Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Jos seksi on vain mokoma asia niin huhhuh. Onneksi olen sanonut nykyiselle tyttöystävälle, että haluan seksiä käytännössä aina kun nähdään ja niin saankin. Se on yhteinen kiva asia. Ollaan puhuttu myös jatkosta ja olen sanonut, että tuskinpa halu hirveästi laimenee ajan myötä, kun ei ole 20 seksinharrastusvuoden aikana vähentynyt. Hän toisaalta on saanut osin kiellettyä minulta masturbaation ja olen tähän tyytynyt. Masturboin lähinnä hänestä kiihottuen silloin kun ei halua yhdyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-
ehkä nämä jankkaukset alkaa aina siksi että osa ihmisistä on tajunnut että on olemassa paljon isompiakin ongelmia elämässä ja parisuhteissa kuin seksin määrä. ja jotkut joilla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia elämässään eivät vielä tajua tätä vaan jaksavat miettiä päivät pitkät sitä että koska viimeks on päässy pukille
Minulla ei ole koskaan ollut mitään isoja parisuhdeongelmia, ja pidän parisuhteita ylipäätään hyvin helppoina ja yksinkertaisina. Kaipa se antaa sitten varaa priorisoida nautintoa, läheisyyttä ja seksiä.
Hyvä juttu sulle jos olet tähän mennessä päässyt helpolla elämässä. Mutta sen takia myös luultavasti ne joilla on ollut vaikeampaa näkee sinut melkoisen pinnallisena ja yksinkertaisena henkilönä.
En todellakaan ole päässyt elämässä helpolla. Minulla on ollut paljon vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, ja olin esimerkiksi pitkään työkyvtön sairauden vuoksi. Parisuhteeni ovat kuitenkin aina olleet hyvin elppoja, yksinkertaisia ja tavattoman antoisia. Niiden tarjoama läheisyys, seksi, jaettu huumori ja yhteiset hauskat kokemukset ovat olleen verraton voimavara.
Monet taas eivät osaa olla parisuhteissa, vaikka muu elämä rullaisi kuinka hyvin. Aika usein ongelma palautuu joko parisuhdetaitojen puutteeseen tai huonoon kumppaninvalintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä.
Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua.
Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.
Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.
Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes.
Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole.Mutta miksi aloit puolustaa omia tarpeitasi vasta kolmen vuoden jälkeen? Tilanteenne voisi olla nyt aivan toinen, jos olisit sanonut tuon kolmen viikon seksittömyyden jälkeen.
Kolmen viikon seksittömyyttä oli jo ihan suhteen alussakin ja se aika on jopa tosi lyhyt aika, olisikin niin usein. Mutta kyllä olin sanonut aiheesta jo paljon aiemmin, useamman kerran, pyytänyt testosteronitesteihin, lääkärille, parisuhdeterapiaan, tekemään asialle jotain. Ei sillä vaan ollut aiemmin mitään vaikutusta. Kolme vuotta meni siihen, että sain viestin perille.
Ei sillä tietenkään ole mitään vaikutusta. On täysin eri asia "sanoa asiasta" ja maanitella toista lääkäriin tai terapiaan kuin tehdä selväksi, että jos tämä asia ei korjaannu, suhde päättyy.
Jos olisit alusta asti ollut jämäkkä, olisit nopeasti saanut selville, ettette ole yhteensopivia, sen sijaan että erehdyit perustamaan perheen ja rakentamaan pitkän parisuhteen aivan vääränlaisen ihmisen kanssa.
Ei hän ole vääränlainen. Ihmiset muuttuu parissakymmenessä vuodessa, en itsekään nuorempana ollut niin kiinnostunut seksistä, mitä myöhemmin. Aloitimme 15-vuotiaina, ei silloin vielä tiedä mitä joskus nelikymppisenä myöhemmin haluaa. Eikä pitkää parisuhdetta ja avioliittoa, perhettä, parasta ystävää, nakata pois jonkun yhden vastoinkäymisen sattuessa. Tai niin pinnallisen syyn kuin seksin vuoksi.
Enkä koskaan ole edes halunnut ketään muita. Kyllä siinä yrittää korjata mieluummin sen oman, kuin lähteä etsimään uutta. Koska se on tärkeä.
Siis etkö sinä tuossa sanonut, että miehelläsi on ollut alusta asti vaikeaa vastata seksuaalisiin tarpeisiisi, ja asiasta on pitänyt vääntää koko suhteen ajan? Vai luinko jotenkin tosi pahasti väärin?
Seksi ei muuten ole pinnallinen asia vaan parisuhteen tärkein osa-alue, koska se on ainoa juttu, jota ei voi ulkoistaa.
Kyllä seksin voi parisuhteessa ulkoistaa ja monet näin toimiikin ihan yhteisymmärryksessä. Ei toki kaikille sovi.
Sama kuin sulla eli miehen seksuaalinen haluttomuus. Tuntuu että olen itse se joka joutuu vonkaamaan ja edes joka toinen kerta ei onnistu. Näin ollut jo ihan ensihuumasta asti eli itse haluaisin ja mies ei. Seksiä meillä 2-3 kertaa viikossa, vaikka tahtoisin useammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumppanini sukulainen teki oksettavan rikoksen. Tiedän että toisen mukana tulee myös omaan elämään enemmän tai vähemmän niitä kumppanin elämään kuuluvia ihmisiä mutta tuo rikos oli sellainen että halusin pakata tavarat ja lähteä. Vaikka kumppanillani ei ollut tuohon asiaan mitään osuutta jo se että omaan elämääni on kumppanini kautta vähäisessäkin määrin kuulunut tuollainen ihminen oksettaa. Ikinä ei olla riidelty niin kuin silloin kun tämä sukulainen pyysi kumppaniltani apua niin kuin olin ennustanut.
Syytät miestäsi hänen sukulaisensa rötöksistä? Siis mitä!
Sinull ei ole kaikki muumit laaksossa todellakaan.
En syytä.
Mieti nyt itse. Juttu on viikkotolkulla lehtien kannessa ja työkaverit spekuloi kahvi ja ruokatauoilla. Voitko sanoa tai kommentoida asiaan mitään paljastamatta että tiedät henkilön? Haluaisitko itse oikeasti joutua mukaan tällaiseen? Luultavasti et.
Ei se silti vaikuttaisi suhteeseeni, tai asennoitumiseen mieheeni. Tai no, ehkä haluaisin antaa entistä enemmän tukea hänelle.
Hyväksyisitkö että kumppanisi edes harkitsisi antavansa lapsiin kohdistuvan rikoksen tehneen henkilön tulla kotiisi koska kyseessä on sukulainen? Itselleni ainakin lapsiin kohdistuvat rikokset on sellainen asia että sellaisten ihmisten kanssa ei olla tekemisissä vaikka kuinka kyseessä olisi sukulainen. Siihen on syynsä miksi nämä ihmiset eivät saa työskennellä lasten kanssa.
Onko teillä lapsia?
Entäs jos joku lapsistasi tekisi aikuisena tällaisen rikoksen, vetäisitkö oven kiinni nenän edestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.
Mitä kutsut seksittömäksi?
Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?
Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.
Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?
Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.
Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.
Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.
Ymmärrän, että uollalailla on helppoa sanoa, että en katselisi puoltavuotta jne. Mutta jos olete olleet yhdessä 10-vuotta, teillä on kiva elämä, yhteiset lapset jne. Niin sitten mokoma asia... Musta jotenkin kylmää. Mutta se saa olla sun arvo ja prioriteetti number one..
Tässä taitaa olla vähän valikointiharhaa myös havaittavissa. En näin vapaaehtoisesti lapsettomana hedonistina äkkiä keksi, miksi ihminen, jolle erotiikka on elämässä ja parisuhteissa hyvin tärkeää, hankkisi lapsia. Vastaavasti ihminen, joka arvostaa vakautta, turvallisuutta ja yhdessä pysymistä yli kaiken, myös omien emotionaalisten ja seksuaalisten tarpeiden, on paljon todennäköisemmin kiinnostunut vanhemmuudesta.
No sittenhän asia on kunnossa. Ajattelin, että siellä on sellainen loppujenlopuksi peruspertsa joka viihtyy mamman kainalossa ihan hyvin, kunhan vain uhoaa miten "ei jäisi seksittömään" :) peruspertsa siis hauaa perheen. sinä et ole peruspertsa. teet sen varmasti selväksi tapailukumppaneillesi?
Peruspertsaksi ei tosiaan kukaan ole haukkunut. Kyllä minulle on aina ollut selvää, että lapsiperhe-elämä ei ole yhteensopiva sellaisen elämäntavan ja parisuhteen kanssa, joka on juuri minulle paras.
Tapailukumppaneita minulla ei kylläkään ole, koska parisuhteeni on monogaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.
Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.
Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.
Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.
Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).
En nosta kumpaakaan toista arvokkaammaksi. Totean vain, että jos toinen ei pysty antamaan sinulle sitä yhtä asiaa, jota oikeasti haluat ja tarvitset erinomaiselta seksielämältä, tätä ei voi korvata ehdottamalla 150 muuta asiaa.
Nimittely tai syyttely tai kostoksi torjuminen eivät tietenkään auta tilanteessa yhtään. Tilanteessa auttaa vain hyväksyntä, suhteen (osittainen) avaaminen tai eri teille lähteminen. Minusta ihmiset tuhlaavat aivan liikaa aikaa suhteissa, joilla ei koskaan ollut mitään mahdollisuutta olla heille seksuaalsiesti tai emotionaalisesti tyydyttäviä.
Mies ei antanut naiselle niitä 150 asiaa, mitä tämä olisi halunnut/tarvinnut ja haukkuu naista estoiseksi. Ja sinä takerrut siihen, että mies ei saa mitä tarvitsee?
Enhän minä ole mihinkään takertunut. Totesin vain, että sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka monta asiaa ehdottaa tilalle, jos ei pysty antamaan sitä yhtä asiaa, jota toinen tarvitsee.
En tiedä, miten tämän voisin vielä selvemmin ilmaista. Tuntuu, että oletat minun tarkoittavan jotakin, mitä en ole yhdessäkään viestissä oikeasti sanonut.
Niin, kun koko ajan korostat vain, että MIES ei saa sitä YHTÄ ASIAA jota tarvitsee. Täysin sivuuttaen sen, että nainen ei saa 150 asiaa, joita tarvitsee. Ja siihen päälle mies haukkuu naista estoiseksi.
Sinä näet vain sen, että reppana miesrukka jää ilman sitä, mitä eniten tarvitsee. Viis naisesta ja naisen tarpeista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä.
Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua.
Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.
Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.
Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes.
Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole.Mutta miksi aloit puolustaa omia tarpeitasi vasta kolmen vuoden jälkeen? Tilanteenne voisi olla nyt aivan toinen, jos olisit sanonut tuon kolmen viikon seksittömyyden jälkeen.
Kolmen viikon seksittömyyttä oli jo ihan suhteen alussakin ja se aika on jopa tosi lyhyt aika, olisikin niin usein. Mutta kyllä olin sanonut aiheesta jo paljon aiemmin, useamman kerran, pyytänyt testosteronitesteihin, lääkärille, parisuhdeterapiaan, tekemään asialle jotain. Ei sillä vaan ollut aiemmin mitään vaikutusta. Kolme vuotta meni siihen, että sain viestin perille.
Ei sillä tietenkään ole mitään vaikutusta. On täysin eri asia "sanoa asiasta" ja maanitella toista lääkäriin tai terapiaan kuin tehdä selväksi, että jos tämä asia ei korjaannu, suhde päättyy.
Jos olisit alusta asti ollut jämäkkä, olisit nopeasti saanut selville, ettette ole yhteensopivia, sen sijaan että erehdyit perustamaan perheen ja rakentamaan pitkän parisuhteen aivan vääränlaisen ihmisen kanssa.
Ei hän ole vääränlainen. Ihmiset muuttuu parissakymmenessä vuodessa, en itsekään nuorempana ollut niin kiinnostunut seksistä, mitä myöhemmin. Aloitimme 15-vuotiaina, ei silloin vielä tiedä mitä joskus nelikymppisenä myöhemmin haluaa. Eikä pitkää parisuhdetta ja avioliittoa, perhettä, parasta ystävää, nakata pois jonkun yhden vastoinkäymisen sattuessa. Tai niin pinnallisen syyn kuin seksin vuoksi.
Enkä koskaan ole edes halunnut ketään muita. Kyllä siinä yrittää korjata mieluummin sen oman, kuin lähteä etsimään uutta. Koska se on tärkeä.
Siis etkö sinä tuossa sanonut, että miehelläsi on ollut alusta asti vaikeaa vastata seksuaalisiin tarpeisiisi, ja asiasta on pitänyt vääntää koko suhteen ajan? Vai luinko jotenkin tosi pahasti väärin?
Seksi ei muuten ole pinnallinen asia vaan parisuhteen tärkein osa-alue, koska se on ainoa juttu, jota ei voi ulkoistaa.
Kyllä seksin voi parisuhteessa ulkoistaa ja monet näin toimiikin ihan yhteisymmärryksessä. Ei toki kaikille sovi.
Totta, olet tietysti oikeassa. Olisi pitänyt täsmentää että monogaamisessa parisuhteessa. Jos seksin harrastaminen muiden kumppaneiden kanssa on täysin okei, eriävät seksihalut ovat varmasti paljon pienempi ongelma.
Nonni, sinne meni. Jankka jankka jankka vaan. Kiitos hyvän ketjun pilaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.
Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.
Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.
Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.
Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).
En nosta kumpaakaan toista arvokkaammaksi. Totean vain, että jos toinen ei pysty antamaan sinulle sitä yhtä asiaa, jota oikeasti haluat ja tarvitset erinomaiselta seksielämältä, tätä ei voi korvata ehdottamalla 150 muuta asiaa.
Nimittely tai syyttely tai kostoksi torjuminen eivät tietenkään auta tilanteessa yhtään. Tilanteessa auttaa vain hyväksyntä, suhteen (osittainen) avaaminen tai eri teille lähteminen. Minusta ihmiset tuhlaavat aivan liikaa aikaa suhteissa, joilla ei koskaan ollut mitään mahdollisuutta olla heille seksuaalsiesti tai emotionaalisesti tyydyttäviä.
Mies ei antanut naiselle niitä 150 asiaa, mitä tämä olisi halunnut/tarvinnut ja haukkuu naista estoiseksi. Ja sinä takerrut siihen, että mies ei saa mitä tarvitsee?
Enhän minä ole mihinkään takertunut. Totesin vain, että sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka monta asiaa ehdottaa tilalle, jos ei pysty antamaan sitä yhtä asiaa, jota toinen tarvitsee.
En tiedä, miten tämän voisin vielä selvemmin ilmaista. Tuntuu, että oletat minun tarkoittavan jotakin, mitä en ole yhdessäkään viestissä oikeasti sanonut.
Niin, kun koko ajan korostat vain, että MIES ei saa sitä YHTÄ ASIAA jota tarvitsee. Täysin sivuuttaen sen, että nainen ei saa 150 asiaa, joita tarvitsee. Ja siihen päälle mies haukkuu naista estoiseksi.
Sinä näet vain sen, että reppana miesrukka jää ilman sitä, mitä eniten tarvitsee. Viis naisesta ja naisen tarpeista.
Tuossa viestissä sukupuolet ovat noin päin, joten siksi ne ovat samalla lailla myös minun kommenteissani. Minulle asia on täysin sukupuolineutraali. Olisin esittänyt aivan saman pointin, vaikka sukupuolet olisivat olleet mitkä.
En myöskään ole kutsunut ketään miesrukaksi tai reppanaksi tai ylipäätään osoittanut sääliä ketään kohtaan.
Jos sinulla on jokin agenda, en saa kyllä siitä yhtään kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä.
Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua.
Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.
Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.
Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes.
Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole.Mutta miksi aloit puolustaa omia tarpeitasi vasta kolmen vuoden jälkeen? Tilanteenne voisi olla nyt aivan toinen, jos olisit sanonut tuon kolmen viikon seksittömyyden jälkeen.
Kolmen viikon seksittömyyttä oli jo ihan suhteen alussakin ja se aika on jopa tosi lyhyt aika, olisikin niin usein. Mutta kyllä olin sanonut aiheesta jo paljon aiemmin, useamman kerran, pyytänyt testosteronitesteihin, lääkärille, parisuhdeterapiaan, tekemään asialle jotain. Ei sillä vaan ollut aiemmin mitään vaikutusta. Kolme vuotta meni siihen, että sain viestin perille.
Ei sillä tietenkään ole mitään vaikutusta. On täysin eri asia "sanoa asiasta" ja maanitella toista lääkäriin tai terapiaan kuin tehdä selväksi, että jos tämä asia ei korjaannu, suhde päättyy.
Jos olisit alusta asti ollut jämäkkä, olisit nopeasti saanut selville, ettette ole yhteensopivia, sen sijaan että erehdyit perustamaan perheen ja rakentamaan pitkän parisuhteen aivan vääränlaisen ihmisen kanssa.
Ei hän ole vääränlainen. Ihmiset muuttuu parissakymmenessä vuodessa, en itsekään nuorempana ollut niin kiinnostunut seksistä, mitä myöhemmin. Aloitimme 15-vuotiaina, ei silloin vielä tiedä mitä joskus nelikymppisenä myöhemmin haluaa. Eikä pitkää parisuhdetta ja avioliittoa, perhettä, parasta ystävää, nakata pois jonkun yhden vastoinkäymisen sattuessa. Tai niin pinnallisen syyn kuin seksin vuoksi.
Enkä koskaan ole edes halunnut ketään muita. Kyllä siinä yrittää korjata mieluummin sen oman, kuin lähteä etsimään uutta. Koska se on tärkeä.
Siis etkö sinä tuossa sanonut, että miehelläsi on ollut alusta asti vaikeaa vastata seksuaalisiin tarpeisiisi, ja asiasta on pitänyt vääntää koko suhteen ajan? Vai luinko jotenkin tosi pahasti väärin?
Seksi ei muuten ole pinnallinen asia vaan parisuhteen tärkein osa-alue, koska se on ainoa juttu, jota ei voi ulkoistaa.
Ei, sanoin, että seksiä on alunalkaenkin ollut harvemmin, mutta en minä sitä alussa edes ajatellut ongelmana. Ongelmaksi se tuli vasta, kun se väheni siitä huomattavasti ja minä aloin haluta enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on moniakin. Itsehän kuvittelin, että lapsen isä innokkaasta sitoutumisesta johtuen olisi loisto perheenisä, niin mitä vielä. Minulle tuli täydellisenä yllätyksenä monen vuoden haluttomuus, jonka aikana mies saattoi katsella kuitenkin pornoa. Samaan aikaan hän kielsi minua kuitenkin otattamasta huomenlahjakuvia ja tämä kirpaisee edelleen. Sen jälkeen kun kuulin maksullisista käymisestä, niin elämältä katosi lopultakin pohja.
Mies antoi minun ottaa vastaan työpaikan tältä paikkakunnalta, ennen kuin jäi kiinni kaikesta. Nyt kärvistelen kahden vaiheilla, että etsinkö uuden asunnon vai jäänkö vanhaan. Miehen mielestä kun ongelmia ei ole, ja hänelle on kriisivaiheet täysin epäselviä. Hän ei ymmärrä miten en shokkitilanteessa pystynyt käymään asioita läpi.
Lisäksi tuli yllätyksenä miten paljon mies voi kontrolloida huomaamattaan. Laskut on avattu ennen kuin saan ne, oma aika nipistetään sotkemalla tahallaan koko kämppä, kuulustellaan menoja jne.. ja marmatetaan jos tulen suklaalevyn kanssa kaupasta "meidän piti laihduttaa". Tämä kuluttaa aivan loppuun.
Sinä olet sairaan ihmisen kanssa parisuhteessa, kai sen olet tajunnut.
Siis itse asiassa en. :( En ole ymmärtänyt vielä mitään, koska kriisi on sen verran kärjillä edelleen.
Googlaile vähän. Lue vaikka netin naistenlehdistä tarinoita (Anna yms.). Paljon tarinoita, jotka ovat kuin oma kuvauksesi. Deja vu.
Naisen saamattomuus. Tavarat jää niille sijoilleen, joihin hän ne jättää. Kahvikuppeja löytyy sohvan alta, vessasta, makkarista, milloin mistäkin...
Seksin vähyys. Hän voisi hyvinkin olla kuukauden tai pari ilmankin. Minä haluaisin vaikka päivittäin, tai edes kerran viikossa...
Minä käyn kaupassa, teen ruoat, pesen pyykit ja astiat, vien ja haen lapset... Koska nainen ei niitä tee. Jos vie lapset joskus aamulla, niin siitä nousee kauhea show ja kaikki on silloin myöhässä.
Kotiorjaksiko minä tässä jouduinkin, kun parisuhteeseen lähdin ja perheen perustin..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä.
Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua.
Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.
Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.
Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes.
Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole.Mutta miksi aloit puolustaa omia tarpeitasi vasta kolmen vuoden jälkeen? Tilanteenne voisi olla nyt aivan toinen, jos olisit sanonut tuon kolmen viikon seksittömyyden jälkeen.
Kolmen viikon seksittömyyttä oli jo ihan suhteen alussakin ja se aika on jopa tosi lyhyt aika, olisikin niin usein. Mutta kyllä olin sanonut aiheesta jo paljon aiemmin, useamman kerran, pyytänyt testosteronitesteihin, lääkärille, parisuhdeterapiaan, tekemään asialle jotain. Ei sillä vaan ollut aiemmin mitään vaikutusta. Kolme vuotta meni siihen, että sain viestin perille.
Ei sillä tietenkään ole mitään vaikutusta. On täysin eri asia "sanoa asiasta" ja maanitella toista lääkäriin tai terapiaan kuin tehdä selväksi, että jos tämä asia ei korjaannu, suhde päättyy.
Jos olisit alusta asti ollut jämäkkä, olisit nopeasti saanut selville, ettette ole yhteensopivia, sen sijaan että erehdyit perustamaan perheen ja rakentamaan pitkän parisuhteen aivan vääränlaisen ihmisen kanssa.
Ei hän ole vääränlainen. Ihmiset muuttuu parissakymmenessä vuodessa, en itsekään nuorempana ollut niin kiinnostunut seksistä, mitä myöhemmin. Aloitimme 15-vuotiaina, ei silloin vielä tiedä mitä joskus nelikymppisenä myöhemmin haluaa. Eikä pitkää parisuhdetta ja avioliittoa, perhettä, parasta ystävää, nakata pois jonkun yhden vastoinkäymisen sattuessa. Tai niin pinnallisen syyn kuin seksin vuoksi.
Enkä koskaan ole edes halunnut ketään muita. Kyllä siinä yrittää korjata mieluummin sen oman, kuin lähteä etsimään uutta. Koska se on tärkeä.
Siis etkö sinä tuossa sanonut, että miehelläsi on ollut alusta asti vaikeaa vastata seksuaalisiin tarpeisiisi, ja asiasta on pitänyt vääntää koko suhteen ajan? Vai luinko jotenkin tosi pahasti väärin?
Seksi ei muuten ole pinnallinen asia vaan parisuhteen tärkein osa-alue, koska se on ainoa juttu, jota ei voi ulkoistaa.
Ei, sanoin, että seksiä on alunalkaenkin ollut harvemmin, mutta en minä sitä alussa edes ajatellut ongelmana. Ongelmaksi se tuli vasta, kun se väheni siitä huomattavasti ja minä aloin haluta enemmän.
Okei, pahoitteluni siinä tapauksessa.
Tuohon tilanteeseen sanoisin, että ihmiset voivat olla aluksi yhteensopivia kumppaneita mutta muuttua toisilleen sopimattomiksi. Kysy keneltä tahansa pariskunnalta, jossa toinen päättääkin haluta lapsia, tulee ulos kaapista tai kääntyy toiselle vihamieliseen uskoon.
Ikuinen prinsessa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen totaalinen haluttomuus (tietenkin netin kivat naiset kyllä kiinnostaa).
Pieni tilannekatsaus peilin ja vaa-an kautta, mieti sitten uudestaan.....
Kyllä, sitä minäkin miehelle suosittelisin. Eivät tajua, että ulkonäöllisesti nettinaiset on out of their league ja jos oma näyttäisi samalta, tämä ei olisi katsonutkaan mieheen päin.
Vierailija kirjoitti:
Ikuinen prinsessa? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen totaalinen haluttomuus (tietenkin netin kivat naiset kyllä kiinnostaa).
Pieni tilannekatsaus peilin ja vaa-an kautta, mieti sitten uudestaan.....
Kyllä, sitä minäkin miehelle suosittelisin. Eivät tajua, että ulkonäöllisesti nettinaiset on out of their league ja jos oma näyttäisi samalta, tämä ei olisi katsonutkaan mieheen päin.
Kyllä ainakin oma naispuolinen kumppanini on ulkonäöllisesti kanssani aivan eri tasoa. Mutta eivät minusta naiset olekaan ulkonäköni takia koskaan kiinnostuneet vaan luonteeni ja lahjakkuuteni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kun ollaan oltu yli 30 vuotta yhdessä ja mies muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi aivan yhtäkkiä.
Pakko kysyä? Milloin tämä muutos tapahtui? Viidenkympin villitys? Miten muuttui?
Varmaan viidenkympin villitys. Muuttui ihan täysin. Ei tunnistaisi samaksi ihmiseksi, paitsi ulkonäöstä (ja sitäkin on muokannut). Käskin tutkituttaa päänsä, että onko alkavaa otsalohkon dementiaa, mutta ei suostunut. Erollakin uhkailee. Pelkään pahoin, että hänestä on tulossa sellainen kammoksuttu hopeakettu.
Jospa mies on tullut lopultakin järkiinsä ja alkanut toteuttamaan itseänsä. Hyvä miehenkin tehdä välillä muutoksia elämässä ja annettava aikaa itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Tämäpä juuri. Meilla yhdessä oloa takana jo 40v ja aina vaan se seksi kiinnostaa. Joka asia kiertyy seksiin ja jos olen vähänkään ystävällisempi miehelle, heti ollaan jo kopeloimassa. Ja toisin päin, kun mies on ihan yliystävällinen, tiedän, että taas ollaan vailla. Pesulle kun uskaltaa mennä, mies luulee, että se on kutsu seksiin. Ollaan jo molemmat siis vanhoja ja minulta vaihdevuodet vei kaikki seksi halut, eikä paikatkaan toimineet. Muutenkin oireet oli niin rajut kuumine aaltoineen, menetettyine yöunineen, että jouduin turvautumaan harmooninkorvaushoitoon ja se pelasti miehen selipaatilta. Nyt kuitenkin lopetin hoidon, koska olen käyttä nyt sitä jo yli 6v ja riskit kasvaa.
Vehkeet ei taas tietenkään minulla toimi ja halut on pyöreä 0, mutta mies vaan haluuaa ja haluaa. Tekee kaikki temput, että suostuisin ja pakkohan se välillä on, vaikka ei se hyvältä tunnu.
Toivon totisesti, että mieheltäkin loppuisi halut tai ainakin lakkaisi vehkeet toimimasta.
Järkyttävää, että kuvittelet, että on pakko. Siis mikä sinua vaivaa? Sinun ei ole pakko olla miehesi makuualunen
Että onnelliseksi ja erityiseksi uskomassani aiemmassa suhteessa, jossa itselläni oli vielä täysillä alkuhuuma päällä ja vaikutti että toisellakin on, se toinen menee pettämään. Harmittaa nykyisessä hyvässä suhteessa, että aiempi vahva luottamukseni toisiin ihmisiin ja rakkauteen otti niin pahasti osumaa tuon yhden mulkun takia.
Siis etkö sinä tuossa sanonut, että miehelläsi on ollut alusta asti vaikeaa vastata seksuaalisiin tarpeisiisi, ja asiasta on pitänyt vääntää koko suhteen ajan? Vai luinko jotenkin tosi pahasti väärin?
Seksi ei muuten ole pinnallinen asia vaan parisuhteen tärkein osa-alue, koska se on ainoa juttu, jota ei voi ulkoistaa.