Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauhea lukea näitä.
Tästä selviää, että suurin osa suomalaisista miehistä on patalaiskoja, välinpitämättömiä, tunnekylmiä, keskustelutaidottomia alkoholisteja.
Heillä ei ole mitään moraalia, ja suurin osa on väkivaltaisia ainakin henkisesti.
Taas miljoona syytä pysyä sinkkuna hamaan loppuun asti.
Naiset joilla ei ole miestä riesana, olkaa onnellisia! Itse tunnen valtavaa onnea vapaudesta ja siitä, ettei kukaan sekoita elämääni millään osa-alueella.
Ja suomalaiset miehet tykkäävät sanoa, että venäläiset miehet ovat samanlaisia. :) Ehkä, mutta he myös kohtelevat naista naisena ja ostavat tälle lahjoja jne. sekä suurin osa osaa keskustellakin sivistyneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen täysi kykenenättömyys käsitellä ikäviä asioita tai riitatilanteita.
Kiitos vain anopille tästä ominaisuudesta, johon hän on jälkikasvunsa opettanut. Vaietaan kaikki hankalat asiat niin kyllä ne häviää.
Mä olen tässä pohtinut, että ne samat riidan aiheet pulpahtavat säännöllisesti esiin, kun yhtään riitaa ei saada ikinä loppuun. Mun mies on fiksu, mutta ei ole huomannut tätä ilmiötä. Toivoo vaan, että kaikki eripura katoaa, jos asiasta ei puhu.
Vierailija kirjoitti:
Että parisuhteen takia pitää kohdella lapsia huonommin kuin muuten kohtelisi.
Kuinka paljon pitää niellä asioita ja kestää pahaa mieltä.
Miten pitää luopua taloudellisesta itsenäisyydestä ja omasta urasta sen takia, että miehen ura ei jousta.
Kuinka taloudessa vain muutamat asiat kuuluvat miehelle, loput itselle. Valittaa ei saa.
Kuinka vähän kaveritkaan ymmärtää parisuhdeongelmia, niihin ei saa keneltäkään tukea. Se on joko ”jätä” tai ”turpa kiinni ja pure hammasta”.
Ja kaiken em ohella on oltava aina valmis seksiin. Miehelle pitää pahoitella niin kuukautisia kuin jälkivuotoa. Miehelle välittäminen = seksi, mistään muusta ei väliä.
Mikä pitää yhdessä ihmisen kanssa, joka kohtelee puolisoaan kuin koiranpaskaa kengänpohjassa?
Haluava kirjoitti:
Miehenä vaikea uskoa kuinka paljon miesten haluttomuutta näemmä esiintyy. Joo ja meillähän se on juuri päinvastoin.
Ensimmäinen seurustelukokemukseni oli 24-vuotiaan kokemattoman miehen kanssa, jota seksi ei kiinnostanut yhtään.
Minä olin menossa naimisiin, mutta huumorintajuni ei riittänyt seksikielteiseen mieheen.
Vela N37 kirjoitti:
Se, miten mahdotonta järkevä keskustelu ja asioista sopiminen on. Luulisi olevan helppoa: hei jos mä imuroin ja sä moppaat, tai toisin päin? Tehdäänkö jatkossa niin, että ei heitetä märkää pyyhettä pyykkikoriin, koska se homehtuu ja menee pilalle. Laitetaan sen sijaan kuivumaan tuohon naulakkoon ja sitte vasta pyykkikoriin? Ei onnistu, tulee vain tiuskimista ja aina muistaa lopulta väärin mitä edes ehdotin, esim: väittää mun käskeneen laittaa pyyhkeet heti pyykkikoriin ja suuttuu kun itse laitan kuivumaan. Sata kertaa puhuttu tuo asia ja aina se kääntyy väärin päin ja pyyhkeet homehtuu pilalle :/
Tai sitten näin, kuten meillä, eli mies unohtaa kaiken mitä sanon, ja on sitten hoomoilasena kun puhuttu asia pitää tehdä/koittaa. :/ Useamman kerran on käynyt näin. Turhauttavaa, ja tulee sellainen tunne että toinen ei kuuntele ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkuvasti yllättää vaimon rahan käyttö, ns kulutukseen eli ulkona syömiseen, vaatteiden osteluun ja vaan jonnekin, esim toi nyt Alkosta kassin 30 e viinejä kun oli ollut kaunis pullo.
Kaikki menee mitä tienaa, eikä ihan riitä, vaan luottokortti on ns tapissa, autosta on velkaa ja aikoo sen vaihtaa heti uuteen, kun nykylainan maksu loppuu. Melkein joka kk joudun laittamaan rahaa tililleen, kun vaimon tili on loppukuusta tyhjä.
Niin, tienaamme suurinpiirtein saman verran eli +4000 e / kk, minä käyn ja maksan ruokakaupassa ja maksan asumiseen liittyvät laskut. Lapset muuttaneet jo pois kotoa, joten sinne ei rahaa mene. Minä haluaisin alkaa sijoittamaan rahoja, eikä työntää niitä kauppoihin.
Aika monta kertaa on asiasta puhuttu, sama meno jatkuu vuodesta toiseen.
M48Laske teidän kuukausittaiset menot keskimäärin ja käske vaimon laittaa se automaattisiirrolla sinun tilille palkkapäivänä. Sinun tehtäviin jää huolehtia yhteisistä laskuista, mutta sen jälkeen sinun ei tarvitse huolehtia vaimon rahankäytöstä. Jos vaimon rahat loppuu, niin ei voi mitään. Vaimolta myös luottokortti pois käytöstä.
Vaimo on varmaan viimeiset 5-6 vuotta sanonut luopuvansa siitä luottokortista, kunhan ensin maksaa sen tyhjäksi.
Kuukauden, pari lyhentää korttivelkaa esim 500 e / kk. Sitten tulee jotain luottokortilla ostettavaa, velka kasvaa taas entiselleen ja lyhentelyt unohtuu.
Esim. hankintoja Korona-aikaan on ollut luotolla tonnin spinningpyörä (Tms.). Taisi saada käyttöä kymmenkunta kertaa, ei ollutkaan hyvä. Sitten myyntiin Tori.fi parilla sadalla, että pääsee eroon.
Toista sama, mutta vaihda ostettava tuote aina milloin milläkin.
Lukuunottamatta tuota vaimon jonkin sortin ostovimmaa ja toistuvaa yli varojen elämistä, muita ongelmia ei parisuhteessamme taida olla. Eli tämän kanssa vain on elettävä, koska näin on ollut viimeiset 25-vuotta eli koko se aika kun ollaan yhdessä.
M48
Vierailija kirjoitti:
Että eroon voi johtaa se, että toinen haluaa aina olla sun kanssasi. En tiedä onko se sitten sitä läheisriippuvuutta vai mitä, kun mies halusi minun aina olevan kotona, olipa hän siellä tai ei. Ja jos olikin kotona myös, ei hän välttämättä edes minun kanssani ollut, vaan rassasi ajoneuvoja ulkona joista välillä kävi raportoimassa minulle. Aina kun lähdinkin kavereilleni, vanhemmilleni tai mihin tahansa, niin kauheaa syyttelyä "todellako olet mieluummin X:n kanssa kuin minun?". Niinkuin kyse olisi siitä, että tärkeimmän kanssa vain vietetään aikaa.
Lopulta en kestänyt tuota ahdistavaa roikkumista vaan lähdin.
Sama
Tuohon vielä se, kun joskus olin vaikka työkavereiden kanssa ulkona syömässä töiden jälkeen niin puhelimeen pukkasi viestiä tyyliin: "onko kivaa?", "mulla on ikävä", "joko tuut, on ikävä", "keitä siellä on?" jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että mies ei ota mun allergiaa vakavasti. Meillä on nykyään eri ruuat enkä syö mitään miehen tekemää, koska en voi luottaa ettei ole laittanut siihen allergeenia. Kaks kertaa oon päätynyt sairaalaan, koska mies valehteli, että on ruokaa jota voin syödä vaikka ei ollutkaan. Hän uskoo, että kun vaan syön sitä niin se menee ohi. Ratkaisuna tosiaan en syö mitään mistä en näe, että on avaamaton pakkaus ja omat ruuat pidän lukitussa lokerossa jääkaapissa.
Eikös tuo ole jo pahoinpitelyä? Siis jos mies vaarantaa terveytesi joko tahallaan tai välinpitämättömyyttään.
Totaalinen laiskuus, siivoukseen ei haluta osallistua ja järjestetään raivokohtauksia, jos mitään pientäkään tarvitsisi tehdä. Patologinen valehtelu ihan naurettavan pienistä asioista kerrostalon kokoisiin, ennemmin vaikka kärsii kuin puhuu totta mistään. Heti kun silmä välttää katsellaan muita naisia netistä, kuten julkkikset ja muut tyrkyt ja haetaan muuta viihdykemateriaalia. Mitään ei viitsi tehdä perheen eteen, hoidan itsenä perheen autoon liittyvätkin asiat. Ei halua keskustella, yritykset keskustella ovat vain minun pitämiä monologeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että korona-aikana kumppani jää koukkuun rahapeleihin ja velkaantuu "ulosottokuntoiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Totaalinen laiskuus, siivoukseen ei haluta osallistua ja järjestetään raivokohtauksia, jos mitään pientäkään tarvitsisi tehdä. Patologinen valehtelu ihan naurettavan pienistä asioista kerrostalon kokoisiin, ennemmin vaikka kärsii kuin puhuu totta mistään. Heti kun silmä välttää katsellaan muita naisia netistä, kuten julkkikset ja muut tyrkyt ja haetaan muuta viihdykemateriaalia. Mitään ei viitsi tehdä perheen eteen, hoidan itsenä perheen autoon liittyvätkin asiat. Ei halua keskustella, yritykset keskustella ovat vain minun pitämiä monologeja.
Nyt on pakko kysyä, mikä saa jatkamaan yhdessäoloa tuollaisen tyypin kanssa? Minä erosin jo seurusteluvaiheessa, jos yksikin noista asioista selvisi. Lopulta löysin hyvän miehen itselleni, eikä mikään hierrä suhteessamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pettäminen. Varatut ihmiset on Tinderissä. Työkaverien kanssa sitä. Huor.. käydään. Itse en ole parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikeaa miestäni on saada puhumaan. Selvinpäin vain murahtelee ja kännissä avautuu kaikki tuntemuksensa. En ymmärrä tätä.
Minä pystyn puhumaan helposti niin miehille kuin naisillekin. Ongelma on vain siinä, että uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle lapsuudentraumojen takia vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen täysi kykenenättömyys käsitellä ikäviä asioita tai riitatilanteita.
Kiitos vain anopille tästä ominaisuudesta, johon hän on jälkikasvunsa opettanut. Vaietaan kaikki hankalat asiat niin kyllä ne häviää.Mä olen tässä pohtinut, että ne samat riidan aiheet pulpahtavat säännöllisesti esiin, kun yhtään riitaa ei saada ikinä loppuun. Mun mies on fiksu, mutta ei ole huomannut tätä ilmiötä. Toivoo vaan, että kaikki eripura katoaa, jos asiasta ei puhu.
Juuri näin. Kehää kierretään tietyissä asioissa.
Nuorena ekoissa suhteissa yllätyin siitä, miten stressaavaa ja ahdistavaa suhteessa oleminen on. Olin kuvitellut parisuhteen olevan leppoisaa yhdessäoloa ja arjen jakamista, mutta sainkin kokea mykkäkoulua, seksiin painostamista, vähättelyä, mitätöintiä ja muuta henkistä nujertamista. Muistan miettineeni usein, olenko riittävän hyvä ja kelpaanko.
Olin ollut paljon onnellisempi kokemattomana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanini sukulainen teki oksettavan rikoksen. Tiedän että toisen mukana tulee myös omaan elämään enemmän tai vähemmän niitä kumppanin elämään kuuluvia ihmisiä mutta tuo rikos oli sellainen että halusin pakata tavarat ja lähteä. Vaikka kumppanillani ei ollut tuohon asiaan mitään osuutta jo se että omaan elämääni on kumppanini kautta vähäisessäkin määrin kuulunut tuollainen ihminen oksettaa. Ikinä ei olla riidelty niin kuin silloin kun tämä sukulainen pyysi kumppaniltani apua niin kuin olin ennustanut.
Syytät miestäsi hänen sukulaisensa rötöksistä? Siis mitä!
Sinull ei ole kaikki muumit laaksossa todellakaan.
Ei syyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanini sukulainen teki oksettavan rikoksen. Tiedän että toisen mukana tulee myös omaan elämään enemmän tai vähemmän niitä kumppanin elämään kuuluvia ihmisiä mutta tuo rikos oli sellainen että halusin pakata tavarat ja lähteä. Vaikka kumppanillani ei ollut tuohon asiaan mitään osuutta jo se että omaan elämääni on kumppanini kautta vähäisessäkin määrin kuulunut tuollainen ihminen oksettaa. Ikinä ei olla riidelty niin kuin silloin kun tämä sukulainen pyysi kumppaniltani apua niin kuin olin ennustanut.
Syytät miestäsi hänen sukulaisensa rötöksistä? Siis mitä!
Sinull ei ole kaikki muumit laaksossa todellakaan.
En syytä.
Mieti nyt itse. Juttu on viikkotolkulla lehtien kannessa ja työkaverit spekuloi kahvi ja ruokatauoilla. Voitko sanoa tai kommentoida asiaan mitään paljastamatta että tiedät henkilön? Haluaisitko itse oikeasti joutua mukaan tällaiseen? Luultavasti et.
Ei se silti vaikuttaisi suhteeseeni, tai asennoitumiseen mieheeni. Tai no, ehkä haluaisin antaa entistä enemmän tukea hänelle.
Hyväksyisitkö että kumppanisi edes harkitsisi antavansa lapsiin kohdistuvan rikoksen tehneen henkilön tulla kotiisi koska kyseessä on sukulainen? Itselleni ainakin lapsiin kohdistuvat rikokset on sellainen asia että sellaisten ihmisten kanssa ei olla tekemisissä vaikka kuinka kyseessä olisi sukulainen. Siihen on syynsä miksi nämä ihmiset eivät saa työskennellä lasten kanssa.
Hyväksyisin. Minulla ei tosin ole lapsia.
-Eri
Minulla on lapsia ja hyväksyisin silti. En ottaisi lapsenvahdiksi, mutta mitä pelättävää siinä olisi, jos me vanhemmat olisimme paikalla? Ihminen on muutakin kuin rikoksensa, olivat ne miten hirvittäviä hyvänsä. Ja jos on rangaistuksensa kärsinyt, pitäisi saada uusi mahdollisuus.
Väkivalta- ja henkirikoksista tuomittujen kohdalla, varsinkin
pedofiilirikoksesta tuomittujen kohdalla tärkeämpää on suojella omia lapsia kuin antaa tuomitulle uusi mahdollisuus. Pedofiilitaipumus on valitettavasti on aika pysyvä, toki kaikki eivät uusi rikosta.
Lievät rötöstelyt eri asia.
Ei siis jeesustella nyt.
Apinanraivo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on yllättänyt eniten appivanhemmat eli miehen vanhemmat ja miehen sukulaiset.
Appivanhemmat ovat määräilynhaluisia ja omistushaluisia. He haluavat puuttua ja sekaantua kaikkiin asioihimme: Parisuhteeseen, perhe-elämään, lastenlasten hoitoon ja lastenkasvatukseen, ajankäyttöömme ja lomien viettoon.
Olen ratkaissut asian niin, että en anna lapsia appivanhemmille hoitoon ja kylään. Lapset kyläilevät puolison kotona vain, kun vanhempi on mukana. En myöskään pyydä appivanhemmilta ikinä neuvoja enkä mitään apua mihinkään asiaan.
Olen kärsinyt parisuhteessa paljon appivanhempien ajattelemattomasta käytöksestä ja luonteesta. Positiivista on, että onneksi asumme kaukana appivanhempien kodista!
Tällaisessa on yleensä vain kyse naisen psyykkisistä ongelmista. Kuvitellaan, että appivanhemmat on kontrollointihaluisi ja määräileviä, kun itse on juuri sitä ja ei kestä kun jokin toinenkin on. Olen seurannut tätä vierestä. Vaimollani on äärimmäinen psyykkinen häiriö siitä, että hänen pitää saada kontrolloida ihan kaikkea ja kun joku ulkopuolinen sanoo vähänkin jotain eroavaa, niin hän räjähtää, sisällä. Kun olemme kahdestaan, niin alkaa raivo näkyä ulospäinkin. Tällainen henkinen kehitysvamma pitäisi tietysti korjata psykologin avulla, mutta ei kuulemma itsessä ole ikinä mitään vikaa, mutta muissa on. Jostain syystä juuri äitini vaimoni mielestä neuvoo liikaa, mutta hänen äitinsä on aina oikeassa, vaikka ihan samanlaisia. Pitäisi ymmärtää myös sitä toista, ja että yleensä perhe yrittää vain auttaa, ja että jokainen neuvo/mielipide ei ole hyökkäys sinua kohtaan. Tämä on siis äärimmäisen yleistä ja sen takia näitä anoppi-juttuja onkin paljon. Yleensä tämä psyykkinen kehityshäiriö korjaantuu jossain 40-50-vuoden iässä.
Älytön analyysi.
Vaikka vaimosi olisi kontrolloiva, appivanhemmilla ei ole mitään oikeutta tulla neuvomaan eikä pätemään yhtään missään asiassa teille/hänelle eikä auttaa ilman avunpyyntöä eikä lupaa.
Jos vaimo haluaa kuunnella oman äitinsä neuvoja muttei anopin, se on sitten niin. Sinä ja vaimo selvittelette keskenänne keskinäisen kontrollointiongelman.
Miehen seksuaalisuus. Se on niin voimakas... jos itellä on joskus vaikka viikon haluttomampi kausi, tuntuu, että tukehdun siihen paineeseen, että pitäisi. Toisaalta itselläni ei tarvi puutteessa elellä. Olen itsekin ihan kohtuu seksuaalinen. Vaikkakaan ei voi mieheen edes verrata.
Tämä. Tai no, nämä.
Mieheni tekee vuorotyötä, minä olen kotona ja hoidan lasta kun tämä ei ole koulussa (on ns. erityistarpeinen). Miehelläni on tasan kaksi kotityötä: roskien vienti ja astianpesukoneen lataaminen. No, roskat vielä jotenkin onnistuu viedä, kun roskis on lähellä autopaikkaa, mutta tuo tiskit...voi luoja. Usein reaktio on yliampuva "Mitääh, taasko ne pitää laittaa??" + "Kuinka paljon astioita täällä oikein käytetään!". Niin, meitä on kotona minä ja lapsi, jotka syömme kaikki viisi ateriaa päivässä kotona (lapsella lounas koulussa, mutta koska usein saa ylimääräisen välipalan kotona, käytännössä viisi hänelläkin) ja minä teen kerran tai kahdesti päivässä itse ruoan. "Yllättäen" siitä tulee tiskiä...mies tykkää myös perustella tekemättömyyttään sillä, että hän "tekee kun iskee inspis". No, lapsiperheessä ei oikein voi mielestäni odotella kuukausitolkulla jotain maagista "inspistä". Tämä onkin yleisin riidanaihe meillä.
Mieheni työnantaja varmasti joustaisi jos olisi tarpeen, mutta mies ei yleensä edes kysy, vaan olettaa minun joustavan kaikessa. Hän stressaa työnantajaa, tilannetta työpaikalla jne. vaikka onkin vain rividuunari, eikä esim. lääkäri tai muu tärkeä ihminen. Ärsyttää kun joka kerta pitää olla tiukkana, jos on esim. sovittu meno! Sitten taas työnantajaa päin mies joustaa loputtomasti, ja vaikka meillä on sääntö että soittaa ja kysyy, voiko jäädä ylitöihin, ei nykyään edes soita enää. Siinä sitten ihmettelen valmiin ruoan kanssa tms.