Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Miehen kiusaaminen ja nimittely
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiistaton faktahan on, että synnytettyään nainen kohdistaa kaiken energiansa ja tarmonsa vauvalle, vähintään useamman kuukauden ajaksi. Tässä mies jää automaattisesti paitsioon, ja miehen intiimit tarpeet toisarvoiseen asemaan naisen mielestä, ja monesti täysin laiminlyödyksi naisen suunnalta.
Jos ja kun nainen siis "hylkää" miehensä useamman kuukauden ajaksi, eikö tällöin voida ihan hyvällä syyllä tulkita tilannetta siten, että parisuhde on "katkolla", naisen aloitteesta ja naisen määrittelemäksi ajaksi?
Eli jos mies lähtee esim työkomennukselle ulkomaille ja viipyy vaikka kuukauden pari, tarkoittaa se sitä että parisuhde on ikään kuin katkolla tuon ajan ja nainen saa ihan luvan kanssa hakea seksiä baarista tai naapurista.
Ei... Ei saa...
Kyseessähän on täysin eri asia!
Kun mies lähtee työkomennukselle ulkomaille, miehellä ei ole MAHDOLLISUUTTA harrastaa seksiä vaimonsa kanssa, vaikka HALUA on ihan varmasti.
Synnyttäneellä naisella ON mahdollisuus, mutta EI halua...
Mies voi vaihtaa työpaikkaan , jossa ei ole työreissuja.
Milläs sitten maksetaan mamman kotona makaaminen?
nykyajan mammat maksaa itse omansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole välttämättä synnyttäneellä mahdollisuutta harrastaa seksiä vaikka haluaisikin.
Oletko koskaan synnyttänyt? Verta valuu viikkokaupalla ja ainakin itsellä oli varmaan 100 tikkiä alapäässä. En voinut edes istua kunnolla puoleentoista kuukauteen. Harrastapa siinä sitten seksiä...
Ja vaikka noita tikkijäkään ei olisi noin paljon, raskauden jälkeen veri valuu ja alapää on käyttökiellossa jonkin aikaa.
Tekosyitä...
Jos alapää on käyttökelvottomassa tilassa, saman homman voi hoitaa sillä yläpäällä.
samalla kun lapsi on rinnalla vai? hei älkää edes kommentoiko jos ei ole mitään käsitystä miten vastasyntyneen kanssa asiat menee
Miehen alistaminen ja huutaminen. Miehen huono käytös ja asenne
Mies ei anna mun käyttää kotona yhteisiä tavaroita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei anna mun käyttää kotona yhteisiä tavaroita
siis mitä ihmettä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei anna mun käyttää kotona yhteisiä tavaroita
siis mitä ihmettä?!
Joo kiukuttelee et on ostanut jonkun kodinkoneen enkä saa käyttää sitä.. selvästi ollaan eroamassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotityöt ja kodinhoito. Eksä ei tehnyt yhtään niitä.
Astiat jäivät pöytään kaikkien aterioiden jälkeen, mikään ei mennyt tiskikoneeseen, tiskikoneen täyttyessä hän ei laittanut ohjelmaa päälle, vaatteet heiteltiin millloin mihinkin mutta ei pyykkikoriin. En usko hänen koskaan pesseen lattioita, kylppärin laattoja tai ikkunoita 7 yhteisen vuoden aikana. Imurointi ja pölyjen pyyhintä tapahtui vain jos käskin. En koe olevani suurikaan nalkuttaja, mutta näistä asioista sanoin. Meillä oli ihan hyvä keskusteluyhteys ja toin todella vahvasti imi sen, että en jaksa sitä, että joudun yksin tekemään kaiken. En ole itse mikään siisteysfriikki ja siedän hyvin hetkellistä epäjärjestystä, mutta joku raja sentään. Olen jopa väsyneenä pari kertaa _itkenyt_ kun tilanne mennyt sietokykyni yli. En yleensä itke kovinkaan helposti. Lisäksi kaikki vakuutukset, sähköt, huollot ja kodin hankinnat olivat minun vastuullani, koska jos ne jäivät hänelle, ne jäivät tekemättä tai viime tippaan.Esimerkiksi kerron tilanteen, jossa tilasimme (hänen luottokortillaan ja tiedoillaan) kotiin tavaraa muutaman kympin edestä. Tilaus ei kuitenkaan saapunut ja painostin eksääni olemaan tietysti firmaan yhteydessä. Lopulta pitkän ajan jälkeen hän viimein suvaitsi ottaa yhteyttä ja kävi ilmi että tilaus oli jostain syystä kirjatutunut väärin. Mies sai firmalta hyvät ohjeet miten toimia, jotta rahat sadaan joko palautettua tai tavarat toimitettua, mutta hän ei KOSKAAN tehnyt näitä (yksinkertaisia ja nopeita) toimenpiteitä. Muistutin ja kyselin häneltä aikani, kunnes luovutin. Jossain vaiheessa (paljon myöhemmin) eksä sanoi että hän ei halua käyttää aivokapasiteettiaan tällaiseen asiaan, vaan tehdä jotain hyödyllistä (taisi opiskella vielä siihen aikaan) opintojen eteen mieluummin. Että muutaman kympin menetys on merkityksetön tulevaisuuden kannalta.
Itseäni risoi todella paljon tuo tilausasia, vaikka talous ei toki muutamaan kymppiin kaatunutkaan. Huonoa asioiden hoitamista se kuitenkin oli.
Tässä oli valtava näkemysero. Hänen näkemyksensä mukaan hän käyttää aivokapasiteettinsa opiskeluun ja työhön, jotta voi edetä pitkälle ja tulevaisuudessa turvata toimeentulon itselleen ja perheelleen. Hän suoraan sanoi että kodinhoito jää taka-alalle hänen mielessään. Itsekin olen töiden suhteen kunnianhimoinen ja toinkin hänelle esiin kysymyksen että onko se hänen mielestään ok sitten jättää kaikki kodinhoito yksinomaan toisen töissäkäyvän harteille. Kyllä hän vaikutti ymmärtävän asian aina kun keskustelimme, mutta muutosta ei koskaan tapahtunut. Opiskelimme molemmat ja myöhemmin kävimme töissä, joten aikaa kotitöille oli yhtä paljon.
Suhde kuivettui pikku hiljaa kasaan, osin siksi että en kokenut että minun arvoillani tai toiveillani (esimerkiksi yllä mainitsemieni asioiden suhteen) oisi ollut hänelle riittävästi väliä. Hän ei ollut ilkeä, mutta ei myöskään kyennyt ajattelemaan ollenkaan minun näkökulmaansa. Itseäni harmittaa lähinnä se että katselin tätä niin pitkään ja että molemmat tuhlasimme aikaa toistemme kanssa. No, nuorena oli tuokin suhde aloitettu..Eihän sun miehen tarvinnut mitenkään muuttua kun sinä kilttinä tyttönä edelleen kaikkien keskutelujen/palaveerien jälkeen jatkoit siivoamista ja astioiden keräilyjä hänen jäljiltään :D! Olisit jättänyt hänen astiansa keittiössä vaan rauhaan ja katsellut kun vuori kasvaa. Kenties mies olisi herännyt viimeistään silloin kun puhtaita astioita ei ole. Toisin sanoin sinä mahdollistit miehesi huonon käytöksen.
Toki jatkoin siivoamista, koska en halunnut asua sikolätissä. Ja kyllä tein myös sitä, että jätin siivoamatta, mutta miestä se ei häirinnyt eikä hänelle ollut ongelma elää sotkun keskellä. Kyllä hän tarttui toimeen, jos vaikka kaikki lautaset oli likaisia, mutta ei tällaiset asiat muuttaneet hänen käytöstään. Ja yhtä laillahan ne lautaset olisivat sitten loppuneet minultakin. :)
Ja kun valitin tai olin aivan loppu ja itkin, kyllähän hän tunsi huonoa omatuntoa ja siivosi silloin. Mutta tosiaan, muutosta ei tapahtunut.
En oikein välitä peleistä, vaan tykkään puhua suoraan, jos puhuttavaa on.Niin kuin totesin aiemmassa tesktissäni, hän jätti kotiasiat taustalle ja teki mieluummin työ/opintoasioita. Hänellä ei ollut ns. "pahat mielessään", vaan hyvin erilainen ajatusmaailma. Hän oli teoreettinen ja suunnitteli tulevaa nykyhetken kustannuksella, Itse olen käytännöllinen ja rakastan olla kotona
Noihan on hyvin pitkälle mielipideasioita kuitenkin. Tajuan millaista on elää jos toinen ei osallistu, tiedän todella hyvin.
Mutta haen sitä, että oikea taso tekemiseen pitää hakea sitten silleen että molemmat joustaa. Eihän missään ole mitään sääntöä miten usein esimerkiksi pitää siivota. Mutta sosiaalisesti taitavat ihmiset osaavat tinkiä omista näkemyksistään, ja tietenkin sitoutua tekemään sen yhdessä sovitun mukaisesti. Jos tähän ei pystytä tai haluta, niin sitten erotaan tietenkin.
Vaikuttaa että teillä oli vaan kauhean eri tasot alkuun, ja niiden yhteen sovittaminen on tosi vaikeaa. Ette varmaan kumpikaan halua olla tilanteessa että toisen malli otetaan sellaisenaan käyttöön?
Kyllä ne siivoamisen rajat ja säännöt löytyy viimeistään jos hankkii lapsia ja haluaa myös pitää ne. Siinä saa sottapytty ihan vapaasti haaveilla "ei siivota koskaan" -elämästään. Tässäkin toki naiset yleensä ottaa sen kopin ja mies voi rauhassa lusmuta, kun ne lapset ja niiden hyvinvointi tuntuu suurimmassa osassa perheitä olevan enemmän sen äidin prioriteetti.
En tarkoittanut mitään joko tai -meininkiä, vaan sitä että onko imuroitava kolme kertaa viikossa vai kerran. Ei se perustaso tule mistään lasten mukana, vaan todennäköisesti selviää helpommalla siitäkin jos pudottaa rimaa hieman. Kaiken ei tarvitse olla aina puhdasta, jos sitä käytännössä haluaa esim yksi ihminen viidestä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama meilläkin. Mies suuttu jos olen eri mieltä ja luulee, että arvostelen häntä henkilökohtaisesti, jos esim sanon, että meidän talossa on jokin vika, vaikkapa niin, että jokin ovi aukeaa värään suuntaan.
En tietenkään tarkoita, että vika on miehen, koska talo ei ole miedän suunnittelema/ tekemä. Silti hän ottaa tämän henkilökohtaisena loukkauksena. Ei voi oikein keskustella mistään epäkohdasta.
Riidellä ei osaa ollenkaan, vaan suuttuu heti, joten omia mielipiteitä on vaikea ilmaista. Hyvin menee, jos vaan myöntelen.
Meillä sama, paitsi vaihdetaan mies naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten kaavamaista elämän pitäisi olla, rentouden puute arkielämässä.
Kotona tulee outo pingottunut tunne vaikka on ihan lapsivapaakin viikonloppu. Pitäisi tehdä jotain hyödyllistä tai kivaa. Seksiä ei voi kuitenkaan ajatella tällaisena tekemisenä, vaan sen pitää olla jotain muuta.
Jos sitten ehdottaa että lähdetään käymään jossain, ei se käykään.
Vierailija kirjoitti:
Seuraava yllätys oli, että vieraissa käynti ei aiheuta mitään omantunnontuskia.
Tarkoittaa että olet joko psykopaatti tai luuseri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yllättänyt se miten pienistä asioista nainen voi ärsyyntyä.
Vaikkapa kun olen ohimennen pyyhkäisemässä leivänmuruja lusikkalaatikosta. "Anna mä teen, sä teet sen kuitenkin huonosti"
Huonot päivät on outoja, en tajua miten aikuinen ihminen voi olla kireä ilman mitään erityistä syytä. Sit kun kysyy että oonks mä tehnyt jotain, niin vastaus on että en tykkää kun sä kyselet tollasta. Voisko vaan sanoa jos on ärsyyntynyt, eikä vaan olla sitä?
Tuntuu että itse osaan paremmin olla hyväntuulinen ihan perusarjessa, päiviä ei kannata käyttää sille läheiselle kiukutteluun. Mä suuntaisin kiukuttelun muihin ihmisiin, me vastaan muut -hengessä.
Vierailija kirjoitti:
On yllättänyt se miten pienistä asioista nainen voi ärsyyntyä.
Vaikkapa kun olen ohimennen pyyhkäisemässä leivänmuruja lusikkalaatikosta. "Anna mä teen, sä teet sen kuitenkin huonosti"
Huonot päivät on outoja, en tajua miten aikuinen ihminen voi olla kireä ilman mitään erityistä syytä. Sit kun kysyy että oonks mä tehnyt jotain, niin vastaus on että en tykkää kun sä kyselet tollasta. Voisko vaan sanoa jos on ärsyyntynyt, eikä vaan olla sitä?
Tuntuu että itse osaan paremmin olla hyväntuulinen ihan perusarjessa, päiviä ei kannata käyttää sille läheiselle kiukutteluun. Mä suuntaisin kiukuttelun muihin ihmisiin, me vastaan muut -hengessä.
Tätä olen ihmetellyt sekä omissa että muiden ihmisten suhteissa, että miksi ärsyyntyminen toisiin ulkoistetaan niin usein siihen puolisoon? Miksi niin harva vaikuttaa ajattelevan puolisoa oman elämänsä "valonsäteenä", jonka kanssa olo tuo iloa silloinkin, kun muu maailma potkii päähän? Vai onko kyse siitä, että puolisoa pidetään kahvinkeittimen kaltaisena itsestäänselvyytenä, josta ei syvemmällä tasolla aidosti edes pidä?
On myönnettävä, että olen nuorena ja tunnetaidoiltani raakileena sortunut samaan käytökseen, koska olin käsittänyt toteamuksen "parisuhteessa pitää saada olla oma itsensä" hiukan väärin. Hävettää ja surettaa, mutta toisaalta en ymmärtänyt tuolloin paremman asenteen päälle. Nyt varon tekemästä enää samaa virhettä ja odotan, että mahdollinen puolisoni on samalla mielellä liikenteessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies haukkuu luuserksi jos epäonnistun eikä koskaan lohduta..
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kumppanin aikoinaan hyvät jutut ja läpät voi vuosien kuluessa muuttua ihan paskajutuiksi.
Kai nyt kymmenettä kertaa kuultuna väkisinkin väljähtää.
Se miten vähän jää aikaa kavereiden tapaamiseen, ja toisaalta omaa aikaa vrt. sinkkuaikoihin. Harva se päivä kolkuttelee mieltä, mut sit kuitenkin työelämä ja arjen askareet kotona vie suurimman osan mehuista, niin sitten ei meinaa jaksaa muuta.
Sen, miten alkoholi voi korvata puolison. :(
Se, että tarvitsen omaa aikaa yllättävän paljon.
Se, että oma seksuualinen helukkuus väheni yllättävän nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On yllättänyt se miten pienistä asioista nainen voi ärsyyntyä.
Vaikkapa kun olen ohimennen pyyhkäisemässä leivänmuruja lusikkalaatikosta. "Anna mä teen, sä teet sen kuitenkin huonosti"
Huonot päivät on outoja, en tajua miten aikuinen ihminen voi olla kireä ilman mitään erityistä syytä. Sit kun kysyy että oonks mä tehnyt jotain, niin vastaus on että en tykkää kun sä kyselet tollasta. Voisko vaan sanoa jos on ärsyyntynyt, eikä vaan olla sitä?
Tuntuu että itse osaan paremmin olla hyväntuulinen ihan perusarjessa, päiviä ei kannata käyttää sille läheiselle kiukutteluun. Mä suuntaisin kiukuttelun muihin ihmisiin, me vastaan muut -hengessä.
Tätä olen ihmetellyt sekä omissa että muiden ihmisten suhteissa, että miksi ärsyyntyminen toisiin ulkoistetaan niin usein siihen puolisoon? Miksi niin harva vaikuttaa ajattelevan puolisoa oman elämänsä "valonsäteenä", jonka kanssa olo tuo iloa silloinkin, kun muu maailma potkii päähän? Vai onko kyse siitä, että puolisoa pidetään kahvinkeittimen kaltaisena itsestäänselvyytenä, josta ei syvemmällä tasolla aidosti edes pidä?
On myönnettävä, että olen nuorena ja tunnetaidoiltani raakileena sortunut samaan käytökseen, koska olin käsittänyt toteamuksen "parisuhteessa pitää saada olla oma itsensä" hiukan väärin. Hävettää ja surettaa, mutta toisaalta en ymmärtänyt tuolloin paremman asenteen päälle. Nyt varon tekemästä enää samaa virhettä ja odotan, että mahdollinen puolisoni on samalla mielellä liikenteessä.
Toivottavasti se mahdollinen ja samanmielinen puoliso löytyy, sulla on viisaita ajatuksia! Itse ehkä vähän haksahdin uuden onnen etsinnässä, ei välttis osannut tällaisia ajatellakaan silloin.
Joka suhteesta oppii itsestäänkin.
Miehen tarve olla ihailtu ihan kaikissa asioissa. Oli kyse mistä arkiaskareesta tahansa niin hän odotti silmät killillään kehuja kuin pikkupoika. Jos en tajunnut ihailla hyvin leikattua ruohoa niin sitten käveli perässä ja kyseli Onko siisti nyt.. leikkasin aidankin vierestä... nyt on hyvä kävellä nurmikolla . Ja siis joka asiassa sama juttu. Ei jalat haise kun vaihtaa sukat usein... eikö näin ole?