Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.
Ei eroa naisten haluttomuudesta oikeastaan mitenkään. Todella ikävää kun kohdalle sattuu, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:
"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"
Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.
Naiset nyt on melko tunnettuja tuosta ajatustenlukukone-olettamastaan. Eihän he nyt voi miehelle kertoa mitä toivovat, vaan se nyt vain pitää tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Siihen vaikuttaa sekin kuka sen perheajan aikatauluttaa ja sisällön määrittelee. Aika monessa perheessä se vaimo on se, joka päättää mikä on hyvä tai huono idea. Jakaa vielä tehtävätkin ja ohjeet siitä miten mikäkin tehtävä tulee tehdä. Ei se enää ole miehelle yhteistä aikaa vaan käskyjen toteuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Mies on ihan jäätävän pedantti siivoamaan. Minä olen siisti ihminen, silti siivoaa mun asunnossani. Enpä olisi edellisen parisuhteen jälkeen uskonut että ongelma voi olla näinpäin että mä olen jonkun mielestä sotkuinen, vaan nyt sitten olen.
Ärsyttää ihan vietävästi, että toinen kokee tarvetta korjata mun jälkiä. Tyyliin lasken mukin tai roskan sohvapöydälle, se vie sen samantien siitä pois.
Erilaiset siisteyskäsitykset ovat hyvin yleinen riidan aihe. Harvemmin se vähemmän siisti itseään siivottomana pitää. Eikä siistimpikään itseään nipottajaksi tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Siihen vaikuttaa sekin kuka sen perheajan aikatauluttaa ja sisällön määrittelee. Aika monessa perheessä se vaimo on se, joka päättää mikä on hyvä tai huono idea. Jakaa vielä tehtävätkin ja ohjeet siitä miten mikäkin tehtävä tulee tehdä. Ei se enää ole miehelle yhteistä aikaa vaan käskyjen toteuttamista.
Niin koska jos jätät yhteisen ajan ja menojen järjestämisen miehelle, mitään yhteistä aikaa ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuuska! nuuskakauppiaat levittävät koronaa. sitä ei pysäytä mikään:-X
Ja kaikki haluaa naimisiin :D Kaikki usutetaan puolipakolla naimisiin/parisuhteeseen vaikka jokaikinen tietää että niitä onnellisia avioliittoja tai parisuhteita ei ole kuin murto-osa. Halutaan että jokainen nainen on yhtä surkeassa asemassa ja voidaan porukalla haukkua miehiä. Sinkut on uhka ja "vievät" heiltä ne surkeat miehet :D Yhden kanssa olen avoliitossa ollut ja heti opin että ei koskaan ikinä enää sitä kurjuutta. Itse ei voi koko ajan joustaa ja jos toisella ei ole siihen mitä halua, yhteiselosta ei tule yhtään mitään. Moni nainen myy vaikka sielunsa paholaiselle että saa pysyä naimisissa sen surkimuksensa kanssa, niin paljon eroaminen pelottaa ja yksin pärjääminen. Kutsuvat sitä rakkaudeksi vaikka oikeasti kyse on läheisriippuvuudesta tai pelosta elää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisen tyhmyys ja hidas älyäminen.
Tunteella ajattelu eikä järjellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Siihen vaikuttaa sekin kuka sen perheajan aikatauluttaa ja sisällön määrittelee. Aika monessa perheessä se vaimo on se, joka päättää mikä on hyvä tai huono idea. Jakaa vielä tehtävätkin ja ohjeet siitä miten mikäkin tehtävä tulee tehdä. Ei se enää ole miehelle yhteistä aikaa vaan käskyjen toteuttamista.
Niin koska jos jätät yhteisen ajan ja menojen järjestämisen miehelle, mitään yhteistä aikaa ei tule.
Oman perheen kesken keilaamaan, metsään makkaraa paistamaan tai vaan lautapeli-ilta kotona. Kahdestaan hotelliin, leffaan tai kävelylenkille. Muun muassa nämä oli niitä huonoja ideoita exän mielestä. Yritetty on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain liitossa, mutta rahan tienaaminen on vaikeaa. Muu osa elämää on kunnossa. Ikävä kyllä raha vain ratkaisee.
Se että asiaoita täytyy oppia ajattelemaan perheenä ja parina. Ei riitä että kumpikin ajattelee itseään vaan täytyy ajatella, myös toista ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun muutimme yhteen olin työtön so. paljon vapaata aikaa.
Mies sanoi että muista pari juttua;
1) En osaa järjestää romanttisia yllätyksiä tms.
Ok.
2) Mä en odota sulta mitään osaan tehdä safkat,siivota sms. ihan hyvin itsekin jos jotain teet niin kivahan se on.
No enemmän kotona olevana kävin kaupassa,tein ruuat,siivosin pyykkäsin sms.Mies hoiti enemmän taloudellista puolta töissä kun oli.
Mies oli onnessaan kuinka hyvän muijan löysi,parisuhde kukoisti
Sitten sain töitä aika/energia ei riitäkään siivoamiseen,kokkailuun yms.niin hyvin esim.keittiö saattaa jäädä niin ja näin siisteystasoltaan jos teen ruokaa,työvaatteet saattavat unohtua makkarin rahille seuraavaa aamua varten viikkaamattomina yms.
Nykyään mies vaan haikailee sinkku aikojaan kun oli niin siistiä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Siihen vaikuttaa sekin kuka sen perheajan aikatauluttaa ja sisällön määrittelee. Aika monessa perheessä se vaimo on se, joka päättää mikä on hyvä tai huono idea. Jakaa vielä tehtävätkin ja ohjeet siitä miten mikäkin tehtävä tulee tehdä. Ei se enää ole miehelle yhteistä aikaa vaan käskyjen toteuttamista.
Niin koska jos jätät yhteisen ajan ja menojen järjestämisen miehelle, mitään yhteistä aikaa ei tule.
Oman perheen kesken keilaamaan, metsään makkaraa paistamaan tai vaan lautapeli-ilta kotona. Kahdestaan hotelliin, leffaan tai kävelylenkille. Muun muassa nämä oli niitä huonoja ideoita exän mielestä. Yritetty on.
Mieheni varmaan voisi myös sanoa, että on ehdottanut, ei kelvannut. Tälle on kuitenkin syynsä. Esim. intoili lomamatkasta kanssani,oli jo varannutkin sen. Mutta ei muistanut, että meillä on lemmikkejä ja eläimiä, noiden hoito pitää myös järjestää. Plus minä en sille viikolle saanut lomaa. Olin niin vihainen, kun tajusin, että mies ihan oikeasti ei ollut tajunnut, että lapset ja lemmikit pitää huomioida.
Joskus on ehdottanut leffailtaa tms. vaikka lapsilla on "pakollisia" harrastuksia, joihin menee koko ilta. Lisäksi ei tajua, että on muitakin hommia ja velvollisuuksia, jotka vaan pitää hoitaa. Esim. silloin kun lapset olivat pieniä, piti aikataulut miettiä tosi tarkkaan. Jos aamupäivän haluaa olla pulkkamäessä, niin pitää tietää ja mistä saamme ruokaa. Jos siis suunnitelmana on käydä aamulla kaupassa ja valmistaa ruoka. Eli ok mennä pulkkamäkeen, jos keksii miten klo 11 on ruokaa lasten edessä. He nimittäin kiljuivat nälkäisinä, jos näin ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten yllätti avioero ja vaimon salasuhde. Eksäni päätti vaan, että nyt hän haluaa muuttaa elämäänsä. Sanoi, ettei minussa mitään vikaa ollut, halusin vaan vaihtaa. Taitaa olla joku trendi naisilla, ettei avioliittoon enää tarvitse sitoutua ja noin 40 vuotiaana vaan lähdetään liitosta. Mulla on monta tuttua miestä, joille näin on käynyt. Joten joo, ero tulee joskus yllätyksenä miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet alkavat haukkua ja arvostella kun ottaa esille jonkun itseä vaivaavan tai surettavan asian. Pahimmat lähtevät ovet paukkuen baariin. Tämä on ollut toistuva ilmiö, enkä luonnollisestikaan halua enää painia sen asian kanssa. Ei ole siis miestä enää, näköpiirissäkään.
Olen huomannut saman!
Turhauttaa, itselläni on halu olla yhdessä, korjata ongelmat ja panostaa suhteeseen (myös omia "vikoja" yritän korjata, en vain oleta että toinen "muuttuu").
Mitä tekee mies? Sanoo: joo joo.
Huomenna kaikki on unohtunut. Tulee riita, hän haukkuu minua, käytöstäni ja ulkonäköäni :(
Huom! Minä en halua riidellä. Mutta. Asiat menee lähes aina riitelyksi, koska mies alkaa inttää vastaan ja syyllistää minua. Mistään ei pysty puhumaan.
Ai mistäkö tahdon puhua hänelle? Tulevaisuudesta, suunnitelmista, loman vietosta, kotitöistä...jne... Mihinkään ei ota kantaa, sanoo vaan että ok, mutta tosiaan se ei ole lupaus. Sen olen jo ymmärtänyt, hän ei halua luvata minulle mitään?
Miksi sitten on kanssani? Koska kuulema haluaa olla ja pitää minusta? Kumma tapa osoittaa se. Muuten tykkää mutta erimielisyyksien aikana ei kuulema tykkää?
En tajua, olisipa minussakin nappi, jota painamalla tunteeni kuolisivat, ei tarvitsisi sietää kuumaa-kylmää vuorotellen...
V.tuttaa!
t, joku joka on alkanut miettiä, olisiko minulle sopivampaa miestä jossakin :(
Kyllä niitä sopiviakin on, sinulle ja edelliselle. Sinkkuaikoina tapailin miehiä joista huomasi juuri tuollaista huomioimattomuutta, kykenemättömyyttä kuunnella ja kertoa, muiden arvostelua, suutahtelemista. Vaikka muuten olisi ollut miten mukava, komea, "ihannemies", en jäänyt asiaa katselemaan vaan otin varoitusmerkit tosissaan. Jos tuli pahaa mieltä jo tapailuaikana.
No sitten tapasin nykyisen puolison ja edelleen osaan arvostaa sitä, että kykenee kompromisseihin, oikeasti kuuntelee ja huomioi, näyttää tunteensa teoilla. Tämä kaikki on todella hienovaraista. Se, kun kaikesta ei tarvitse vääntää itseään vastaan toisen kanssa.
Vaikeita aikojakin on ollut, riitoja, mutta valtavasti merkitsee aito molemminpuolinen halu selvittää ne. Ja onhan ne selvinneet, joskus nopeammin, joskus on hieman kestänyt. Hauskaa meillä on edelleen, ei väkisin vääntämistä. Välittäminen, kyky itsetutkiskeluun ja kasvuun, empatiakyky ja kyky sekä halu asettua toisen asemaan. Vastuunottaminen omasta käytöksestä. Siinä onnistumisen avaimia ja heitä on olemassa. Toki edellyttää, että omaa itsekin näitä kykyjä, jotta homma toimii tasapuolisesti.
Se, että naisille tuntuu olevan ylivoimaista laittaa likaiset vaatteensa pyykkikoriin, laskea wc:n kansi alas, laittaa astiat astianpesukoneeseen ja siivota jälkensä keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Miehen fetissi. Että 20 vuoden jälkeen olen totaalisen kyllästynyt. Mies on täysin epäseksuaalinen fetissin ulkopuolella. Mitään uutta ja erilaista ei voi kokeilla. Mies haluaa seksiä vain yhdessä asennossa, eikä mitään muuta voi edes kokeilla. Mies ei nuole. Mies ei halua katsoa pornoa, seksi menee sekunnilleen aina saman kaavan mukaan. Ei ikinä mitään muutosta. Osaan kaiken sekunnilleen ulkoa ja olen kuolettavan kyllästynyt.
Samoin miehellä ei ole kavereita! Ikinä ei harrasta tai tee mitään kodin ulkopuolella. Mies riippuu minussa henkisesti. Haluaa viettää ihan kaiken ajan vain minun kanssa. En olisi uskonut, mutta kaipaan myös omaa tilaa.
Harmittaa myös kun mies ei halua liikkua tai urheilla. Edes kävely ei kiinnosta, valittaa että selkä tulee kipeäksi.
Mies lihonut n 40 kg. Polttaa tupakkaa, ei liiku.
Minä hoikka, sporttinen ja tykkään terveellisistä elämän tavoista.Joo alkanut rassaamaan.
Joko olet eronnut ja asut itseksesi omassa rauhassa?
Parisuhdeongelma?Mikä se on ???
Yllättihän se kirjoitti:
Eniten yllätti avioero ja vaimon salasuhde. Eksäni päätti vaan, että nyt hän haluaa muuttaa elämäänsä. Sanoi, ettei minussa mitään vikaa ollut, halusin vaan vaihtaa. Taitaa olla joku trendi naisilla, ettei avioliittoon enää tarvitse sitoutua ja noin 40 vuotiaana vaan lähdetään liitosta. Mulla on monta tuttua miestä, joille näin on käynyt. Joten joo, ero tulee joskus yllätyksenä miehelle.
Sama täällä. Minä olen vain nainen. Ja joo, ero tulee joskus yllätyksenä naisellekin.
Minulle kävi noin. Syy oli raha. Exällä oli hyvin tiukassa asenne, että meidän lapsille vain parasta. Ja että mitään ei saa puuttua. Tämä tuli täysin yllätyksenä kun opiskelijana tavatessamme hän oli hyvinkin taitava säästämään hankinnoissa. Lasten myötä minulle tuli vähän väliä palautetta, miten minun pitäisi saada palkankorotus yms. Joskus ihan suoraan kysyin että tajuaako että parempi palkkainen uusi työ vaatii pidempiä työpäiviä. Ei kuulemma ollut ongelma. Kunnes parin vuoden päästä olikin ja sitten oltiinkin eroamassa.