Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?

Vierailija kirjoitti:

 

Itse koen, että ero on nyt korkeamman kynnyksen takana, koska siitäkin pitäisi tehdä juridinen päätös ja paperit ja viettää harkinta-aika ennen kuin ero olisi virallinen. Meillä molemmilla on myös enemmän tahtoa suhteemme jatkuvuuden takaamiseksi. Itselleni oli korkea kynnys mennä naimisiin, mutta vielä korkeammaksi koen myös henkisen kynnyksen erota avioliitosta. 

 

Lainaan pitkästä viestistäsi vain tämän pätkän, koska kommentoin vain sitä. Olen itse eronnut avoliitosta, ja minulle ero oli hyvin korkean kynnyksen takana siksi, että juuri se suhde oli ollut minulle niin merkityksellinen, tärkeä ja erityinen. Suhde kuitenkin oli muuttunut monelta osin ja siihen oli tullut ongelmia, joiden vuoksi tajusin järjellä, että oli paras lopettaa (kyse ei kuitenkaan ollut väkivallasta tms). Jos olisimme olleet naimisissa, olisin varmasti ajatellut samoin, eli nimenomaan se, mitä suhde oli ollut, olisi silloinkin nostanut eron kynnystä. Minulle merkitsee enemmän tällainen asiat kuin byrokratia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauden ja vaikeiden aikojen turvana siten, että aviopuoliso on lähiomainen, joka tekee ratkaisut esim. hoivasta, jos potilas itse ei kykene enää päättämään. Ei tarvitse vanhalta äidiltä mennä lupia kyselemään. Kuoleman jälkeen aviopuoliso perii puolisonsa ja lesken perintävero on hyvin köykäinen, verovapaasti saa periä keskimääräiset perinnöt. Ei tule vainajan sisarukset leskeä kodistaan ajamaan. 

Kuoleman jälkeen leski perii puolisonsa vain siinä tapauksessa, että vainajalla ei ole lapsia. Ja sehän ei alkuperäisessä jutussa selvinnyt. ainostaan se, että yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.

Leski perii puolet, vainajan lapset puolet. Jos lapsia ei ole, leski perii kaiken.

En jaksanut eka sivua enempää lukea, kun "asiantuntijat" pätevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.

Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.

Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.

Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.

Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.

Mistä sulle on tullut käsitys että aviopari omistaa toisensa? Täysin outo ajatus minulle vaikka aviossa olenkin. Eikä avioliitto ole mitään elinikäistä sitoutumista, aina siitä on tavalla tai toisella päässyt eroon niin halutessaan, uskovaiset puhukoot mitä lystäävät. Onneksi ei kukaan voi avioliittoon tässä maassa pakottaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairauden ja vaikeiden aikojen turvana siten, että aviopuoliso on lähiomainen, joka tekee ratkaisut esim. hoivasta, jos potilas itse ei kykene enää päättämään. Ei tarvitse vanhalta äidiltä mennä lupia kyselemään. Kuoleman jälkeen aviopuoliso perii puolisonsa ja lesken perintävero on hyvin köykäinen, verovapaasti saa periä keskimääräiset perinnöt. Ei tule vainajan sisarukset leskeä kodistaan ajamaan. 

Kuoleman jälkeen leski perii puolisonsa vain siinä tapauksessa, että vainajalla ei ole lapsia. Ja sehän ei alkuperäisessä jutussa selvinnyt. ainostaan se, että yhteisiä lapsia ei ole eikä tule.

Leski perii puolet, vainajan lapset puolet. Jos lapsia ei ole, leski perii kaiken.

En jaksanut eka sivua enempää lukea, kun "asiantuntijat" pätevät.

Huoh! Ei peri, vaan saa mahdollista tasinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.

Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.

Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.

Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.

Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.

Tämä alkoi kiinnostaa. Siis että avopareja aletaan tuoda samaan asemaan avioparien kanssa. Mielestäni tämä luo sekavuutta monien ihmisten elämään. Tunnen pari avoparia missä toinen kumppani on edelleen naimisissa. Virallista avioeroa siis ei ole hankittu exästä. On myös ollut tapauksia missä kämppiksiä on kohdeltu avoparina ja sen takia eivät ole saaneet kaikkia etuuksia mitä hakijalle olisi kuulunut. Mielestäni yksi syy avioliiton tärkeyteen on se, että se määrittelee siviilisäädyn ja siihen liittyvät juridiset asiat.

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.

Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.

Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.

Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.

Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.

Oletko tämä palstan "valitsemme toisemme uudelleen joka aamu"-tyyppi :)

Avioliitto on sopimus, jossa yksinkertaisella transaktiolla luodaan perheen pohja kuntoon. Ei tarvita yksittäisiä vakuutuksia, sopimuksia, tunnustamisia saman asiaintilan saavuttamiseen. Avoliitto ja avioliitto ovat selkeästi eri tarpeisiin, niiden tavoite on eri. Siksi mielestäni on älytöntä, että avoliittolaisten asemaa ja oikeuksia yritetään lisälainsäädännöllä parsia ja paikata kohti samaa kuin avioliittolaisilla on. Jos haluaa olla vapaa, avoliitto on sopiva. Jos haluaa avioliiton edut, sen kuin menee naimisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

Jos maastamuutosta ja ekspattiudesta puhutaan, niin avioliitosta on vissi etu, kun ollaan muuttamassa toiseen maahan, työluvat ja sopivimmat viisumit järjestyvät vaivattomammin ja muukin asiointi viranomaisten kanssa käy lutjakkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

En tiedä, kuinka monelle tässä keskustelussa on todennäköistä työskennellä tulevaisuudessa bisnesjohtajana USA:ssa, veikkaan ettei kovin monen tarvitse sen pohjalta miettiä uusiksi avioliittopäätöstään. Passeissa ei läheskään kaikilla ole samaa nimeä vaikka olisi oltu naimisissa vuosikymmeniä. Itse varaan majoitukset lähes aina booking.comin kautta eikä siellä varausvaiheessa kysellä toisen matkustajan nimeä. Ihanko vakavissasi ajattelet, että kun sitten ilmoittaudumme respassa niin virkailija laittaa meidät huonompaan huoneeseen sen takia, että meillä on eri sukunimet? Aiemmin väitit, että sama pätee myös ravintoloihin mutta et kertonut, missä vaiheessa ravintolalle ilmoitetaan parisuhteen laatu.

Aika kaukaa haettuja syitä mennä naimisiin, sen voit varmaan itsekin myöntää ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.

En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.

Mistä päätöksistä tässä nyt puhutaan? Ihminen voi täysissä sielun voimissa ollessaan itse tehdä tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan. Tunnen itse perheettömän ihmisen, joka on valtuuttanut tuolla lailla parhaan ystävänsä.

Ja jos taas hoitopäätöksistä puhutaan, niin ne tekee lääkäri lääketieteellisin perustein. Joten turha pelko, että perintöä kärkkyvä sukulainen määräisi eutanasian, kun itse on umpisuolileikkauksessa.

Tietenkin voi tehdä papereita vaikka mistä mutta nyt oli puhe siitä mitä hyötyä avioliitosta on ja se on juuri se että se ratkaisee monet kysymykset suoraan ilman että niistä täytyy vaivautua tai tajuta tehdä erikseen papereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.

Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.

Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.

Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.

Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.

Oletko tämä palstan "valitsemme toisemme uudelleen joka aamu"-tyyppi :)

Avioliitto on sopimus, jossa yksinkertaisella transaktiolla luodaan perheen pohja kuntoon. Ei tarvita yksittäisiä vakuutuksia, sopimuksia, tunnustamisia saman asiaintilan saavuttamiseen. Avoliitto ja avioliitto ovat selkeästi eri tarpeisiin, niiden tavoite on eri. Siksi mielestäni on älytöntä, että avoliittolaisten asemaa ja oikeuksia yritetään lisälainsäädännöllä parsia ja paikata kohti samaa kuin avioliittolaisilla on. Jos haluaa olla vapaa, avoliitto on sopiva. Jos haluaa avioliiton edut, sen kuin menee naimisiin. 

Tässä ketjussa on niitä etuja yritetty kysellä, mutta en ole saanut selvää listausta (siis nimenomaan niistä eduista, jotka ovat avioliiton aikana, ei eron tai kuoleman jälkeen). Amerikkalaisena bisnesjohtajana ilmeisesti olisi suotavaa olla pikemmin avio- kuin avoliitossa, mutta se ei taida kovin montaa keskustelijaa koskea. Eikä kovin moni liene myöskään lähdössä expatiksi ja jos lähtee, niin voihan sitä mennä siinä vaiheessa naimisiin mikäli uskoo sen helpottavan asioiden hoitamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

Eli toisin sanoen ne avioparit, joilla on omat sukunimet, eivät saa samaa huonetta, mutta ne avoparit, joilla on sama nimi, saavat? Tarkistin asian, ja nykyisin avopari voi ottaa yhteisen sukunimen, jos heillä on yhteinen lapsi.

Toisaalta nykyisin yhä useampi avioparikin pitää erilliset sukunimet.

Itse olen aikoinaan matkustanut avopuolisoni kanssa aika monessa maassa, ja silloin - ennen nettivarauksien yleistymistä - varasin huoneen suoraan hotelleista. Koskaan ei kysytty, kenen kanssa matkustin, vaan tiedoksi riitti, että halusin kahden hengen huoneen parisängyllä.

Mitä USA:han tulee, niin se  harvemmin vaikuttaa tuolla lailla suomalaisten elämään, eli jos USA:ssa bisnesjohtajalle on hyötyä avioliitostaan, niin tämä ei pätkääkään hetkauta suomalaisen luokanopettajan, yrittäjän, myyntipäällikön tai lääkärin elämää. Joten jos puhutaan avioliiton hyödyistä, olisi fiksua puhua Suomen asioista - muutenhan voidaan alkaa perustella asioita aina jonkun toisen maan lakipykälillä, valitaan vaan omaan agendaan sopiva maa, niin aina löytyy perustelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.

En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.

Minulle läheisin ihminen on aikuinen lapseni. Puolisoni puolesta en puhu, mutta ainakaan toistaiseksi hän ei liioin ole ehdottanut, että nimeäisi minut lähiomaisekseen. Eikä minulla ole tarvetta olla sellainen.

No jos läheisin ihminen ei ole se puoliso niin tuskin on kannattavaa mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

En tiedä, kuinka monelle tässä keskustelussa on todennäköistä työskennellä tulevaisuudessa bisnesjohtajana USA:ssa, veikkaan ettei kovin monen tarvitse sen pohjalta miettiä uusiksi avioliittopäätöstään. Passeissa ei läheskään kaikilla ole samaa nimeä vaikka olisi oltu naimisissa vuosikymmeniä. Itse varaan majoitukset lähes aina booking.comin kautta eikä siellä varausvaiheessa kysellä toisen matkustajan nimeä. Ihanko vakavissasi ajattelet, että kun sitten ilmoittaudumme respassa niin virkailija laittaa meidät huonompaan huoneeseen sen takia, että meillä on eri sukunimet? Aiemmin väitit, että sama pätee myös ravintoloihin mutta et kertonut, missä vaiheessa ravintolalle ilmoitetaan parisuhteen laatu.

Aika kaukaa haettuja syitä mennä naimisiin, sen voit varmaan itsekin myöntää ;-)

Miksi sinä luulet että minä olen sanonut ravintoloista mitään? Olen ihan eri kirjoittaja. Eihän tässä ole kyse _syistä mennä naimisiin_, vaan että mitä etuja naimisissaolosta voi olla.

Olen naimisissa USAlaisen miehen kanssa, joten luonnollisesti otin kantaa asioihin joita olen itse kokenut, en siihen mitä sinun kristallipallossasi näkyy.

Minä en ole ravintolassa kokenut saavani minkäännäköisiä etuja olin naimisissa tai en, mutta hotellissa meidät oli laitettu aviomieheni kanssa samaan huoneeseen kun taas kanssamme matkustava pariskunta oli laitettu varauksesta huolimatta eri huoneisiin, koska heillä oli eri sukunimi. Kyseessä oli konservatiivinen ja uskonnollinen maa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en vielä ole löytänyt yhtään syytä mennä naimisiin. Leskeneläkettä ei saisi kumpikaan, koska olemme yli viisikymppisiä. Oma perintö menee lapselleni ja puolison perintö hänen sukulaisilleen. Edunvalvojat/holhoojat/hoitopäätösten tekijät ovat samoin omasta suvusta, jos/kun joskus tulee tarpeeseen. Mutta mielenkiinnolla seuraan ketjua nähdäkseni, mikä voisi olla syy mennä naimisiin.

En tiedä sinusta mutta minusta on paljon mukavampaa että jos en itse kykene päätöksentekoon niin ne päätökset tekee minulle läheisin ihminen, siis puoliso, eikä joku sukulainen.

Mistä päätöksistä tässä nyt puhutaan? Ihminen voi täysissä sielun voimissa ollessaan itse tehdä tarvittavat paperit siitä, että valtuuttaa avopuolison hoitamaan kaikki asiansa sukulaisten sijaan. Tunnen itse perheettömän ihmisen, joka on valtuuttanut tuolla lailla parhaan ystävänsä.

Ja jos taas hoitopäätöksistä puhutaan, niin ne tekee lääkäri lääketieteellisin perustein. Joten turha pelko, että perintöä kärkkyvä sukulainen määräisi eutanasian, kun itse on umpisuolileikkauksessa.

Tietenkin voi tehdä papereita vaikka mistä mutta nyt oli puhe siitä mitä hyötyä avioliitosta on ja se on juuri se että se ratkaisee monet kysymykset suoraan ilman että niistä täytyy vaivautua tai tajuta tehdä erikseen papereita.

Aivan, ja tästä tietoisina ihmiset sitten valitsevat mitä haluavat, eikö? Kun samalla vaivalla tekee avioliittopaperit tai tahdonilmauksen omien asioidensa hoitamista varten. Tuohan on erittäin simppeliä: ne, jotka haluavat mennä naimisiin, voivat mennä, ja siitä bonuksena saavat tietyt asiat ilman erillistä ilmoittamista, kun taas muut voivat tehdä ne ilmoitukset, ja sitten tämän vuoksi voivat jatkaa yhdessä elämistä ilman avioliittoa, kun se kerran sopii heidän tyyliinsä paremmin.

Eli kumpikaan vaihtoehto ei ole oikeastaan normaalijärkiselle mitään vaikeaa, vaan oikeastaan aika yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.
Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

No jos asioi hotelleissa joissa on yhtään kokemusta kansaninvälisistä matkustajista niin kyllä he tietävät että monissa maissa on käytössä hyvin erilaisia sukunimikäytäntöjä. Ei joka paikassa ja kulttuurissa avioparille tule koskaan samaa sukunimeä. https://www.kielikello.fi/-/sukunimettomat-islantilaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

En tiedä, kuinka monelle tässä keskustelussa on todennäköistä työskennellä tulevaisuudessa bisnesjohtajana USA:ssa, veikkaan ettei kovin monen tarvitse sen pohjalta miettiä uusiksi avioliittopäätöstään. Passeissa ei läheskään kaikilla ole samaa nimeä vaikka olisi oltu naimisissa vuosikymmeniä. Itse varaan majoitukset lähes aina booking.comin kautta eikä siellä varausvaiheessa kysellä toisen matkustajan nimeä. Ihanko vakavissasi ajattelet, että kun sitten ilmoittaudumme respassa niin virkailija laittaa meidät huonompaan huoneeseen sen takia, että meillä on eri sukunimet? Aiemmin väitit, että sama pätee myös ravintoloihin mutta et kertonut, missä vaiheessa ravintolalle ilmoitetaan parisuhteen laatu.

Aika kaukaa haettuja syitä mennä naimisiin, sen voit varmaan itsekin myöntää ;-)

Miksi sinä luulet että minä olen sanonut ravintoloista mitään? Olen ihan eri kirjoittaja. Eihän tässä ole kyse _syistä mennä naimisiin_, vaan että mitä etuja naimisissaolosta voi olla.

Olen naimisissa USAlaisen miehen kanssa, joten luonnollisesti otin kantaa asioihin joita olen itse kokenut, en siihen mitä sinun kristallipallossasi näkyy.

Minä en ole ravintolassa kokenut saavani minkäännäköisiä etuja olin naimisissa tai en, mutta hotellissa meidät oli laitettu aviomieheni kanssa samaan huoneeseen kun taas kanssamme matkustava pariskunta oli laitettu varauksesta huolimatta eri huoneisiin, koska heillä oli eri sukunimi. Kyseessä oli konservatiivinen ja uskonnollinen maa.

Mikä maa se oli? Uteliaisuudesta kysyn. Kun aika usein tosi konservatiivisissakin maissa turisteja eivät koske ihan kaikki samat säännöt kuin paikallisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.

Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.

Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.

Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.

Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.

Mistä sulle on tullut käsitys että aviopari omistaa toisensa? Täysin outo ajatus minulle vaikka aviossa olenkin. Eikä avioliitto ole mitään elinikäistä sitoutumista, aina siitä on tavalla tai toisella päässyt eroon niin halutessaan, uskovaiset puhukoot mitä lystäävät. Onneksi ei kukaan voi avioliittoon tässä maassa pakottaakaan. 

Ei todellisuudessa omista, mutta symbolisesti kyllä. Avioliitto otettiin käyttöön aikana, jolloin sen merkitys oli puhtaasti taloudellinen. Tuolloin morsiamen isä luovutti naisen aviomiehelleen tavallaan omaisuudeksi. Tai isänsä holhouksen alaisuudesta miehensä holhouksen alaisuuteen. Ja tuota tapaa jotkut vaalivat edelleen vihkimistilaisuudessaan! Yök.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole ääneen sanonut, mutta tosiasia on, että avioliitolla on yhteiskunnassa (yhä!) suuri arvovaikutus. Selkeä ilmaus, että ollaan vakiintuneessa elämäntilanteessa, ja puolisolla on oma tunnustettu asemansa. Tällä on hiljainen, arvostusta nauttiva vaikutus työelämässä, asioidenhoidossa, matkaillessa jne. Avioliitto on maailmanlaajuisesti tunnustettu instituutio. Aviopari nauttii arvostusta, jota seurusteleva pari ei saa. Avioparina on tietylla tapaa helpompaa.

Nyt heräsi kiinnostus:

Miten avioliitto vaikuttaa työelämään? Minulla ei ole aavistustakaan lähimpienkään työkavereideni parisuhteesta että ovatko he naimisissa vai avoliitossa. Asiaa ei kerrota työtä hakiessa eikä sitä kysytä haastatteluissa. Jos menisin itse naimisiin, ei tulisi mieleenikään vaihtaa sukunimeä tai ottaa kaksoisnimeä. En liioin käyttäisi sormuksia, koska en käytä koruja.

Matkustelemme paljon enkä ole ikinä törmännyt kysymykseen, olemmeko naimisissa.

Mitkä ovat sellaisia asioita, joiden hoitamisessa avioliitto tuo arvostusta?

Kyllä ainakin USAssa avioliitolla on iso merkitys. Aviossa oleva bisnesjohtaja on luotetumpi kuin eronnut tai sinkku, avioliiton katsotaan kuuluvan aikuisen sitoutuneeseen elämään aivan kuin ura.

Matkustellessa varsinkin hyvin konservatiivisissa kulttuureissa on helpompi saada yhteinen huone/parempaa palvelua pariskuntana kun passeissa on sama nimi.

En tiedä, kuinka monelle tässä keskustelussa on todennäköistä työskennellä tulevaisuudessa bisnesjohtajana USA:ssa, veikkaan ettei kovin monen tarvitse sen pohjalta miettiä uusiksi avioliittopäätöstään. Passeissa ei läheskään kaikilla ole samaa nimeä vaikka olisi oltu naimisissa vuosikymmeniä. Itse varaan majoitukset lähes aina booking.comin kautta eikä siellä varausvaiheessa kysellä toisen matkustajan nimeä. Ihanko vakavissasi ajattelet, että kun sitten ilmoittaudumme respassa niin virkailija laittaa meidät huonompaan huoneeseen sen takia, että meillä on eri sukunimet? Aiemmin väitit, että sama pätee myös ravintoloihin mutta et kertonut, missä vaiheessa ravintolalle ilmoitetaan parisuhteen laatu.

Aika kaukaa haettuja syitä mennä naimisiin, sen voit varmaan itsekin myöntää ;-)

Miksi sinä luulet että minä olen sanonut ravintoloista mitään? Olen ihan eri kirjoittaja. Eihän tässä ole kyse _syistä mennä naimisiin_, vaan että mitä etuja naimisissaolosta voi olla.

Olen naimisissa USAlaisen miehen kanssa, joten luonnollisesti otin kantaa asioihin joita olen itse kokenut, en siihen mitä sinun kristallipallossasi näkyy.

Minä en ole ravintolassa kokenut saavani minkäännäköisiä etuja olin naimisissa tai en, mutta hotellissa meidät oli laitettu aviomieheni kanssa samaan huoneeseen kun taas kanssamme matkustava pariskunta oli laitettu varauksesta huolimatta eri huoneisiin, koska heillä oli eri sukunimi. Kyseessä oli konservatiivinen ja uskonnollinen maa.

Naimisiinmeno ei muuttaisi tuota millään tavalla. Suomessa kun ei tarvitse ottaa yhteistä sukunimeä. Paitsi ehkä jos kuljettaisi mukanaan englanniksi käännettyä avioliittotodistusta eikä silti voisi olla varma, että pidetäänkö sitä aitona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nythän ollaan muuttamassa leskeneläkettä ja tuomassa avopareja (jos yhteisiä lapsia) samaan asemaan aviossa olevien kanssa.

Lähiomaiseksi ollaan avopuolisoni kanssa ilmoitettu toisemme mm. HUSille, ja heille riittää tämä oma ilmoitus asiasta.

Lisäksi meillä on pariturvavakuutus, jolla voi kuitata puolison osuuden asunnosta itselleen, jos toinen kuolee. Ei tarvi perillisten kanssa vääntää siitä, saanko jäädä asumaan asuntooni vai en, kun voin ostaa sen rahalla.

Eli ei mitään syytä mennä naimisiin.

Miksi vastustan avioliittoa? Jotenkin tuo vanhanaikainen instituutio vain tökkii ajatuksena. Ei toista voi omistaa. En halua luvata mitään elinikäistä sitoutumista. Olen mieheni kanssa, jos haluan olla (toistaiseksi olen halunnut jo 12 vuotta), mutta jos en jostain syystä enää haluaisikaan, eroaisimme. Me valitsemme olla yhdessä joka päivä.

Oletko tämä palstan "valitsemme toisemme uudelleen joka aamu"-tyyppi :)

Avioliitto on sopimus, jossa yksinkertaisella transaktiolla luodaan perheen pohja kuntoon. Ei tarvita yksittäisiä vakuutuksia, sopimuksia, tunnustamisia saman asiaintilan saavuttamiseen. Avoliitto ja avioliitto ovat selkeästi eri tarpeisiin, niiden tavoite on eri. Siksi mielestäni on älytöntä, että avoliittolaisten asemaa ja oikeuksia yritetään lisälainsäädännöllä parsia ja paikata kohti samaa kuin avioliittolaisilla on. Jos haluaa olla vapaa, avoliitto on sopiva. Jos haluaa avioliiton edut, sen kuin menee naimisiin. 

Tässä ketjussa on niitä etuja yritetty kysellä, mutta en ole saanut selvää listausta (siis nimenomaan niistä eduista, jotka ovat avioliiton aikana, ei eron tai kuoleman jälkeen). Amerikkalaisena bisnesjohtajana ilmeisesti olisi suotavaa olla pikemmin avio- kuin avoliitossa, mutta se ei taida kovin montaa keskustelijaa koskea. Eikä kovin moni liene myöskään lähdössä expatiksi ja jos lähtee, niin voihan sitä mennä siinä vaiheessa naimisiin mikäli uskoo sen helpottavan asioiden hoitamista.

Onhan niitä monta kertaa listattu. Katso vaikka minun viestini nro 99 (ja 103)