Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Miten kuormittavaa voi olla, kun on ihan eri riitelytyylit. Toinen haluaisi selvittää asiat heti siinä hetkessä vaikka sitten huutamalla, ja toinen haluaisi vetäytyä pitkäksi aikaa omaan rauhaansa tasoittumaan, jotta asioista voi keskustella sovussa.

Tämä.

Meillä mies kiihtyy 0-100 puolessa sekunnissa ja huuto alkaa. Kohta huudon aiheena onkin se, että miksei minulla ole mitään sanottavaa ja minulla on pää ihan pyörällä, että mikä nyt sitten onkaan huutojen aiheena ja puolustukset, eli seinät, nousevat pystyyn. Niitä menee sit muutama päivä sulatellessa, mutta enhän minä mitään mykkäkoulua pidä, kun se on niin paheksuttavaa. Ja mies on loukkaantunut minun puhumattomuudesta.

Se, että toinen pystyy oikeasti vailla tunnontuskia olla tekemättä kotitöitä. Ei auta esimerkki, ei sanominen. Minulle jää hommat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:

"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"

Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.

Minkä vuoksi vastuut ja velvollisuudet moninkertaistuisivat naisella parisuhteessa? Eihän parisuhde itsessään lisää noita yhtään vaan päinvastoin tekee elämästä helpompaa.

Sekoitettiinko tässä taas keskenään ja vanhemmuus?

Siis - oletkohan nyt edes lukenut tätä ketjua? No, avaan sinulle vähän näitä vastuita ja velvollisuuksia. Viimeistään avioitumisen/yhteenmuuton jälkeen naiselta aletaan miestä herkemmin olettaa, että tämä:

- muistaisi - omiensa lisäksi! - myös puolisonsa suvun merkkipäivät, kuin myös jouluna ja muina puolison suvun tärkeiksi katsomina juhlapäivinä (lahjat yms.);

- jostakin sanattomasta sopimuksesta kantaisi päävastuun kodin siisteydestä ja viihtyisyydestä;

- "antaisi" (yök) seksiä riittävän säännöllisesti;

- suunnittelisi lomia ja muuta yhteistä ajankäyttöä muttei mitenkään vahingossakaan rajoittaisi miestä olettamalla tältä jotakin;

- ja muutenkin vääntäytyisi niin witun monelle mutkalle sen takia, mitä edellisissä viesteissä on lueteltu.

Ei kiitos.

Ja perustakaa sille seksijankkaukselle viimeistään nyt oma ketju älkääkä pilatko tätä sillä. Ihan tulee vanhat huonot ajat mieleen.

Tuota en ole ikinä ymmärtänyt, että miksi hitossa naisen pitää ottaa miehen sukulaisten merkkipäivätkin omaksi projektikseen? Mitä ne ylipäänsä naiselle edes kuuluvat? Miehen oma häpeähän se on, jos ei omia sukulaisiaan huomioi.

Aivan, vaikka sekin varmaan lasketaan silti naisen viaksi, että miksi ei voi huolehtia miehenkin suvun merkkipäivistä.

Itse en ole ottanut stressiä miehen sukulaisten lahjomisesta ja muistamisesta, koska se ei näyttänyt miestä itseäänkään kiinnostavan.

Kerran sitten kävi niin ikävästi, että mentii miehen kotona käymään muuten vaan, niin siellä olikin menossa anopin syntymäpäivät. Pyöreitä täytti.  Toiset juhlakamppeissaan kukkapuskineen ja me arkivaatteissa ilman tuomisia. 

Harmitti kyllä anopin puolesta, hän kun oli niin ihana ihminen ja olisin häntä kyllä halunnut muistaa, jos olisin merkkipäivästä tiennyt.

Vähän outoa. Ilmeisesti ette ole paljonkaan tekemisissä, kun noin pääsi käymään.

Luulisi, että olisitte saaneet kutsun synttäreille, varsinkin kun oli pyöreistä vuosista kysymys.

Minusta sinun asenteesi on aika välinpitämätön, onko se nyt kauhea vaiva selvittää näiden

tärkeimpien sukulaisten syntymäajat. Miehethän ei tunnetusti välitä/ymmärrä näistä mitään, mutta ei ole rakentava tuo sinunkaan asenteesi ”jos mies ei välitä, niin en välitä minäkään”.

Nykyisessä parisuhteessa ei juuri ongelmia ole ollut.

Aiemmissa senkin edestä. Edellisessä seksiä oli 5v aikana alle 10 kertaa. Nykyisellä miehelläni oli vastaava tausta. Nyt seksielämämme kohtaa. Kaikki muu on toissijaista

Miten huono olo molemmilla on.Kumpikaan ei rakasta mutta molemmat pysyy suhteessa elintason takia.

Onko niin kauheaa kirjoittaaa seksi yhteen :D

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä parisuhteessa ei juuri ongelmia ole ollut.

Aiemmissa senkin edestä. Edellisessä seksiä oli 5v aikana alle 10 kertaa. Nykyisellä miehelläni oli vastaava tausta. Nyt seksielämämme kohtaa. Kaikki muu on toissijaista

Ei tuohon parisuhdetta tarvita, kuulostaa seksisuhteelta.

Itse haluan parisuhteen, kumppanin, arjen jakajan... Seksi on toissijaista.

Yllätyin siitä, että mieheni on helvetin tylsä ihminen. Höpötän asioista ja kysyn mielipide asioista, en saa niihin vastakommenttia, siis ei minkäänlaista näkökulmaa asiaan. Mutta joka kerralla tulee se yksi vastaus: ''En mää tiiä'' tai ''En jaksa miettiä'' :D

Oletteko te kotipiiaksi suostuneet ikinä kokeilleet kotitöiden tekemättä jättämistä, ainakin niiden joiden aiheuttaman sotkun kanssa voi itse elää? Meille tuli eksän kanssa aika äkkiä omat pyykkikorit: kun hän teki niin vähän kotitöitä, ajattelin että aikakin tässä kohtaa voin ottaa omaa aikaani takaisin. Samoin ruokaa ei ole pakko laittaa koko perheelle, jos joku perheenjäsen ei sitä ymmärrä arvostaa. Laitat vain itsellesi (ja lapsille) ja alatte syödä eri aikaan. Aikuinen löytää kyllä jääkaapista ruokansa. Siivoamatonta kotiakin voi oppia sietämään jos on joku koukuttava harrastus tai oma puuha, jonka myötä sotku vähän unohtuu.

Uutta ja outoa on että kun poika muuttaa yhteen tyyttöystävän kanssa, häneltä kielletään yhteydenpito kotiväkeensä.   Ja poika sitten soittelee työstään siskoilleen j a vahemmilleen. Eihän se edes voi onnistua, kun yhteyttä voi pitää koko ajan.   Melkein vangiksi joutuu heti.  Tiedän myös vaomoja  joka aina   soittaa  koiralenkiltä. muuten toinen loukkaantuu. Eikös se ole lain  vastaista eristää kumppani.

Jatkuvasti yllättää vaimon rahan käyttö, ns kulutukseen eli ulkona syömiseen, vaatteiden osteluun ja vaan jonnekin, esim toi nyt Alkosta kassin 30 e viinejä kun oli ollut kaunis pullo.

Kaikki menee mitä tienaa, eikä ihan riitä, vaan luottokortti on ns tapissa, autosta on velkaa ja aikoo sen vaihtaa heti uuteen, kun nykylainan maksu loppuu. Melkein joka kk joudun laittamaan rahaa tililleen, kun vaimon tili on loppukuusta tyhjä.

Niin, tienaamme suurinpiirtein saman verran eli +4000 e / kk, minä käyn ja maksan ruokakaupassa ja maksan asumiseen liittyvät laskut. Lapset muuttaneet jo pois kotoa, joten sinne ei rahaa mene. Minä haluaisin alkaa sijoittamaan rahoja, eikä työntää niitä kauppoihin.

Aika monta kertaa on asiasta puhuttu, sama meno jatkuu vuodesta toiseen.

M48

Ihan kauhea lukea näitä.

Tästä selviää, että suurin osa suomalaisista miehistä on patalaiskoja, välinpitämättömiä, tunnekylmiä, keskustelutaidottomia alkoholisteja.

Heillä ei ole mitään moraalia, ja suurin osa on väkivaltaisia ainakin henkisesti.

Taas miljoona syytä pysyä sinkkuna hamaan loppuun asti.

Naiset joilla ei ole miestä riesana, olkaa onnellisia! Itse tunnen valtavaa onnea vapaudesta ja siitä, ettei kukaan sekoita elämääni millään osa-alueella.

..jatkoa edelliseen.

Jos toinen parisuhteen osapuoli käyttäytyy kuin olisi sinkku, ei osallistu mihinkään eikä tee kompromisseja, niin kannattaa kokeilla miltä tuntisi elää ikään kuin häntä ei olisi. En tarkoita mykkäkoulua tai mitään mielenosoittamista. Ihan vaan sitä että alkaa elää itse omilla ehdoillaan, niin kuin olisi yksin tai yh:na eläessään. Jos mies ei hoida lapsia, järjestä lastenhoito muualle ja lähde tekemään omia juttuja. Lähde lasten kans tai yksin lomalle. Muuta sohvalle nukkumaan ja siivoa vain ne huoneet, joissa itse asut.

Et voi kuitenkaan saada perhe-elämää, yhdessä laitettua kotia ja parisuhdeaikaa vaatimalla tai nalkuttamalla. Mutta näin toimimalla on se mahdollisuus, että mies herää ja alkaa arvostaa niitä asioita. Tai sitten sinä heräät ja huomaat, että pärjäät yksinkin ja elämä olisi itse asiassa paljon mukavampaa ilman tuota riippakivimiestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisen mieheni kanssa yllätyin siitä, miten keskenkasvuinen ja itsekäs voi yli kolmikymppinen perheenisä olla. Ehdotti vapaata suhdetta kun hoidin vauvaa kotona ja ihastui koko ajan ties kehen. Joka viikonloppu piti päästä baariin.

Toisen mieheni kanssa ihmettelen, miten omistautunut isä voi olla lapsilleen. Harmi että nämä lapset ei ole yhteisiä :D Minä ja lapseni ollaan ihan toisen luokan kansalaisia tähän nähden.

Eli tavallaan opin siis virheistäni, mutta silti meni pieleen :D

En siis ole ainut jolle on käynyt näin, eka mies tosin eli kaksoiselämää eikä myöntänyt sitä edes kiinni jäädessään. Juuri mietin mitä tehdä kun toinen ei tunnu ymmärtävän että omia lapsia pitäisi kohdella kuin ydinperheessä, ei hyvitellä tai kietoutua. Ja että koko elämä ei voi pyöriä omien lasten ympärillä jos haluaa uuden kumppanin elämäänsä vaan tila tälle ja tämän lapsille pitää olla.

Itse olen hämmästellyt sitä, miten nainen joka ei kolmekymppisenä mitenkään voi ymmärtää miehen seksihaluja ja pitää suunnilleen toisen naisen kanssa tanssimistakin pettämisen, on 10-15 vuotta myöhemmin syvästi loukkaantunut jos ei saa mieheltään riittävästi seksiä ja katsoo oikeudekseen hakea sitä muualta.

Miehen tolkuton Alkon käyttö ja leväperäisyys raha-asioissa.

Minä ja ,ieheni syömme joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Meillä ei ole ollut koskaan riitaa mistään. Ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen tätä ketjua lukenut, niin kaikki tilanteet mitä täällä kerrotaan, on tuttuja minullekin. Eli miehet onkin aika samanlaisia parisuhteissaan.

Täällä valitetaan miehen haluttomuudesta ja myös miehen liiallisesta seksikeskeisyydestä. Ehkei ne ongelmat ihan aina samoja ole ja uskon lisäksi, että monessa parisuhteessa ovat asiat ihan hyvällä tolalla. Eivät vain tule tänne kirjoittelemaan.

Nimenomaan. Tässä ketjussa kysytään ongelmista ja puhutaan niistä, joten helposti tulee tosi negatiivinen mielikuva parisuhteiden tilasta. Jos olisi ketju nimeltä Mikä positiivinen asia yllätti eniten parisuhteessa, niin varmasti olisi erisävyistä juttua siellä

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihan jäätävän pedantti siivoamaan. Minä olen siisti ihminen, silti siivoaa mun asunnossani. Enpä olisi edellisen parisuhteen jälkeen uskonut että ongelma voi olla näinpäin että mä olen jonkun mielestä sotkuinen, vaan nyt sitten olen.

Ärsyttää ihan vietävästi, että toinen kokee tarvetta korjata mun jälkiä. Tyyliin lasken mukin tai roskan sohvapöydälle, se vie sen samantien siitä pois.

Mä olisin tosi onnellinen, jos joku siivoisi puolestani. Ei haittaisi, vaikka olisi kuinka pedantti asian suhteen. Vihaan siivoamista yli kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti yllättää vaimon rahan käyttö, ns kulutukseen eli ulkona syömiseen, vaatteiden osteluun ja vaan jonnekin, esim toi nyt Alkosta kassin 30 e viinejä kun oli ollut kaunis pullo.

Kaikki menee mitä tienaa, eikä ihan riitä, vaan luottokortti on ns tapissa, autosta on velkaa ja aikoo sen vaihtaa heti uuteen, kun nykylainan maksu loppuu. Melkein joka kk joudun laittamaan rahaa tililleen, kun vaimon tili on loppukuusta tyhjä.

Niin, tienaamme suurinpiirtein saman verran eli +4000 e / kk, minä käyn ja maksan ruokakaupassa ja maksan asumiseen liittyvät laskut. Lapset muuttaneet jo pois kotoa, joten sinne ei rahaa mene. Minä haluaisin alkaa sijoittamaan rahoja, eikä työntää niitä kauppoihin.

Aika monta kertaa on asiasta puhuttu, sama meno jatkuu vuodesta toiseen.

M48

Laske teidän kuukausittaiset menot keskimäärin ja käske vaimon laittaa se automaattisiirrolla sinun tilille palkkapäivänä. Sinun tehtäviin jää huolehtia yhteisistä laskuista, mutta sen jälkeen sinun ei tarvitse huolehtia vaimon rahankäytöstä. Jos vaimon rahat loppuu, niin ei voi mitään. Vaimolta myös luottokortti pois käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen tätä ketjua lukenut, niin kaikki tilanteet mitä täällä kerrotaan, on tuttuja minullekin. Eli miehet onkin aika samanlaisia parisuhteissaan.

Eli vaihtamalla ei yleensä parane, tietyt asiat pitää vain hyväksyä. Ette te naisetkaan mikään piknikki ole.

Aika usein vaihtamalla paranee. Hyvin paljon. Oma ex-mies oli aggressiivinen ja epäluuloinen, kuvitteli koko ajan, että petän häntä tai ainakin suunnittelen pettäväni tulevaisuudessa (ei pitänyt paikkaansa). Kun se riidan yhteydessä löi ensimmäisen kerran, pakkasin tavarat ja häivyin. Myöhemmin löytyi ihana ja lempeä ja kiltti mies, joka on aivan mahtava isä myös. Tietysti huonoja puoliakin hänessä on, niin kuin on minussakin, mutta hyvin tullaan toimeen ja rakkaus vain kasvaa vuosi vuodelta.