Lue keskustelun säännöt.
Avioliiton edut ennen avioliiton päättymistä?
05.11.2020 |
Harkitsemme puolisoni kanssa, mennäkö naimisiin vaiko eikö. Mietin tässä, että mitä etua on naimisissa olemisesta vs. avoliitto avioliiton aikana eli ennen avioeroa tai kuolemaa. Siis jos ei ole lisääntymisaikeita. Olen saanut sellaisen kuvan, että avioliittolainsäädäntö koskee oikeastaan vain yhteisiä lapsia ja tilannetta liiton purkautumisen jälkeen. Sukunimiasia on mielestäni sivuseikka. Kuolemanvaraisjärjestelynä avioliitto on siis harkinnassa, mutta tietäiskö joku tosiaan tarkemmin, mitä etuja (tai haittoja?) avioliitosta olisi ennen sen päättymistä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin se, että avioliitossa on elatusvelvollisuus siihen aviopuolisoon. Tarkoittaa siis sitä, että jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu niin vakavasti ettei enää töihin edes kykene, niin sille aviopuolisolle ei voi sanoa, että minun rahat, syö sinä pettua, näin kärjistetysti.
Hyvä syy olla menemättä naimisiin ja hyvä syy olla asumatta virallisesti samassa osoitteessa.
Ei tule elatusvelvollisuutta kuin valtiolle jos toiselta työt katkeaakin jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kuule yllättävän paljon on miehissä näitä, joille lapsi on pienempi sitoutuminen kuin avioliitto. Itse taas en ikinä tekisi lapsia miehen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan edes metallirinkulaan ja paperinpalaan. Eri juttu jos molemmat on ideologisista tmv syistä avioliittoa vastaan.
Niinpä. Jos avioliitto olisi vain paperipala, eikä sitoutumiskuttu, niin ei olisi näitä pitkässä avoliitossa kiemurtelijoita, jotka eivät halua keskustella naimisiin menemisellä.
Ohis, joka lukee keskusteluita olemme-seurustelleet-kymmenen-vuotta-ja-mies-ei-luoauksistaan-huolimatta-halua-naimisiin.
Jokin naimisiin menossa on tärkeää, koska sitä ei haluta tehdä.
Avioliiton edut (jos ei oteta tunnetason juttuja huomioon) tulevat esiin ennen kaikkea avioliiton päättyessä. Avioliiton aikana tulee mieleen lähinnä kaksi asiaa:
1. Täällä jo mainittu juttu, että aviopuoliso on automaattisesti lähiomainen.
2. Kotitalousvähennyksessä jos yhdellä puolisolla on enemmän vähennettevää kuin on mahdollista vähentää, niin ylimenevä vähennys siirtyy automaattisesti aviopuolisolle. Tosin avoparikin pääsee samaan lopputulokseen, kun huolehtii siitä, että vähennykseen oikeuttavat laskut on osoitettu molemmille eikä vain toiselle puolisoista. Eli tässä on enemmän kysymys siitä, että avioparilla tämä tapahtuu automaattisesti, kun taas avioparin pitää itse huolehtia asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Ei kysytty syitä mennä naimisiin, vaan niitä etuja, mitä avioliiton mukana tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kuule yllättävän paljon on miehissä näitä, joille lapsi on pienempi sitoutuminen kuin avioliitto. Itse taas en ikinä tekisi lapsia miehen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan edes metallirinkulaan ja paperinpalaan. Eri juttu jos molemmat on ideologisista tmv syistä avioliittoa vastaan.
Niinpä. Jos avioliitto olisi vain paperipala, eikä sitoutumiskuttu, niin ei olisi näitä pitkässä avoliitossa kiemurtelijoita, jotka eivät halua keskustella naimisiin menemisellä.
Ohis, joka lukee keskusteluita olemme-seurustelleet-kymmenen-vuotta-ja-mies-ei-luoauksistaan-huolimatta-halua-naimisiin.
Jokin naimisiin menossa on tärkeää, koska sitä ei haluta tehdä.
Samaa olen ihmetellyt, miten paperinpala voi olla tärkeämpi kuin yhteiset lapset? Toisesta pääsee helposti eroon avioliitosta, mutta jos on yhteiset lapset, niin ei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ei tunnu käsittävän, että avioliitto on ennenkaikkea juridinen sopimus. Siinä sovitaan monista oikeuksista ja velvollisuuksista, mm. tuo elatusvelvollisuus avioliitossa. Mikäli parilla ei ole avioehtoa, avioliiton solmiminen tarkoittaa että erotilanteessa jompikumpi saattaa joutua maksamaan tasinkoa varallisuudestaan köyhemmälle osapuolelle. Onko tämä hyvä vai huono asia, riippuu paljon myös parin varallisuuserosta.
Leskellä on oikeus jäädä avioparin yhteiseen kotiin asumaan, vaikka lapset asunnosta osan perisivätkin. Avoliitossa tällaista oikeutta ei ole.
Toisaalta jos kyseinen pariskunta on jo aiemmissa suhteissa saanut lapsia, saattaa olla tilanne ettei avioliitto ole välttämättä järkevä, vaan puolison ja lasten edut risteävät. Minä haluan että jatkossakin lapset perivät omaisuuteni, enkä halua että mahdollinen uusi puolisoni pistäisi hanttiin omaisuuden jaossa. Omaisuuteni on minun, eikä puolison, eikä hänellä pitäisi olla sanottavaa siihen mihin mun perijäni sen käyttävät.
Mutta esim. aviopari jolla on yhteisiä lapsia, voi hyötyä keskinäisestä testamentista niin että varat jaetaan vasta sitten kun jälkimmäinen puolisoista on kuollut. Tällöin lasten ei tarvitse maksaa perintöveroa vielä kun ensimmäinen vanhemmista kuolee, vaan vasta sitten kun on selvillä perivätkö oikeasti mitään vai eivät.
Nyt kun asuntojen hinnat jossain syrjäseuduilla ovat jatkuvasti laskussa, sillä että maksatko perintöveroa tönöstä jolla ei 10-20 vuoden päästä ole enää mitään arvoa, saattaa olla ihan merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos elatusvelvollisuus on se juttu, miksi avioliittoa välttelee, ei voi kyllä rakastaa toista pätkääkään.
Me mentiin mieheni kanssa naimisiin siksi että se sementoi puolison päätäntävaltaa ja omistamista yhteisiin omistuksiin. Minun lapseni on jo aikuinen, miehellä alaikäiset lapset, ja aggressiivinen ex-vaimo/lasten äiti. Päätettiin että turvataan (lähinnä minua ex-vaimon kynsiltä) kuoleman ja omaisuuden varalta. Ei tarvitse sitten riidellä ja tapella. Toki tulee nää muut edut myös. Elatusvelvollisuus on myös avoliitossa, koska se koskee ruokakuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Miksi se avioliitto on niin iso peiko, että kaikki muu kikkailu tehdään mieluummin vaikka vaikeimman kautta, kuin mennään naimisiin?
Onko se jotenkin noloa, ja plottaa että joku ajattelee ettei ole itsenäinen ihminen jos on avioliitossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Miksi se avioliitto on niin iso peiko, että kaikki muu kikkailu tehdään mieluummin vaikka vaikeimman kautta, kuin mennään naimisiin?
Onko se jotenkin noloa, ja plottaa että joku ajattelee ettei ole itsenäinen ihminen jos on avioliitossa?
Sanoitit sen, mitä minä olen koko ketjun ajan ihmetellyt: miksi avioliitto pelottaa niin paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en keksinyt yhtäkään syytä olla menemättä naimisiin.
N52
Voisitko vielä vastata aloittajan esittämään kysymykseen?
Vastasin äsken ykköselle.
Vastaus ap:n kysymykseen: naimisiin mennään symbolisena eleenä. Halutaan osoittaa puolisolle (ja muille), että on sitoutunut.
Minä kuitenkin ajattelen, että suurin juttu on se, että naimisiinmeno osoittaa _itselle_ paljon. Miten naimisiinmenon ajatukseen suhtautuu? Onko oikeasti valmis sitoutumaan vai ei.
Vähän sama asia kuin mikä tahansa sopimus, eli kun sen allekirjoittaa (vaikka allekirjoituksen rikkomisella) ei ole juridisia seurauksia, niin alitajuisella tasolla sopimukseen sitoudutan paremmin. Siksi työpaikoilla allekirjoitataan pelisääntöjä yms.
Eli vihkiminen tapahtuu viime kädessä _tunteen_ tasolla. Joillakin se liää turvallisuudentunnetta, joillakin omaa lojaaliutta.
Voi luoja.!! .. mä kuolen.... Symbolisena eleenä.... Todellinen sitoutuminen......
Luitko sä itse ton mitä kirjoitit?
Aivan älytöntä sontaa, jos olen rehellinen.
Kuule yllättävän paljon on miehissä näitä, joille lapsi on pienempi sitoutuminen kuin avioliitto. Itse taas en ikinä tekisi lapsia miehen kanssa, joka ei ole valmis sitoutumaan edes metallirinkulaan ja paperinpalaan. Eri juttu jos molemmat on ideologisista tmv syistä avioliittoa vastaan.
Niinpä. Jos avioliitto olisi vain paperipala, eikä sitoutumiskuttu, niin ei olisi näitä pitkässä avoliitossa kiemurtelijoita, jotka eivät halua keskustella naimisiin menemisellä.
Ohis, joka lukee keskusteluita olemme-seurustelleet-kymmenen-vuotta-ja-mies-ei-luoauksistaan-huolimatta-halua-naimisiin.
Jokin naimisiin menossa on tärkeää, koska sitä ei haluta tehdä.
Tarkoitatko siis, että avioliitto tarkoittaa kaikille samaa asiaa, jolloin syy olla menemättä on myös kaikille sama?
Minulle avioliitto ei suinkaan tarkoita "vain paperinpalaa". Minulle se tarkoittaa perinteistä normia, jota monet haluavat edelleen pitää normina. Tämä on yksi keskeisimpiä syitä, joiden vuoksi se ei tunnu omalta jutulta. Sitoutumisen kanssa sillä ei minulle ole mitään tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin se, että avioliitossa on elatusvelvollisuus siihen aviopuolisoon. Tarkoittaa siis sitä, että jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu niin vakavasti ettei enää töihin edes kykene, niin sille aviopuolisolle ei voi sanoa, että minun rahat, syö sinä pettua, näin kärjistetysti.
Avioliittolaki sanoo myös, että molempien puolisoiden tulee osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä tuntuu menevän ohi moneltakin naiselta, kun haaveillaan elämästä miehen rahoilla.
Olen itse nainen, ja mulle on ollut kunnia-asia huolehtia myös rahallisesti perheemme hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Miksi se avioliitto on niin iso peiko, että kaikki muu kikkailu tehdään mieluummin vaikka vaikeimman kautta, kuin mennään naimisiin?
Onko se jotenkin noloa, ja plottaa että joku ajattelee ettei ole itsenäinen ihminen jos on avioliitossa?
Sanoitit sen, mitä minä olen koko ketjun ajan ihmetellyt: miksi avioliitto pelottaa niin paljon?
Miksi ajattelet, että se pelottaa? Syy voi olla sekin, ettei se kiinnosta. Ja etenkin, jos kummallekaan osapuolelle avioliitto ei ole emotionaalisesti tai käytännön syistäkään tärkeä, niin onko oikeasti syytä mennä naimisiin - siis jos kummallakaan ei ole siihen mitään intressiä?
Vai onko niin, että naimisiin meno on vaan niitä asioita, jotka "täytyy" tehdä, eikä saisi kyseenalaistaa?
Avioliitto on juridinen sopimus, joka on yksipuolisesti irtisanottavissa.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin se, että avioliitossa on elatusvelvollisuus siihen aviopuolisoon. Tarkoittaa siis sitä, että jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu niin vakavasti ettei enää töihin edes kykene, niin sille aviopuolisolle ei voi sanoa, että minun rahat, syö sinä pettua, näin kärjistetysti.
Elatusvelvollisuus on myös avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Miksi se avioliitto on niin iso peiko, että kaikki muu kikkailu tehdään mieluummin vaikka vaikeimman kautta, kuin mennään naimisiin?
Onko se jotenkin noloa, ja plottaa että joku ajattelee ettei ole itsenäinen ihminen jos on avioliitossa?
Sanoitit sen, mitä minä olen koko ketjun ajan ihmetellyt: miksi avioliitto pelottaa niin paljon?
Miksi ajattelet, että se pelottaa? Syy voi olla sekin, ettei se kiinnosta. Ja etenkin, jos kummallekaan osapuolelle avioliitto ei ole emotionaalisesti tai käytännön syistäkään tärkeä, niin onko oikeasti syytä mennä naimisiin - siis jos kummallakaan ei ole siihen mitään intressiä?
Vai onko niin, että naimisiin meno on vaan niitä asioita, jotka "täytyy" tehdä, eikä saisi kyseenalaistaa?
Ei tietenkään kaikkia pelota, mutta osa vastauksista on aina niin tuohtuneita, että jokin tunne siellä takana on. Ja kun tunteiden dynamiikkaa ymmärtää, niin tietää tunteen takana olevan aina toinen tunne. Lopulta, aika usein, kaikki tunteet päättyvät pelkoon.
On siis totta, että toisia ei vain kiinnosta. Mutta silloin vastauksena ei ole vastahyökkäys, vaan asiallinen keskustelu.
(En puhu vain tästä ketjusta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti menette naimisiin vain sen takia, että saatte leskeneläkkeem tai taloudellista tukea avioliitosta?
Minä menin ihan toisista syistä.
Kyllä. Rakastaisin miestäni ihan yhtä paljon vaikkei oltaisikaan naimisissa, tukisin vastamäessä ja olisin uskollinen. Ei siihen mitään paperinpalaa ja valoja tarvita. Avioliitto on meille ihan puhtaasti juridinen järjestely eikä oltaisi menty naimisiin jos testamenteillä ym. sopimujsilla olisi saanut yhtä vedenpitävän järjestelyn.
Miksi se avioliitto on niin iso peiko, että kaikki muu kikkailu tehdään mieluummin vaikka vaikeimman kautta, kuin mennään naimisiin?
Onko se jotenkin noloa, ja plottaa että joku ajattelee ettei ole itsenäinen ihminen jos on avioliitossa?
Kysyt, miksi avioliitto on niin iso peikko, mutta eikö samalla voisi kysyä, että miksi yleensä se pitää jotenkin perustella, jos haluaa elää toisen kanssa yhdessä ilman avioliittoa?
Asun itse Helsingissä, ja ei täällä kyllä avioliitto noin vahva normi ole. Ilmeisesti täällä kaikki kirjoittajat elävät niin eri todellisuuksissa, että lopulta puhutaan aivan eri asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äkkiseltään ei tule muuta mieleen kuin se, että avioliitossa on elatusvelvollisuus siihen aviopuolisoon. Tarkoittaa siis sitä, että jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu niin vakavasti ettei enää töihin edes kykene, niin sille aviopuolisolle ei voi sanoa, että minun rahat, syö sinä pettua, näin kärjistetysti.
Avioliittolaki sanoo myös, että molempien puolisoiden tulee osallistua perheen elatukseen kykyjensä mukaan. Tämä tuntuu menevän ohi moneltakin naiselta, kun haaveillaan elämästä miehen rahoilla.
Olen itse nainen, ja mulle on ollut kunnia-asia huolehtia myös rahallisesti perheemme hyvinvoinnista.
"Kykyjensä mukaan" ei tarkoita pelkkää rahallista panostusta vaan kaikkea muutakin perheen hyväksi tehtyä työtä. Jos mies on reissutöissä ja pitkiä aikoja pois kotoa, ei ole reilua, jos nainen hoitaa lapset ja kaiken kotona sekä maksaa menoista puolet. Perhe voi sopia, että nainen tekee lyhennettyä työaikaa tai jää kokonaan kotiin ja jos se ei miehelle käy, niin sitten mies etsii päivätyön kodin läheltä vaikka se romahduttaisi miehen tulot.
Ruoan hankintaa helpottaa.