Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että naisen pitää parisuhteessa ehdottaa, pyytää ja kerjätä seksiä ja lopulta alistua siihen, ettei sitä saa.
Tuosta olen itsekin kovin yllättynyt. Yleensähän tuo on se miehen osa parisuhteessa.
Onkohan tämä sitten sitä tasa-arvon etenemistä?
Kyllä! Miesten elintasosairaudet ehdottomasti merkki tasa-arvon etenemisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies hoitaa llomukisematta oman osuutensa siivoamisesta ja pyykeistä ja tiskeistä, mutta ruoanlaittotaidon se "unohti" ensimmäisten avioliittovuosien jälkeen. Tiedän, että se osaa tehdä ruokaa ja vieläpä hyvää ruokaa, mutta ei vaan suostu tekemään enää. Ei suoraan kieltäydy, mutta jos pyydän, niin kaikki menee niin tosi vaikeaksi. Ensin se istuu 3 tuntia keittokirjoja selaillen, sitten käy kaupassa ja jotenkin onnistuu viipymään siellä ainakin tunnin, ja vasta se pääsee kokkailun pariin. Siinä vaiheessa muu perhe on jo kuollut nälkään. Yleensä en edes viitsi tätä show'ta katsella, on helpompi vain itse tehdä. Samoin jos pyydän sitä tuomaan kaupasta "jotain syötävää", niin se menee ihan lukkoon ja pyörii siellä kuin puolukka p*llussa iät ja ajat sen sijaan, että ostaisi vaikka maksalaatikon. Olen muutaman kerran testannut, mitä se tekee, jos en tee mitään ruokaa enkä ota asiaa puheeksi. Lopputulos: se käy keittiössä tekemässä voileipiä läpi illan parin tunnin välein ja menee sitten ihan tyytyväisenä nukkumaan.
Tämä on melko lähellä omaa tilannettani.
Periaatteessa osaan tehdä ruokaa ja joskus se on ihan kivaakin, mutta ensinnäkin suhteen alkuaikoina vaimo latisti ruuanlaittohaluni, kun kaikki mitä tein, tuntui olevan aina väärin. Joko siihen meni liian kauan aikaa (ei ollut lapsia vielä, joten mitä väliä) , tai tein jotain liian erikoista (mitä hän ei olut aiemmin maistanut), jolloin motkotti näistä seikoista.
Itse en loppujen lopuksi kuitenkaan ole mikään kulinaristi, jolle ruoka olisi mitenkään tärkeää - mielestäni ruoka on välttämätön paha, jota on pakko syödä, ettei kuole nälkään.
Joten sitten kun olen myöhemmin tehnyt lapsille helppoja perusruokia (joista tykkäävät) tai tarjonnut valmisruokia, olen saanut kuulla aina siitäkin. On tuntunut, että koskaan ei ole hyvä.
Yllättäen en enää nykyään edes pyri osallistumaan ruuanlaittoon, kun nainen tietää aina paremmin.
Tämä on kieltämättä yllättänyt, kun joskus nuorena kuitenkin kuvittelin, että olisi kiva sitten parisuhteessa touhuta asioita yhdessä - myös keittiössä.
Tämä sama dynamiikka tuntuu olevan monessa muussakin asiassa. Aluksi mies tekee asioita, mutta naisen mielestä ne tehdään väärin ja tämä tehdään miehelle selväksi. Lopulta mies lakkaa tekemästä asioita ja sitten nainen nalkuttaa kun mies ei tee mitään ja itse joutuu kaikkea pyörittämään. Sitten miehelle tulee se olo, että hän on vain joku apumies jota komennellaan sinne tänne ja sitä alun rakastavaa naista ei enää ole, joten pitää paeta töihin ja harrastuksiin että kestää arkea. Miten tämä kaava murretaan?
Miten toinen on täysin tyytymätön suhteeseen mutta voi elää ihan normaalia parisuhde-elämää.
Eksäni laukoi kaikki vikani yhtäkkiä neljän vuoden seurustelun jälkeen. Hän ei pitänyt tyylistäni. Olisi pitänyt olla naisellisempi, en siivonnut tarpeeksi, henkeni haisee, enkä tienaa tarpeeksi rahaa.
Tämä tuli ihan puskista. Olin aina luullut että meillä on hyvä suhde. Kesti kauan että opin taas luottamaan ihmisiin, kun pelotti aina että toinen vain esittää että olen ihana ja kaikki on ok.
Vierailija kirjoitti:
Miehenä on eniten tainnut parisuhteissani tämän elämän aikana yllättää kuitenkin se, miten itsetunnottomia naisia 60-,70- ja vielä 80-luvullakin on kasvatettu.
Jotenkin se kelpaamattomuuden tunne ja tarve tulla hyväksytyksi suorittamalla ja olemalla "kiltti tyttö" puskee läpi kaikista kolmesta pidemmästä parisuhteestani.
Kahdessa ensimmäisessä ei oltu naimisissa, eikä hankittu lapsia. Kuvittelin näiden kokemusteni perusteella osaavani valita vaimon ja lapsilleni äidin, jolla olisi itsetunto ihan oikeasti, ja jonka ei tarvitsisi suorittaa elämäänsä miettien, että mitä joku ulkopuolinen nyt sanoo.
Mutta väärässä olin.
Suomalainen kasvatus ei ole ainakaan takavuosina mitenkään edistänyt parisuhdetaitoja - päinvastoin.
Kyllä, samoja havaintoja itsellä. Hirveät paineet otetaan ulkopuolisilta ihmisiltä omaan elämään kaikessa mahdollisessa. Varsinkin äitiydessä. Se käsitys, että äitiys on jotain mitä pitää suorittaa täydellisesti jonkun oppikirjan mukaan muiden arvostellessa, on varmaan yksi tekijä siinä miksi moni jättää lapset tekemättä tai miksi se lapsiarki koetaan niin raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikea on sanoa tärkeitä asioita vaikeissa tilanteissa. Esim. että rakastan sinua, kun ei ole erityisen rakastava olo, on riidelty tai muuten välit kireänä. Juuri silloin pitäisi saada suu auki ja kertoa, miten paljon toinen oikeasti merkitsee, mutta vaikeaa on välillä.
Minulla taitaa sama asia näyttäytyä niin, että vaikeassa tilanteessa tekee mieli ottaa nainen halaukseen, mutta ajattelen että ei hän juuri nyt varmaan halua minua lähellekään. Mutta jospa nainen olisikin joskus kaivannut juuri sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt että pettäminen on yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikea on sanoa tärkeitä asioita vaikeissa tilanteissa. Esim. että rakastan sinua, kun ei ole erityisen rakastava olo, on riidelty tai muuten välit kireänä. Juuri silloin pitäisi saada suu auki ja kertoa, miten paljon toinen oikeasti merkitsee, mutta vaikeaa on välillä.
Minulla taitaa sama asia näyttäytyä niin, että vaikeassa tilanteessa tekee mieli ottaa nainen halaukseen, mutta ajattelen että ei hän juuri nyt varmaan halua minua lähellekään. Mutta jospa nainen olisikin joskus kaivannut juuri sitä.
En voi naisesi puolesta tietystikään puhua mutta minä ainakin ilahtuisin kovasti halauksesta tuossa tilanteessa. - ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
DeadInside kirjoitti:
Elämäni ensimmäinen pitkä parisuhde ja samantien siitä pitkän kaavan mukaan naimisiin, lapset jne. Ehkä olisi aikanaan kannattanut katsella vaihtoehtoja vähän pidempään... Nyt avioliittoa on takana jo yli 10v. Eniten on yllättänyt se, kuinka rakastava (??) puoliso pystyy käyttäytymään niin pohjattoman kusipäisesti suuttuessaan tai oikeastaan muutenkin ollessaan negatiivisella tuulella. Normaali arki sujuu hyvin kun ollaan hyvällä tuulella: jutellaan, hymyillään ja pussaillaan. Molemmat tekevät kotitöitä tasapuolisesti tai minä varmaan jopa suuremman osan pyykkäämisistä yms. Molemmilla on vapaa-aikaa, harrasteita ja kavereita - lapsetkin ovat jo kouluikäisiä. Riitoja on harvoin, vain muutaman kerran vuodessa, mutta ne ovat helvetillisiä ja johtavat yleensä vain pysyvään parisuhteen laadun heikkenemiseen.
Sitten kun vaimoni suuttuu, niin asioista ei mitenkään voi keskustella asiallisesti vaan sillon hänen täytyy huutaa, raivota, nimitellä, käskeä, kieltää, kiristää, pyrkiä tuhoamaan tavaroita(ni) ja ihan pakolla yrittää ärsyttää minutkin raivon partaalle jos yritän olla rauhallinen. Aiheet rähinään ovat mielestäni melko pieniä ja ihan keskusteltavissa - en ole koskaan pettänyt, käyttänyt rahaa holtittomasti, kadonnut ryyppyretkille tai mitään muuta vastaavaa, vaan riita käynnistyy jostain arkisesta pikkuasiasta. Itse haluaisin keskustella asioista rauhallisesti. Hyökkäyksen aikana minua ja omaisuuttani kohdellaan kuin pahinta vihamiestä ja saan kuulla raivokkaasti huudettuna kaikki mahdolliset nimittelysanat. Päälleni on kaadettu juomalasillisia, minut on pakotettu lähtemään töistä kotiin sillä uhalla että tulee muuten työpaikalle huutamaan ja riehumaan, puhelimeni hän yritti heittää auton ikkunasta ja ties mitä kaikkea muuta skitsoilua. Riittävästi kun tätä hyökkäystä jatkuu niin välillä itsellänikin sitten lentää lautaset seinään - sen jälkeen saankin sitten kuulla olevani raivohullu sekopää.
Puolison tavaroiden rikkominen on yksi väkivallan muoto. Yleensä niin päin, että mies suuttuu ja hajoittaa naisen tavaroita ja selittää myöhemmin, ettei voi sille mitään. Että hänestä nyt vaan tulee äkkipikainen suuttuessaan, mutta mystisesti osaa silti valikoida naisen omaisuuden tässä äkkipikaisuudessaan rikottavaksi eikä omiaan.
Naisesi on väkivaltainen, myös henkisesti. Ei lyö sinua mutta lyö sinun jatkeitasi eli tavaroitasi.
Kirja Why Does He Do That - Inside the Mind of Angry Men sopii kyllä tähänkin tilanteeseen, vaikka kyseessä on nainen. Parisuhdeväkivalta ja mielen sairaus ei kysy sukupuolta.
DeadInside kirjoitti:
Elämäni ensimmäinen pitkä parisuhde ja samantien siitä pitkän kaavan mukaan naimisiin, lapset jne. Ehkä olisi aikanaan kannattanut katsella vaihtoehtoja vähän pidempään... Nyt avioliittoa on takana jo yli 10v. Eniten on yllättänyt se, kuinka rakastava (??) puoliso pystyy käyttäytymään niin pohjattoman kusipäisesti suuttuessaan tai oikeastaan muutenkin ollessaan negatiivisella tuulella. Normaali arki sujuu hyvin kun ollaan hyvällä tuulella: jutellaan, hymyillään ja pussaillaan. Molemmat tekevät kotitöitä tasapuolisesti tai minä varmaan jopa suuremman osan pyykkäämisistä yms. Molemmilla on vapaa-aikaa, harrasteita ja kavereita - lapsetkin ovat jo kouluikäisiä. Riitoja on harvoin, vain muutaman kerran vuodessa, mutta ne ovat helvetillisiä ja johtavat yleensä vain pysyvään parisuhteen laadun heikkenemiseen.
Sitten kun vaimoni suuttuu, niin asioista ei mitenkään voi keskustella asiallisesti vaan sillon hänen täytyy huutaa, raivota, nimitellä, käskeä, kieltää, kiristää, pyrkiä tuhoamaan tavaroita(ni) ja ihan pakolla yrittää ärsyttää minutkin raivon partaalle jos yritän olla rauhallinen. Aiheet rähinään ovat mielestäni melko pieniä ja ihan keskusteltavissa - en ole koskaan pettänyt, käyttänyt rahaa holtittomasti, kadonnut ryyppyretkille tai mitään muuta vastaavaa, vaan riita käynnistyy jostain arkisesta pikkuasiasta. Itse haluaisin keskustella asioista rauhallisesti. Hyökkäyksen aikana minua ja omaisuuttani kohdellaan kuin pahinta vihamiestä ja saan kuulla raivokkaasti huudettuna kaikki mahdolliset nimittelysanat. Päälleni on kaadettu juomalasillisia, minut on pakotettu lähtemään töistä kotiin sillä uhalla että tulee muuten työpaikalle huutamaan ja riehumaan, puhelimeni hän yritti heittää auton ikkunasta ja ties mitä kaikkea muuta skitsoilua. Riittävästi kun tätä hyökkäystä jatkuu niin välillä itsellänikin sitten lentää lautaset seinään - sen jälkeen saankin sitten kuulla olevani raivohullu sekopää.
Puolisosi on pelottava ihminen, häneltä lähtee ihan lapasesta. Avioerossa hänen kanssa ei pysty sopimaan mistään ja tulee käymään päälle. Terapeutille ei lähde kun joutuisi katsomaan peiliin ja menee luultavasti lukkoon. Sinun täytyy ottaa videolle hänen käytöksensä ja jotenkin estää ettei hän revi puhelinta kädestäsi. Itse hankkisin sellaisen tainnuttimen ja nukkuisin yöni aina toinen silmä auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten paljon perhe-elämästä lähtee ääntä ja miten voimakkaasti voi hiljaisuutta kaivatakaan päivittäin
Kuinka tärkeää on että suhtatuminen sexiin ja siitä nauttiminen ovat molemmilla about samalla viivalla. Takana yksi 20 v suhde ja nyt eron jälkeen 10 vuotta yhdessa toisen kanssa, edelleen puuhastellaan noin 3 kertaa viikossa, "kuivia" kausia ei käytännössä ollenkaan. Toki tämän ikäisenä(55 v mies) pitää nähdä jo vähän vaivaa että fysikka pelaa ja pysyy kuosissa mutta kivaa se on edelleen. Toki elämässä on muutakin kuin seksiä mutta mielstäni se toimii parisuhteen liimana ja ehkä myös mittarina siitä miten hyvin "meillä" menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllätyksenä elämäni parisuhteissa on tullut se, että todellista kumppanuutta tai asioiden jakamista ei ollutkaan. Yhdessä asioiden suunnitteleminen ja tekeminen on ollut vaikeaa. Olen myös ollut hämmentynyt siitä, että parisuhteideni toisella osapuolella on joka kerta tullut ilmi jokin "pimeä puoli", jonka olemassaoloa en havainnut rakastuneena. Pistää miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikea on sanoa tärkeitä asioita vaikeissa tilanteissa. Esim. että rakastan sinua, kun ei ole erityisen rakastava olo, on riidelty tai muuten välit kireänä. Juuri silloin pitäisi saada suu auki ja kertoa, miten paljon toinen oikeasti merkitsee, mutta vaikeaa on välillä.
Minulla taitaa sama asia näyttäytyä niin, että vaikeassa tilanteessa tekee mieli ottaa nainen halaukseen, mutta ajattelen että ei hän juuri nyt varmaan halua minua lähellekään. Mutta jospa nainen olisikin joskus kaivannut juuri sitä.
En voi naisesi puolesta tietystikään puhua mutta minä ainakin ilahtuisin kovasti halauksesta tuossa tilanteessa. - ohis
Täytyypä jatkossa kokeilla. Ei kai siinä voi pahempaa tapahtua, kuin se klassinen "älä koske muhun!" -kiljahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikea on sanoa tärkeitä asioita vaikeissa tilanteissa. Esim. että rakastan sinua, kun ei ole erityisen rakastava olo, on riidelty tai muuten välit kireänä. Juuri silloin pitäisi saada suu auki ja kertoa, miten paljon toinen oikeasti merkitsee, mutta vaikeaa on välillä.
Minulla taitaa sama asia näyttäytyä niin, että vaikeassa tilanteessa tekee mieli ottaa nainen halaukseen, mutta ajattelen että ei hän juuri nyt varmaan halua minua lähellekään. Mutta jospa nainen olisikin joskus kaivannut juuri sitä.
En voi naisesi puolesta tietystikään puhua mutta minä ainakin ilahtuisin kovasti halauksesta tuossa tilanteessa. - ohis
Täytyypä jatkossa kokeilla. Ei kai siinä voi pahempaa tapahtua, kuin se klassinen "älä koske muhun!" -kiljahdus.
Ihan varoituksena vaan, että minua ainakin satutti enemmän se, että toinen torjui halit ja muun läheisyyden kuin se, että hän torjui aloitteet seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet alkavat haukkua ja arvostella kun ottaa esille jonkun itseä vaivaavan tai surettavan asian. Pahimmat lähtevät ovet paukkuen baariin. Tämä on ollut toistuva ilmiö, enkä luonnollisestikaan halua enää painia sen asian kanssa. Ei ole siis miestä enää, näköpiirissäkään.
Olen huomannut saman!
Turhauttaa, itselläni on halu olla yhdessä, korjata ongelmat ja panostaa suhteeseen (myös omia "vikoja" yritän korjata, en vain oleta että toinen "muuttuu").
Mitä tekee mies? Sanoo: joo joo.
Huomenna kaikki on unohtunut. Tulee riita, hän haukkuu minua, käytöstäni ja ulkonäköäni :(
Huom! Minä en halua riidellä. Mutta. Asiat menee lähes aina riitelyksi, koska mies alkaa inttää vastaan ja syyllistää minua. Mistään ei pysty puhumaan.
Ai mistäkö tahdon puhua hänelle? Tulevaisuudesta, suunnitelmista, loman vietosta, kotitöistä...jne... Mihinkään ei ota kantaa, sanoo vaan että ok, mutta tosiaan se ei ole lupaus. Sen olen jo ymmärtänyt, hän ei halua luvata minulle mitään?
Miksi sitten on kanssani? Koska kuulema haluaa olla ja pitää minusta? Kumma tapa osoittaa se. Muuten tykkää mutta erimielisyyksien aikana ei kuulema tykkää?
En tajua, olisipa minussakin nappi, jota painamalla tunteeni kuolisivat, ei tarvitsisi sietää kuumaa-kylmää vuorotellen...
V.tuttaa!
t, joku joka on alkanut miettiä, olisiko minulle sopivampaa miestä jossakin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikea on sanoa tärkeitä asioita vaikeissa tilanteissa. Esim. että rakastan sinua, kun ei ole erityisen rakastava olo, on riidelty tai muuten välit kireänä. Juuri silloin pitäisi saada suu auki ja kertoa, miten paljon toinen oikeasti merkitsee, mutta vaikeaa on välillä.
Minulla taitaa sama asia näyttäytyä niin, että vaikeassa tilanteessa tekee mieli ottaa nainen halaukseen, mutta ajattelen että ei hän juuri nyt varmaan halua minua lähellekään. Mutta jospa nainen olisikin joskus kaivannut juuri sitä.
En voi naisesi puolesta tietystikään puhua mutta minä ainakin ilahtuisin kovasti halauksesta tuossa tilanteessa. - ohis
Täytyypä jatkossa kokeilla. Ei kai siinä voi pahempaa tapahtua, kuin se klassinen "älä koske muhun!" -kiljahdus.
Ihan varoituksena vaan, että minua ainakin satutti enemmän se, että toinen torjui halit ja muun läheisyyden kuin se, että hän torjui aloitteet seksiin.
No sitä kai minäkin siinä olen pelännyt. Mutta jos sen osaisi ajatella niin, ettei se tarkoita että minut torjutaan kokonaan ihmisenä ja kumppanina, vaan että juuri sillä hetkellä on sellainen tunnetila ettei nainen halua kosketusta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisesti kaiken viihdemaailmasta tulleen romanttisen hömpän pilaama, mutta yllätyin siitä kuinka pieni rooli rakkaudella ja hellyydellä loppujen lopuksi on parisuhteessa. Miehenä oletin että nuo ovat naisillekin tärkeitä asioita, mutta aina huomaan olevani se joka noita enemmän kaipaa. Naiselle noilla ei ole juuri merkitystä ja tärkeintä tuntuu olevan se, että suoritan tiettyjä arkisia asioita tietyllä tavalla, se on sitten se ns. toimiva suhde. On kyllä karissut pois kaikki romanttinen kuvitelma parisuhteista ja tilalle tullut pettymys. Miksi pitää väkisin pyrkiä sovittamaan elämiä yhteen, jos ei parisuhteessa ole mitään, mikä nousisi arjen yläpuolelle? Arjen saan ihan ominkin päin ja ilman ylimääräistä säätämistä toisen ihmisen kanssa.
Kuin minun suusta!
"mää haluan jutella tulevaisuudesta"
Sillon tulee kiire ulos jonku tekosyyn varjolla.
Samat tarinat kerta toisensa jälkeen,ja mies onse joka kuitenkin toteuttaa asiat sitten.
DeadInside kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DeadInside kirjoitti:
Miten sinä riitelet? Siis ennen kuin itse alat riehua.
En mitenkään, väistelen vaimon raivoamista tai ehkä yritän epätoivoisesti kiistää järjettömiä syytöksiä ja kyseenalaistaa kaikkea hyökkäyksessä niskaani satavaa lokaa.
Tässä se avain: vaikuttaa siltä, että menet karkuun, et kohtaa. Silloin toinen kokee, ettei keskustelu tai pulman avaaminen ole mahdollista. Ja jos muuta keinoa ei enää ole, eikä sanallisia keinoja löydy, ihmisessä syntyy raivo. Eli toisin sanoen, jos toinen yrittää avata pulmakohtia (heikoin taidoin= riitelyä), niin kuuntele, mistähän sen kaiken alla yrittää puhua, ja koeta vastata siihen, kertoen kaikki mahdolliset aidot ajatukset joita sinulla asiaan liittyy. Muuten molemminåuolinen tuskastus jatkuu, tilanteet päätyvät ikuiseen pattitilanteeseen ja lautaset lentävät.
Kuulostaa valitettavasti tutulta.