Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Se, etten oikeasti tuntenutkaan häntä. Oma moka tietysti - olisi pitänyt tutustua kauemmin ennen kuin rynnättiin naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä uskonut, ettei päästä sopimukseen kotitöistä. Tilanne meni niin pahaksi, ettei lopulta ollut enää mitään muuta kuin riitaa ja pahaa mieltä, ja ero tuli. En olisi koskaan uskonut, ettei tuollaisesta asiasta kyetä pääsemään yli.
Kuka jaksaa aina papattaa?
Ja joskus mietin, että kuinka oikea rakkaus voi loppua? En usko että aito syvä rakkaus ikinä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#1 eniten yllätti se, miten lapsen saaminen muutti kaiken.
Miten ihmeessä tämä voi vuonna 2020 yllättää enää ketään? Lastenhankinnan odotettavat seuraukset on erittäin hyvin dokumentoitu, ja parisuhteen laadun romahtaminen on eräs kaikkein todennäköisimpiä seurauksia.
Niin, siis saimme esikoisemme yli 10 vuotta sitten. Silloin näistä asioista ei puhuttu. Ei lehdissä eikä somessa. Ei ollut väsyneitä instaäitejä (kun ei ollut instagramia, ainakaan minulla). Blogeista luin muistaakseni Kalastajan vaimoa, ja hänellä oli silloin kaikki varsin idyllistä ☺️.
Mutta joo. Maailma oli erilainen. Nythän näistä puhutaan ja en yhtään ihmettele, etteivät lapsetekoikäiset halua lapsia. Toisaalta, lapset ovat ehdottomasti elämäni tärkein asia, joten välillä ”kauheuksia” liiotellaan.
Sori off topic.
OT tähän väliin eli on tosi hyvä, että näistä asioista puhutaan. Jotenkin tuntuu vain hassulle, ettei muka ole käynyt mielessä, että lapsen saanti on tosi iso rasite parisuhteelle ja siitä seuraa kismaa ja ongelmia monelle. Tämä on yksi syy, miksi olen päättänyt olla hankkimatta lapsia jo 25 vuotta sitten.
Ihan sama kuin se, että monelle tulee yllätyksenä, miten sitovaa arki on lasten kanssa, varsinkin se vauva-arki, vaikka olisi puoliso vierellä. Totta kai se sitoo. Se pieni rääpylähän on täysin vanhempiensa hoivan varassa eikä selviä ilman aikuisen hoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten vaikeaa miestäni on saada puhumaan. Selvinpäin vain murahtelee ja kännissä avautuu kaikki tuntemuksensa. En ymmärrä tätä.
Just tämä! Ja nyt kun suhteella on jo ikää, niinkuin meillä, enää ei edes jakseta kännätä-> siis ei tarvitse puhua. Ei tule niitä syvimpiä avautumisia.
Miehen ex-vaimo... ja hänen oudot päähän pistot.... mies ei uskalla laittaa vastaan, jottei entinen rouva suutu.
Monen monta kertaa olemme joutuneet perumaan menemisemme, koska ex tarvitsi lastenhoito apua (heillä on yhteinen lapsi).
Omissa puheissaan hän on aina uhri...
Niin raivostuttavaa 😡😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että rahan/talousasioiden hahmottaminen ja matematiikan osaaminen ovat kaksi aivan eri asiaa.
Tämä. Mieheni on fyysikko - ja aivan toope rahankäyttäjä, impulssiostaja, pakolliset menot saa juuri ja juuri maksettua, eikä mitään jää säästöön (asia, joka minua aina aika ajoin kylmää...)
Minä, lyhyen matematiikan seiskan oppilas ja humanisti, olen meistä se, joka säästää ja budjetoi. Mies ei onneksi elättele mitään illuusioita rahankäytöstään eikä osta mitään 500 euroa kaliimpaa konsultoimatta ensin minua. Kauhun tasapaino toistaiseksi toimii.
Tämä oli myös vastaukseni otsikon kysymykseen.
Mies näyttää olevan se ongelma. Mitä ongelmia naiset aiheuttavat parisuhteessa? Vai eikö ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#1 eniten yllätti se, miten lapsen saaminen muutti kaiken.
Miten ihmeessä tämä voi vuonna 2020 yllättää enää ketään? Lastenhankinnan odotettavat seuraukset on erittäin hyvin dokumentoitu, ja parisuhteen laadun romahtaminen on eräs kaikkein todennäköisimpiä seurauksia.
Niin, siis saimme esikoisemme yli 10 vuotta sitten. Silloin näistä asioista ei puhuttu. Ei lehdissä eikä somessa. Ei ollut väsyneitä instaäitejä (kun ei ollut instagramia, ainakaan minulla). Blogeista luin muistaakseni Kalastajan vaimoa, ja hänellä oli silloin kaikki varsin idyllistä ☺️.
Mutta joo. Maailma oli erilainen. Nythän näistä puhutaan ja en yhtään ihmettele, etteivät lapsetekoikäiset halua lapsia. Toisaalta, lapset ovat ehdottomasti elämäni tärkein asia, joten välillä ”kauheuksia” liiotellaan.
Sori off topic.
OT tähän väliin eli on tosi hyvä, että näistä asioista puhutaan. Jotenkin tuntuu vain hassulle, ettei muka ole käynyt mielessä, että lapsen saanti on tosi iso rasite parisuhteelle ja siitä seuraa kismaa ja ongelmia monelle. Tämä on yksi syy, miksi olen päättänyt olla hankkimatta lapsia jo 25 vuotta sitten.
Ihan sama kuin se, että monelle tulee yllätyksenä, miten sitovaa arki on lasten kanssa, varsinkin se vauva-arki, vaikka olisi puoliso vierellä. Totta kai se sitoo. Se pieni rääpylähän on täysin vanhempiensa hoivan varassa eikä selviä ilman aikuisen hoivaa.
Kaikkea muuta rajoittavaa muutosta osasin perheen perustamiselta ja lasten saannilta odottaa; lyhyitä yöunia, rahankäytön muuttumista, rajattua parisuhdeaikaa, prioriteettien vaihtumista, you name it. Mutta en sitä, että se olisi rasite parisuhteelle.
Luulisin, että tämä johtuu siitä, että omat vanhempani eivät ole ikinä tuskailleet (ainakaan minun kuullen) vanhemmuuden rankkuutta tai mikään heidän välisissä ajoittaisista kismoissa ei ole ikinä johtunut lapsista tai perheestä. Siis tietenkin voi olla että silloin pikkulapsiarjessa riitoja oli, mutta minun muistikuvat lapsuudestani ovat sellaiset, ettei meillä ikinä nähty minkään ongelman johtuvan lapsista.
Siksi tämä, että lapsi rasittaa parisuhdetta, yllätti. Aidosti, vaikka se jostakin hassulle tuntuu. Mutta no, minun lapsuudenperheeni onkin ollut perhe-elämässään moderni ja esim. kotityöt on jaettu ja äitini sai tehdä uraa. Siksi shokki olikin, kun jouduin omassa avioliitossani yhtäkkiä 60-luvun arvoasetelmaan (joka oli taas omalle miehelleni tutumpi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kivittäkää... Mutta se, miten vaikeaa on pysyä uskollisena :/
Minua on sinkkumiehenä yllättänyt se, että miten usein naiset on valmiita pettämään. Eikä siinä ikä tuo viisautta, sillä vanhemmat naiset tuntuu herkemmin pettävän puolisoaan.
Korjaan: siis ikä on tuonut viisautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että yli kuuden vuoden vakaan ja hyvän seurustelun jälkeen toinen lähti yht'äkkiä toiselle puolelle suomea toisen miehen(joku nettituttu)kainaloon. Ei siinä mitään, en minä väkisin pidä ketään tykönäni ja annoin toki mennä.
Mutta nyt hän sitten viikottain viestittelee kuinka perseestä se mies on ja kuinka se rajoittaa hänen elämää, kun on vainoharhaisen mustasukkainen. Käynt välillä päällekkin.
Kyllä minä häntä aikanaan ihan tosissaan rakastin, mutta en pysty kyllä enää ottamaan takaisin tuollaisen tempun jälkeen, vaikka siitä aina kauttarantain vihjaileekin.
Vielä kun hän on jonkin sortin läheisriippuvainen, niin hän on mielummin vaikka huonossa suhteessa, kuin ei suhteessa ollenkaan. Olen yrittänyt puhua järkeä, että lähtisi sieltä ihan oman itsensä vuoksi, vaan kun ei ole valmista paikkaa mihin mennä, niin ei saa lähdetyksi minnekkään.
Perus arki on usein vähän tylsää, mutta harvoin se vaihtamalla paranee, varsinkin jos on muut asiat jo valmiiksi ihan hyvällä tolalla.
No ei halua miehet parisuhteessa tiheään seksiä, varsinkaan alkuhuuman jälkeen. Alkuhuuman jälkeen se reikä on nähty, eikä siinä ole enää sen puoleen koettavaa. Välillä voi nusasta muodon vuoksi, mutta oma käsi ja haaveilu työpaikan Tiinasta on jo siinä vaiheessa kiihottavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten hankalaa on jos suhteessa on erilaiset toiveet seksin ja kosketuksen ym. läheisyyden suhteen. Se, että mies ei halua. Ei kosketa. Tuntuu, että kuihdun mutta lasten ja lasten kodin takia olen edelleen tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.
Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.
Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.
Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.
Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).
En nosta kumpaakaan toista arvokkaammaksi. Totean vain, että jos toinen ei pysty antamaan sinulle sitä yhtä asiaa, jota oikeasti haluat ja tarvitset erinomaiselta seksielämältä, tätä ei voi korvata ehdottamalla 150 muuta asiaa.
Nimittely tai syyttely tai kostoksi torjuminen eivät tietenkään auta tilanteessa yhtään. Tilanteessa auttaa vain hyväksyntä, suhteen (osittainen) avaaminen tai eri teille lähteminen. Minusta ihmiset tuhlaavat aivan liikaa aikaa suhteissa, joilla ei koskaan ollut mitään mahdollisuutta olla heille seksuaalsiesti tai emotionaalisesti tyydyttäviä.
Eikä yhdellä jutulla korvata niitä monia asioita, joita toinen haluaa. Jostain syystä et tunne mitään sympatiaa tässä naista kohtaan, jolle puoliso tarjoaa naisen kannalta vain erittäin huonoa seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehenä totean kirjoitti:
No ei halua miehet parisuhteessa tiheään seksiä, varsinkaan alkuhuuman jälkeen. Alkuhuuman jälkeen se reikä on nähty, eikä siinä ole enää sen puoleen koettavaa. Välillä voi nusasta muodon vuoksi, mutta oma käsi ja haaveilu työpaikan Tiinasta on jo siinä vaiheessa kiihottavampaa.
Tämä on kyllä aivan totta. Koskee kyllä kaikkea muutakin kuin seksiä eli ei jaksa kuunnella vaimoa tai viettää mitään "helliä hetkiä".
Tää on aika ikävä. Se miten mies, joka ei alkuun vaikuttanut mitenkään hullulta ja loppuun asti yritti paikkailla luottamusta häneen, EI SUOSTUISI HYVÄKSYMÄÄN minun haluavan erota. Toki olin hänen ensimmäinen tyttöystävänsä alunperin, mutta silti. Itselläni ei ollut käynyt mielessäkään, että joku haluaisi ehdottomasti olla ihmisen kanssa, joka haluaa eron sinusta. Että VASTUSTAA!! Tästä keskustellessa eri naistuttavien kanssa tuli esiin, että ei se ihan hirveän haevinaista ole. Moni mies uhkailee muuttavansa minne milloinkin, jättävänsä omat lapsensa kun ei saa pitää lasten äitiä, vannoo muuttuvassa, ei saa lähteä, et saa jättää minua, sä olet niiiin kaunis rakas nyt, älä mee, SANOIN Ä-LÄ MEEEEEEE!!!!!!!
(En tiedä mitä naiset tekee kun ei tullut puheeksi, varmasti naisetkin tekee epätoivoisia asioita).
No, ei kipeä lapsi kouluun kuulu.
Sitten keskustelette siinä palaverissa.
Ei sille mitään mahda.
Niin kävi meillekin.
Hyvähän se on pitää palaveri.
Voit kertoa että sairastelee.
Palaveri on suksi, että jossskin tapauksessa on muut syyt.
Siinä huolehditaan, että asiat on lapsella kunnissa.
Kipeänä pitää levätä.
Se palaveri on myös lapselle hyväksi. Huolehditaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
No, ei kipeä lapsi kouluun kuulu.
Sitten keskustelette siinä palaverissa.
Ei sille mitään mahda.
Niin kävi meillekin.Hyvähän se on pitää palaveri.
Voit kertoa että sairastelee.Palaveri on suksi, että jossskin tapauksessa on muut syyt.
Siinä huolehditaan, että asiat on lapsella kunnissa.Kipeänä pitää levätä.
Se palaveri on myös lapselle hyväksi. Huolehditaan yhdessä.
Nyt meni väärälle avaussivulle. Ei se mitään, täyttä asiaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä totean kirjoitti:
No ei halua miehet parisuhteessa tiheään seksiä, varsinkaan alkuhuuman jälkeen. Alkuhuuman jälkeen se reikä on nähty, eikä siinä ole enää sen puoleen koettavaa. Välillä voi nusasta muodon vuoksi, mutta oma käsi ja haaveilu työpaikan Tiinasta on jo siinä vaiheessa kiihottavampaa.
Tämä on kyllä aivan totta. Koskee kyllä kaikkea muutakin kuin seksiä eli ei jaksa kuunnella vaimoa tai viettää mitään "helliä hetkiä".
Sikamiehet! Te naiset varmaan sen sijaan olette jatkuvasti yhtä huumaantuneita ja halukkaita seksiin kuin suhteen alussakin?
Se, kuinka toinen osapuoli muuttuukin haluttomaksi seksin suhteen, vaikka antoi muuta ymmärtää suhteen alussa. Siitä on tullut huijatuksi tulemisen olo. Itselläni tekisi yhä mieli seksiä päivittäin hänen kanssaan.
Alue: Aihe vapaa
Taitaa seniliteetti viedä lukutaidon. Noinhan tuossa ei sanottu.