Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Tuolla joku mainitsi, että mies rajoittaa kodinlaittoa. Meilläkin mies vastustaa monesti uusia tapetteja tai muuta, mutta olen vain alkanut tekemään niin, että ostan tapetit ja alan itse tapetoimaan. Yleensä mies kuitenkin tulee irroittelemaan listoja ja joskus myös tulee kaveriksi tapetoimaan. Mutta jos ei tule, tapetoin yksin. Se ei ole vaikeata.

Huonekaluja olen entisöinyt miehen vastuksesta huolimatta jne. meillä olisi kaikki vanhassa kuosissa, jos mies olisi saanut päättää. Huonekaluja kuten esim sohvat ja muut olohuoneen kalusteet mies on valinnut. En niistä kauheasti tykkää, mutta menkööt.

Ei meilläkään koti näytä siltä kuin haluaisin, mutta koska koti on myös miehen, on hänelläkin oikeus päättää. 

Keittiöremppa tehttiin niin, että minä päätin yläkaappien värin, mies alakaappien.

Teen aika paljon asioita ilman miehen suostumusta, koska olen tajunnut, ettei miehellä ole oikeus rajoittaa minun tekemisiä. En minäkään rajoita hänen. Nuorempana taivuin aina miehen tahtoon, mutta nyt vanhempana olen tajunnut, ettei se mieskään aina automaattisesti ole oikeassa joka asiassa, vaikka hän itse niin luuleekin.

Ja  mies kyllä aika usein myöntääkin, että minä olin sittenki oikeassa asia suhteen, vaika hän sitä vastustikin.

Olet viisas aikuinen nainen, terv. anoppi!

No mitäs luulette no tietenkin uskottomuus. 1990-luvulla aivan kauhea kokemus. Nykyään joka tuutista tulee pettämisjuttuja. En ole ainoa asian kokenut (elämä romahti moneksi vuodeksi).

En ole parisuhteessa, mutta yllätti aikoinaan se, että kuinka miehet vonkaavat lähes koko ajan. Tai ainakin joka päivä. Ja yllätti että olen sellainen joka tarvitsee paljon omaa tilaa. Ja se, että nämä miehet eivät oikeesti lopeta vonkaamista vaikka pyydän ja sanon ja vaikka vaihtoehtona on se että haluan eron kun ahdistaa jatkuva kiinni oleminen. Ovat lopettavinaan mutta heti jos vaikka halaa pidempään tai ollaan vierekkäin sohvalla tms niin jo alkaa.

Että yksin olen mielummin ja ollut jo 5 vuotta. En ole löytänyt vielä itsestäni uskallusta yrittää lähteä suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on moniakin. Itsehän kuvittelin, että lapsen isä innokkaasta sitoutumisesta johtuen olisi loisto perheenisä, niin mitä vielä. Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä monen vuoden haluttomuus, jonka aikana mies saattoi katsella kuitenkin pornoa. Samaan aikaan hän kielsi minua kuitenkin otattamasta huomenlahjakuvia ja tämä kirpaisee edelleen. Sen jälkeen kun kuulin maksullisista käymisestä, niin elämältä katosi lopultakin pohja. 

Mies antoi minun ottaa vastaan työpaikan tältä paikkakunnalta, ennen kuin jäi kiinni kaikesta. Nyt kärvistelen kahden vaiheilla, että etsinkö uuden asunnon vai jäänkö vanhaan. Miehen mielestä kun ongelmia ei ole, ja hänelle on kriisivaiheet täysin epäselviä. Hän ei ymmärrä miten en shokkitilanteessa pystynyt käymään asioita läpi. 

Otan osaa! Voimia!!!Saat jättää tuon pettäjän. J. --sus parantaa särkyneet sydämet. Itse jätin pettäjä-ilkiön. En ikinä ole katunut enkä kaivannut häntä!

Lisäksi tuli yllätyksenä miten paljon mies voi kontrolloida huomaamattaan. Laskut on avattu ennen kuin saan ne, oma aika nipistetään sotkemalla tahallaan koko kämppä, kuulustellaan menoja jne.. ja marmatetaan jos tulen suklaalevyn kanssa kaupasta "meidän piti laihduttaa". Tämä kuluttaa aivan loppuun. 

"Olen kokeillut kaikenlaisia dieettejä ja mikään ei ole toiminut." :D

Suuttuvatko tuollaiset ihmiset, jos aiheesta yrittää vääntää vitsiä? "Mä kokeilen nyt suklaadieettiä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä36329 kirjoitti:

Oman edun tavoittelu

Mikä saa sinut ajattelemaan, että tämä on ongelma? Minusta parisuhde voi olla hyvä vain, kun molemmat hakevat (ja saavat) siitä hyvää itselleen, omat tarpeensa tyydytetyiksi.

Olen eri, mutta tuo voisi olla ongelma ihan vaikka siten, että toinen pyrkii häpeilemättä aina poimimaan rusinat pullasta yhteisissä asioissa tai junailemaan asioita niin, että esim. eron tullen mahdollisimman paljon tai arvokkain osuus yhteisenä aikana kertyneestä omaisuudesta jäisi hänelle, toisen osapuolen kustannuksella. Tai arkipäiväisemmällä tasolla vaikka siten, että hän haluaa aina ensimmäisenä vessaan, aina sen viimeisen keksin, häippäsee suihkuun heti saatuaan itse vaikka toinen ei olisi vielä saanut, ottaa aina auton omaan käyttöön vaikka toisellakin olisi tarvetta sille jne.

Hyi hemmetti mikä tyyppi - tuli oma eksä mieleen tästä. Kuinka arkipäiväinen itsekkyys on normaali tapa toimia, miten siihen tottui. Sitten kun joku on epäitsekäs ja antelias sua kohtaan, melkein purskahtaa itkuun. Kun on koko ajan joutunut olemaan kakkossijalla tarpeidensa kanssa.

Jep! On pelottavaa, miten sellaiseen käytökseen tottuu ja turtuu. Oma nyksäni on aivan huippu tyyppi silloin kun hän jaksaa yrittää, mutta väsyneenä tai stressaantuneena hänestä tulee juuri tuollainen. Ja kun viimeiset puolitoista vuotta meillä on ollut vauva/taapero talossa, hän on ollut tietysti väsynyt lähes päivittäin. Saan vähän väliä vääntää hänelle rautalangasta, että hänen on otettava muutkin huomioon ja pelattava tiimipeliä, jotta perhe-elämämme toimii. Välillä on oikeasti tehnyt mieli pistää lusikat jakoon, kun mies on esimerkiksi päättänyt että hänen nälkänsä on tärkeämpi kuin lapsen nälkä ja syönyt nälkää kiljuvan taaperon edessä rauhassa ensin oman ruokansa, ennen kuin on ryhtynyt laittamaan lapselle ruokaa. Tai monen tunnin automatkalla päättänyt, että aikaa säästääksemme vain hän kuskina saa käydä huoltsikalla vessassa, viis siitä oliko muilla kyydissä olevilla hätä.

En kauhean usein järkyty palstan jutuista, mutta nyt kyllä loksahti suu auki. Oikeesti? En tietystikään tiedä teidän tilanteestanne juuri mitään, mutta tämän viestin perusteella kuulostaa siltä, että itse rupeisin virittelemään eroa. Väsyneenä/suuttuneena/tms. pitää silti huolehtia lasten tarpeista ensin, jos kyse on tosiaan taaperoikäisestä, joka ei pysty itseään ruokkimaan. Eihän se lapsi siihen tietystikään kuole, mutta hyvänen aika sentään! Käsittämätöntä itsekkyyttä.

Tämän takia jotkut äidit eivät ehkä mielellään jätäkään miestä yksin opettelemaan lapsen hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä36329 kirjoitti:

Oman edun tavoittelu

Mikä saa sinut ajattelemaan, että tämä on ongelma? Minusta parisuhde voi olla hyvä vain, kun molemmat hakevat (ja saavat) siitä hyvää itselleen, omat tarpeensa tyydytetyiksi.

Olen eri, mutta tuo voisi olla ongelma ihan vaikka siten, että toinen pyrkii häpeilemättä aina poimimaan rusinat pullasta yhteisissä asioissa tai junailemaan asioita niin, että esim. eron tullen mahdollisimman paljon tai arvokkain osuus yhteisenä aikana kertyneestä omaisuudesta jäisi hänelle, toisen osapuolen kustannuksella. Tai arkipäiväisemmällä tasolla vaikka siten, että hän haluaa aina ensimmäisenä vessaan, aina sen viimeisen keksin, häippäsee suihkuun heti saatuaan itse vaikka toinen ei olisi vielä saanut, ottaa aina auton omaan käyttöön vaikka toisellakin olisi tarvetta sille jne.

Hyi hemmetti mikä tyyppi - tuli oma eksä mieleen tästä. Kuinka arkipäiväinen itsekkyys on normaali tapa toimia, miten siihen tottui. Sitten kun joku on epäitsekäs ja antelias sua kohtaan, melkein purskahtaa itkuun. Kun on koko ajan joutunut olemaan kakkossijalla tarpeidensa kanssa.

Jep! On pelottavaa, miten sellaiseen käytökseen tottuu ja turtuu. Oma nyksäni on aivan huippu tyyppi silloin kun hän jaksaa yrittää, mutta väsyneenä tai stressaantuneena hänestä tulee juuri tuollainen. Ja kun viimeiset puolitoista vuotta meillä on ollut vauva/taapero talossa, hän on ollut tietysti väsynyt lähes päivittäin. Saan vähän väliä vääntää hänelle rautalangasta, että hänen on otettava muutkin huomioon ja pelattava tiimipeliä, jotta perhe-elämämme toimii. Välillä on oikeasti tehnyt mieli pistää lusikat jakoon, kun mies on esimerkiksi päättänyt että hänen nälkänsä on tärkeämpi kuin lapsen nälkä ja syönyt nälkää kiljuvan taaperon edessä rauhassa ensin oman ruokansa, ennen kuin on ryhtynyt laittamaan lapselle ruokaa. Tai monen tunnin automatkalla päättänyt, että aikaa säästääksemme vain hän kuskina saa käydä huoltsikalla vessassa, viis siitä oliko muilla kyydissä olevilla hätä.

En kauhean usein järkyty palstan jutuista, mutta nyt kyllä loksahti suu auki. Oikeesti? En tietystikään tiedä teidän tilanteestanne juuri mitään, mutta tämän viestin perusteella kuulostaa siltä, että itse rupeisin virittelemään eroa. Väsyneenä/suuttuneena/tms. pitää silti huolehtia lasten tarpeista ensin, jos kyse on tosiaan taaperoikäisestä, joka ei pysty itseään ruokkimaan. Eihän se lapsi siihen tietystikään kuole, mutta hyvänen aika sentään! Käsittämätöntä itsekkyyttä.

Tämän takia jotkut äidit eivät ehkä mielellään jätäkään miestä yksin opettelemaan lapsen hoitoa.

Kyllä mä ihan mielelläni jätän lapset isälleen. Ohjeistus pitää jättää pidemmälle poissaololle. Mies ihan pyytää ne ohjeet.

Että ihan kaikki paitsi miehen nimi ja ammatti oli valhetta. Ihan kaikki muut. Sillä oli naisia ja valehteli niin järjettömän paljon. Vuosia myöhemmin en vieläkään kykene päästämään ketään lähelle. Usko luottamukseen ja miehiin mennyt. Täysin.

Kuinka vaikeaa on olla miehen kanssa jolla on jo lapsi. Kuinka kipeästi miehen haluttomuus vaikuttaa minäkuvaani. Kuinka saatanan lapsellinen voikaan aikuinen mies olla. 

Olin pitkään ilman naista, ja luulin etten koskaan saa parisuhdetta. Sitten kuitenkin löysin ihan ok-näköisen ja täysjärkisen naisen, joka halusikin olla minun kanssani. Ensimmäiset kuukaudet olin onneni kukkuloilla, mutta nyt olen todennut, että kaipaan naista ainoastaan silloin kun panettaa. Muina aikoina naisen läsnäolo lähinnä v*tuttaa. Paluu seksittömyyteen kuitenkin pelottaa niin paljon etten ole vielä viitsinyt erotakaan.

M36

Se, että vuoroviikkoisien kanssa ei suhde tule toimimaan. Ei niin koskaan. Kuinka yleinen syyllisyyssyndrooma on eronneilla isillä. Tällaisilta ei kannata koskaan odottaa kuin hetken kivaa.

Että rakastuneen miehen tunteisiin ja sanomisiin ei voi luottaa. Että huuman jälkeen siitä kultaisimmalta tuntuneestakin miehestä voi paljastua täysin henkisesti sekaisin oleva yksilö.

Että elämä on helppoa parisuhteessa todella harvan ihmisen kanssa. Jos tällaisen löytää, kannattaa pitää kiinni.

Kuinka kaikista asioista voikaan tulla vaikeita sen väärän ihmisen kanssa.

Että on oikeasti miehiä, jotka haluaa vähemmän seksiä kuin nainen. Tämä selvisi minulle vasta kypsässä iässä, enkä vieläkään sitä ymmärrä.

Jos mies on viettänyt vuosia lähes seksittömässä suhteessa aiemmin, hänellä EI OLE korkea libido. Sitä samaa on luvassa seuraavissakin suhteissa alkuhuuman jälkeen.

Että miehen herkkyys on oikeasti usein lopulta ongelma. Tai merkki pään sisäisistä ongelmista.

Anoppi!

En uskonut tuollaisia ilkeää, juonittelevaa ihmistä olevan olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Se, että vuoroviikkoisien kanssa ei suhde tule toimimaan. Ei niin koskaan. Kuinka yleinen syyllisyyssyndrooma on eronneilla isillä. Tällaisilta ei kannata koskaan odottaa kuin hetken kivaa.

Että rakastuneen miehen tunteisiin ja sanomisiin ei voi luottaa. Että huuman jälkeen siitä kultaisimmalta tuntuneestakin miehestä voi paljastua täysin henkisesti sekaisin oleva yksilö.

Että elämä on helppoa parisuhteessa todella harvan ihmisen kanssa. Jos tällaisen löytää, kannattaa pitää kiinni.

Kuinka kaikista asioista voikaan tulla vaikeita sen väärän ihmisen kanssa.

Että on oikeasti miehiä, jotka haluaa vähemmän seksiä kuin nainen. Tämä selvisi minulle vasta kypsässä iässä, enkä vieläkään sitä ymmärrä.

Jos mies on viettänyt vuosia lähes seksittömässä suhteessa aiemmin, hänellä EI OLE korkea libido. Sitä samaa on luvassa seuraavissakin suhteissa alkuhuuman jälkeen.

Että miehen herkkyys on oikeasti usein lopulta ongelma. Tai merkki pään sisäisistä ongelmista.

Montako kertaa päivässä tarvitset seksiä?

Herätessä, ruokatunnilla, kahvitunnilla, töiden jälkeen ja/vai ennen nukkumaanmenoa?

Se että toinen vieressä alkaa ennenaikaisesti vanhenemaan, ei ole kiinnostunut muusta kuin telkkarin katsomisesta. Kadottaa halunsa ja halunsa olla spontaani missään määrin, muuttuu aivan liian turvallisuushakuiseksi, pyöräilykin on liian hurjaa urheilua. Ei liiku muualla kuin keittiössä. Ei tarkkaile painoaan tai jaksa kiinnostua mistään muusta kuin töllöstä ja ruuanlaitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuiseksi muuttunut mies yllätti kirjoitti:

Ennen mies oli tosi kiltti ja huomaavainen. Nyt on alkanut jatkuva epälooginen kiukuttelu. Nallkuttaa joka asiasta ja ottaa kierroksia todella helposti. Jos sanon takaisin, alkaa korottaa ääntään että älä huuda ja miksi en voi olla hiljaa. Alkaa räyhätä vaikka siitä että sanon olevani väsynyt. Alkaa hirveä tenttaaminen että miksi sitten en mene nukkumaan ja mitä valitat että olet väsynyt kun kerran olet valveilla. ääni koko ajan korottuen. Tätä sitten koko ilta eri asioista joita keksii. Sitten kun menetän hermoni että saanko nyt rauhassa hetken katsoa televisiota tai jotain ilman että mulle suututaan joka asiasta. (koska tässä vaiheessa varmasti ei enää tule uni vaikka haluaisinkin) Taas suututaan minulle ja huudetaan että älä huuda ja voitko lopettaa tuon haukkumisen ja paiskotaan ovia. En ymmärrä. Kun yritän puhua asiasta olen minä kuulemma aina hänelle vihainen ja hän ei jaksa sitä että huudan hänelle koko ajan.. Että silleen.

Ehkä miehesi vain vihdoin löysi pallinsa, jotka olit laittanut naulaan joskus kauan sitten.

Meillä ihan sama juttu! Minkä ikäinen miehesi on ja kuinka kauan olette olleet yhdessä? Meillä yhteistä elämää noin 20 vuotta ja mies 45v. Johtuuko tuo miehen kiukuttelu alentuneista testosteronitasoista vai onko muuten vain päässä vinksahtanut? Lääkäriin en saa miestä, mutta kohta olen itse hermolomalla jos ei muutosta tule.

Kaikki vuorovaikutteinen keskustelu mitä yritän käynnistää on miehen mielestä kieltämistä tai rajoittamista. Jos kysyn ystävllisesti, että pakkaanko miehelle tämän päivän makaroonilaatikon tähteet huomiseksi evääksi niin mies raivoaa että en saa kieltää ja estää häntä menemästä työpaikkaruokalaan. No en kielläkään, mutta voisiko syödä sen mahdollisesti pakkaamani makrulootan niin se ei mene biojätteeseen ja samalla säästyy yhden päivän työpaikkaruokalan maksu. Mies voisi seuraavana päivänä mennä sinne ruokalaan. Ei onnistu, kuulemma kiellän ja rajoitan, mies antaa palautteen raivohuudon kera. Eli hän vääristelee asioita koko ajan eikä suostu myöntämään sitä.

Kaikki mielipiteeni ohitetaan nykyään täysin. Olimme juuri katsomassa rautakaupassa saunaan uutta kiuasta. Näytin miehelle yhtä kiuasta ja sanoin, että tuo kiuas näyttää silmiini kivalta (en siis käskenyt ostaa vaan halusin ilmaista minkätyylisestä kiukaasti tykkään). Mies vastasi, että mä en halua sitä, mä haluan tuon kiukaan joka on hienompi. Ja asiasta ei keskusteltu enempää, miehen päätös piti. Mies on täysin joustamaton ja ehdoton nykyään kaikissa asioissa, mistään ei voi neuvotella ja mitään kompromisseja ei suostu tekemään.

Mies ei ole aikoihin enää hymyillyt tai ollut ylipäätään hyvällä, iloisella ja kepeällä tuulella. Aina on sellainen hapan ilme naamalla ja puhe on tiuskimista ja raivoamista. Aikoinaan kuitenkin menin naimisiin kiltin, luotettavan, iloisen ja hymyilevän nuoren miehen kanssa. Mitä on tapahtunut? Kyllä tuntuu tosi vaikealta ajatus että lopun ikääni tuollaisen ärjyveikon kanssa eläisin. Avioeroa olen ehdottanut, mutta mies ei sitä halua. Naisen logiikkani vaan sanoo, että jos puolisolle ei ole muuta tarjottavaa kuin murjotus ja ärjyhuuto niin luulisi miehen vaihtavan maisemaa paremmille apajille, mutta ei näytä toimivan naisen ja miehen logiikka samalla tavalla.

Minulla myös mies 47, yhdessä 15 v. ja hän kanssa kiukuttelee ja väittää että minä "määrään" eikä hän enää suostu alistumaan. On ihan eri mies kun kenen kanssa avioiduin, mutta hänestä minä olen muuttunut. Hän on täysin joustamaton, päättää itse kaiken yksin. On tunnekylmä minua kohtaan.  Miehillä on vaihdevuodet, olen kuullut. ehkä tämä on joku hormonijuttu kun samanikäinen teilläkin? Murrosikäisen kiukuttelua.

Jos eletään ilman läheisyyttä riittävän kauan, niin tuohon se johtaa.

Kysynpähän vaan kirjoitti:

iVierailija kirjoitti:

Se, että vuoroviikkoisien kanssa ei suhde tule toimimaan. Ei niin koskaan. Kuinka yleinen syyllisyyssyndrooma on eronneilla isillä. Tällaisilta ei kannata koskaan odottaa kuin hetken kivaa.

Että rakastuneen miehen tunteisiin ja sanomisiin ei voi luottaa. Että huuman jälkeen siitä kultaisimmalta tuntuneestakin miehestä voi paljastua täysin henkisesti sekaisin oleva yksilö.

Että elämä on helppoa parisuhteessa todella harvan ihmisen kanssa. Jos tällaisen löytää, kannattaa pitää kiinni.

Kuinka kaikista asioista voikaan tulla vaikeita sen väärän ihmisen kanssa.

Että on oikeasti miehiä, jotka haluaa vähemmän seksiä kuin nainen. Tämä selvisi minulle vasta kypsässä iässä, enkä vieläkään sitä ymmärrä.

Jos mies on viettänyt vuosia lähes seksittömässä suhteessa aiemmin, hänellä EI OLE korkea libido. Sitä samaa on luvassa seuraavissakin suhteissa alkuhuuman jälkeen.

Että miehen herkkyys on oikeasti usein lopulta ongelma. Tai merkki pään sisäisistä ongelmista.

Montako kertaa päivässä tarvitset seksiä?

Olisin tyytyväinen 1-2 kertaan viikko. Eikä ole ulkomuodosta kiinni, BMI 21 ja luonnollinen D -kuppi. Revipä tästä huumoria. Jos löydän hyvän tyypin fwb-suhteeseen, niin kelpaa mulle, siihen päätelmään olen tullut. Pitäköön mieheni ikävää keskenään.

Vaimo jäi pettämisestä kiinni vuosi esikoisen syntymän jälkeen. Oltiin menty naimisiin vauvan synnyttyä. Yhdessä sitä ennen reilu vuosi. Luotin ja rakastin. Annoin anteeksi. Nyt eletään valheessa ja kulissiliitossa ja toinen lapsi tulossa. Lieneekö edes minun?

Vierailija kirjoitti:

Vaimo jäi pettämisestä kiinni vuosi esikoisen syntymän jälkeen. Oltiin menty naimisiin vauvan synnyttyä. Yhdessä sitä ennen reilu vuosi. Luotin ja rakastin. Annoin anteeksi. Nyt eletään valheessa ja kulissiliitossa ja toinen lapsi tulossa. Lieneekö edes minun?

Tee isyystesti heti lapsen synnyttyä. Tuloksen perusteella voit sitten pari vuotta miettiä ratkaisuasi.

Vierailija kirjoitti:

Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...

...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.

Hei voitko luetella mitä kaikkia seksiehdotuksia olet yrittänyt?

tähän ei ole vielä saatu vastausta pyynnöistä huolimatta

Kotityöt eivät ole miesten töitä! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan tässä on väistämättä se tilanteen vaikeuttaja, jos on mennyt painostamaan ja vaatimaan miestä kotitöitä tekemään. Kotityöt kun eivät ensinnäkään ole miesten töitä, eivätkä siten kuulu lainkaan miehille, eikä heitä kuuluu niihin myöskään painostaa lainkaan! Jos ei alun alkaenkaan rupea panostamaan miestä tekemään jotain sellaista, mitä miehellä ei ole yhtään mitään asiaa tehdä, niin ei niitä ristiriitojakaan tule.  Mitäköhän naiset sanoisivat jos heidän miehensä alkaisi pukeutua naisten vaatteisiin sitten, jos kerran naisten työtkin miehille muka sopii?!

Muo ei haittaa pätkääkään jos mieheni tekee suursiivouksen kesämekossani! 💃👏🤣