Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Ei ole välttämättä synnyttäneellä mahdollisuutta harrastaa seksiä vaikka haluaisikin.
Oletko koskaan synnyttänyt? Verta valuu viikkokaupalla ja ainakin itsellä oli varmaan 100 tikkiä alapäässä. En voinut edes istua kunnolla puoleentoista kuukauteen. Harrastapa siinä sitten seksiä...
Ja vaikka noita tikkejäkään ei olisi noin paljon, raskauden jälkeen veri valuu ja alapää on käyttökiellossa jonkin aikaa.
Älähän nyt yleistä. Taannoin jossain naisten höpöhöpö tositeeveessä oli perhe, jonka lapsilla alle vuosi ikäeroa. Siihen liittyvässä keskustelussa joku kehui antaneensa pillua jo sairaalassa.
Ja sinä uskoit?
Kyllä tätä valitettavasti tapahtuu, lähinnä tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä missä naisella yksinkertaisesti ei ole lupa sanoa ei miehelleen. Siinä - kuten ei tuon ihanan kanssakeskustelijasikaan mielessä - ei naisen halu, terveys ja hyvinvointi paljoa paina vaakakupissa.
Tuskinpa tuossa tapauksessa nainen kehuu asiasta julkisesti ja vieläpä telkkarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että tarvitsen omaa aikaa yllättävän paljon.
Se, että oma seksuualinen helukkuus väheni yllättävän nopeasti.
Oletko nainen vai mies? Ja minkä luulet halujen vähenemisen syyksi, millainen parisuhde tuohon johti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Noihan on hyvin pitkälle mielipideasioita kuitenkin. Tajuan millaista on elää jos toinen ei osallistu, tiedän todella hyvin.
Mutta haen sitä, että oikea taso tekemiseen pitää hakea sitten silleen että molemmat joustaa. Eihän missään ole mitään sääntöä miten usein esimerkiksi pitää siivota. Mutta sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat tinkiä omista näkemyksistään, ja tietenkin sitoutua tekemään sen yhdessä sovitun mukaisesti. Jos tähän ei pystytä tai haluta, niin sitten erotaan tietenkin.
Vaikuttaa että teillä oli vaan kauhean eri tasot alkuun, ja niiden yhteen sovittaminen on tosi vaikeaa. Ette varmaan kumpikaan halua olla tilanteessa että toisen malli otetaan sellaisenaan käyttöön?
Kyllä ne siivoamisen rajat ja säännöt löytyy viimeistään jos hankkii lapsia ja haluaa myös pitää ne. Siinä saa sottapytty ihan vapaasti haaveilla "ei siivota koskaan" -elämästään. Tässäkin toki naiset yleensä ottaa sen kopin ja mies voi rauhassa lusmuta, kun ne lapset ja niiden hyvinvointi tuntuu suurimmassa osassa perheitä olevan enemmän sen äidin prioriteetti.
En tarkoittanut mitään joko tai -meininkiä, vaan sitä että onko imuroitava kolme kertaa viikossa vai kerran. Ei se perustaso tule mistään lasten mukana, vaan todennäköisesti selviää helpommalla siitäkin jos pudottaa rimaa hieman. Kaiken ei tarvitse olla aina puhdasta, jos sitä käytännössä haluaa esim yksi ihminen viidestä.
Eli päätit taas turvautua vanhaan hyvään olkiukkoon, missä nainen haluaa että lattialistat jynssätään hammasharjalla ja miehelle riittää että imuroidaan kerran viikossa kunnolla, vaikka todellisuus on lähes aina se, että nainen haluaa että imuroidaan 1-2 viikon välein, ja mies ei imuroi oma-aloitteisesti vaikka edellisestä kerrasta on kuukausia. "Ihmisillä on eri siisteystasoja, ja kaikkien pitää joustaa," ja muuta lässynläätä jonka tarkoitus on vain syyllistää se edes jonkintasoista siisteyttä haluava piiaksi sille sottapytylle joka vain hurskastelee siitä miten siivouskäsitykset on subjektiivisia eikä ole mitään oikeaa tai väärää tapaa tehdä asiat. Siinä vaiheessa kun siivous joustetaan siihen tilanteeseen, että ollaan edes jonkinlaisessa "kompromississa" sen "ei koskaan" siivoavan kanssa, asutaan sellaisessa läävässä että sossu kyllä vie lapset paremminhoidettuun kotiin.
Olkiukko on se että nainen haluaisi imurointia viikon-kahden välein. Ei ainakaan meillä päde, kolme kertaa viikossa vähintään. Mun mielestä parin viikon välein on ihan liikaa, koirataloudessa ei vaan onnistu viikkoa pidempi tauko imuroinnissa.
Eikä ole tarkoitus syyllistää tietenkään. Miten sä tekstistä tuollaisen käsityksen sait? Vaan että katsotaan yhdessä taso joka on sopiva, sille löytyy kyllä perusteet.
Olkiukot taitaa nyt olla jossain muualla kuin omassa tekstissäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Noihan on hyvin pitkälle mielipideasioita kuitenkin. Tajuan millaista on elää jos toinen ei osallistu, tiedän todella hyvin.
Mutta haen sitä, että oikea taso tekemiseen pitää hakea sitten silleen että molemmat joustaa. Eihän missään ole mitään sääntöä miten usein esimerkiksi pitää siivota. Mutta sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat tinkiä omista näkemyksistään, ja tietenkin sitoutua tekemään sen yhdessä sovitun mukaisesti. Jos tähän ei pystytä tai haluta, niin sitten erotaan tietenkin.
Vaikuttaa että teillä oli vaan kauhean eri tasot alkuun, ja niiden yhteen sovittaminen on tosi vaikeaa. Ette varmaan kumpikaan halua olla tilanteessa että toisen malli otetaan sellaisenaan käyttöön?
Kyllä ne siivoamisen rajat ja säännöt löytyy viimeistään jos hankkii lapsia ja haluaa myös pitää ne. Siinä saa sottapytty ihan vapaasti haaveilla "ei siivota koskaan" -elämästään. Tässäkin toki naiset yleensä ottaa sen kopin ja mies voi rauhassa lusmuta, kun ne lapset ja niiden hyvinvointi tuntuu suurimmassa osassa perheitä olevan enemmän sen äidin prioriteetti.
En tarkoittanut mitään joko tai -meininkiä, vaan sitä että onko imuroitava kolme kertaa viikossa vai kerran. Ei se perustaso tule mistään lasten mukana, vaan todennäköisesti selviää helpommalla siitäkin jos pudottaa rimaa hieman. Kaiken ei tarvitse olla aina puhdasta, jos sitä käytännössä haluaa esim yksi ihminen viidestä.
Eli päätit taas turvautua vanhaan hyvään olkiukkoon, missä nainen haluaa että lattialistat jynssätään hammasharjalla ja miehelle riittää että imuroidaan kerran viikossa kunnolla, vaikka todellisuus on lähes aina se, että nainen haluaa että imuroidaan 1-2 viikon välein, ja mies ei imuroi oma-aloitteisesti vaikka edellisestä kerrasta on kuukausia. "Ihmisillä on eri siisteystasoja, ja kaikkien pitää joustaa," ja muuta lässynläätä jonka tarkoitus on vain syyllistää se edes jonkintasoista siisteyttä haluava piiaksi sille sottapytylle joka vain hurskastelee siitä miten siivouskäsitykset on subjektiivisia eikä ole mitään oikeaa tai väärää tapaa tehdä asiat. Siinä vaiheessa kun siivous joustetaan siihen tilanteeseen, että ollaan edes jonkinlaisessa "kompromississa" sen "ei koskaan" siivoavan kanssa, asutaan sellaisessa läävässä että sossu kyllä vie lapset paremminhoidettuun kotiin.
Sovi se kahden viikon välein taso puolisosi kanssa sitten. Laittakaa kalenteriin että kenen vuoro kulloinkin. Eihän tuo ole iso ongelma. Eikä lapsia imuroimattomuuden takia huostaan oteta, voit aika huoletta vetää viinaa ja lääkkeitä eikä kukaan puutu asioihin silloinkaan.
Hieman oli liioittelua.
Mutta tosiaan, kompromissi on tietenkin hankalampi jos puolisot ovat siivoamisessa ihan äärilaidoilla. Mutta jos molemmat tulevat 50% vastaan niin onko ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuinka vaikeaa mies on saada tekemään sisällä mitään. Kuten kiinnittämään naulakko tai ripustamaan lamppu. Tauluista puhumattakaan. Ulkona mies tekee mitä vain. Toinen asia jota on vaikea ymmärtää on se miksi minun autoa ei voi korjata mutta oman auton voi purkaa osiin ja koota montakin kertaa
Mies haukkuu koska olen ujo ja en uskalla yhtä paljon kuin hän.. erilainen temperamentti saa mieheni suuttumaan esim. jos en saa suuta auki jossakin paikassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies huutaa kuin käskyttävä johtaja vaikka ei ole edes armeijaa käynyt... alussa kun tutustuin niin puhu hiljaa kuiskien ja oli lempeä..
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.
Sitä ei pätkääkään kiinnostanut se!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies uskoo että naisia kohdellaan kuin koiria..
Puolison täydellinen asioiden hoitamattomuus.
Ei siivoa.
Ei maksa laskujaan.
Ei osaa aktiivisesti edistää uraansa, osa-aikaisissa hanttihommissa vielä 48- vuotiaana.
Kuitenkin takana lukio ja 2 ammattitutkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoho oma auto puretaan osiin mutta toisen omaan ei kosketa.
Onneksi olkoon lottovoittosi on Itsekeskeinen omaa napaansa eniten arvostava alfa uros.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Ei ole välttämättä synnyttäneellä mahdollisuutta harrastaa seksiä vaikka haluaisikin.
Oletko koskaan synnyttänyt? Verta valuu viikkokaupalla ja ainakin itsellä oli varmaan 100 tikkiä alapäässä. En voinut edes istua kunnolla puoleentoista kuukauteen. Harrastapa siinä sitten seksiä...
Ja vaikka noita tikkejäkään ei olisi noin paljon, raskauden jälkeen veri valuu ja alapää on käyttökiellossa jonkin aikaa.
Älähän nyt yleistä. Taannoin jossain naisten höpöhöpö tositeeveessä oli perhe, jonka lapsilla alle vuosi ikäeroa. Siihen liittyvässä keskustelussa joku kehui antaneensa pillua jo sairaalassa.
Ja sinä uskoit?
Kyllä tätä valitettavasti tapahtuu, lähinnä tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä missä naisella yksinkertaisesti ei ole lupa sanoa ei miehelleen. Siinä - kuten ei tuon ihanan kanssakeskustelijasikaan mielessä - ei naisen halu, terveys ja hyvinvointi paljoa paina vaakakupissa.
Tuskinpa tuossa tapauksessa nainen kehuu asiasta julkisesti ja vieläpä telkkarissa.
En ole kyseistä sarjaa koskaan muutamaa hetkeä enempää katsonut, mutta kulttuuriosmoosin kautta tiedän jotain ja sen perusteella veikkaisin että kysymys on siitä 20+ lapsisesta amerikkalaisperheestä jotka ovat tehneet uransa siitä että lapsia on järjetön määrä ja lisää vaan tulee. Iskä on kai pastori tjsp. Kuuluvat uskonnolliseen lahkoon nimeltään Quiverfull, jonka idea on lisääntyä ja täyttää maa. SArjan nimi on joku "19 kids and counting", ja kyllä niitä mielestäni on jo se 20.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mies ei suostu hankkimaan apua sairauteensa, joka haittaa molempia meitä joka päivä ja estää esimerkiksi perustamasta perhettä tai hankkimasta lemmikkejä. On käynyt kaksi kertaa vuosien varrella terveyskeskuslääkärin luona asiaa liittyen, mutta kertonut vain osan oireista koska häpeää muita oireitaan. Väittää että lääkäri kysyisi onko näitä kyseisiä oireita, jos ne olisivat merkittäviä hoidon valinnan kannalta. Ei myöskään ole lääkäreille kertonut että oireet ovat jatkuneet vuosia ja on joutunut jopa lopettamaan työnsä niiden takia. Kun lääkärit eivät sitten ole osanneet asialle tehdä muuta kuin antaa lääkekuurin, joka ei ole tehonnut sairauteen koska ei siihen mitenkään liity, mies on sitä mieltä että lääkärit eivät osaa eivätkä halua häntä parantaa joten lääkärille on enää turha mennä ja täytyy vain kärsiä loppuelämä. En olisi uskonut että näin voi käydä kun valitsee järkevän, urheilullisen ja sosiaalisesti taitavan miehen.
Miksi ihmeessä luulit, että ne kuvat kiinnostaisi? 0let aika l@psellinen
Se, että monet naiset eivät suostu tekemään kotitöitä, jotka liittyvät autoon tai omakotitalon tekniseen kunnossapitoon. Missä tasa-arvo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yllättänyt se miten pienistä asioista nainen voi ärsyyntyä.
Vaikkapa kun olen ohimennen pyyhkäisemässä leivänmuruja lusikkalaatikosta. "Anna mä teen, sä teet sen kuitenkin huonosti"
Huonot päivät on outoja, en tajua miten aikuinen ihminen voi olla kireä ilman mitään erityistä syytä. Sit kun kysyy että oonks mä tehnyt jotain, niin vastaus on että en tykkää kun sä kyselet tollasta. Voisko vaan sanoa jos on ärsyyntynyt, eikä vaan olla sitä?
Tuntuu että itse osaan paremmin olla hyväntuulinen ihan perusarjessa, päiviä ei kannata käyttää sille läheiselle kiukutteluun. Mä suuntaisin kiukuttelun muihin ihmisiin, me vastaan muut -hengessä.
Tätä olen ihmetellyt sekä omissa että muiden ihmisten suhteissa, että miksi ärsyyntyminen toisiin ulkoistetaan niin usein siihen puolisoon? Miksi niin harva vaikuttaa ajattelevan puolisoa oman elämänsä "valonsäteenä", jonka kanssa olo tuo iloa silloinkin, kun muu maailma potkii päähän? Vai onko kyse siitä, että puolisoa pidetään kahvinkeittimen kaltaisena itsestäänselvyytenä, josta ei syvemmällä tasolla aidosti edes pidä?
On myönnettävä, että olen nuorena ja tunnetaidoiltani raakileena sortunut samaan käytökseen, koska olin käsittänyt toteamuksen "parisuhteessa pitää saada olla oma itsensä" hiukan väärin. Hävettää ja surettaa, mutta toisaalta en ymmärtänyt tuolloin paremman asenteen päälle. Nyt varon tekemästä enää samaa virhettä ja odotan, että mahdollinen puolisoni on samalla mielellä liikenteessä.
Voi olla.
Jospa tosiaan ei ole aitoa arvostusta toista ihmistä kohtaan sellaisenaan, vaan arvostus alkuun kohdistuu siihen mitä ja miten se toinen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yllätti, miten tärkeää on että kumppaneiden huumorintajut sopivat yhteen. Ennen tuota suhdetta en ollut osannut koskaan edes ajatella, että ihmisten käsitys siitä, mikä on hauskaa ja mikä ei, voisi poiketa niin paljon toisistaan ettei yhteiselosta tule mitään. Kolme vuotta yritin päästä samalle aaltopituudelle ihmisen kanssa, joka koki olevansa erittäin humoorintajuinen ja hauska tyyppi ja jonka kaikki huumori perustui ympärillä olevien ihmisten pilkkaamiseen. Koin hänen läpänheittonsa hauskana aluksi, mutta muutettuamme yhteen minusta tuli jatkuvan roastaamisen kohde eikä mikään ollut hänelle pyhää. Mitä arkaluontoisempi ja henkilökohtaisempi asia oli kyseessä, sitä suuremmalla innolla hän irvaili asiasta. Jos loukkaannuin tai pyysin häntä lopettamaan, sain kuulla olevani huumorintajuton tosikko. Hänen mielestä olin tylsä, kun nauroin ennemmin harmittomille jutuille. Suhde hajosi omaan mahdottomuuteensa ennen kuin neljä vuotta yhteiseloa ehti tulla täyteen.
Tositen pilkaaminen ei ole mitään huumoria. Ihan vinksahtanutta.
Joillain ihmisillä huumorintaju on jäänyt yläasteelle. Aina pitää olla se joku jolle nauretaan porukassa. Testataan jengiä tavallaan, että kestääkö kaikki mukana. Huumori on sellaista lyttäävää luonteeltaan. Ihan karmeeta.
Itse pidän sellaisesta että on joku asia joka nähdään huvittavana, sitä voi sit venytellä ja vanutella miten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Se, että monet naiset eivät suostu tekemään kotitöitä, jotka liittyvät autoon tai omakotitalon tekniseen kunnossapitoon. Missä tasa-arvo?
Monet naiset? Kuinka monen naisen kanssa sinä olet ollut parisuhteessa? Varmaan kannattaisi seurustella vähän pitempään ennen kuin muuttaa yhteen.
Eli päätit taas turvautua vanhaan hyvään olkiukkoon, missä nainen haluaa että lattialistat jynssätään hammasharjalla ja miehelle riittää että imuroidaan kerran viikossa kunnolla, vaikka todellisuus on lähes aina se, että nainen haluaa että imuroidaan 1-2 viikon välein, ja mies ei imuroi oma-aloitteisesti vaikka edellisestä kerrasta on kuukausia. "Ihmisillä on eri siisteystasoja, ja kaikkien pitää joustaa," ja muuta lässynläätä jonka tarkoitus on vain syyllistää se edes jonkintasoista siisteyttä haluava piiaksi sille sottapytylle joka vain hurskastelee siitä miten siivouskäsitykset on subjektiivisia eikä ole mitään oikeaa tai väärää tapaa tehdä asiat. Siinä vaiheessa kun siivous joustetaan siihen tilanteeseen, että ollaan edes jonkinlaisessa "kompromississa" sen "ei koskaan" siivoavan kanssa, asutaan sellaisessa läävässä että sossu kyllä vie lapset paremminhoidettuun kotiin.