Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Se, että mieheni pelkää niin paljon äitiään, että pistää omat mokailunsa (esim. myöhästelyt tms.) minun syykseni.

Valehteleminen ylipäätään. Hän on riitatilanteessa jopa kehunut, kuinka hyvä hän on valehtelemaan. Saattaa siis päin näköä valehdella minulle silmääkään räpäyttämättä (on jäänyt kiinni valheesta). Miksei vaan voisi puhua totta?

Luottamushan siinä menee..

Hänellä on ollut traumaattinen lapsuus, muttei silti suostu hankkimaan apua. Itse en jaksaisi enää monen vuoden jälkeen toimia terapeuttina..

Vierailija kirjoitti:

Se, että mieheni pelkää niin paljon äitiään, että pistää omat mokailunsa (esim. myöhästelyt tms.) minun syykseni.

Valehteleminen ylipäätään. Hän on riitatilanteessa jopa kehunut, kuinka hyvä hän on valehtelemaan. Saattaa siis päin näköä valehdella minulle silmääkään räpäyttämättä (on jäänyt kiinni valheesta). Miksei vaan voisi puhua totta?

Luottamushan siinä menee..

Hänellä on ollut traumaattinen lapsuus, muttei silti suostu hankkimaan apua. Itse en jaksaisi enää monen vuoden jälkeen toimia terapeuttina..

Jaksat kuitenkin. Ja toimit.

Kaikkea hankalaa välttelevä mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä. 

Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua. 

Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.

Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.

Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes. 

Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole. 

Juu, ja minulle taas kuukausien tai vuosien ajan seksitön suhde ei ole mikään vaihtoehto. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.

Mieheni sanoi, että jos seksi loppuu niin rakkauskin on kuollut ennen sitä. Ja perään sanoi, että ei ymmärrä miten edes voi tuosta vain lakata rakastamasta kumppaniaan. Onko rakkautta koskaan ollutkaan.

Sekä seksi että parisuhde voivat ihan hyvin loppua, vaikka rakkautta olisi kuinka. Eikö miehesi ole koskaan joutunut eroamaan rakastavasta parisuhteesta yhteensopimattomuuden tai olosuhdetekijöiden vuoksi?

Vaikea kuvitella, minkälaisten olosuhteiden takia suhde olisi pakko lopettaa. On ihmisiä, joilla suhde on kestänyt, vaikka toinen osapuoli on istunut 40 vuotta linnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Mitä kummallista tuossa on? Itse en ole koskaan halunnut katsella seurustelukumppaneideni lapsuudenkuvia, enkä ole katsellut. En oikeastaan halua edes tietää, miltä kumppanini on näyttänyt lapsena.

Jos rakastaisin jotain ihmistä, niin toki haluaisin tietää hänestä melkein kaiken. Mikä ei tarkoita, että utelisin sellaisia asioita, joita hän ei halua kertoa. Mutta jos hän haluaisi kertoa ja näyttää asioita, niin ottaisin kyllä tiedot vastaan.

Riittääkö sinulla kunnioitusta ja ymmärrystä ihmiselle, joka ei halua tietää sinusta kaikkea, vaikka hän sinua rakastaakin?

En osaa sanoa. Riippuu varmaan siitä, mitä ne asiat ovat ja miksi hän ei halua tietää niitä.

miehen lisääntynyt halu toisia miehiä kohtaan :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä. 

Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua. 

Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.

Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.

Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes. 

Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole. 

Juu, ja minulle taas kuukausien tai vuosien ajan seksitön suhde ei ole mikään vaihtoehto. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.

Mieheni sanoi, että jos seksi loppuu niin rakkauskin on kuollut ennen sitä. Ja perään sanoi, että ei ymmärrä miten edes voi tuosta vain lakata rakastamasta kumppaniaan. Onko rakkautta koskaan ollutkaan.

Sekä seksi että parisuhde voivat ihan hyvin loppua, vaikka rakkautta olisi kuinka. Eikö miehesi ole koskaan joutunut eroamaan rakastavasta parisuhteesta yhteensopimattomuuden tai olosuhdetekijöiden vuoksi?

Vaikea kuvitella, minkälaisten olosuhteiden takia suhde olisi pakko lopettaa. On ihmisiä, joilla suhde on kestänyt, vaikka toinen osapuoli on istunut 40 vuotta linnassa.

No ihan vaikka siksi, että toinen haluaakin lapsia ja toinen edelleenkään ei, tai toisin päin. Tätähän nyt sattuu koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Entä mitä sinusta pitäisi sanoa tilanteessa, jossa sinusta ei ole kiva katsella toisen rippikuvia? Onko ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä lähestymistapa sinusta valehtelu?

Omassa suhteessani ei tarvitse tehdä asioita, jotka eivät kiinnosta. Ja saa myös suoraan sanoa, jos ei  kiinnosta. Meiltä varmaan puuttuvat nämä "peruskäytöstavat". :)

Tätä juttua olen ihmetellyt ystävyyssuhteissani. Ystävät eivät voi katsoa kanssani edes Kauniita ja rohkeita, koska ei kiinnosta. Sähköpostejanikaan ei aina lueta, jos aihe ei ole sellainen joka kiinnostaa. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia lähteä esim. pesäpallo-ottelua katsomaan kavereiden kanssa, vaikka pesäpallo ei voisi vähempää kiinnostaa, ja vaikka en ikinä menisi yksin katsomaan sitä.

Minä en taas oikein ymmärrä, miksi yhdessä ei mieluummin tehtäisi jotakin, mikä kiinnostaa molempia. Jos ollaan ystäviä (tai jopa seurustelukumppaneita), oletettavasti on todella paljon sellaisia aktiviteetteja, joista kumpikin nauttii ja on kiinnostunut.

Viihdyn omassa seurasssani erittäin hyvin, joten sen rajallisen sosiaalisen energian käyttäisi mieluummin mielekkääseen kuin ei-mielekkääseen puuhaan.

Mutta jos jokin asia on sinulle todella tärkeä ja keskeinen osa elämääsi eikä toinen ole siitä lainkaan kiinnostunut, niin kyllähän se rajoittaa ihmissuhdetta. Kun on asioita, jotka vaikuttavat vahvasti omaan elämään, mutta joista ei voi puhua, koska ne eivät kiinnosta toista. On vaikea selittää esimerkiksi, miksi on ollut monta viikkoa surullinen, jos syy liittyy asioihin joista toinen ei halua kuulla mitään ja joihin hän ei ole lainkaan perehtynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä. 

Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua. 

Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.

Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.

Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes. 

Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole. 

Juu, ja minulle taas kuukausien tai vuosien ajan seksitön suhde ei ole mikään vaihtoehto. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.

Mieheni sanoi, että jos seksi loppuu niin rakkauskin on kuollut ennen sitä. Ja perään sanoi, että ei ymmärrä miten edes voi tuosta vain lakata rakastamasta kumppaniaan. Onko rakkautta koskaan ollutkaan.

Sekä seksi että parisuhde voivat ihan hyvin loppua, vaikka rakkautta olisi kuinka. Eikö miehesi ole koskaan joutunut eroamaan rakastavasta parisuhteesta yhteensopimattomuuden tai olosuhdetekijöiden vuoksi?

Vaikea kuvitella, minkälaisten olosuhteiden takia suhde olisi pakko lopettaa. On ihmisiä, joilla suhde on kestänyt, vaikka toinen osapuoli on istunut 40 vuotta linnassa.

No ihan vaikka siksi, että toinen haluaakin lapsia ja toinen edelleenkään ei, tai toisin päin. Tätähän nyt sattuu koko ajan.

En minä ainakaan tekisi lasta sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa jotain toista henkilöä ja on eronnut hänestä vain olosuhteiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Entä mitä sinusta pitäisi sanoa tilanteessa, jossa sinusta ei ole kiva katsella toisen rippikuvia? Onko ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä lähestymistapa sinusta valehtelu?

Omassa suhteessani ei tarvitse tehdä asioita, jotka eivät kiinnosta. Ja saa myös suoraan sanoa, jos ei  kiinnosta. Meiltä varmaan puuttuvat nämä "peruskäytöstavat". :)

Tätä juttua olen ihmetellyt ystävyyssuhteissani. Ystävät eivät voi katsoa kanssani edes Kauniita ja rohkeita, koska ei kiinnosta. Sähköpostejanikaan ei aina lueta, jos aihe ei ole sellainen joka kiinnostaa. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia lähteä esim. pesäpallo-ottelua katsomaan kavereiden kanssa, vaikka pesäpallo ei voisi vähempää kiinnostaa, ja vaikka en ikinä menisi yksin katsomaan sitä.

Minä en taas oikein ymmärrä, miksi yhdessä ei mieluummin tehtäisi jotakin, mikä kiinnostaa molempia. Jos ollaan ystäviä (tai jopa seurustelukumppaneita), oletettavasti on todella paljon sellaisia aktiviteetteja, joista kumpikin nauttii ja on kiinnostunut.

Viihdyn omassa seurasssani erittäin hyvin, joten sen rajallisen sosiaalisen energian käyttäisi mieluummin mielekkääseen kuin ei-mielekkääseen puuhaan.

Mutta jos jokin asia on sinulle todella tärkeä ja keskeinen osa elämääsi eikä toinen ole siitä lainkaan kiinnostunut, niin kyllähän se rajoittaa ihmissuhdetta. Kun on asioita, jotka vaikuttavat vahvasti omaan elämään, mutta joista ei voi puhua, koska ne eivät kiinnosta toista. On vaikea selittää esimerkiksi, miksi on ollut monta viikkoa surullinen, jos syy liittyy asioihin joista toinen ei halua kuulla mitään ja joihin hän ei ole lainkaan perehtynyt.

Koska Ridgen poistuminen sarjasta teki sinut surulliseksi, meidän on katsottava yhdessä Kauniita ja rohkeita, jotta ymmärrän surusi syvyyden? Vai miten tämä liittyi aiheeseen?

Pakko sanoa, että en kyllä ryhtyisi ystäväksi ihmiselle, jos se edellyttäisi minua käyttämään vapaa-aikaani aktiviteetteihin, joista en ollenkaan pidä. Jos ihmissuhde minun kanssani ei vaadi tuota keneltäkään, uskallan kyllä odottaa samaa muiltakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä. 

Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua. 

Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.

Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.

Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes. 

Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole. 

Juu, ja minulle taas kuukausien tai vuosien ajan seksitön suhde ei ole mikään vaihtoehto. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.

Mieheni sanoi, että jos seksi loppuu niin rakkauskin on kuollut ennen sitä. Ja perään sanoi, että ei ymmärrä miten edes voi tuosta vain lakata rakastamasta kumppaniaan. Onko rakkautta koskaan ollutkaan.

Sekä seksi että parisuhde voivat ihan hyvin loppua, vaikka rakkautta olisi kuinka. Eikö miehesi ole koskaan joutunut eroamaan rakastavasta parisuhteesta yhteensopimattomuuden tai olosuhdetekijöiden vuoksi?

Vaikea kuvitella, minkälaisten olosuhteiden takia suhde olisi pakko lopettaa. On ihmisiä, joilla suhde on kestänyt, vaikka toinen osapuoli on istunut 40 vuotta linnassa.

No ihan vaikka siksi, että toinen haluaakin lapsia ja toinen edelleenkään ei, tai toisin päin. Tätähän nyt sattuu koko ajan.

En minä ainakaan tekisi lasta sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa jotain toista henkilöä ja on eronnut hänestä vain olosuhteiden takia.

No ei varmaan kannata ylipäätään seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka on vielä kiinni eksässään. Mutta aika naiivi saa olla, jos luulee, ettei yhteensopimattomuus ja olosuhteet päättäisi parisuhteita, ja etteikö tällaisen eron jälkeen voisi olla erittäin hyvä kumppani jollekulle toiselle.

Se että seksielämän suurin latistaja ei ole lapset, ruuhkavuodet, ylipaino, haluttomuus vaan se että kohdunkaulasyöpä iski ja kuukautiseni kahden viikon mittaisia ja hemoglobiini sen myötä alamaissa

Yhdessä suhteessa liian vähäinen riitely aikoinaan yllätti eniten.

Siis tarkemmin määritellen naisen mielestä riitelimme liian vähän. Asia selvesi ihan keskustelemalla. Minä kun kerran riitelyyn tympäätyneenä, kun edes en ymmärtänyt riitelyn syytä kysyin että miksi pitää aina joka asiasta riidellä, nainen sanoi: Minä tykkään riitelystä ja ei me riideltäisi jos minä en aloittaisi riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#1 eniten yllätti se, miten lapsen saaminen muutti kaiken.

Miten ihmeessä tämä voi vuonna 2020 yllättää enää ketään? Lastenhankinnan odotettavat seuraukset on erittäin hyvin dokumentoitu, ja parisuhteen laadun romahtaminen on eräs kaikkein todennäköisimpiä seurauksia.

Niin, siis saimme esikoisemme yli 10 vuotta sitten. Silloin näistä asioista ei puhuttu. Ei lehdissä eikä somessa. Ei ollut väsyneitä instaäitejä (kun ei ollut instagramia, ainakaan minulla). Blogeista luin muistaakseni Kalastajan vaimoa, ja hänellä oli silloin kaikki varsin idyllistä ☺️.

Mutta joo. Maailma oli erilainen. Nythän näistä puhutaan ja en yhtään ihmettele, etteivät lapsetekoikäiset halua lapsia. Toisaalta, lapset ovat ehdottomasti elämäni tärkein asia, joten välillä ”kauheuksia” liiotellaan.

Sori off topic.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten on yllättänyt, että 39 vuoden jälkeenkin meillä on hauskaa, seksiä ja halutaan jatkaa yhdessä. Vitsaillaan toistemme omituisuuksille.

Tämä on mun unelma. *kaihoisa huokaus*

Jättäkää lapset tekemättä :D Lapset pilaa hyvänkin parisuhteen

Kirjoitin tämän ensimmäisen lainauksen. Meillä tosiaan on kaksi aikuista lasta eli lapsettomuus ei ole selitys sille, että parisuhteemme on hyvä, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Öö, ei? Jos haluaisin olla viikon selibaatissa, miksi ihmeessä hakeutuisin parisuhteeseen? Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut noin pitkiä taukoja seksissä muuten kuin reissun tai pahan yrjötaudin vuoksi.

Hakeudutkin seksisuhteeseen jos et halua olla kumppanisi tukena seksittömänäkin kautena.

Parisuhde ilman seksiä on ystävyyssuhde.

Maailman surullisin lause, tälläisten aivopierujen takia en usko enää rakkauteen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Mitä kummallista tuossa on? Itse en ole koskaan halunnut katsella seurustelukumppaneideni lapsuudenkuvia, enkä ole katsellut. En oikeastaan halua edes tietää, miltä kumppanini on näyttänyt lapsena.

Minä tulkitsen sen niin, ettei tuollainen "kumppani" ole kovinkaan kiinnostunut. Siis ettei kiinnosta sen vertaa, että haluaisi tietää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Ei halua tietää, miltä hän näytti lapsena, ei kiinnosta tietää, missä hän asui, missä kävi koulua, mitä on tehnyt ja kokenut elämänsä aikana? Yhtä hyvin voisi sitten seurustella vaikka nuken kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä. 

Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua. 

Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.

Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.

Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes. 

Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole. 

Juu, ja minulle taas kuukausien tai vuosien ajan seksitön suhde ei ole mikään vaihtoehto. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.

Mieheni sanoi, että jos seksi loppuu niin rakkauskin on kuollut ennen sitä. Ja perään sanoi, että ei ymmärrä miten edes voi tuosta vain lakata rakastamasta kumppaniaan. Onko rakkautta koskaan ollutkaan.

Sekä seksi että parisuhde voivat ihan hyvin loppua, vaikka rakkautta olisi kuinka. Eikö miehesi ole koskaan joutunut eroamaan rakastavasta parisuhteesta yhteensopimattomuuden tai olosuhdetekijöiden vuoksi?

Vaikea kuvitella, minkälaisten olosuhteiden takia suhde olisi pakko lopettaa. On ihmisiä, joilla suhde on kestänyt, vaikka toinen osapuoli on istunut 40 vuotta linnassa.

No ihan vaikka siksi, että toinen haluaakin lapsia ja toinen edelleenkään ei, tai toisin päin. Tätähän nyt sattuu koko ajan.

En minä ainakaan tekisi lasta sellaisen ihmisen kanssa, joka rakastaa jotain toista henkilöä ja on eronnut hänestä vain olosuhteiden takia.

No ei varmaan kannata ylipäätään seurustella sellaisen ihmisen kanssa, joka on vielä kiinni eksässään. Mutta aika naiivi saa olla, jos luulee, ettei yhteensopimattomuus ja olosuhteet päättäisi parisuhteita, ja etteikö tällaisen eron jälkeen voisi olla erittäin hyvä kumppani jollekulle toiselle.

Sitten jos ei enää ole eksässä kiinni, tilanne on jo kokonaan eri. Silloin erossa olo ei enää johdu vain olosuhteista.

Miten vaikea naiselle voi olla kertoa tunteistaan, niin hyvistä kuin huonoista. Tai toiveista, edes silloin kun toinen niitä kysyy. Ja se, että sitten vielä voi syyttää toista kun ei osannut huomioida niitä salattuja toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Mitä kummallista tuossa on? Itse en ole koskaan halunnut katsella seurustelukumppaneideni lapsuudenkuvia, enkä ole katsellut. En oikeastaan halua edes tietää, miltä kumppanini on näyttänyt lapsena.

Minä tulkitsen sen niin, ettei tuollainen "kumppani" ole kovinkaan kiinnostunut. Siis ettei kiinnosta sen vertaa, että haluaisi tietää, millaisen ihmisen kanssa seurustelee. Ei halua tietää, miltä hän näytti lapsena, ei kiinnosta tietää, missä hän asui, missä kävi koulua, mitä on tehnyt ja kokenut elämänsä aikana? Yhtä hyvin voisi sitten seurustella vaikka nuken kanssa.

Onpa kummallinen tulkinta. Minulle on ainakin aivan se ja sama, miltä kumppanini näytti lapsena. Myöskään aikaisemmat seksikumppanit ja parisuhteen eivät kiinnosta. Meidän parisuhteemme tapahtuu tässä ja nyt.