari, joka (toisten mielestä) eivät pysty oikeasti sitoutumaan, ovat edelleen yhdessä.
Jotkut sitten sitoutuvat vallan hyvin vaikka avioliitossa ovatkin. Ei näillä nykyisin kovin suurta merkitystä ole kummassa elää. Vaikuttaa oikeasti vain eron tai kuoleman kohdalla, kaikkea ei voi vieläkään avioehdolla tai testamentilla paikata mutta aika hyvin silti. Jos pariskunnalle se on ok niin miksi tästä pitäisi kiistellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.
En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.
Minulle läheisin ihminen on aikuinen lapseni. Puolisoni puolesta en puhu, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei liioin ole ehdottanut, että nimeäisi minut lähiomaisekseen. Eikä minulla ole tarvetta olla sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuutta EI ole avoliitossa.
Mutta eikös nyt tullut muutoksia lakiin, jotka parantavat avopuolisoiden asemaa, jos heillä on yhteisiä lapsia? Muistelen lukeneeni ja todenneeni, että sinne meni nekin viimeiset syyt mennä naimisiin. Emme kuulu kirkkoon, joten tuo kristillinen puolikaan avioliitossa ei kiinnosta. Testamentit on tehtynä.
20v avoliitossa ja yhteisiä lapsia
Kansaneläkelaitoksen myöntämässä asumistuen saamisessa vaikuttavat kuitenkin avopuolisoiden tulot. Näin ollen, jos toinen avopuolisoista on esimerkiksi työtön ja toinen työssäkäyvä, ei Kela maksa tukea, jos työssäkäyvän puolison tulot ovat riittävän korkeat. Oletuksena on silloin, että työssäkäyvä avopuoliso elättää työtöntä avopuolisoaan. Kela maksaa tukea yhteisesti ruokakunnalle ja avopuolisoiden katsotaan kuuluvan samaan ruokakuntaan.
En kyllä tiedä... Saatte pitää häät? Itse olen naimisissa, mentiin hyvin nuorina, meillä on perhe. Leskeneläke on etu jos toinen meistä kuolee... En oikein tiedä, mitä muita etuja avioliitosta olisi. Tähän voitte lapsettomina ihan testamentata kaiken omaisuutenne toisillenne jos siltä tuntuu, joten lesken oikeuksista ette sitten sen kummemmin hyödy. Saisikohan jotain velkaa joustavammin avioparina. Tukia taas sitten saa nosteltua pikkaisen huonommin, tosin jo avioparina asuminen vaikuttaa tukiin, esim. opintotuki. Eroamaan ette pääse ilman, että saatte harkita asian sataan kertaan harkinta-ajan kuluessa ja sekin päätös sitten maksaa. Emmä tiedä, menkää jos vihkiminen symboloi teille jotain kaunista. Älkää menkö jos ei huvita.
Vierailija kirjoitti:
Elatusvelvollisuutta EI ole avoliitossa.
Mutta eikös nyt tullut muutoksia lakiin, jotka parantavat avopuolisoiden asemaa, jos heillä on yhteisiä lapsia? Muistelen lukeneeni ja todenneeni, että sinne meni nekin viimeiset syyt mennä naimisiin. Emme kuulu kirkkoon, joten tuo kristillinen puolikaan avioliitossa ei kiinnosta. Testamentit on tehtynä.
20v avoliitossa ja yhteisiä lapsia
Jos on yhteisiä lapsia tai avoliitto on kestänyt vähintään viisi vuotta, niin toisella osapuolella on joskus mahdollisuus saada hyvitystä. En nyt jaksa etsiä sen virallista nimeä eikä se ole rinnastettavissa siihen kuinka avioerossa tasataan omaisuus. Se tulee kyseeseen lähinnä sellaisissa tapauksissa kun toinen on räikeästi hyötynyt toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Leskeneläkkeen määrä on tällä hetkellä suunnilleen puolet kuolleen ansiotuloista. Eli jos aviopuoliso on eläessään tienannut vaikka 6000 euroa kuukaudessa, on lesleneläke noin 3000 euroa. Tuo on siis lapsettoman pariskunnan tilanne tai jos lapset ovat täysi-ikäisiä. Jos on alaikäisiä lapsia niin summaa vielä korotetaan.
Onko tuo sidottu pelkästään ansiotuloihin, eli työstä saatuun palkkaan ja siitä kerrytettyyn eläkkeeseen?
Miten käy jos ajatellaan esimerkiksi sellainen tilanne että kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt päivääkään työtä ja heillä on esimerkiksi pelkästään sairaseläkkeet, asumistuki, ja mitä kaikkea valtion tukiin nyt kuulukaan, joku eläkkeen perusosa? Ei lapsia.
Käykö siinä tilanteessa niin että kuolleen tuet vain lakkaavat ja toinen ei saa mitään ylimääräistä?
Muistaakseni KELAlla oli sellainen sääntö että he maksavat esimerkiksi vuokrasta 70% asumistukea (vai asumislisää, opiskelijoilla taisi olla asumislisä?) ja senkin ainoastaan silloin kun tietty neliömäärä alittuu. Miten jos käykin niin että puoliso kuolee ja esimerkiksi vuokra-asunnon pinta-ala on liian iso ja elossa oleva puoliso ei saa mitään "kompensaatiota"? Eläkeläinenhän joutuisi muuttamaan asunnosta pois, vai?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.
Alapeukuttajat, pian tämän jälkeen tuli esim. tuo kommentti luottopäätöksistä. Juuri tätä tarkoitin. Vaikutus on yllättävän laaja. Ja miksei olisi. Ihmisiltä ei voi korrektisti kysyä "aiotteko ihan tosissaan olla yhdessä", mutta avioliiton solmineet ovat tämän ikään kuin ilmaisseet.
* tosin jo avoparina asuminen.. vaikuttaa.. esim. Opintokeen
Joo no vainajan lapset perii mutta jos leski jää kotiinsa asumaan ei perilliset välttämättä näe rahojaan ikinä. Näin pelkistetysti.