Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Se, että keskivertopenis ei riittänytkään naiselle.
Mistä tiedät että on keskivertopenis? Saattaa hyvinkin on pienempi.
Huomasin nuorena, että ensimmäisellä ja toisella poikaystävälläni oli kummallakin
aika kookkaat, tosin ymmärsin sen vasta kolmannen kohdalla, että niitä tosiaankin on
erikokoisia 😀, hänellä kun oli pienempi.
Eipä tuo haitannut, tulipahan vain todettua, että niitäkin on moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen seksuaalisuus. Se on niin voimakas... jos itellä on joskus vaikka viikon haluttomampi kausi, tuntuu, että tukehdun siihen paineeseen, että pitäisi. Toisaalta itselläni ei tarvi puutteessa elellä. Olen itsekin ihan kohtuu seksuaalinen. Vaikkakaan ei voi mieheen edes verrata.
Tällaiset asiat olisi hyvä jutella viimeistään ennen yhteen muuttamista, jos sellainen kuuluu suunnitelmiin. Itse en esimerkiksi ottaisi vakavampaan suhteeseen naista, jolle on ihan normaalia menettää seksihalunsa viikoksi kerrallaan.
Sinulle saattaa tulla tulla ehkä myöhemmin yllätyksenä, ettet osannut arvioida omiakaan seksuaalisia tarpeitasi koko loppuelämän osalta. Silloin kun suhde kestää vuosikymmeniä ihan jokaiselle tulee erilaisia kausia halujen suhteen, myös keho muuttuu. Paitsi tietysti jos on ihan pakkomielteinen, ettei se katso aikaa, paikkaa, elämäntilannetta mm. vakava sairaus. Se on hyvä kumppanille kertoa ennen yhteen muuttoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että toinen pystyy oikeasti vailla tunnontuskia olla tekemättä kotitöitä. Ei auta esimerkki, ei sanominen. Minulle jää hommat.
Minä joskus kysyin mieheltä, eikö sillä yhtään tee pahaa, kun toinen raataa kotona ja mies vain makaa sohvalla. Mies sanoi, ettei tunnu missään.
Miehen sanoissa oli suurin osa leikkiä, mutta kyllä siinä silti on totuuden siemen. Ei miestä ehkä vaivaa se, että toinen tekee kotona kaiken, vaikka molemmat käy ansiotöissä.
Samaa ihmettelin exäni kanssa. Mietin usein miten hän saattoi perustella itselleen sen, että toinen hoitaa kaikki lapsiin liittyvät asiat päivähoitokuskauksista lähtien. Ei osallistunut neuvoloihin ei lääkäreihin. Toi esille ettei häntä edes kiinnosta. Jos en itse hoitanut asioita, ei mies ottanut koppia. Miten esimerkiksi atoopikon ihon hoito ei kuulunut hänelle, vaan hän jätti saunan jälkeen ihon hoitamatta.
Miehen mielestä ei ollut mitään ihmeellistä, että minun harrastukseni jäivät pois lasten synnyttyä. Sain mennä omiin menohinii, jos otin lapsen mukaan. Muistan monetkin kerrat, kun mies hämmentyneenä alkoi pukea vauvaa mukaan, kun huomasi, että olen lähdössä jonnekin. "Etkö ota vauvaa mukaan?". Mies siis oli jäämässä yksin kotiin, mutta ei voinut olla lapsen kanssa. Hankin kalliin salijäsenyyden, johon kuului lapsiparkki, jotta pääsisin edes salille. Muita harrastuksia en edes voinut harkita, koska miehen omat harrastukset ja menot menivät aina minun menojeni ohi.
Vaihdoin työpaikkaa, jotta perheen asioiden hoitaminen sujuisi paremmin. Tämä mahdollisti myös miehen keskittymisen omaan työhönsä. Joka neljäs viikko mies oli kokonaan poissa kotoa töidensä vuoksi. Luonnollisesti mies myös tienasi hyvin, joten perheen etua ajatellen näin kannatti tehdä. Tosin mies haukkui minua siitä, etten osallistu perheen kuluihin tarpeeksi. Maksoin siis omat, lasten, oman autoni ja koko perheen ruokakulut itse. Mies maksoi asumisen ja omat kulunsa. Hän tykkäsi tuhlata kalliiseen elektroniikkaan, joka ei muuta perhettä kiinnostanut.
Erohan tästä tuli, mutta mies jaksaa edelleen valittaa siitä, miksi erosin turhaan ja olin vain rahan perässä. Nyt hän valittaa elatusmaksuista ja kaikesta muusta. Hänen mielestään vaadin häntä liikaa (?!) osallistumaan perhe-elämään. Kuulema maksatin liikaa elämistämme hänellä ja, että suhteemme ainoa ongelma oli se ettei meillä ollut tarpeeksi seksiä. En ymmärrä miksi hän kuvittelee, että kaiken muun lisäksi olisin halunnut seksiä. Eron jälkeen elämäni on helpottunut paljon. Rahaa jää enemmän käyttöön, vaikka monet kuluni ovat nousseet. Ex maksaa hyvätuloisena minimielatusta lapsistaan ja valittaa miten hänellä on rahat loppu koko ajan. En ymmärrä miten tämä on mahdollista, koska ex ei mitään muita lasten kuluja edes maksa tällä hetkellä. Jos oikeasti olisin ollut sellainen tuhlari, joksi ex syytti, hän uisi rahassa. Siltikään hän ei ymmärrä, että ehkä kuitenkin maksoin merkittävän osan kuluista, jos hänen menonsa ovat nousseet eron jälkeen. Olen siis todella yllättynyt siitä, miten perhe-elämän ja siihen liittyvien asioiden hoitamisen voi nähdä niin eri tavalla. En mitenkään pysty samaistumaan exän näkökulmaan perhe-elämästämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies rikkoo tahallaan tavaroita stressaantuneena. Sairaan ärsyttävää käytöstä ja todella kielteinen käytösmalli lapsille.
Tuo on väkivaltaa, luodaan pelon ilmapiiriä ja pyritään kontrolloimaan perhettä. Arvatenkin tavarat eivät ole hänen?
Tai sitten vain mies ei vain osaa käsitellä tunteitaan ja purkaa turhautumisensa tuolla tavalla. Monen miehen lapsuudenkodissa ei ole käsitelty tunteita rakentavalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään oikea ongelma, mutta yllätti: joka kerta kun mieheni käy paskalla hän kertoo siitä minulle. Saattaa jopa vähän kuvailla millaista oli. Ja joka kerta sanon ettei minulle tarvitse kertoa, johon hän vastaa "kenelle muulle sitten kerron, jos en sinulle?" :D
Ihana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies rikkoo tahallaan tavaroita stressaantuneena. Sairaan ärsyttävää käytöstä ja todella kielteinen käytösmalli lapsille.
Tuo on väkivaltaa, luodaan pelon ilmapiiriä ja pyritään kontrolloimaan perhettä. Arvatenkin tavarat eivät ole hänen?
Tai sitten vain mies ei vain osaa käsitellä tunteitaan ja purkaa turhautumisensa tuolla tavalla. Monen miehen lapsuudenkodissa ei ole käsitelty tunteita rakentavalla tavalla.
Oli juurisyyt missä tahansa, on miehen tehtävä hoitaa päänsä kuntoon. Vai pitääkö naisen terapoida mies kuntoon, kun hän ei itse tajua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies rikkoo tahallaan tavaroita stressaantuneena. Sairaan ärsyttävää käytöstä ja todella kielteinen käytösmalli lapsille.
Tuo on väkivaltaa, luodaan pelon ilmapiiriä ja pyritään kontrolloimaan perhettä. Arvatenkin tavarat eivät ole hänen?
Tai sitten vain mies ei vain osaa käsitellä tunteitaan ja purkaa turhautumisensa tuolla tavalla. Monen miehen lapsuudenkodissa ei ole käsitelty tunteita rakentavalla tavalla.
Oli juurisyyt missä tahansa, on miehen tehtävä hoitaa päänsä kuntoon. Vai pitääkö naisen terapoida mies kuntoon, kun hän ei itse tajua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen yllätys on ollut että mies muuttuu paremmaksi ja paremmaksi mitä enemmän aikaa kuluu. Ei se vieläkään runoilija ole mutta saa jo jotain sanottua jos tulee erimielisyyttä... ja esim näyttää jo selvemmin että tykkää. Sanoi aluksi että on hitaasti lämpiävä ja totta tosiaan pitää paikkansa. Tähän päälle vielä hänen vähäinen seurusteluhistoria niin olin kyynisenä jo pari kertaa luovuttaa... mutta jokin sai jäämään ja onneksi jäin. Sain hyvän miehen, en häntäheikkiä.
Vähäinen seurustelumäärä voi kertoa vain huonosta itsetunnosta, joka paranee kyllä, jos vain saa mahdollisuuden yrittää olla hyvä puoliso. Sehän tässä monella kokemattomalla on ongelmana, kun ei oikein pääse edes näyttämään osaamistaan, mikä voisi olla hyvinkin toimivaa, koska useat näistä kokemattomista ovat hyvin herkästi aistivia ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt liity sinänsä parisuhteeseen konseptina vaan vain minun mieheni luonteeseen, mutta ehkä sopii kuitenkin keskusteluun ja kenties herättää samaistumista jossain (tai vertaistukea minua kohtaan :D). Ennen mieheni tapaamista en tiennyt, että voi olla olemassa ihmisiä, jotka eivät pysty suunnittelemaan tulevaisuutta yhtään. Mieheni ei halua puhua mistään, mikä tapahtuu yli puolen vuoden päästä: hän elää vain tässä päivässä ja korkeintaan ihan välittömässä lähitulevaisuudessa. Suhteen alussa tietysti ajattelin, että hän ei suunnittele yhteisiä asioita, koska ei näe meillä tulevaisuutta. Mutta nyt tiedän, ettei siitä ole kyse vaan sama ongelma on joka asiassa: hänen töissään, harrastuksissaan, matkoissaan...
Tunteeko muut tällaisia ihmisiä tai oletteko jopa (olleet) parisuhteessa sellaisen kanssa? Onko asiassa tapahtunut jotain helpotusta?
On kokemusta x2 (avopuoliso). Ominaisuus ei muutu ja teki minut yksinäiseksi, kuten erään toisenkin vastaajan. Lisäksi kummallakin oli epärealistisia haaveita, joita ei edes yrittänyt toteuttaa (ei ehkä edes halunnut oikeasti). Kumpikin myös oli hyvin tyytymätön elämäänsä sellaisenaan. Tällaisilta ihmisiltä puuttuu jokin toiminnanohjauksessa tai halussa elää. Nämä suhteet etenivät minun aloitteestani ja tärkein oppi oli, että en enää koskaan ala vetämään ketään perässäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies menee aina hirveän myöhään nukkumaan. Aluksi se ei niin haitannut, kun ei tarvinnut herätä aikaisin, mutta nykyään nukumme eri huoneissa kun minun pitää herätä töihin ja hän koluaa pitkin taloa yötä myöten. Nukun alkuyöstä kuulosuojaimet päässä, kun miehen pitämät äänet häiritsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Appivanhemmat. Jos olisin tiennyt kuinka vaikeita ja tunkeilevia isovanhempia ovat, en olisi lisääntynyt mieheni kanssa.
Onko sulla asennevika.
On. Oma jaksaminen alkoi horjua, kun koliikkisen vauvan kanssa joutui valvoa yöt ja päivisin anoppi kävi 1-3 kertaa päivittämässä juoruja ihmisistä joita en ole ikinä edes nähnyt ja kitisi kuinka mä olen pilannut kotini rumilla verhoilla miksi hänen kirppikseltä löytämänsä "komiat" koriste-esineet eivät olleet esillä? Ja kuinka mun sukulaiset, kaikki tavat jne ovat tyhmiä, kuinka minulla on väärä koulutus jne.
Lopulta räjähdin, eikä ole ämmää näkynyt enää. Ei ole tullut ikävä. Päin vastoin, elämän laatu on parantunut huimasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Positiivinen yllätys on ollut että mies muuttuu paremmaksi ja paremmaksi mitä enemmän aikaa kuluu. Ei se vieläkään runoilija ole mutta saa jo jotain sanottua jos tulee erimielisyyttä... ja esim näyttää jo selvemmin että tykkää. Sanoi aluksi että on hitaasti lämpiävä ja totta tosiaan pitää paikkansa. Tähän päälle vielä hänen vähäinen seurusteluhistoria niin olin kyynisenä jo pari kertaa luovuttaa... mutta jokin sai jäämään ja onneksi jäin. Sain hyvän miehen, en häntäheikkiä.
Vähäinen seurustelumäärä voi kertoa vain huonosta itsetunnosta, joka paranee kyllä, jos vain saa mahdollisuuden yrittää olla hyvä puoliso. Sehän tässä monella kokemattomalla on ongelmana, kun ei oikein pääse edes näyttämään osaamistaan, mikä voisi olla hyvinkin toimivaa, koska useat näistä kokemattomista ovat hyvin herkästi aistivia ihmisiä, joilla on sydän paikallaan.
Mun mies oli yksikseen ensimmäiset 34 vuotta elämästään. On itsetunto-ongelmia, jotka varmaan johtuu hyvin kontrolloivasta, narsistisesta äidistä. Ikinä ei ole ollut riittävä missään, anoppi mitätöi miestäni edelleen.
Joissain asioissa mies on huono ottamaan muita huomioon, mutta suhteen edetessä on oppinut. Muitakin ongelmia, jotka johtuvat selkeästi hänen äidistään, on havaittavissa.
Vierailija kirjoitti:
Ilman "nalkutusta" joutuu oikeasti siivoamaan kahden ihmisen edestä
Meillä täysin eri siisteyskäsitys. Miestä ei haittaa, vaikka pölykoirat alkaa sohvan alta järsimään nilkkoja, roskapussi haisee jne. Kun asiasta sanoo, niin imuroi jne. Oma-aloitteisesti ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että toinen pystyy oikeasti vailla tunnontuskia olla tekemättä kotitöitä. Ei auta esimerkki, ei sanominen. Minulle jää hommat.
Minä joskus kysyin mieheltä, eikö sillä yhtään tee pahaa, kun toinen raataa kotona ja mies vain makaa sohvalla. Mies sanoi, ettei tunnu missään.
Miehen sanoissa oli suurin osa leikkiä, mutta kyllä siinä silti on totuuden siemen. Ei miestä ehkä vaivaa se, että toinen tekee kotona kaiken, vaikka molemmat käy ansiotöissä.
Mikä tuosta muka oli leikkiä? Vaikka joku naureskelee puhuessaan, ei se tarkoita että se oli vitsi. Naureskelu on suojakeino, jonka tarkoitus on estää toista suuttumasta totuuden sanomisesta.
Minut yllätti se, miten reagoin toisen erilaisiin toimintatapoihin. Olin ajatellut, ettei minua jotkut pikkujutut häiritse ja pystyn hyväksymään vaikkapa erilaiset siisteyskäsitykset ärsyyntymättä. Mutta niin ne vaan parin vuoden jälkeen ovatkin alkaneet ärsyttää, on pitänyt opetella sietämään asioita ja rationalisoimaan niitä. Siisteys nyt vaan esimerkkinä, muitakin pikkujuttuja on tullut vastaan.
Olen siis parisuhteessa oppinut itsestäni enemmän kuin oletin.
Olen oppinut sen, että kun nainen sitoutuu, niin sitoutuminen on emotionaalisesti erittäin lujaa, mutta yhtälailla tunteiden heilahtaessa minkäänlaista periaatteellista sitoutumista ei ole, vaan tunteet ovat syy jättää liitto. Nainen siis käy todellisuudessakin tunteilla.
Omakin vaimoni lähti keski-iässä kauniin saatesanoin. Kertoi, että olen hyvä mies enkä ole tehnyt mitään väärin, mutta hän kokee tarvitsevansa elämäänsä jotain uutta.
Tuttavapiirissäni on ihan sama ilmiö. Keski-ikäiset naiset lähtevät ulkoisesti perustoimivista liitoista.
Minut on siis yllättänyt se, kuinka vähän moraalista ja käytännöllistä periaatteellisuutta naisilla on. He perustavat ratkaisunsa tunteisiin.
Narsismi ja valehtelu yllätti...Kaikki oli todella ihanaa alussa ja sitten alkoi tippua pieniä juttuja, joista huomasin,ettei kaikki ole totta. Mies tarvitsi jatkuvasti ihmisten kehuja ja hyväksyntää, itse en osannut tehdä mitään hänen mielestään oikein vaan olin mustasukkainen yms.No,ero tietysti mutta se rakkaus on edelleen olemassa,sen kun vielä saisi kadotettua muistoista.
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut sen, että kun nainen sitoutuu, niin sitoutuminen on emotionaalisesti erittäin lujaa, mutta yhtälailla tunteiden heilahtaessa minkäänlaista periaatteellista sitoutumista ei ole, vaan tunteet ovat syy jättää liitto. Nainen siis käy todellisuudessakin tunteilla.
Tämä! Lisäksi naiset terapioivat toisiaan. Ihan minkä tahansa syyn nainen kertookin eropäätöksensä tueksi, hän saa siihen muilta naisilta tukea.
Esimerkiksi oma eron tahtonut vaimoni ei tahtonut loputtomien maanittelujen jälkeenkään lähteä terapiaan. Syy on helposti arvattava. Hän ei tahtonut kohdata omaa irrationaalisuuttaan. Muilta naisilta saa tukea keksityille syille, mutta terapeutti ei välttämättä tuekaan, joten terapiaan ei tahdota.
Miten jotkut itselle itsestäänselvät asiat täytyykin keskustella puolison kanssa perustellen läpi. Esimerkiksi suhteen alkuvuosina me käytiin usein puolison vanhempien luona, mutta kun tuli aika lähteä käymään mun vanhempien luona kauempana, puoliso ilmaisi ettei ole kiinnostunut tulemaan mukaan ja ihmetteli, miksi se on minulle niin tärkeää. Minulle se oli itsestäänselvyys, että parisuhteessa tutustutaan vähän toisen perheeseen, eikä se mullekaan mitään herkkua ollut aina miehen perheen luona istua pitkiä viikonloppuja kuuntelemassa anopin loputonta puhetulvaa kumminkaiman sairauksista ja apen paasausta politiikasta. Olin aivan huuli pyöreänä, miten miehellä voi olla asiasta noin jyrkkä mielipide.
Tässä siis kyse kommunikoinnista, jota joutuu harrastamaan ihan kaikista asioista, joissa haluaa puolisoiden olevan samalla viivalla tai samalla sivulla edes. Nykyisin käydään kerran-pari vuodessa mun suvun luona sukuloimassa koko perhe, ja jos tulee asiaa erikseen toimitettavaksi, voin mennä ihan hyvin yksinkin. Mies käy nykyisin lapsen kanssa useita kertoja kuussa miehen perheen luona, mä olen aika harvoin mukana. Tämä toimii meille.